Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Kyllä miniä sitten hamassa tulevaisuudessa huomaa järkyttävän lapsellisen arviointivirheensä.... Miten tässä nyt kävikään näin?? Saa varmasti itseään syytellä ja surkutella syntynyttä tilannetta, tehty, mikä tehty... Suurella todennäköisyydellä myös miniä istuttaa mahdollisille lapsilleen samankaltaisen suhtautumisen appivanhempiinsa.Olisi sitä sittenkin kannattanut, miettii hän joskus tulevaisuudessa....
Seuraukset on ylisukupolvisia, valitettavasti, valitettavasti...
Nimittäin, väistämätön perinnönjako tulee vuorenvarmasti herättämään hänet reaalitodellisuuteen. Saa siinä nirppanokka miniä miehensä kanssa katkerasti todeta vanhan totuuden " Niin sitä makaa, kuin petaa." Appi ja anoppi manalassa, alkeellisimmatkaan suhteet miniä jätti hoitamatta. Myöhäistä on katua... Pöytähopet jaettu, metsistä tuottoisimmat hehtaarit jaettu, rantatontit myyty sopuisasti miehen veljille jo 12vuotta aiemmin..ym....ym vi*tumaista juttua..
MIKSI IHMEESSÄ se on sen miniän homma pitää yllä yhteyttä miehen sukuun??? Mies ihan itse on siitä vastuussa, mies myös vastaa siitä, millaiseksi lasten suhde miehen sukulaisiin muodostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä perinnön menetyksellä uhkailijat on kyllä hupaisia. Uhkaillaan, miten miniä ei saa mitään. Ei niin, eihän hän peri appivanhempiaan. Sitten he suosivat miehen sisaruksia eivätkä jätä pojalleen mitään. Miniä on ollut oikeassa appivanhempien luonteesta.
Ole vain tyytyväinen! Harva miniä osaa suhtautua anoppiin edes asiallisesti.
Reaalielämässä nainen muokkaa lastensa ajatusmaailmaa ja käyttäytymismallia enempi, kuin aviopuolisonsa. Näin se menee, huomaat sen sitten tulevaisuudessa, jos et sitä ole jo sisäistänyt.
Niinpä, miniä ei peri appivanhempiaan, totta se on.. Mutta nurja tai tunteeton suhtautuminen appivanhempiinsa, vaikuttaa vuorenvarmasti negatiivisesti puolisonsa perintä asioissa.
Pysähdy, ja kuvittele olevasi 95 vuotias. Lapsia sinulla kolme poikaa. Vanhimmalla ja nuorimmalla on herttaiset vaimot ja suloiset lapsukaiset..OK, oletko vielä mukana?? Mutta sen keskimmäisen pojan vaimoa et ole nähnyt elämäsi aikana kuinkolme kertaa, ja nekin kaupan kassan jonossa..HMMM::: Lapsiaki heillä kolme, mutta et ole saanut minkäänlaista suhdetta heihinkään.. Oletko vielä ajatusmaailmassa??? No niin, syöpäsi on edennyt..pitäisi miettiä miten omaisuudellesi tehdään, testamenttia pitäisi jo rakennella...
Mitäpä nyt sanot, miten käy sille keskimmäiselle pojalle?
Miten ap:nkuvaus tuntuu niin tutulta...? Ahaa, kulostaa omalta anopilta vuosikausien takaa.
Niiin hyvä ihminen, mutta kun miniä vain on huono kaikessa. Ei-toivottu henkilö, mutta anopin tulee esittää hyvistä ulospäin ja antaa tarinoissaan miniälle se pahiksen rooli.
Antaisit, ap, niiden nuorten olla.
Kuten sanot, et tiedä heidän elämästään mitään. Elämäsi on ollut sopiva sinulle ja miehellesi, mutta se on sinun elämäsi.
Olisit tyytyväinen, kun poikasi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reaalielämässä nainen muokkaa lastensa ajatusmaailmaa ja käyttäytymismallia enempi, kuin aviopuolisonsa. Näin se menee, huomaat sen sitten tulevaisuudessa, jos et sitä ole jo sisäistänyt.
Niinpä, miniä ei peri appivanhempiaan, totta se on.. Mutta nurja tai tunteeton suhtautuminen appivanhempiinsa, vaikuttaa vuorenvarmasti negatiivisesti puolisonsa perintä asioissa.
