Tabu: "hyvät" ystävät on jo viety nuorena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.

Ihmiset jatkuvasti muuttavat eri paikkakunnille esim. töiden perässä ja onnistuvat luomaan uusia ystäväpiirejä.

Tarvitaan sosiaalisia taitoja, huumorintajua, pelisilmää ja aktiivisuutta niin homma toimii. Uusia ystäviä pystyy kyllä aikuisena pokaamaan esim. duunista, harrastuksista, netistä ja vaikkapa yöelämästä. 

Tuossa on sellaisia vaatimuksia mitä  suurella osalla ihmisistä ei ole. Pieni osa löytää ystäviä mistä vain. Nyt puhutaan tavallisista ihmisistä. Heille uusien ystävien hankkiminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.

Ajan puute. Perhe ja työ ottavat oman aikansa. Toinen on se, että aikuisina ihmisistä tulee mukavuudenhaluisia. Tuttu ja turvallinen on parempi vaihtoehto kuin lähteä tutustumaan uusiin asioihin.

Tästä syystä vapaaehtoisesti lapsettomat ovat frendeistä parhaimpia. Heillä on aikaa ja kiinnostusta ystävyydelle. 

Vierailija kirjoitti:

samahan se on kuin deittailun kanssa. hyvät viedään päältä ja jäljelle jää ne, jotka eivät ole muille etunenässä kelvanneet.

Aika ikävä asenne. Elämässä tapahtuu asioita, joihin ei aina itse voi vaikuttaa; avioero, ystävän kuolema, muutto työn takia toiselle paikkakunnalle jne. Jokaisessa ihmisessä on ystävän ainekset, mikäli hän ei tietoisesti ole valinnut vain itsensä kanssa olemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samahan se on kuin deittailun kanssa. hyvät viedään päältä ja jäljelle jää ne, jotka eivät ole muille etunenässä kelvanneet.

Aika ikävä asenne. Elämässä tapahtuu asioita, joihin ei aina itse voi vaikuttaa; avioero, ystävän kuolema, muutto työn takia toiselle paikkakunnalle jne. Jokaisessa ihmisessä on ystävän ainekset, mikäli hän ei tietoisesti ole valinnut vain itsensä kanssa olemista. 

Aika ikävä asenne. Ei itsensä kanssa oleminen ole aina tietoinen valinta. Ei vaikka olisi kuinka ystävän ainesta. Siihen tarvitaan toinen ihminen ja sellaisen löytäminen voi olla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.

Ihmiset jatkuvasti muuttavat eri paikkakunnille esim. töiden perässä ja onnistuvat luomaan uusia ystäväpiirejä.

Tarvitaan sosiaalisia taitoja, huumorintajua, pelisilmää ja aktiivisuutta niin homma toimii. Uusia ystäviä pystyy kyllä aikuisena pokaamaan esim. duunista, harrastuksista, netistä ja vaikkapa yöelämästä. 

Tuossa on sellaisia vaatimuksia mitä  suurella osalla ihmisistä ei ole. Pieni osa löytää ystäviä mistä vain. Nyt puhutaan tavallisista ihmisistä. Heille uusien ystävien hankkiminen on vaikeaa.

Aikuiset ihmiset ympäri planeettaa ystävystyvät jatkuvasti aikuisiällä uusien ihmisten kanssa, ei todellakaan ole mikään pienen vähemmistön juttu.

Kyllähän suurin osa ihmisistä ymmärtää kasvaessaan kehittää sosiaalisia taitojaan ja ymmärtävät olla itse todella aktiivisia jos uusia ystäviä haluaa elämän varrella. Ei ole kyse mistään rakettitieteestä kuitenkaan. 

Ei sellaista olekaan. Noissa lapsuudenporukoissa pysytään tottumuksesta. Hirveitä ihmisiä, ihan niinkuin suurin osa muistakin, mutta ovat hyväksyneet toisensa ja kiintyneet toisiinsa

Voi olla, että reaktioissasi on jotakin epämiellyttävää toisille, jos he eivät halua puhua kanssasi syvällisesti. Ehkä myös epäluottamusta. Minä en puhu asioistani kuin äidilleni, sillä en luota muihin. Hänellekin yleensä vasta tietyn varoajan jälkeen, sillä hän saattaa pilata ilon joistain asioista. Olen hyväksynyt tämän

Mieti, haluatko oikeasti kavereita. Et tule saamaan sellaista, joka mukautuisi täysin sinun kulttuuriisi ja tarpeisiisi. Sinunkin on joustettava ja hyväksyttävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.

