Miniä ei näy suvussa mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.

Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?

Koska ap fantasioi, että miniä harrastaisi hevosia niinkuin hän nuorempana, jotta voisi olla kentän laidalla kannustamassa poikansa naimaa mini-itseään. Ihan samanlaista esineellistävää fantasiaa nämä kaikki jutut ovat. Leikkii jotain nukkekotia ja yrittää siirrellä ihmisiä, keksii jo päästään harrastuksia miniälle jotka sopisivat hänelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa

-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä

-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)

-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.

-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieheni ja ovat menossa ravintolaan, jota olin miehen ka

 

 Ap tässä.

Minä olen yrittänyt kunnioittaa sitä etäisyyttä, joka on vallinnut ja siksi tässä esimerkin tapauksessakin kysyin pojalta, että haittaako jos ollaankin samaan aikaan ravintolassa. Ihan koska nuoripari varmaan haluaa omaakin aikaa ja viettää romanttisen illan ravintolassa ilman, että appivanhemmat kyylää. Mentiin ravintolaan lopulta eri aikoihin eli ei sitten tavattu tuon parin päivän reissun aikana, kun ei menemisiin sopinut.

Oletko ap keskustellut poikasi kanssa tilanteesta? Käykö poikasi avokkinsa kanssa tämän vanhempien luona? Onko hän tehnyt havaintoja, millaiset suhteet tyttärellä on omiin vanhempiinsa, entä muihin sukulaisiin? Joissakin perheissä ollaan melko etäisiä, mikä tietenkin tuntuu sellaisista oudolta, joilla on hyvin läheiset ja lämpimät suhteet. Ehdotan, että otat asian esille poikasi kanssa, ei utelumielessä eikä syytellen, vaan ihan asiallisesti. Voi olla, että keskustelu selvittää tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.

 

Ja sitten sinä vyöryt päälle tuputtaen häistä hautajiasiin kaikkea mahdollista. Ja mitä helvettiä ne sinun tuttusikaan asiaan kuuluu? Miniän kuuluisi näytellä tietty rooli sinun sosiaalisissa kuvaelmissasi, jotta voisit sitten kertoilla niistä tuttavillesi?

Minun anoppini on tällainen. Olisi pitänyt ajaa sinne 400km joka juhlapyhä ja merkkipäivä, sillä MITÄ SITTEN SUKULAISILLE JA TUTUILLE SANOTAAN!

Tyhmä jaksoin tätä hyppyytystä 10 vuotta ja yritin olla kynnysmattona ja likasankona anopin mielenväänteille.

Kunnes anopin kohdeltua minua erityisen rumasti, sanoin että nyt riittää. Poika ja äiti hoitakoon välinsä, lapsemme pitäkööt yhteyttä isovanhempiin jos haluavat. Minun ei enää tarvitse.

Enkä ole jalallani sinne sittemmin astunut. Eipä sitten kestänyt pojan ja äidinkään välit kuukautta pitempään kun jätin armoitetun kommunikoinnin heille itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyö on joillakin ihmisillä vaikeaa.

Viime kesäkuussa järjestettiin piknikki "sukujen naisten" kesken... Sinne tuli minä N. 40.v, mun veljen tyttö 15.v, veljen tytön siskopuoli 14.v, mun anoppi, mun äiti ja sisko, anopin naapuri nainen ja siskon burnoutista toipuva ystävä. Ja oli tosi kiva piknikki.

Kaikki eivät todellakaan halua olla jotain sukujen naisia ja juoruta ämmäporukalla.

Mielummin olette katkeria ja surkuttelette yksin mielenterveysongelmienne kanssa. No, kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyö on joillakin ihmisillä vaikeaa.

Viime kesäkuussa järjestettiin piknikki "sukujen naisten" kesken... Sinne tuli minä N. 40.v, mun veljen tyttö 15.v, veljen tytön siskopuoli 14.v, mun anoppi, mun äiti ja sisko, anopin naapuri nainen ja siskon burnoutista toipuva ystävä. Ja oli tosi kiva piknikki.

Kaikki eivät todellakaan halua olla jotain sukujen naisia ja juoruta ämmäporukalla.

 

Mielummin olette katkeria ja surkuttelette yksin mielenterveysongelmienne kanssa. No, kukin tavallaan.