Pysähdy, ja kuvittele olevasi 95 vuotias. Lapsia sinulla kolme poikaa. Vanhimmalla ja nuorimmalla on herttaiset vaimot ja suloiset lapsukaiset..OK, oletko vielä mukana?? Mutta sen keskimmäisen pojan vaimoa et ole nähnyt elämäsi aikana kuinkolme kertaa, ja nekin kaupan kassan jonossa..HMMM::: Lapsiaki heillä kolme, mutta et ole saanut minkäänlaista suhdetta heihinkään.. Oletko vielä ajatusmaailmassa??? No niin, syöpäsi on edennyt..pitäisi miettiä miten omaisuudellesi tehdään, testamenttia pitäisi jo rakennella...
Mitäpä nyt sanot, miten käy sille keskimmäiselle pojalle?
- Se on täysin siitä isästä kiinni.
- Isän suhde sukulaisiinsa muovautuu hänen kasvatuksestaan, mistä sinun mukaasi vastaa nimenomaan se anoppi.
- Jos et saa lapsenlapsiin yhteyttä niin mietipä ekana, mikä siinä sinun ja poikasi suhteessa meni pieleen. Oliko sinulla esimerkiksi tyypillinen narsistin huusholli, jossa kolmesta lapsesta yksi oli se käsikassara ja yksi kultalapsi ja yksi se hyljeksitty - tyypillisesti muuten yleensä aina juurikin keskimmäinen.
Kyllä huomaa kommenteissa, miten monella naisella on nykyään kieroutunut itsenäisyyden tarve. En ole suhteessa appivanhempiin vaan mieheen en tarvitse heitä mihinkään priorisoin vapaa-aikani itseeni. Se nyt vaan on semmonen juttu, että puolison kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että osallistuu puolisolle tärkeisiin asioihin, puolin ja toisin. Appivanhempiin tutustuminen taas osoittaa kiinnostusta puolison juuriin ja perheeseen, eli tässäkin tapauksessa puolisolle tärkeisiin ihmisiin. On toki ihmisiä, jotka eivät ole perhekeskeisiä.. tässä näin ei taida olla koska poika kuitenkin vanhemmillaan käy. Jos arvomaailmat tässä eivät kohtaa, niin luultavasti ero tulossa. Itse en katselisi jos puolisoni ei olisi suhdetta luonut ja tutustunut omiin vanhempieni aikoinaan. Yhäkin, vielä 20 vuoden liiton jälkeen käy vanhemmillani minun ja lasten kanssa, välillä yksinkin jos on ohikulkumatkalla. Soittelevat isäni kanssa. Samoin minä tutustuin puolisoni vanhempiin ja loin heihin suhteen, vaikka he eivät olleetkaan ihmisinä kanssani samanlaisia emmekä löytäneet niin tiivistä suhdetta kuin mieheni on löytänyt omien vanhempieni kanssa. Sittemmin omat appivanhempani ovat jo kuolleet mutta oli hyvä, että olin heihin tutustunut ja siten tutustuin paremmin myös mieheeni ja ymmärsin hänen juuriaan. Mikä tässä oikein on se, mitä ihmiset ei ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miniä sitten hamassa tulevaisuudessa huomaa järkyttävän lapsellisen arviointivirheensä.... Miten tässä nyt kävikään näin?? Saa varmasti itseään syytellä ja surkutella syntynyttä tilannetta, tehty, mikä tehty... Suurella todennäköisyydellä myös miniä istuttaa mahdollisille lapsilleen samankaltaisen suhtautumisen appivanhempiinsa.Olisi sitä sittenkin kannattanut, miettii hän joskus tulevaisuudessa....
Seuraukset on ylisukupolvisia, valitettavasti, valitettavasti...
Nimittäin, väistämätön perinnönjako tulee vuorenvarmasti herättämään hänet reaalitodellisuuteen. Saa siinä nirppanokka miniä miehensä kanssa katkerasti todeta vanhan totuuden " Niin sitä makaa, kuin petaa." Appi ja anoppi manalassa, alkeellisimmatkaan suhteet miniä jätti hoitamatta. Myöhäistä on katua... Pöytähopet jaettu, metsistä tuottoisimmat hehtaarit jaettu, rantatontit myyty sopuisasti miehen veljille jo 12vuotta aiemmin..ym....ym vi*
Huh huh. Tuossa tilanteessa miniä on tehnyt ainoan oikean ratkaisun. Suojellut itseään ja lapsiaan selvästi häiriintyneeltä dynamiikalta, missä hekumoidaan kostolla vielä haudan takaa. Miesparka, onneksi on saanut oman perheen, eikä tarvitse tuollaisten vanhempien henkisen tuen varassa olla. Harvoin mitään noin sairasta ja ilkeää lukee.
