Lue keskustelun säännöt.
Tabu: "hyvät" ystävät on jo viety nuorena
28.07.2024 |
Monilla on nuoresta asti säilyneitä ystävyyksiä/ystäväporukoita, jotka ovat vielä aikuisenakin tiiviitä. Nämä ystävyyssuhteet ovat tasavertaisia ja niissä on hyvä olla.
Minulla ei ole nuoruudesta jääneitä ystäviä. Osan kanssa ystävyys katkesi todella pitkään välimatkaan, kun muutin kauas kotiseudulta, enkä koskaan palannut. Nuorena aikuisena opiskelupiireistä löytämäni "ystävät" eivät olleet tasavertaisia ystäviä saati ystävällisiä ihmisiä. Jouduin muuttamaan pätkätöiden perässä paikasta toiseen, joten ystävyyssuhteiden luominen ei onnistunut. Monilla pikkupaikkakunnilla ihmisillä oli jo omat porukkansa, joihin ei päässyt. Työkaveritkin olivat jo läheisiä niiden työkaverien kanssa, joiden kanssa halusivat olla.
Olen yrittänyt tutustua monien ikäisteni +30 v naisten kanssa, mutta joukossa on tosi haastavia tapauksia. On tullut vastaan ahdistuvia naisia, jotka eivät halua puhua oikein mistään pintapuolista syvällisemmästä, vaikka olisi jo tunnettu vuosia. Sitten on ollut ghostaajia ja vaativia naisia, jotka ihan ääneen sanovat, miten haluaisivat minun käyttäytyvän, jotta olisin heille mieleen. Olen sitten todennut, että en jaksa enää katsella tällaista menoa. En halua ystävyyssuhteen olevan mitään ahdistumista ja epämääräisissä tunteissa vellomista, haluaisin tasavertaista ystävyyttä, jossa asioista voidaan rauhassa puhua.
Miten ihmeessä voisi löytää ystäviä, jotka ovat "hyviä"?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Sama ilmiö kuin parisuhteissa. Parhaat on viety nuorena.
Ne hyvät, empaattiset, hauskat ja lämminhenkiset ystävät ovat yhä niiden alkuperäisten ystävien kanssa. Ei tule tarvetta etsiä uusia ystävyyssuhteita. Eikä siihen vanhojen ystävien rinnalle pääse joku uusi yhtä läheiseksi ystäväksi, vaan ne vanhat ystävät ovat aina ne erityiset.
Olipas ikävästi sanottu. Koulukiusattuna oli vaikeaa olla luettelemiasi asioita kun oli aina yksin ja kiusattu. Tekeekö se sitten minusta huonon vai vaan ihmisen joka ei saanut samoja mahdollisuuksia kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten niitä varhain jo lastentarhasta syntyneitä ystävyyssuhteita pidetään yllä kun ihmisten elämä hajaantuu ympäri maata ja ulkomaillekin. AIka outoa olisi riippua niissä, koska monella saattaa jopa elämänarvot muuttua.Vai asutteko te jossain pienellä paikkakunnalla, jossa elämänpiiri on ollut hieman suppeampi. Vai onko ystävä sanalla jotenkin erilaisempi merkitys. Sekin voi tietysti vaikuttaa, että tapaamillanne ihmisillä on sille erilainen käsitys.
Miten pidetään yllä? Miten olisi puhelin, tietokone jne? Nykyäänhän nimenomaan on äärettömän helppo pitää yhteyttä välimatkasta huolimatta. Minulla on esimerkiksi parikin hyvää ystävää, jotka asuvat yli 300km päässä ja nähdään suunnilleen kerran vuodessa. Yhteyttä pidetään kuitenkin tiiviisti. Sen sijaan yksi lapsuuden paras ystävä asuu melkein naapurissa, eikä olla juuri ollenkaan enää tek
Ennen kun maantiede ratkaisi keiden kanssa ollaan tekemisissä, ystävyyssuhteille ei ole ollut paljon vaihtoehtoa. Nyt kun ainakin teoriassa voisi ystävystyä miljardien ihmisten kanssa, ihmiset ovatkin yksinäisempiä kuin ennen. Näennäisesti rajaton valinnanvara ja vaihtoehdot muuhun tekemiseen ovat vaikuttaneet kaikkiin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta asti halunnut olla aina se paras ystävä. En tyydy mihinkään puolivillaiseen turhaan kaveruuteen yksinjäämisen pelosta. Omat virheeni ystävyyssuhteissani tehneenä odotan nykyään ystävyydeltä kepeyttä, helppoutta ja hyväntahtoisuutta. Kaikki vähänkin ilkeät ihmiset joutavat menemään, ei kiinnosta ystävyys sellaisen ihmisen kanssa. Itse asiassa sellainen ei mielestäni edes ole ystävyyttä.