Ihmiset jatkuvasti muuttavat eri paikkakunnille esim. töiden perässä ja onnistuvat luomaan uusia ystäväpiirejä.

Tarvitaan sosiaalisia taitoja, huumorintajua, pelisilmää ja aktiivisuutta niin homma toimii. Uusia ystäviä pystyy kyllä aikuisena pokaamaan esim. duunista, harrastuksista, netistä ja vaikkapa yöelämästä. 

Tuossa on sellaisia vaatimuksia mitä  suurella osalla ihmisistä ei ole. Pieni osa löytää ystäviä mistä vain. Nyt puhutaan tavallisista ihmisistä. Heille uusien ystävien hankkiminen on vaikeaa.

Aikuiset ihmiset ympäri planeettaa ystävystyvät jatkuvasti aikuisiällä uusien ihmisten kanssa, ei todellakaan ole mikään pienen vähemmistön juttu.

Kyllähän suurin osa ihmisistä ymmärtää kasvaessaan kehittää sosiaalisia taitojaan ja ymmärtävät olla itse todella aktiivisia jos uusia ystäviä haluaa elämän varrella. Ei ole kyse mistään rakettitieteestä kuitenkaan.

Kun eivät osaa. Mikäli näin olisi näitä ketjujakaan ei tehtäisi. Sinä ja ystäväsi kuulutte siihen pieneen osaan mikä näkyy ja kuuluu. Katsele joskus ympärillesi avoimin mielin. Näky on erilainen. Yksinäisiä ihmisiä on paljon. He eivät vain näy tai erotu kovin hyvin joukosta.

Minulla kokemus, että teiniaikaiset kaverit jäivät, ja olen saanut erittäin syvällisiä ystävyyssuhteita, joissa ystävyys ei perustu vaikkapa samaan bändimakuun. Kiinnostuin nuorena aikuisena hengellisistä asioista, tulin uskoon ja olen tutustunut sitä kautta uusiin, jo monia vuosia kestäneisiin ystävyyssuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät osaa. Mikäli näin olisi näitä ketjujakaan ei tehtäisi. Sinä ja ystäväsi kuulutte siihen pieneen osaan mikä näkyy ja kuuluu. Katsele joskus ympärillesi avoimin mielin. Näky on erilainen. Yksinäisiä ihmisiä on paljon. He eivät vain näy tai erotu kovin hyvin joukosta.

Sosiaalisesti taidottomia ja passiivisia yksinäisiä ihmisiä on, mutta ovat todella pieni vähemmistö tällä planeetalla. 

Ehkä jossain perämetsän jurossa erakkokylässä ajatellaan että se oma totaaliyksinäinen elämä on maailmassa joku normi muillekin, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät osaa. Mikäli näin olisi näitä ketjujakaan ei tehtäisi. Sinä ja ystäväsi kuulutte siihen pieneen osaan mikä näkyy ja kuuluu. Katsele joskus ympärillesi avoimin mielin. Näky on erilainen. Yksinäisiä ihmisiä on paljon. He eivät vain näy tai erotu kovin hyvin joukosta.

Sosiaalisesti taidottomia ja passiivisia yksinäisiä ihmisiä on, mutta ovat todella pieni vähemmistö tällä planeetalla. 

Ehkä jossain perämetsän jurossa erakkokylässä ajatellaan että se oma totaaliyksinäinen elämä on maailmassa joku normi muillekin, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Tässä näkyy sinun empatiakyvyttömyytesi ja näköalasi puute. Käytät sanoja perämetsä, juro ja erakkokylä. Kuvittelet, että kaupungissa elävät eivät olisi yksinäisiä. Tosiasia on, että siellä heitä on enemmän kuin maalla. Maalla on pienet yhteisöt jossa jokainen tuntee toisen. Niin hyvässä kuin pahassa. Tunteeko kerrostaloasuja naapureitaan? Tietääkö hän edes ulkonäöltä heitä?

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkyy sinun empatiakyvyttömyytesi ja näköalasi puute. Käytät sanoja perämetsä, juro ja erakkokylä. Kuvittelet, että kaupungissa elävät eivät olisi yksinäisiä. Tosiasia on, että siellä heitä on enemmän kuin maalla. Maalla on pienet yhteisöt jossa jokainen tuntee toisen. Niin hyvässä kuin pahassa. Tunteeko kerrostaloasuja naapureitaan? Tietääkö hän edes ulkonäöltä heitä?