Kyllä huomaa kommenteissa, miten monella naisella on nykyään kieroutunut itsenäisyyden tarve. En ole suhteessa appivanhempiin vaan mieheen en tarvitse heitä mihinkään priorisoin vapaa-aikani itseeni.
TIETENKÄÄN EI OLE SUHTEESSA APPIVANHEMPIIN
TIETENKIN ITSE PÄÄTTÄÄ VAPAA-AJASTAAN
Se nyt vaan on semmonen juttu, että puolison kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että osallistuu puolisolle tärkeisiin asioihin, puolin ja toisin.
EI SE ETTÄ JOKU ON SUKULAINEN TEE TÄSTÄ TÄRKEÄÄ
Appivanhempiin tutustuminen taas osoittaa kiinnostusta puolison juuriin ja perheeseen, eli tässäkin tapauksessa puolisolle tärkeisiin ihmisiin.
JUURIA ON MUITAKIN KUIN APPIVANHEMMAT
APPIVANHEMMAT EIVÄT OLE PERHE, VAAN SUKUA
EI HE VÄLTTÄMÄTTÄ OLE PUOLISOLLE TÄRKEITÄ
On toki ihmisiä, jotka eivät ole perhekeskeisiä..
PERHE ON SE MINIÄ JA PUOLISO JA MAHDOLLISET, EI TODELLAKAAN PUOLISON SUKU
tässä näin ei taida olla koska poika kuitenkin vanhemmillaan käy. Jos arvomaailmat tässä eivät kohtaa, niin luultavasti ero tulossa. Itse en katselisi jos puolisoni ei olisi suhdetta luonut ja tutustunut omiin vanhempieni aikoinaan. Yhäkin, vielä 20 vuoden liiton jälkeen käy vanhemmillani minun ja lasten kanssa, välillä yksinkin jos on ohikulkumatkalla. Soittelevat isäni kanssa. Samoin minä tutustuin puolisoni vanhempiin ja loin heihin suhteen, vaikka he eivät olleetkaan ihmisinä kanssani samanlaisia emmekä löytäneet niin tiivistä suhdetta kuin mieheni on löytänyt omien vanhempieni kanssa. Sittemmin omat appivanhempani ovat jo kuolleet mutta oli hyvä, että olin heihin tutustunut ja siten tutustuin paremmin myös mieheeni ja ymmärsin hänen juuriaan. Mikä tässä oikein on se, mitä ihmiset ei ymmärrä?
SINÄ ET HAHMOTA, ETTÄ ET OLE MAAILMANNAPA JONKA TOIMINTAMALLI ON AINOA OIKEA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa nyt itse uudelleen ajatuksella viestisi. Siinä on ihan hyvä syy, miksi et ole lukenut psykologiksi.
tyypillinen narmismin huushollli? Narsismi on hyvin harvinainen tila, narsistista piirteitä toki löytyy enemmän.
Kaikkiin lapsiin voi olla mahdollista muodostaa ihan tasa-arvoiset ja tasapuoliset suhteet. Jos yksi lapsista kuitenkin rakastuu ihmiseen, joka etäännyttää suhdetta niin se ei ole kuitenkaan lapsen vanhempien vika. Eikö? Puoliso kuitenkin tulisi olla se ihmiselle kaikkein tärkein johon sitä aikaansa prijorisoi. Välit vanhempiin voivat olla lämpimät vaikka aikaa jatkossa heille olisi vähemmän. Sinä vertailit kahta ääripäätä. Perhekeskeisiä miniöitä ja ei perhekeskeistä. Siinä välissä on monenlaista.
Ei poika yksin ole vastuussa vanhempiensa ja lastensa suhteesta. Poika ja miniä ovat vastuussa molemmat siitä. Mitä sitten että kyseessä appivanhemmat? Miniä on yhtä lailla vastuussa siitä, että lapsensa saavat isovanhempiensa kanssa kasvatettua suhdetta. Jos appivanhemmat eivät ole tervetulleita miniän kotiin vaikka poika haluaisi niin eikä se miniä silloin ole se narsistinen?
Vierailija kirjoitti:
Reaalielämässä nainen muokkaa lastensa ajatusmaailmaa ja käyttäytymismallia enempi, kuin aviopuolisonsa. Näin se menee, huomaat sen sitten tulevaisuudessa, jos et sitä ole jo sisäistänyt.
Niinpä, miniä ei peri appivanhempiaan, totta se on.. Mutta nurja tai tunteeton suhtautuminen appivanhempiinsa, vaikuttaa vuorenvarmasti negatiivisesti puolisonsa perintä asioissa.
