Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Kutsut on kohteliasta esittää suoraan. Jos Mirja-täti viettää kahdeksankymppisiä, niin Mirja tai juhlien järjestäjä Mirjan puolesta laittaa kutsut kutsutuille.
Yhteisen kutsun voi laittaa samassa taloudessa asuville, mutta ei mamman kautta enää kolmekymppisille joilla on omat perheet ja menot.
Eikä varsinkaan tuollaista yleistä huutelua, että pääseekö joku menemään? Jos on liikaa perhejuhlia ja tapana, että joku perheestä edustaa muidenkin puolesta, niin voidaan kutsun saavuttua keskenään sopia kuka/ketkä tällä kertaa menee 'Heiskasten klaania' edustamaan.
Poikasi ei kuulu enää sinun perheeseesi, jonka asioita hoitelet, eikä varsinkaan miniä siinä sivussa! Todennäköisesti kokevat säätämisesi tungettelevana ja haluavat pitää omat rajansa.
Tämä. Jos vaatii käytöstapoja, niin on niitä itselläkin oltava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin ei ole mikään miniä jos ei olla naimisissa. Toiseksi ei ehkä halua osallistua teidän tapahtumiin.
Ei käy miniä meillä, eikä kutsu heille koskaan. Ei kyllä haittaa yhtään, olemme ottaneet asenteen " ei tupata kun ei tykätä". Poikamme pitää yhteyttä, harvakseltaan tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tarvetta mielenterveys palveluille ap?
Bibbeli, bylly, bimbba
Haarat levällään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä on harvinaisen viisas.
Minusta epäkohtelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bibbeli, bylly, bimbba
Haarat levällään
Menes siitä jo ryccätrålli
fistauksinesi. Byäääh.
Miesvauva
huomiota vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata loukkaantua. Minäkin olen sellainen miniä, joka ei juuri koskaan käy anoppilassa. Appivanhemmat ovat oikein mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Pidän suurimmasta osasta ihmisiä muutenkin ja koen itsekin olevani pidetty henkilö, mutta väsyn työssäni sosiaalisiin tilanteisiin, enkä vapaa-ajalla jaksa tavata edes ystäviäni. Tarvitsen valtavasti omaa aikaa eikä se tarkoita etten haluaisi olla tiettyjen ihmisten kanssa tekemisissä.
Unelmoin anopista, jonka kanssa voisi keskustella vaikka lapsen asioista ja saada hyviä kommentteja tai ehdotuksia. Tai käydä yhdessä matkoilla, tai edes vaikka huvipuistossa. Mutta ei. Anoppia ei kiinnosta yhtään mikään muu kuin seiska-lehden uutiset, hänen viisikymppisen tyttärensä asiat, tai muista selän takana pahanpuhuminen. Meillä ei ole mitään yhteistä, emmekä ole vuosien saatossa koskaan keskustelleet älykkäästi.
Miehen sisko on vielä astetta pahempi, koska on lisäksi ilkeä ja jopa laittomuuksiin menevä. Nämä naiset harrastavat vain juoruilua ja siiderin lipittämistä. Eivät käy missään, eivät harrasta mitään, eivät lue kirjoja, eivät katso elokuvia, eivät kuuntele musiikkia. Molemmat ovat myös kammottavia äitejä. Toistan, meillä ei ole yhtään mitään puhuttavaa. Siksi en käy enää miehen sukujuhlissa enkä tapaa heitä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aloin tässä vaan pohtimaan että jos pyydät poikaasi välittämään miniällesi kutsut, menevätköhän ne perille?
No meidän naapurissa on jatkuva sukukokous. Tekevät semmosia "kasoja" että kirjaimellisesti menevät makaamaan lattialle. Ja kaatuvat päällekäin äiti,isä,lapset ja heidän puolisonsa.
Ja kyllä, tämä on totta. Ja mielestäni epänormaalia sukurutsausta.
Yksi minä ei puhu ei pukahda mutta huutaa kun mielipuoli varoittamatta, erottaa miestä suvustaan irvistelemällä keskustelun yhteydessä miehelle appivanhempien nähden. Miehen suvun vanhemmat ja keskustelut ei kiinnosta se on tullut selväksi. Kiristää miestä petipuuhilla vaikka on epämiellyttävä ja epäsiisti. Kaikki miehen suvun ideat ja hienoudet kyllä kyttää ja kuvaa puhelimella suvulleen ja käskee tehdä samanlaisia juttuja itelleen. Ei sano mitään positiivista, omii lapsenlapset omalle suvulleen, ei pidä lapsella isovanhempien ostamia vaatteita vaan oman sukunsa vanhoja! Näyttää siis kaikella kaikille ettei kiinnosta, lasta kiusaa itkettämällä, puhelin kyllä liimattuna kylässäkin kädessä. Lapsen paras ei koskaan etusijalla vaan omansa, syö mieluusti lapsen ruoatkin mutta lapsen pitää olla laihiksella! Olen sanaton miten ilkee ja h.... joku voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ei ole mikään miniä jos ei olla naimisissa. Toiseksi ei ehkä halua osallistua teidän tapahtumiin.
Pysy vaan poissa kukaan ei halua sua nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsut on kohteliasta esittää suoraan. Jos Mirja-täti viettää kahdeksankymppisiä, niin Mirja tai juhlien järjestäjä Mirjan puolesta laittaa kutsut kutsutuille.
Yhteisen kutsun voi laittaa samassa taloudessa asuville, mutta ei mamman kautta enää kolmekymppisille joilla on omat perheet ja menot.
Eikä varsinkaan tuollaista yleistä huutelua, että pääseekö joku menemään? Jos on liikaa perhejuhlia ja tapana, että joku perheestä edustaa muidenkin puolesta, niin voidaan kutsun saavuttua keskenään sopia kuka/ketkä tällä kertaa menee 'Heiskasten klaania' edustamaan.
Poikasi ei kuulu enää sinun perheeseesi, jonka asioita hoitelet, eikä varsinkaan miniä siinä sivussa! Todennäköisesti kokevat säätämisesi tungettelevana ja haluavat pitää omat rajansa.
Tämä. Jos vaatii käytöstapoja, niin on niitä itsellä
Jos miällä ei ole käytöstapoja ei sitä noteerata mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap puutteessa!?
Ap vaikuttaa normaalilta miniä ei.
Oi, tuo olisi oikeasti kiva. Että saisi tutustua kumppaniin rauhassa ilman suvun ja ystäväpiirin vaikutusta ja painostusta. Monilla on ihan hirveä kiire esitellä saalis suvulle yms, jolloin tutustuminen jää vajaaksi, tai ohjautuu ulkopuolisten odotusten mukaan .
Mutta jossain vaiheessa olisi mukava tutustua. Ei kaikkiin yhtä aikaa, eikä kovin pönötystilanteessa. Mutta tottahan se on, että kaikkien kanssa ei vaan pääse samalle aallolle. Silti sinnittelisin suurimmat sukujuhlat läpi kumppanin kanssa, koska parisuhteessa kuuluu olla yhdessä, tukea kumppania jne. Ei voi olla hyvä suhde, jos asioita ei voi tehdä yhdessä ja joskus on myös tehtävä asioita, jotka ei ole niin mukavia. Ei ole pakko viettää koko kesää anoppilassa koko suvun voimin, mutta edes ne häät ja hautajaiset yms pystyy kyllä puristamaan