Vaikutat kyllä aika todellisuudesta vieraantuneelta jos ajattelet että aikuisena ystäväpiirin omaavat ja uusia ystäviä hankkimaan pystyvät ihmiset ovat vain pieni vähemmistö maailman ihmisistä. 

Olen saanut aikuisiällä ystäviä, mutta ne ovat tulleet harrastusten kautta. Ei minulla yksinkertaisesti ole jaksamista ja aikaa tavata uusia ihmisiä. Ystävyyden muodostaminen vaatii todella monta tuntia yhteistä aikaa.

Niiden lapsuuden ystävien kanssa tunnetaan niin hyvin, koska ollaan koettu yhdessä kaikki - hengailtu, reissattu, juhlittu ja vain eletty. Toki monesta ystävästä on tullut entisiä ihan elämäntilanteiden takia tai vain yksinkertaisesti törkeän käytöksen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkyy sinun empatiakyvyttömyytesi ja näköalasi puute. Käytät sanoja perämetsä, juro ja erakkokylä. Kuvittelet, että kaupungissa elävät eivät olisi yksinäisiä. Tosiasia on, että siellä heitä on enemmän kuin maalla. Maalla on pienet yhteisöt jossa jokainen tuntee toisen. Niin hyvässä kuin pahassa. Tunteeko kerrostaloasuja naapureitaan? Tietääkö hän edes ulkonäöltä heitä?

Vaikutat kyllä aika todellisuudesta vieraantuneelta jos ajattelet että aikuisena ystäväpiirin omaavat ja uusia ystäviä hankkimaan pystyvät ihmiset ovat vain pieni vähemmistö maailman ihmisistä. 

En sano pieni vähemmistö. Suurimmalla osalla on vakiintunut ystäväpiiri. He kattavat suurimman osan ihmisistä. On turha silti väittää että yksinäisiä olisi harvassa. Niitä on paljon ja tulee olemaankin. Ympärilleen katsoessa näkee nämä ystäväpiirin kanssa kulkevat. Mutta kysyn nyt sinulta. Oletko katsonut ympärillesi niin, että näet myös ne ihmiset jotka kulkevat aina yksin?

Minulla on sekä nuorena että vanhempana solmittuja ystävyyssuhteita. Olennaista on että ystävän kanssa on hauskaa. En ainakaan itse kaipaa ketään jolle vain vuodattaa elämän pahaa oloa, vaikka tietysti huonojakin päiviä on, enkä kaipaa ketään myöskään vain siksi että olisi joku. Usein ystävystyminen tapahtuu luonnostaan jonkin yhteisen tekemisen parissa kun huomataankin että sama tyhmä juttu naurattaa tai että ajatellaan asioista aika samalla tavalla ja ollaan aidosti kiinnostuneita toistemme sanomisista. Kaikkien kanssa tätä ei tapahdu vaikka olisi kuinka kiva tyyppi. Suosittelen kuitenkin hankkimaan jonkin sosiaalisen harrastuksen josta nautit ja jonka lomassa olisi luontevaa jutella ihmisille. Esim teatteri. Siellä on monenlaista puuhaa käsikirjoittamisesta lavastukseen jos itse ei kaipaa esiintymään lavalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.

Ihmiset jatkuvasti muuttavat eri paikkakunnille esim. töiden perässä ja onnistuvat luomaan uusia ystäväpiirejä.

Tarvitaan sosiaalisia taitoja, huumorintajua, pelisilmää ja aktiivisuutta niin homma toimii. Uusia ystäviä pystyy kyllä aikuisena pokaamaan esim. duunista, harrastuksista, netistä ja vaikkapa yöelämästä. 

Tuossa on sellaisia vaatimuksia mitä  suurella osalla ihmisistä ei ole. Pieni osa löytää ystäviä mistä vain. Nyt puhutaan tavallisista ihmisistä. Heille uusien ystävien hankkiminen on vaikeaa.

Aikuiset ihmiset

Ei riitä sosiaaliset taidot. Pitää olla myös ekstrakiinnostava ihminen, jotta ruuhkavuosivanhemmat ym jaksaa ruveta tuikituntemattoman ystäväksi. Yks tuttu on tällainen joka saa joka paikasta uusia ystäviä keski-iässäkin, on todella itsevarma, saa palkkansa puhumisesta, äärimmäisen ekstroverttiydessä ja energinen. Useimmat ihmiset vaan ei ole tuollaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan paras toivo olisi etsiä/löytää toisia yksinäisiä. Esimerkiksi kaltaisiasi muualta muuttaneita.

Miten se temppu sitten tehdään? Ei hajuakaan...