Pysähdy, ja kuvittele olevasi 95 vuotias. Lapsia sinulla kolme poikaa. Vanhimmalla ja nuorimmalla on herttaiset vaimot ja suloiset lapsukaiset..OK, oletko vielä mukana?? Mutta sen keskimmäisen pojan vaimoa et ole nähnyt elämäsi aikana kuinkolme kertaa, ja nekin kaupan kassan jonossa..HMMM::: Lapsiaki heillä kolme, mutta et ole saanut minkäänlaista suhdetta heihinkään.. Oletko vielä ajatusmaailmassa??? No niin, syöpäsi on edennyt..pitäisi miettiä miten omaisuudellesi tehdään, testamenttia pitäisi jo rakennella...
Mitäpä nyt sanot, miten käy sille keskimmäiselle pojalle?
Sattumalta on juuri noin. Anoppi on 95.
Niillä yli 70 v. pojilla on kaikilla hankittuna talot ja tavarat ja sijoitusasunnot ihan ilman perintöjä. Ovat hyvillä eläkkeillä ja on itselläänkin jo lapsenlapsia. Siirtävät pikkuhiljaa rahojaan lapsille verottomasti, ettei koituisi kauheasti perinöveroja aikanaan.
Anopin poikien suloiset lapsukaiset alkavat vanhimmasta päästä olla viisikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullista, että kaltaisia ihmisiä on olemassa.
lötyykö lyhyeksi kynitty shokkivärinen tukka, isot korvakorut ja tähtitarrat nännien päällä kun käyt aktivistikerhossa? 🤭
Luepa nyt itse uudelleen ajatuksella viestisi. Siinä on ihan hyvä syy, miksi et ole lukenut psykologiksi.
tyypillinen narmismin huushollli? Narsismi on hyvin harvinainen tila, narsistista piirteitä toki löytyy enemmän.
Kaikkiin lapsiin voi olla mahdollista muodostaa ihan tasa-arvoiset ja tasapuoliset suhteet. Jos yksi lapsista kuitenkin rakastuu ihmiseen, joka etäännyttää suhdetta niin se ei ole kuitenkaan lapsen vanhempien vika. Eikö? Puoliso kuitenkin tulisi olla se ihmiselle kaikkein tärkein johon sitä aikaansa prijorisoi. Välit vanhempiin voivat olla lämpimät vaikka aikaa jatkossa heille olisi vähemmän. Sinä vertailit kahta ääripäätä. Perhekeskeisiä miniöitä ja ei perhekeskeistä. Siinä välissä on monenlaista.
JOS YKSI SINUN LAPSISTASI EI HALUA OLLA KANSSASI TEKEMISISSÄ, KYLLÄ SIINÄ IHAN EKAKSI KANNATTAA KATSOA PEILIIN.
ET EDES TIEDÄ, MIKÄ ON PERHE. SINÄ ET OLE MINIÄN PERHETTÄ, ET EDES SEN AIKUISEN POIKASI PERHETTÄ.
Ei poika yksin ole vastuussa vanhempiensa ja lastensa suhteesta. Poika ja miniä ovat vastuussa molemmat siitä. Mitä sitten että kyseessä appivanhemmat? Miniä on yhtä lailla vastuussa siitä, että lapsensa saavat isovanhempiensa kanssa kasvatettua suhdetta. Jos appivanhemmat eivät ole tervetulleita miniän kotiin vaikka poika haluaisi niin eikä se miniä silloin ole se narsistinen?
KYLLÄ SE POIKA ON VASTUUSSA OMASTA SUVUSTAAN. IHAN ITSE. JOS ETTE OLE TERVETULLEITA, SUOSITTELISIN JÄLLEEN SITÄ PEILIÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa ajatusmaailmastasi kiinni.. mutta haitanneeko tuo. Jotenkin aistin sinun olevan katkeroitunut, mutta miksi..en osaa sanoa.
Sen mitä kirjoitin kertoo vain sen mitä olen pitkän elämäni varrella kokenut ja nähnyt. Säästä kirjoitukseni, ja lue sitten kun koet olevasi aikuinen. Ymmärrät ehkä silloin, että asioita voi katsella myös toiselta kantilta. Ei muuta kuin kivaa kesää sinullekin.
En saa ajatusmaailmastasi kiinni.. mutta haitanneeko tuo. Jotenkin aistin sinun olevan katkeroitunut, mutta miksi..en osaa sanoa.
Sen mitä kirjoitin kertoo vain sen mitä olen pitkän elämäni varrella kokenut ja nähnyt. Säästä kirjoitukseni, ja lue sitten kun koet olevasi aikuinen. Ymmärrät ehkä silloin, että asioita voi katsella myös toiselta kantilta. Ei muuta kuin kivaa kesää sinullekin.
