Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Ap on oikeessa, toivottavasti lapsia ei tule asiat vaan pahenis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisin nyt päättää, muodostaisin anoppiin etäisemmät välit. En olisi aikoinaan halunnut olla näin läheinen, mutten osannut pitää rajoista kiinni joten tässä sitä nyt ollaan. Anoppi ei elä enää kauaa, joten en lähde asioita muuttamaan, mutta kun hän kuolee, aion ottaa kunnolla etäisyyttä miehen perheeseen. Ei vaan natsaa, enkä enää jaksa käyttää aikaa ihmissuhteisiin joista ei saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeessa, toivottavasti lapsia ei tule asiat vaan pahenis.
Toivottavasti pari ei saa lapsia koska sitten mummi ei heitä näkisi? Onpa erikoinen logiikka. Voihan lapsuus silti olla hyvä
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin nyt päättää, muodostaisin anoppiin etäisemmät välit. En olisi aikoinaan halunnut olla näin läheinen, mutten osannut pitää rajoista kiinni joten tässä sitä nyt ollaan. Anoppi ei elä enää kauaa, joten en lähde asioita muuttamaan, mutta kun hän kuolee, aion ottaa kunnolla etäisyyttä miehen perheeseen. Ei vaan natsaa, enkä enää jaksa käyttää aikaa ihmissuhteisiin joista ei saa mitään.
Ei kannata luulla liikoja itestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin nyt päättää, muodostaisin anoppiin etäisemmät välit. En olisi aikoinaan halunnut olla näin läheinen, mutten osannut pitää rajoista kiinni joten tässä sitä nyt ollaan. Anoppi ei elä enää kauaa, joten en lähde asioita muuttamaan, mutta kun hän kuolee, aion ottaa kunnolla etäisyyttä miehen perheeseen. Ei vaan natsaa, enkä enää jaksa käyttää aikaa ihmissuhteisiin joista ei saa mitään.
Ei kannata luulla liikoja itestään.
Täh? Miten tuo liittyy kommenttiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeessa, toivottavasti lapsia ei tule asiat vaan pahenis.
Toivottavasti pari ei saa lapsia koska sitten mummi ei heitä näkisi? Onpa erikoinen logiikka. Voihan lapsuus silti olla hyvä
Ei voi.
Hän ei ole miniäsi jos ei ole naimisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vaan on niin, että suvun merkitys on muuttunut. Kun ennen pariutui jonkun kanssa, kuului asiaan, että saman tien liityttiin puolison sukuun, alettiin olla sen kanssa tekemisissä ja toimia sen totutuilla tavoilla ainakin niissä yhteyksissä. Nykyään ajatellaan, että pariudutaan puolison kanssa, mutta ei siinä samalla puolison vanhempien ja sukulaisten kanssa. Sukulaisuutta enemmän ihmissuhteissa arvostetaan toisenlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja monta kertaa sosiaaliseen lähipiiriin kuuluukin sukulaisten sijaan ystäviä.
En ota kantaa siihen, kumpi on parempi, mutta viisikymppisenä tunnen molemmat ajatusmallit. Lapsuudessani ja nuoruudessani totuin siihen, että pikkuserkkuja myöten sukulaiset olivat se, joiden kanssa elämän eri hetket jaettiin, mutta nykyään olen itsekin läheisempi ystävieni kanssa kuin sukulaisten.
Suku on pahin. Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissakin suvuissa miniä näkyy ja määräilee liikaakin, aivankuin olisi jopa enemmän sukua kuin alkuperäiset jäsenet.
Vierailija kirjoitti:
Unelmoin anopista, jonka kanssa voisi keskustella vaikka lapsen asioista ja saada hyviä kommentteja tai ehdotuksia. Tai käydä yhdessä matkoilla, tai edes vaikka huvipuistossa. Mutta ei. Anoppia ei kiinnosta yhtään mikään muu kuin seiska-lehden uutiset, hänen viisikymppisen tyttärensä asiat, tai muista selän takana pahanpuhuminen. Meillä ei ole mitään yhteistä, emmekä ole vuosien saatossa koskaan keskustelleet älykkäästi.