Minulla paikka on jo viety ja se kuuluu puolisolleni. Juuri tällaiset toiveet tuntuvat aika raskailta, vaikka nuo muut toiveesi ovat samoja kuin minulla. Kaveruus kehittyy ystävyydeksi jos on kehittyäkseen. En kirjoita ystäväkirjaan viikon tuttavuuden jälkeen, että Laura ja minä ollaan BFF.
Mulle on sattunut matkan varrella hyeena- "ystäviä". Sellaisia aktiivisia verkostoitujia, jotka kaipaa liittolaisia omiin ongelmiinsa esim työpaikalla. Pikku hiljaa olen ymmärtänyt, että ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ihmisiä, joilla on jatkuva haku päällä kavereiden suhteen, koska niitä myös kaikkoaa ympäriltä vauhdilla.
Minua ei ainakaan yhtään kiinnosta etsiä ystäviä jostakin netistä, vaikka siellä olisi periaatteessa rajattomat mahdollisuudet. Muutama hyvä pitkäaikainen ystävä riittää. Ystäviä ovat ne, jotka pysyvät, vaikka vaatimattomastikin, rinnalla. Sitten on paljon niitä, jotka tulevat ja menevät ja saattaa olla suuret puheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta asti halunnut olla aina se paras ystävä. En tyydy mihinkään puolivillaiseen turhaan kaveruuteen yksinjäämisen pelosta. Omat virheeni ystävyyssuhteissani tehneenä odotan nykyään ystävyydeltä kepeyttä, helppoutta ja hyväntahtoisuutta. Kaikki vähänkin ilkeät ihmiset joutavat menemään, ei kiinnosta ystävyys sellaisen ihmisen kanssa. Itse asiassa sellainen ei mielestäni edes ole ystävyyttä.
Minulla paikka on jo viety ja se kuuluu puolisolleni. Juuri tällaiset toiveet tuntuvat aika raskailta, vaikka nuo muut toiveesi ovat samoja kuin minulla. Kaveruus kehittyy ystävyydeksi jos on kehittyäkseen. En kirjoita ystäväkirjaan viikon tuttavuuden jälkeen, että Laura ja minä ollaan BFF.
En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat. Ehkä ilmaisin itseäni huonosti. En ole Facebookissa ym eikä tuo ystäväkirjaan kirjoittaminen ole ollenkaan tapaistani. En ole yhtään sentimentaalinen enkä somessa tai missään poseeraava ihmissuhteissani. Alan ystäväksi, jos jonkun kanssa todella kolahtaa ja se on hyvin harvinaista. Olen tehnyt tinkimättömyydessäni virheitä ja nykyään arvostan ihmissuhteissa kepeyttä. En halua liian intensiivistä yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenellekään ole käynyt niin, että muuttojen ja muuttuneiden elämäntilanteiden myötä on kasvanut pikkuhiljaa eroon ystävistään.
Voihan olla, että jotkut ihmiset tarvitsevat jotain ankkureita, eli sellaisia ihmisiä, jotka ovat tavallaan kasvaneet yhdessä tiettyjen ikäkausien läpi. Yritän vain ymmärtää tuota aloitusta, koska "parhaat ihmiset" tuntuu jotenkin oudolta käsitykseltä. Mikä ihme on paras ihminen puolisona tai ystävänä. En käsitä, mutta eihän se tarkoita sitä, etteikö asia voisi olla niin. Itselleni ajatus samoista ihmisistä elämässä tuntuu oudolta, uusia ihmisiä ja tuttavuuksia ja jopa ystävyyssuhteita olen solminut kaikissa ikäluokissa. Ihmiset juttelevat herkästi kanssani, mutta olen persoonaltani helppo ihminen ja lähestyttävä eikä ulkonäössäni ole mitään jolla voisi ihmisen luokitella joksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
samahan se on kuin deittailun kanssa. hyvät viedään päältä ja jäljelle jää ne, jotka eivät ole muille etunenässä kelvanneet.
Ei ole noin mustavalkoista. Moni voi ikääntyessään muuttua, joko parempaan tai huonompaan.
Yksinäisyys ei nykyään tarkoita todellakaan viallisuutta. Voivat olla vaikka miten kivoja. Ei tuota vaan edes arvosteta. Ystävyys tai parisuhde ei ole jotain "hyvien viemistä päältä", siis pisteyttämistä. Mistä tuollaiset oudot ajatukset tulevat?