Kenelle kohdistat kirjoituksesi? Miksi ihmeessä näitä naurettavia tajunnanvirtoja pitäisi erikseen säästää. Mitä jos itse säästäisit tai vaikka näyttäisit jollekulle niin tajuaisit ehkä, miten sairaita ne on. Lapsellista kiukuttelua, uhkailua ja kostoa. Just, pitkä elämä kieroonkasvaneelle luonteella.
t. kirjoittaja, 64 vee
Poikani alkoi tapailemaan tyttöystäväänsä helmikuussa.
Ehkäpä syksyllä tulevat käymään yhdessä luonani. Ihan on ollut ehdotus hänen tyttökaverilta.
Poikani kertoi myös että nainen on autismin kirjolla. Siksi olen ajatellut että parasta on jos tyttö ehdottaa tapaamista.
Meidän suvusta löytyy ADHD/ADD/Asperger ihmisiä. Extra kirjaimet ovat tulleet tutuksi.
Tuo nyt kertoo vain sinusta itsestäsi. Rauhoitu, anna elämälle tilaa, nauti elämästä ja kesästä.
Vierailija kirjoitti:
Reaalielämässä nainen muokkaa lastensa ajatusmaailmaa ja käyttäytymismallia enempi, kuin aviopuolisonsa. Näin se menee, huomaat sen sitten tulevaisuudessa, jos et sitä ole jo sisäistänyt.
Niinpä, miniä ei peri appivanhempiaan, totta se on.. Mutta nurja tai tunteeton suhtautuminen appivanhempiinsa, vaikuttaa vuorenvarmasti negatiivisesti puolisonsa perintä asioissa.
Pysähdy, ja kuvittele olevasi 95 vuotias. Lapsia sinulla kolme poikaa. Vanhimmalla ja nuorimmalla on herttaiset vaimot ja suloiset lapsukaiset..OK, oletko vielä mukana?? Mutta sen keskimmäisen pojan vaimoa et ole nähnyt elämäsi aikana kuinkolme kertaa, ja nekin kaupan kassan jonossa..HMMM::: Lapsiaki heillä kolme, mutta et ole saanut minkäänlaista suhdetta heihinkään.. Oletko vielä ajatusmaailmassa??? No niin, syöpäsi on edennyt..pitäisi miettiä miten omaisuudellesi tehdään, testamenttia pitäisi jo rakennella...
Mitäpä nyt sanot, miten käy sille k
Sä annat jemptisti saman kaikille kolmelle.
Sussa on jotain kieroa, huomaa mitkä vastaukset tässä ketjussa on sun käsialaa.
Mitä valitat. Ehkä hänellä on aiemmista anopeista huonoja kokemuksia. Eikä halua sen takia lähentyä. Jos vaikka tulisi uusia ongelmia. Niin ja ei se oo sun kans naimisissa vaan poikasi kanssa. Kaikki ei ole yhtä sosiaalisia kuin toiset edes miniöissä. Ehkä saa jo työn puolesta tarpeeksi ihmisistä ja sen takia jaksa olla niin intensiivisesti läsnä.
Ja mitä se sua haittaa. Ei kaikki oo samanlaisia. Ehkä ei halua tulla anopin määräiltäväksi.
Kyllä miniä sitten hamassa tulevaisuudessa huomaa järkyttävän lapsellisen arviointivirheensä.... Miten tässä nyt kävikään näin?? Saa varmasti itseään syytellä ja surkutella syntynyttä tilannetta, tehty, mikä tehty... Suurella todennäköisyydellä myös miniä istuttaa mahdollisille lapsilleen samankaltaisen suhtautumisen appivanhempiinsa.Olisi sitä sittenkin kannattanut, miettii hän joskus tulevaisuudessa....
Seuraukset on ylisukupolvisia, valitettavasti, valitettavasti...
Nimittäin, väistämätön perinnönjako tulee vuorenvarmasti herättämään hänet reaalitodellisuuteen. Saa siinä nirppanokka miniä miehensä kanssa katkerasti todeta vanhan totuuden " Niin sitä makaa, kuin petaa." Appi ja anoppi manalassa, alkeellisimmatkaan suhteet miniä jätti hoitamatta. Myöhäistä on katua... Pöytähopet jaettu, metsistä tuottoisimmat hehtaarit jaettu, rantatontit myyty sopuisasti miehen veljille jo 12vuotta aiemmin..ym....ym vi*tumaista juttua..