Te naiset, jotka olette parisuhteessa ja miehet lähestyy teitä usein, vaatiiko paljon itsekuria olla lähtemättä mukaan?

Vierailija kirjoitti:

En, vaikka olisi kuinka komea mies.  Olen kerran luvannut papin, seurakunnan ja Jumalan edessä. Se lupaus pitää. En halua loukata miestäni. Ottajia olisi ja on edelleenkin. Siitä asia ei ole kiinni. Haluan olla luotettava.

Tuo halu olla luotettava määrittää minunkin elämääni. Haluan olla kaikille ihmisille luotettava. En ikinä halua pettää ketään ihmistä millään tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Mäkin aina ajattelin, että ikinä en mitään tekisi enkä tee, mutta sitten tuli 23 vuoden avioliiton kohdalla salikaveri, johon hullaannuin täysin. Siinä vaan kävi niin.

Asia käytiin läpi puolisoni kanssa ja siitä päästiin yli. Mitään fyysistä ei tapahtunut. 

Enää en tuomitse muita. 

Kyllähän hullaantumisia on ja niistä pääsee yli. Pikkasen eri asia kuitenkin, että joku random tulee ehottelee ja sä heität pöksyt nurkkaan hetkessä ja lähdet matkaan... Sitten vasta mietit puolisoa.

Vastaantulevat miehet ovat aivan eri asia kuin työpaikalla pitemmän ajan kuluessa tuttavuutta tekevät miehet. Ei näitä voi mielestäni mitenkään verrata toisiinsa. 

Ei tule kiusauksia. Olen ollut nuoresta lähtien sellainen, että kun olen parisuhteessa, ei vaan kukaan muu kiinnosta, menen laput silmillä suhteessa muihin ihmisiin. Huomio muilta kuin omalta kumppanilta on kiusallista.

Ei se vaadi mitään ihmeellistä itsekuria. Ei tulisi mieleenkään lähteä vieraan matkaan. Se olisi täysin mun arvojen vastaista. Ja kyllä, rakastan miestäni enemmän kuin ketään muuta. En halua menettää häntä, enkä loukata. 

Toki huomio jollain tasolla imartelee, en sitä kiellä. 

Joopa joo ei kukaan nainen muka lähde random-miesten matkaan mutta jostainhan ne random-miehetkin sen yhden illan hupinsa löytää....

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo ei kukaan nainen muka lähde random-miesten matkaan mutta jostainhan ne random-miehetkin sen yhden illan hupinsa löytää....

ne on ne samat ihmiset, jotka hupinsa löytää. Samat ihmiset kasvattavat panosaldojaan. Ne eivät ole meitä, joilla on 55-vuotiaina kolme seksisuhdetta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Itsekuria? Ei minulla ainakaan tuossa ole kyse itsekurista vaan moraalista ja tietyistä henkilökohtaisista arvoista. Ehkä ole seksuaalivietti ei myöskään ole sitten erityisen korkea (?), mutta en muista koskaan ajatelleeni kenestäkään random miehestä (tai naisesta) sen enempiä henkilöä tuntematta, että "ooh, tuotapa tekisi mieleni nusaista nytjusthetimiten, en pysty hillitsemään itseäni.."

Minä ajattelen noin kyllä monestakin miehestä vaikka olen naimisissa. Mutta joo, pystyn hillitsemään itseni.

Ei mua houkuta tuntemattomien miesten mukaan lähteminen, vaikka sinkkuna sitä harrastinkin.

Mutta on pakko myöntää että olen ollut parisuhteeni aikana ihastunut opiskelukaveriin ja silloin vaadittiin itsekuria. Ihastuin enemmän tyypin luonteeseen kuin ulkonäköön ja ihastus kehittyi kuukausien mittaan. Mitään en asialle koskaan tehnyt, vaikka toinen oli luultavasti myös kiinnostunut. Parisuhteeni voi hyvin jo kymmenettä vuotta.

N32

Vierailija kirjoitti:

Niissä tilanteissa (lähinnä baarissa/kadulla) missä tuntematon lähestyy niin ein sanominen on helppoa, enkä minä baareissa käy kuin todella harvoin nykyään. Se kun taas tuttu vaikka työkaveri/ystävä kertoo, että onkin ihastunut ja haluaa enemmän on taas ollut vaikeaa. Varsinkin kun näissä on ollut kyse todella mukavista ihmisistä, joihin ainakin kaverina ihastunut vähän itsekin. Pakkien anto pilaa sen työsuhteenkin työpaikalla, nimim kokemusta on. Vaatii sekä diplomatiaa, että itsekuria, mutta miehelleni olen pysynyt uskollisena.

Erikoista. Itselläni ei ole ollut vaikeuksia edes torjua työkaveria joka oli minuun ihastunut ja koko työpaikka tiesi. Ennemmin pilaisin työsuhteen kuin suhteeni omaan mieheeni, sitäpaitsi työkaveri tiesi että olen varattu joten en arvostanut tuota "ihastusta".

Ei vaadi. En kiinnostu jostain random-tyypistä kun oman mieheni tiedän ja tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo ei kukaan nainen muka lähde random-miesten matkaan mutta jostainhan ne random-miehetkin sen yhden illan hupinsa löytää....

On niitä sinkkujakin ja löyhemmän moraalin naisia jotka lähtee mukaan. SE EI TARKOTA että kaikki lähtisivät, luulis jopa yksinkertaisen ymmärtävän.

No ei vaadi. Kyllä joskus on tullut tilanteita että sinkkuna olisin sanonut kyllä, eli kipinää on ollut ja mies kiinnostava. Mutta helppo on silti ollut sanoa ei, kun ei halua parisuhdettaan pilata. 

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo ei kukaan nainen muka lähde random-miesten matkaan mutta jostainhan ne random-miehetkin sen yhden illan hupinsa löytää....

Ei kaikki naiset ole hu-oria. Meitä on paljon joita satunnaiset sutinat ei kiinnosta. Oli sinkku tai varattu.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo ei kukaan nainen muka lähde random-miesten matkaan mutta jostainhan ne random-miehetkin sen yhden illan hupinsa löytää....

Ne on A) sinkkuja ja B) riittää että pieni joukko käyttäytyy noin ei enemmistö

Aikoinaan ehdotuksia tuli sekä miehiltä että joskus jopa naisilta. Jotkut olivat oikein hyvännäköisiäkin ja muutenkin viehättäviä, mutta en kyllä varattuna kertaakaan sortunut. 

Esim. baareissa lähestyvät random miehet eivät ole oikeasti juuri minusta kiinnostuneet, vaan siirtyvät suoraan pokaamaan vieressä istuvaa. Eipä ole koskaan hetkeäkään houkuttanut lähteä tällasten matkaan, ei sinkkuna eikä varattuna. Tällaiset tyypit pikemminkin ällöttää.



 

Ei vaadi. Flirttailen kyllä mielelläni, mutta en koske enkä ryhdy yhteyksiin flirtin jälkeen. Kyse ei ole itsekurista vaan itsekunnioituksesta ja parisuhteen ja puolison arvostamisesta. 

Varatut miehet harrastavat  kovasti silmäpeliä, eivät itse mitään tarjoaa, odottavat että tulisin itse endimmäisenä, ottaisin vastuun kaikesta itselleen...ei tule tapahtumaan...kunnioitan miestäni.

Oot ilmeisesti siinä harhaluulossa, että vieras muna on jotenkin houkutteleva. Ei se ole.