Ai että pitää joko osallistua johonkin ihmeellisiin naisten iltoihin tai on yksin? Ennemminkin tuntuu, että nuo ns. sukujen naiset ei kelpaa kenellekään muulle ja siksi niillä on noita jämäkerhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP kirjoittaa:....Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä ja tiukkana protokollana, kun aina ollaan vain ohimennen puhelimitse sanottu, että juhlat on silloin ja silloin ja saapukaa jos haluatte. Korostan ettei pojan eikä hänen kumppanin ei ole pakko osallistua yhtään mihinkään. Toivoisin vain, että joskus voitaisiin tavata, useammin kuin kerran vuodessa vahingossa...

Minä jo vanhentunut minä, kun anoppia ei ole aikoihin ollut.

Kyllä minusta  ja omalla kohdallani  tuo saapukaa jos haluatte , tuntuu poistyöntävältä. Ei se ole hyvä, että jätät asian ilmaan. Sinun tulisi puhelimitse kertoa miniälle, että silloin ja silloin on sitä ja odotamme mielihyvin, että tulet meille tai tapaamiseen. Ilman kierrettä , että miehesi kanssa. Ihan vain osoitettuna hänelle. Hänelle nimenomaa.

Kyllä hän ansaitsee suoran kutsu

 

 Meillä kaikilla on niin eri tapoja toimia. Minä olen ajatellut, että jos kutsun miniän mukaan, niin se on nimenomaankin kutsu tulla mukaan eikä päinvastoin. Näin hankalana ihmisenä en häntäkään ajattele, että pitäisi jättää kutsumatta ja sitten hän yhtäkkiä tulisikin. Terveisin Ap.

Tästä syystä pelottaisi ajatuskin seurustelusta. Pitäisi alkaa kumppanin lisäksi seurustella hänen äitinsä ja koko sukunsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vein sinne talkoisiin ruuan - en syönyt itse - vein vain ruuan sovittuun kellon aikaan - miniäni tuli melkein samalla kellon lyömällä. Minä lähdin asioille ja noin 40 minuutin kuluttua miniäni oli samassa kaupassa kuin minä.

Ihan uteliaisuuttani kyselen, miksi sinä hommasit talkooruuat? Kyseessähän oli lapsesi kaveri.

Tämän kysymyksen vastauksessa piileekin koko homman ydin.

Ilmeisesti et auta ketään. Näin muuttajaa viikko sitten, sanoin ettei minusta ole rempassa apua, mutta voin auttaa vaikka talkooruokien teossa, jos haluaa. Hän soitti parin päivän päästä ja sovimme asian. Mitä minä tein väärin?

Nyt tulin jo alapeukuista uteliaaksi. Olen tuntenut ihmisen 15v. Tapasimme kaupassa, sanoimme hei ja minä onnittelin ensiasunnosta. Hän kiitteli ja mainitsi, että tekee remontin talkoilla. Miinä nauroin, että minusta ei siihen ole apua, mutta ruokaa voin tehdä, jos hän haluaa. Hän soitti parin päivän päästä ja sovimme asian. Kun lapsi ottaa kumppanin, eivätkö vanhemmat saa edes puhua lapsen lapsuuskavereille saati auttaa? Vai olisiko minun pitänyt lähettää lupa-anomus kolmena kappaleena miniälle? 

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä välitä. Tää on pahin saitti kysyä apua mihinkään. Meidän suvussa kutsutaan myös juhliin just noin. Isäni 70v kutsuu kaikki jälkeläisensä, hänet saman ikäiset sisaruksensa kutsuvat kaikki jälkeläisensä. Kutsujan laiskuuttahan se toki on, se on vaan meidän tapa. En koe sitä ongelmana, eikä ole puolisokaan kokenut. Ehkä tämän keskustelun perusteella pyrin itse, etten jatkaisi sitten sitä tapaa, jos se monelle on punainen vaate.. omasta mielestäni se on vaan helppoa... laittaa vaan oman perheen whatsapp ryhmään, että olisi tommoset juhlat, ootte kaikki kutsuttuja..

 

Jos sun lapsesi asuu jo puolison kanssa kuten ap:llä, niin eihän hän ole enää sinun perhettäsi, vaan hän on perhettä sen puolison kanssa.