Onko facebookissasi paikkakunnallasi kaverikerhoa/ydtäväkerhoa? Jos ri ole, niin perusta itse sellainen ja sovi eka kokoontuminen jonnekin kahvilaan, ja siitä se alkaa.

Toinen tapa: jonkun harrastuksen kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on sattunut matkan varrella hyeena- "ystäviä". Sellaisia aktiivisia verkostoitujia, jotka kaipaa liittolaisia omiin ongelmiinsa esim työpaikalla. Pikku hiljaa olen ymmärtänyt, että ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ihmisiä, joilla on jatkuva haku päällä kavereiden suhteen, koska niitä myös kaikkoaa ympäriltä vauhdilla.

Itsekeskeisiä pölöttäjiä on paljon. Esiintyvät myös mieluusti niin että heillä on iso kaveri/tuttavapiiri. Ystävät samanlaisia että jaksavat tuota.

Sitten ne mukavat saattavat olla nykyään ihan omasta valinnastaan yksin. 

Mulla oli tällanen työkaveri ja yllätyinkö, kun työsuhteeni päättyi, niin ei ole ollut enää yhteydessä. Niin kauan kun piti "jonain", niin olin hänelle tärkeä. Yhtäkkiä kun en enää ollutkaan mitään, hän hävisi kuin pieru saharaan. Oli juuri tällainen superverkostoituja ja tunsin vähän epämukavana sen, miten hän uteli kaikkea mutta ei kertonut itsestään juuri mitään. Oli siis todella utelias ja jäi vähän olo, että etsi vain informaatiota, että tietää olenko hänen arvoisensa ja voisiko minusta hyötyä jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä sosiaaliset taidot. Pitää olla myös ekstrakiinnostava ihminen, jotta ruuhkavuosivanhemmat ym jaksaa ruveta tuikituntemattoman ystäväksi. Yks tuttu on tällainen joka saa joka paikasta uusia ystäviä keski-iässäkin, on todella itsevarma, saa palkkansa puhumisesta, äärimmäisen ekstroverttiydessä ja energinen. Useimmat ihmiset vaan ei ole tuollaisia. 

Miksi tavoitella joidenkin ruuhlavuosivanhempien ystävyyttä ensinnäkään? Ei heillä ole aikaa tai kiinnostusta sellaiseen. 

Vapaaehtoisesti lapsettomilla ja heillä kenen lapset ovat tarpeeksi vanhoja on keskimäärin enemmän aikaa ja kiinnostusta uusille ystävyyssuhteille. Heille olen kelvannut uudeksi ystäväksi olemalla ihan normaali ja tavallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ilmiön.

Oma arvio myös on, että ns. hyvät ystävyyssuhteet ruokkivat itseään ja opettavat siinä samalla ns. ihmissuhdetaitoja. Jos taas ihmisellä ei hyviä ystävyyssuhteita ole, niin eiväthän nuo taidot pääse kehittymään samalla tavalla.

Tämä! Olin lapsena ns. kavereille vain heittopussi ja joku jota kiusata, joten omat ystävyyskokemukset ovat vääristyneitä tai olemattomia. En ole koskaan osannut suhtautua luontevasti, jos joku on minulle ystävällinen tai haluaa olla kanssani. Jälkiviisaana voin vain miettiä niitä tilanteita, joissa olisi voinut syntyä tosiystävyys, mutta itse pilasin kaiken pakenemalla kun en muutakaan osannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ilmiön.

Oma arvio myös on, että ns. hyvät ystävyyssuhteet ruokkivat itseään ja opettavat siinä samalla ns. ihmissuhdetaitoja. Jos taas ihmisellä ei hyviä ystävyyssuhteita ole, niin eiväthän nuo taidot pääse kehittymään samalla tavalla.

Tämä! Olin lapsena ns. kavereille vain heittopussi ja joku jota kiusata, joten omat ystävyyskokemukset ovat vääristyneitä tai olemattomia. En ole koskaan osannut suhtautua luontevasti, jos joku on minulle ystävällinen tai haluaa olla kanssani. Jälkiviisaana voin vain miettiä niitä tilanteita, joissa olisi voinut syntyä tosiystävyys, mutta itse pilasin kaiken pakenemalla kun en muutakaan osannut.

Kyllä. Kenellä ei ole ollut ystäviä ei osaa niitä muodostaakaan tai pitää yllä. Itsellä on myös tämä ongelma. Harjoitella voi ja kannattaakin, mutta jos on taidoiltaan 10-20 vuotta muita jäljessä se on vaikeaa.