Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te naiset, jotka olette parisuhteessa ja miehet lähestyy teitä usein, vaatiiko paljon itsekuria olla lähtemättä mukaan?
28.07.2024 |
Vai onko rakkaus mieheen niin vahva, ettei tule kiusauksia?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan tän tänne kun mode poistaa.
Olin joskus lähtökohdiltaan luottavainen nuorimies. Naivi. Koko pettämisen kontekstia en ymmärtänyt millään tavalla. Sitten ensimmäinen tyttöystäväni petti minua parhaan ystäväni kanssa. Hän kertoi siitä minulle, joten annoin anteeksi.
Asialla tosin oli todella ikävä puoli siinä mielessä, että minä en ollut varautunut pettämisen ajatukseen edes millään tavalla, enkä oikein pystynyt ikinä käsittelemään sitä.
En ikinä antanut anteeksi. En ikinä luottanut enää tuon jälkeen. Seuraava tyttöystäväni petti minua myös kaverini kanssa. Niin myös sitä seuraava. Sitä seuraava jätti minut ennen kuin petti minua. Sitten kului aikaa, velloin yksinäisyydessä pari vuotta miettien itseäni. Lopulta kuitenkin uskaltauduin taas seurustelemaan erään erittäin fiksun tytön kanssa.
En tiedä pettikö hän minua, vaikka sitä epäilin. Todennäköisesti petti
Mitä mun pitäisi tuosta erityisesti ajatella tai sun mieltä muuttaa? En edes tunne sua. Sählää mitä sähläät, itsehän makaat kuten petaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan tän tänne kun mode poistaa.
Olin joskus lähtökohdiltaan luottavainen nuorimies. Naivi. Koko pettämisen kontekstia en ymmärtänyt millään tavalla. Sitten ensimmäinen tyttöystäväni petti minua parhaan ystäväni kanssa. Hän kertoi siitä minulle, joten annoin anteeksi.
Asialla tosin oli todella ikävä puoli siinä mielessä, että minä en ollut varautunut pettämisen ajatukseen edes millään tavalla, enkä oikein pystynyt ikinä käsittelemään sitä.
En ikinä antanut anteeksi. En ikinä luottanut enää tuon jälkeen. Seuraava tyttöystäväni petti minua myös kaverini kanssa. Niin myös sitä seuraava. Sitä seuraava jätti minut ennen kuin petti minua. Sitten kului aikaa, velloin yksinäisyydessä pari vuotta miettien itseäni. Lopulta kuitenkin uskaltauduin taas seurustelemaan erään erittäin fiksun tytön kanssa.
En tiedä pettikö hän minua
No katsotaan.
Mitä mun pitäisi tuosta erityisesti ajatella tai sun mieltä muuttaa? En edes tunne sua. Sählää mitä sähläät, itsehän makaat kuten petaat.
Voi mutta, sinähän haluaisit varmaan ymmärtää, miksi miehet pettävät? Ai ei. Ei sitten. Se on siinä kuitenkin.
No, paljon olen tämän yli kakskytvuotisen suhteen aikana riekkunut baareissa ynnä muualla. Ja jos olen törmännyt ehkä pariin mielenkiintoiseen mieheen, niin eipä niitä kiusauksiakaan ole paljoo tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mun pitäisi tuosta erityisesti ajatella tai sun mieltä muuttaa? En edes tunne sua. Sählää mitä sähläät, itsehän makaat kuten petaat.
Voi mutta, sinähän haluaisit varmaan ymmärtää, miksi miehet pettävät? Ai ei. Ei sitten. Se on siinä kuitenkin.
No ei se mikään v*tun mysteeri ole. Eikä suuremmin kiinnosta. Omatpa on sählinkinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä miehiä joita ihan himoitsee, on loppujen lopuksi todella vähän. Eikä ne onneksi tee aloitteita.
Ei vaadi. Tilanteet ovat yleensä ravintoloissa tai muuten vaan juopumuksen syytä "annatko pillua" - tyyppisiä lähentymisiä. En anna. Mikään ei ole niin turn off kuin känninen mies ehdottelemassa. Omakaan mies ei kännipäissään saa, niin miksi vieras?
