Tabu: "hyvät" ystävät on jo viety nuorena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras neuvo jonka itse sain ja oli muuten tältä palsalta, jossain muussa yksinäisyys-keskustelussa, oli, että etsi joku tosi extro ihminen ja pyydä häneltä suoraan päästä mukaan bileisiin jne.

Tein niin. Juttelin töissä erään supertyypin kanssa, joka ystävystyi suunnilleen kuukaudessa koko firman kanssa, että olet tosi pidetty ja siksi pyytäisin nyt tätä. Pyysin, että kun on noita aftereita jne niin lähtisikö hän joskus mun kanssa sinne.

Muutti elämäni. Kun hän oli siinä "siipinaisena", pääsin ihan erilailla juttuihin mukaan kuin aiemmin. Tutustuin ihmisiin jotenkin ihan toisin, vaikka luulin monet jo tuntevani. Parasta kuitenkin oli, että tämä tyyppi otti mut mukaan muuallekin ja nyt olen löytänyt parikin ihmistä, jonka kanssa käydään tapahtumissa.

Sitä ennen ne puheliaat extrot just oli sitä, mitä kartoin, koska koin, että heidän kanssaan nyt ainakin katoan

Joillain toimii, toisilla ei, tuo Extrovertin kanssa hengailu. heidän perusongelma on se ettei ne ystävyyssuhteet ole elämänpituisia. Hyppii kukasta kukkaan ja jättää taakseen petettyjä, selkkäänpuukotettuja, luottamuksen menettäneitä raatoja. Jos on esim. nuoruudessa parivaljakko, kuten tytöt usein, ja toinen hyvinkin uteilias tutustumaan uusin ja taas uusiin ystäviin, se hiljaisempi jää armotta pois uusien ihmisten seurasta. Hänet dumpataan kun alkaa olemaan "taakka"  ekstrovertin uusien ystävyyssuhteiden maailmassa. 

Ystävyydessä lojaalisuus on  kaikkein tärkein ominaisuus. Jos ekstrovertti on kiipijä, joka käyttää vanhoja ystävyyssuhteita hyväkseen luodakseen niiden avulla uusia ystävyyksiä, muttei ota vanhaa bestistä mukaan näihin kaveruksiin, kyseessä on sosiaalinen pyrkyri. Pahinta mihin voit törmätä. itselläni pari tällaiste menneisyydessä ja kadun että tuhlasin aikaa näihin. 

Nyt yleistetään tosi pahasti. On heissä tuollaisiakin mutta suurin osa ei. Itse olen huomannut, että heillä on niin paljon ystäviä etteivät he ehdi olemaan kenenkään kanssa jatkuvasti. Heillä ei ole ketään ns. bestistä. Heillä on paljon ystäviä. Heille tauko ei ole ystävyyden loppu vaan ystävyys jatkuu vaikkei ollakaan tekemisissä. Itsekin ajattelen aika pitkälle näin vaikka olen introvertti eikä ystäviä juurikaan ole.

Tietenkin joskus sattuu niin ettei ystävyyssuhteet jatku, mikäli henkilökemiat eivät satu yksiin. Tämä koskee extrovertteja ja introvertteja. Kukaan ei vihaa toista mutta jos ei ole yhteistä niin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen kiintymyssuhteet kohdistuvat toisin kuin alle 10-vuotiaan. 

Vai elätettekö kuin 10-vuotiaat, jonkun hoivaamina ja vailla vastuuta omasta elämästänne ja toimeentulostanne, oman maailmanne narsistisena napana?

Kypsymiseen kuuluu oman erillisyyden tajuaminen, symbioosista irtautuminen, napanuoran kstkaisu.

Herranjesras, miten hirveä ajatus, että pitäisi kikatella jonkun "bestiksen" kanssa aamuin illoin puhelimessa ja vapaallakin ja leikkiä Frendejä (TV-komediaa), vaikka on oma työ, puoliso, lapset, täysi elämä.

Ei. En usko mitä luin. Olette infantiileja.

Täh??? Oletko sinä katsonut liikaa TV sarjoja?