Tämähän siinä just on, se ongelma, ei sille puolisolle ole mitään tilaa, kun kaikki toimii kuin häntä ei olisikaan.

Ekana kannallaan lopettaa tuo whatsapin käyttö 

Minä olen yrittänyt kunnioittaa sitä etäisyyttä, joka on vallinnut ja siksi tässä esimerkin tapauksessakin kysyin pojalta, että haittaako jos ollaankin samaan aikaan ravintolassa. Ihan koska nuoripari varmaan haluaa omaakin aikaa ja viettää romanttisen illan ravintolassa ilman, että appivanhemmat kyylää. Mentiin ravintolaan lopulta eri aikoihin eli ei sitten tavattu tuon parin päivän reissun aikana, kun ei menemisiin sopinut.

Olet oikeasti äiti ja anoppi from hell. Etkö sinä osaa edes miehesi kanssa syödä ilman että saat siitä tällaista itsesääliä tihkuvaa superdraamaa????

Mä aloin ottaa etäisyyttä kun tajusin ettei anoppi teatteristaan huolimatta oikeasti pidä minusta. Alkuun kyllä vaikutti herttaiselta ihmiseltä mutta mitä enemmän olimme tekemisissä sitä enemmän kaikenlainen huumorin varjolla piikittely ja ihmeellinen piilovittuilu vaan lisääntyi. Kovasti kyllä esittää pitävänsä ja kutsuja kylään satelee useinkin mutta käytös taas vaikuttaa ihan päinvastaiselta.

Olen kyllä sitä mieltä että ne miehen sukulaiset voi ihan hyvin pitää välimatkan päässä ellei aitoa halua molemmilla osapuolilla ole tutustua toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap keskustellut poikasi kanssa tilanteesta? Käykö poikasi avokkinsa kanssa tämän vanhempien luona? Onko hän tehnyt havaintoja, millaiset suhteet tyttärellä on omiin vanhempiinsa, entä muihin sukulaisiin? Joissakin perheissä ollaan melko etäisiä, mikä tietenkin tuntuu sellaisista oudolta, joilla on hyvin läheiset ja lämpimät suhteet. Ehdotan, että otat asian esille poikasi kanssa, ei utelumielessä eikä syytellen, vaan ihan asiallisesti. Voi olla, että keskustelu selvittää tilannetta. 

Ap täällä. Pojalta olen kuullut, että ovat välillä miniän vanhemmilla kylässä ja tehneet useammankin yön vierailun miniän vanhemmilla majoittuen. Vaikuttavat siis läheisiltä ainakin vanhempien kanssa olevan. Ohimennen asioita kuulleena miniänkin perhe vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin meidän eli ei ole kylässä pakko viettää aikaa samassa kahvipöydässä, vaan saavat touhuta talossa kukin omiaan ja sitten välillä kokoontua yhdessä syömään taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.

 

Niin. Sinä haluaisit. Hän ei halua. Mitä et ymmärrä?

 

Onko käytöstavat ihan tuntematon käsite? Ei se nyt niin vaikeaa voi olla, että seurustelee pari kertaa vuodessa ns. viran puolesta rakkan miehensä sukulaisten kanssa.

Eikös se miniä juuri niin tee, mutta se ei riitä AP:lle. AP haluaa miniän osallistuvan kaikkiin suvun juhliin useita kertoja vuodessa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa

-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä

-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)

-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.

-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieh

Ihan olisitte voineet olla menemättä sinne uhriutumattakin. Ihan turha esittää hyvää, olet vaan rasittava marttyyri-takertuja. Ja teet jäätävän dilemman täysin normaalista ilmiöstä, että pari jolla on siihen varaa, elää omaa elämäänsä. Onko se kohtukateus vai mikä siinä miniässä niin kiehtoo?

Näitähän on jenkeissä, missä anoppi saa "sattumalta" sydärin samaan aikaan kun miniä synnyttää. Hups mies menikin anopin luo sairaalaan ja jätti puolisonsa synnyttämään yksin. Suomessakin tiedän tapauksen, missä anoppi juhli poikansa vauvaa niin, että raskaana oleva nainen ei ollut edes paikalla, koska tärkeämpää oli heidän sukunsa. Äidiltä ei edes kysytty, haluaako juhlia. Isoäiti postasi kuvan lapsenlapsesta facebookiin itsensä kanssa ennen kuin äiti julkaisi lapsesta yhtään kuvaa. Täysin oksettavaa mahojen naisten kohtukateutta

Pääatä irti ja lakkaa miniän vatvominen myös selän takana. Elä omaa elämääsi

Mutta kun AP miniä saattaa olla ujo eikä osaa tehdä aloitetta kun vasta henkilökohtaisesti kutsuttuna.