Ja muutenkin tarvitsen rakkautta syttyäkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI.
RAKASTAN OMAA MIESTÄNI.
OLEN OLLUT AINA MIESTEN PIIRITTÄMÄ, NUORESTA PITÄEN.
EN HALUA KUIN OMAN MIEHENI.
No ei ole vaikeaa. En kiinnostu siinä mielessä ihmisistä riittävästi pelkän ulkonäön perusteella ja tutustuessa kukaan ei vedä vertoja luonteeltaan miehelleni tai poista kaikkea mitä ollaan yhdessä koettu. Sinkkuaikana oli joitain yhden yön juttuja, koska koin sosiaalista painetta niihin, mutta jokainen kerta oli pettymys. Miksi pilaisin hyvän parisuhteen jonkun kahden minuutin sählääjän takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä edes olisin (enää) mieheni kanssa, jos haluaisin lähteä jonkun random-ehdottelijan matkaan?
Niissä tilanteissa (lähinnä baarissa/kadulla) missä tuntematon lähestyy niin ein sanominen on helppoa, enkä minä baareissa käy kuin todella harvoin nykyään. Se kun taas tuttu vaikka työkaveri/ystävä kertoo, että onkin ihastunut ja haluaa enemmän on taas ollut vaikeaa. Varsinkin kun näissä on ollut kyse todella mukavista ihmisistä, joihin ainakin kaverina ihastunut vähän itsekin. Pakkien anto pilaa sen työsuhteenkin työpaikalla, nimim kokemusta on. Vaatii sekä diplomatiaa, että itsekuria, mutta miehelleni olen pysynyt uskollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin aina ajattelin, että ikinä en mitään tekisi enkä tee, mutta sitten tuli 23 vuoden avioliiton kohdalla salikaveri, johon hullaannuin täysin. Siinä vaan kävi niin.
Asia käytiin läpi puolisoni kanssa ja siitä päästiin yli. Mitään fyysistä ei tapahtunut.
Enää en tuomitse muita.
Ei ole mitään ongelmia olla lähtemättä jonkun random miehen mukaan.
Mutta jos ihastuisin ja rakastuisin toiseen mieheen, tilanne olisi eri. Siinä tapauksessa eroaisin ensin, sitten vasta lähtisin uuden rakkaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mun pitäisi tuosta erityisesti ajatella tai sun mieltä muuttaa? En edes tunne sua. Sählää mitä sähläät, itsehän makaat kuten petaat.
Voi mutta, sinähän haluaisit varmaan ymmärtää, miksi miehet pettävät? Ai ei. Ei sitten. Se on siinä kuitenkin.
Et edusta kaikkia miehiä, voit vastata vain omasta puolestasi. Uskon, että tuollainen paranoidinen mustasukkaisuus joka ilmenee siten että täytyy varmuuden vuoksi pettää toista on aika harvinaista. Hyvä päätös olla enää solmimatta parisuhteita.
Itse en ole ollut koskaan mustasukkainen, koska ajattelen että ihmistä ei voi omistaa.
Ei tule kiusauksia. Ei ihmeelliset ole toinen toistaan ihmeellisempiä, vaikka se voi siltä tuntuakin, kun toista ei tunne.
En, vaikka olisi kuinka komea mies. Olen kerran luvannut papin, seurakunnan ja Jumalan edessä. Se lupaus pitää. En halua loukata miestäni. Ottajia olisi ja on edelleenkin. Siitä asia ei ole kiinni. Haluan olla luotettava.
On tuntunut haastavalta kun näitä on ollut työpaikoilla, mutta aina olen päässyt irti niistä jutuista.
No ei, koska edes oma mies ei lähesty saati kukaan muu. Enemmän tässä on tottunut olemaan ihan yksikseen vaikka se sormus vielä sormessa onkin.
Ei vaadi koska muut miehet ei mua kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
Ei kiinnosta muut miehet, enkä todellakaan lähtisi yhdenkään vastaantulevan miehen matkaan koska en aio vaarantaa omaa suhdettani. Valinta on hyvin helppo, miksei miehet osaa tehdä samaa?