Minulla on jo ystäviä, lapsuudesta ja nuoruudesta sekä opiskeluajoilta. Sen jälkeen olen tutustunut uusiin ihmisiin äitikerhossa ja entisen työpaikan porukkaankin pidän edelleen yhteyttä, vaikka ollaan tosi eri ikäisiä. Pidän vieläpä itseäni melko ujona ja sulkeutuneena, mutta jotenkin noita ystävyyssuhteita on kertynyt. Voisin kyllä tutustua vielä uusiinkin, ei mikään ystävyys niin tiivistä ole etteikö uusia mahtuisi joukkoon. Toki siinä menee aikaa ennen kuin ihmistä voi sanoa ystäväksi ja se vaatii melkeinpä sen että ollaan tiiviisti yhdessä esim jonkun tekemisen kautta ja tutustutaan siinä. Se onkin ehkä  aikuisena se ongelma, kun harvoin pystyy viettämään aikaa samalla tavalla paljon yhdessä kuin nuorempana. Kun on se muukin elämä, perhe ja velvollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen kiintymyssuhteet kohdistuvat toisin kuin alle 10-vuotiaan. 

Vai elätettekö kuin 10-vuotiaat, jonkun hoivaamina ja vailla vastuuta omasta elämästänne ja toimeentulostanne, oman maailmanne narsistisena napana?

Kypsymiseen kuuluu oman erillisyyden tajuaminen, symbioosista irtautuminen, napanuoran kstkaisu.

Herranjesras, miten hirveä ajatus, että pitäisi kikatella jonkun "bestiksen" kanssa aamuin illoin puhelimessa ja vapaallakin ja leikkiä Frendejä (TV-komediaa), vaikka on oma työ, puoliso, lapset, täysi elämä.

Ei. En usko mitä luin. Olette infantiileja.

Kyllä sitä vanhoillakin ihmisllä (esim.70 v) näkee tuota "läheinen ystävyys" suhteita. Ihan vaikka äidilläni. Hänellä oli muutamia elämänpituisia läheisiä ystäviä, mutta sitten monia työkavereita ym. Tämä on normaalia. Jos sulla ei ole niin paljosta olet jäänyt paitsi. Yr

Niin ne ystävyyssuhteet muuttuu elämän varrella. Harvoin keski-ikäisillä ruuhkavuosien keskellä on aikaa ja kiinnostustakaan mihinkään maratonpuheluihin ym. tiiviiseen yhteydenpitoon. Mutta sitten taas kun ikää tulee lisää, lapset alkaa lentää pesästä, tulee avioeroa jne., ystävien merkitys taas lisääntyy. On myös enemmän aikaa sille. Ja yllättäen se läheiseksi muodostuva ystävä ei välttämättä olekaan se, jonka kanssa oli läheinen silloin nuorena, vaan se voikin olla joku muu joka sattuu sopivasti samaan elämäntilanteeseen, on samanlaisia mielenkiinnonkohteita tai asutaan vaan näppärästi lähekkäin. 

Minunkin äitini on erottuaan ja lasten aikuistuessa lähentynyt huomattavasti isäni parhaan ystävän lesken kanssa. Aiemmin olivat lähinnä tuttuja puolisoiden kautta, nyt molemmat jäivät yksin aika samoihin aikoihin ja saivat varmasti toisistaan tukea siihen kuinka opetella elämään ilman puolisoa. Asuivat myös molemmat samalla pienellä paikkakunnalla pitkään. 

Ärsyttää jaottelu bestiksiin, ystäviin, kavereihin jne. Vain bestis merkkaa, muilla vähäpätöisimmillä ihmisillä ei ole näille bestistyypeille mitään väliä

Minulla ei ole yhtään ystävää. Joskus ihmisenä muuttuu niin paljom, ettei vanhat ystävyyssuhteet enää toimi ja uusia on vaikea saada. Olin nuorempana epäterveesti läheisriippuvainen, ja kun menin terapiaan ja aloin suhtautua asioihin erilailla, vanhat ystävät kaikkosivat. Koska olen nykyään varovaisempi huutelemaan omista asioistani, en enää saa uusia kavereita niin helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinastko, että 30-45-vuotiaat naiset käy useinkin yöelämässä ja bongaavat sieltä kavereita. Musta tuntuu, että ovat hyvinkin hautautuneita perhe-elämään. Näin etätyön luvattuna aika tuo kolleegojen kanssa ystävystyminen on mahdollista. Kasvokkain näkeminen tuottaakin sit haasteita, kun välimatkaa on satoja kilometrejä. Olisi kyllä kiva, jos maailma olisikin noin yksinkertainen kuin jotkut täällä esittää. T: aktiivinen, sosiaalinen & yksinäinen nainen