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sattunut matkan varrella hyeena- "ystäviä". Sellaisia aktiivisia verkostoitujia, jotka kaipaa liittolaisia omiin ongelmiinsa esim työpaikalla. Pikku hiljaa olen ymmärtänyt, että ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ihmisiä, joilla on jatkuva haku päällä kavereiden suhteen, koska niitä myös kaikkoaa ympäriltä vauhdilla.
Itsekeskeisiä pölöttäjiä on paljon. Esiintyvät myös mieluusti niin että heillä on iso kaveri/tuttavapiiri. Ystävät samanlaisia että jaksavat tuota.
Sitten ne mukavat saattavat olla nykyään ihan omasta valinnastaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n väitteeseen vastaan, että ei ole. En ollut itsekään kovin hyvä ystävä lapsena, vaikka yritin kyllä. Se oli sellaista opettelua vasta. Olimme kaikki aika raadollisia raakileita vielä. Jotkut kaverit pomottivat surutta heikompiaan. Välillä oli riitoja ja loukkauksia lauottiin päin naamaa. Seuraavana päivänä riita kyllä sovittiin. Oli kaikenlaista naljailua ja ilkeilyä ja kolmen tytön porukassa aina kaksi kiusasi yhtä ja osat vaihtelivat. Joidenkin kanssa ei päästy tuosta koskaan myöhemmin aikuisemmalle tasolle, jossa olisi voinut turvallisesti paljastaa heikkouksiaankin ja olla oma itsensä ilman jatkuvaa uhoa ja kovistelua. Nuo kaverit jäivät sitten sinne lapsuuteen.
Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset on vaan nii tylsiä tai raskaita, että mieluummin olen yksin kuin heidän seurassa. Esim.
-puhuu liian hiljaisella äänellä monotonisesti
-liian vakava
-negatiivinen
-ruma/ huono hygienia
Tottakai ihmiset haluavat ystävystyä niiden kanssa, joilla on paljon sosiaalista pääomaa ja laajat tuttavapiirit! Ketä kiinnostaa joku yksinäinen hylkiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliset ja vilkkaat ihmiset ovat suisituimpia
Kyllä niitä empaattisia ja vastavuoroisuuteen kykeneviä ystäviä löytyy vanhemmalla iälläkin. Ja sitten niitä vasta löytyykin, kun osa ihmisistä on kypsynyt ihmisinä. Pitää vain osata tutustua töissä, vapaa-ajalla, harrastuksissa... riittää, kun osaa avata suunsa ja osaa kiinnostua muista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä empaattisia ja vastavuoroisuuteen kykeneviä ystäviä löytyy vanhemmalla iälläkin. Ja sitten niitä vasta löytyykin, kun osa ihmisistä on kypsynyt ihmisinä. Pitää vain osata tutustua töissä, vapaa-ajalla, harrastuksissa... riittää, kun osaa avata suunsa ja osaa kiinnostua muista ihmisistä.
:D Ja sitten tulee ketju missä valitetaan, että se yksikin vain tulee juttelemaan ja on liian kiinnostunut muiden tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.
Ihmiset jatkuvasti muuttavat eri paikkakunnille esim. töiden perässä ja onnistuvat luomaan uusia ystäväpiirejä.
Tarvitaan sosiaalisia taitoja, huumorintajua, pelisilmää ja aktiivisuutta niin homma toimii. Uusia ystäviä pystyy kyllä aikuisena pokaamaan esim. duunista, harrastuksista, netistä ja vaikkapa yöelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään tabu ole vaan kylmä tosiasia. Ehkä sitten eläkeiässä on taas mahdollisuus samanlaiseen ystävien saamiseen, kun heillä on aikaa käydä kuka missäkin ja tutustua muihin.
Ajan puute. Perhe ja työ ottavat oman aikansa. Toinen on se, että aikuisina ihmisistä tulee mukavuudenhaluisia. Tuttu ja turvallinen on parempi vaihtoehto kuin lähteä tutustumaan uusiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ihmiset haluavat ystävystyä niiden kanssa, joilla on paljon sosiaalista pääomaa ja laajat tuttavapiirit! Ketä kiinnostaa joku yksinäinen hylkiö.
Mua ei ainakaan kiinnostaa. Muutama hyvä ystävä riittää.
Olen lapsesta asti halunnut olla aina se paras ystävä. En tyydy mihinkään puolivillaiseen turhaan kaveruuteen yksinjäämisen pelosta. Omat virheeni ystävyyssuhteissani tehneenä odotan nykyään ystävyydeltä kepeyttä, helppoutta ja hyväntahtoisuutta. Kaikki vähänkin ilkeät ihmiset joutavat menemään, ei kiinnosta ystävyys sellaisen ihmisen kanssa. Itse asiassa sellainen ei mielestäni edes ole ystävyyttä.