Miehen sisko on vielä astetta pahempi, koska on lisäksi ilkeä ja jopa laittomuuksiin menevä. Nämä naiset harrastavat vain juoruilua ja siiderin lipittämistä. Eivät käy missään, eivät harrasta mitään, eivät lue kirjoja, eivät katso elokuvia, eivät kuuntele musiikkia. Molemmat ovat myös kammottavia äitejä. Toistan, meillä ei ole yhtään mitään puhuttavaa. Siksi en käy enää miehen sukujuhlissa enkä tapaa heitä lainkaan.
Outoa ettei löydy puhuttavaa, vaikka molemmat olette kammottavia ja sivistymättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siitä suhteesta tarvitse itselleen mitään saada. Outoa on, että sanoo rakastavansa puolisoaan, mutta ei voi "uhrata" edes yhtä päivää vuodessa tavatakseen hänen läheisiään. Koska MINÄ ja MINUN OMA AIKANI.
On vaikea päästä mukaan sukuun kun siellä on jo valmiiksi suhteet kaikkien kesken ja ne parhaat äidit joista aina puhutaan ja kehutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelemme huonoa asiakaspalvelua, päivitys palvelupakettiin epätodennäköinen, 60-luku sunnuntai kermakahveineen soittaa Teille ensi viikolla.
Ne ajat että kermakaffeilla pyhäpuvuissa joka sunnuntai seurustellaan ja läpivalaistaan toisten ihmisten elämät ovat nykyaikaisilta ihmisiltä, ohitse, ja suhdevuorovaikutusta muiden elämistä voi imeä viis-kuuskymppiset maksukanavien tv-sarjoista nykyään.
Poika on vasta 12, mutta jos ja kun joskus on puoliso, samaa tai eri sukupuolta, tai vasta ehdokas puolisoksi, niin loukkaavaa olisi, jos hänen kanssaan ei saisi viettää aikaa, eikä häntä kiinnostaisi poikani suku.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole miniäsi jos ei ole naimisissa
Jaa sillä on siis vielä merkitystä, naimisiinmenolla!
Minun miehelläni on jättimäärä sukulaisia. Kaukana Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Hän ei itse pidä heistä kehenkään yhteyttä. Äidilleen ja isälleen soittelee joskus.
Mies on muuttanut pois kotoa heti lukion jälkeen, eikä sen koommin juuri ollut tekemisissä, ei ikinä puhu heistä. Siskonsa lapsestakin kuulin vahingossa.
SILTI jollan merkillisellä tavalla anoppi vääntää tämän kaiken minun syykseni. Yrittää tunkea minulle niitä sukulaisten yhteystietoja ja tunkee iholle.
Minun mielestäni se on tasan mieheni asia päättää, miten tiivistä se yhteydenpito miehen sukuun on. Hänen kuuluu myös pitää yhteyttä heihin, ei minun.
Meillä poika asuu vielä kotona. Tyttöystävä on ollut pojan kanssa yli kaksi vuotta, mutta häntä ei juurikaan näy. Välillä hän tulee meille yöksi, mutta hän tulee esim. yhdeksän aikaan eikä syö enää iltapalaa. Aamulla minä lähden töihin, joten en näe häntä silloinkaan. Enemmän he ovat tytön luona, koska sieltä on lyhyt matka kouluun ja keskustan huveihin.
Mun ex-kumppanin äitiä ja muuta perhettä en saanut ikinä edes nähdä. Tuo "anoppi" on nyt sittemmin jo kuollut ja miehestä erottu. Sen muistan, että "anoppi" haukkui aina minua humalassa exälle h * o rana ja maksullisena naisena. Ja toivoi koko ajan eroa meille. NÄKEMÄTTÄ EDES MINUA.
Ymmärrän jotenkin hyvin miksi kannattaa pysyä kaukana. Omalla äidilläni oli horror anoppi eli isoäitini joka kiusasi minuakin. Eli olkaa naiset varuilkaan.
Onneksi!