Minä en näe tungettelua siinä, että kysyisit ensin miniältä ja hän sitten ensin päättää ja poikasi tulee mukaan. Henkiökohtainen kutsu ENSIN miniälle osoitettuna voi avata asiaa paremmin.

Tungettelua se ei ole, ei missään tapauksessa. Kun nyt EI OLE tähänastiset esitykset tehonneet, niin miksi vaikutat epäröivältä suoran kutsun kohdalla? Jokin ihan uusi keino pitää löytää. Ehdotan entisenä miniänä tätä.

Siis et jutuskele poikasi kanssa vaan yllätät myös hänet. Ei liian vaikeaan paikkaan. Kotikenttä sinulle on liian suuri etu. Mutta jonnekin neutraaliin paikkaan. Maksat syötävät ja juotavat.

Kuinka kaukana poikasi  asuu teistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyö on joillakin ihmisillä vaikeaa.

Viime kesäkuussa järjestettiin piknikki "sukujen naisten" kesken... Sinne tuli minä N. 40.v, mun veljen tyttö 15.v, veljen tytön siskopuoli 14.v, mun anoppi, mun äiti ja sisko, anopin naapuri nainen ja siskon burnoutista toipuva ystävä. Ja oli tosi kiva piknikki.

Kaikki eivät todellakaan halua olla jotain sukujen naisia ja juoruta ämmäporukalla.

 

Mielummin olette katkeria ja surkuttelette yksin mielenterveysongelmienne kanssa. No, kukin tavallaan.

Mielummin surkuttelen katkeruuttani ja  mielenterveysongelmiani omien YSTÄVIENI seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa

-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä

-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)

-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.

-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieheni ja ovat menossa ravintolaan, jota olin miehen ka

Uhriutuvan narsistin touhuja noi. Anoppikin oikein ääni väristen "varovasti" kyselee tuolla lailla sitä sun tätä. Sopisikohan, voitaisiinkohan, haittaisikohan. Ja jos kerrankin sanoo asiallisesti, että nyt ei koska x, y, z niin vitsit mikä lohikäärme tulee esiin. Sitä loukkaantumisen ja riehumisen määrää.. 

Ei sen miniäehdokkaan tarvitse sinun siunausta saadakaan

Jätä poikakin rauhaan

Itsellä yli kolmikymppinen tytär,  joka on seurustellut yli 10 v saman kumppanin kanssa.

Hän on tavannut kolmesti ns appivanhemmat 

Minä taasen 2 krt sen mieshenkilön.

Riittää mulle. Pääasia, että hän itse on onnellinen.  He eivät asu yhdessä kun ovat kummatkin rauhaatakastavia ja veloja myös.

Kiitän luojaa siitä. 

Itsekin saan elää näköistäni elämää  samoin kaikki lapseni.

Nyt tulin jo alapeukuista uteliaaksi. Olen tuntenut ihmisen 15v. Tapasimme kaupassa, sanoimme hei ja minä onnittelin ensiasunnosta. Hän kiitteli ja mainitsi, että tekee remontin talkoilla. Miinä nauroin, että minusta ei siihen ole apua, mutta ruokaa voin tehdä, jos hän haluaa. Hän soitti parin päivän päästä ja sovimme asian. Kun lapsi ottaa kumppanin, eivätkö vanhemmat saa edes puhua lapsen lapsuuskavereille saati auttaa? Vai olisiko minun pitänyt lähettää lupa-anomus kolmena kappaleena miniälle? 

Miksi sinun piti kyylätä mitä miniäsi tekee ja paheksua että hän silti tuli paikalle syömään kuin hän ei saisi sen miehensä lapsuuskaverin kanssa sopia sellaista, kun se ei sinulle sovi ja sinä veit ne ruuat? Mitä auttamista se on, jos se samalla antaa vallan päättää, kuka sitä ruokaa siellä lapsesi lapsuuskaverin luona syödä ja kuka ei?