Jos olet hautautunut perhe-elämään niin onko sinulla edes tilaa ja aikaa uusille ystävyyssuhteille? Mikäli on, niin varmaankin loogisesti sitä seuraa kannattaa etsiä  mieluummin muista äityleistä kuin yöelämästä. Muita äitejä voi tavata vaikka hiekkalaatikolla/someryhmissä/lasten kautta jne. Tarvitaan sosiaalisia taitoja, huumorintajua, aktiivisuutta ja pelisilmää, että homma toimii. Näitä taitoja voi joka

Minä en lapsettomana sinkkuna ole hautautunut perhe-elämään, vaan muut ovat enkä minä voi sitä muuksi muuttaa. Perheellisillä miehillä tuntuu olevan aikaa ihan eri tavalla, mutta miehillä on valitettavan usein jotain taka-ajatuksia. Ja mikä tämä typerä ajatus on, että aikuiset sinkut haluaisivat pörrätä baarissa? Sitä tuli tehtyä ihan tarpeeksi parikymppisenä. En edes käytä mitään päihteitä enää.

Vierailija kirjoitti:

"Jatkaa mitä? Sitäkö mitä siellä on juteltu ja tehty jo vuosikausia. Niitä vapaamuotoisia tapaamisia työaikojen ulkopuolellakin on ollut monia näiden vuosien aikana."

Älä mene siellä vapaa-ajan tapahtumassa aina sinne tuttuun ja turvalliseen pöytään tai ainakin yritä tutustua siellä muihinkin kuin heihin jotka jo ennestään tunnet, koska tiedät, että ne tulee menemään vanhalla kaavalla.

Ja sitten kun olet tutustunut niihin uudempiin niin jatka siellä töiden lomassa sitä rentoa juttelua tyyliin olipas kiva ilta eilen. Ja seuraavana päivänä jotain tavallista ja sitten taas joskus että oon menossa syömään, kerkiätkö mukaan? 

Älkää alleviivatko tota, että sovitaan tässä nyt oikein tapaaminen, vaan yrittäkää tehdä tapaamisista tavallisia joka päivää. Jos näin alkaa käymään niin tulee kyllä se luonteva hetki lähteä töistä kaljoille tms. Mutta ei se munkaan kanssa tule siten että hei sinä siinä hal

Firman kekkerit on 2 kertaa vuodessa ja muuten etäillään. Ei tää vaan toimi. Ja kekkereissä juttelin kyllä eri ihmisten kanssa. Suomessa pitäisi varmaan tavata tyyliin 100 kertaa se uusi ihminen ennen kuin joku kahvittelu työn/harrastuksen ulkopuolella on edes mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jatkaa mitä? Sitäkö mitä siellä on juteltu ja tehty jo vuosikausia. Niitä vapaamuotoisia tapaamisia työaikojen ulkopuolellakin on ollut monia näiden vuosien aikana."

Älä mene siellä vapaa-ajan tapahtumassa aina sinne tuttuun ja turvalliseen pöytään tai ainakin yritä tutustua siellä muihinkin kuin heihin jotka jo ennestään tunnet, koska tiedät, että ne tulee menemään vanhalla kaavalla.

Ja sitten kun olet tutustunut niihin uudempiin niin jatka siellä töiden lomassa sitä rentoa juttelua tyyliin olipas kiva ilta eilen. Ja seuraavana päivänä jotain tavallista ja sitten taas joskus että oon menossa syömään, kerkiätkö mukaan? 

Älkää alleviivatko tota, että sovitaan tässä nyt oikein tapaaminen, vaan yrittäkää tehdä tapaamisista tavallisia joka päivää. Jos

Olisin voinut kirjoittaa ihan samat sanat. Suomeen muuttaneetkin ovat kysyneet multa, miten suomalaisten kanssa ystävystytään. Että kun kaikki vaan tulee harrastamaan yhdessä ja sit suunnataan kotiin eikä kukaan halua lähteä kaljalle tms. Olen joutunut vastaamaan, että en tiedä.