Ex-vaimo ei suostu tekemään ositussopimusta, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ex mahdollisesti saannilla siihen tulevaan perintöön? Jos ositus tekemättä? 

Entä jos omaisuutta olisi ollut avioliiton aikana, mutta päädytty tekemään ositus missä ei jaeta mitään, vain todetaan että kumpikin pitäköön tunkkinsa, voisiko tekemätön ositus tässä tapauksessa aiheuttaa myöhemmin ongelmia? Ex alkaisikin vaatimaan jotain omaisuuden osaa itselleen?

Jos oikeus perintöön syntyy vasta eron jälkeen, ei ex siitä mitään saa.

Onko noin? Minun äiti kuoli muutama vuosi sitten. Hän oli ollut naimisissa ja yli 30 vuotta sitten eronnut. Miksi minun piti perunkirjoituksessa tuon henkilön perunkirja metsästää (ei ollut isäni) ja selvittää, onko ositussopimus aikanaan erotessa tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset menee naimisiin, ei voi ymmärtää.

Siksi, että saan olla nykyisen aivan upean vaimoni kanssa. Avioliitto on meille myös juridinen sopimus ja nykyisen vaimon kanssa on mukava kerrytellä yhteistä omaisuutta, kun kumpikin on hyviä rahankäytössään, sijoittamisessa ja niin edelleen. 

ap

Voinet lohduttautua sillä että jos olet niin sairas kun annat ymmärtää niin upea vaimosi tuskin ottaa eroa, silloin hän ei saisi koko omaisuuttasi. Jos et olisi sairas sanoisin suoraan että eroatte kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Kuten huomaat olen hieman kyyninen avioliittoa kohtaan.

Rakas ystäväni, ketään ei kiinnosta. Saat olla aivan vapaasti menemättä naimisiin enää ikinä mutta tähän keskusteluun se ei liity. 

Terveisin, eri

Kiusantekoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tehdä osituksen jos mitään omaisuutta ei ollut?

Otapa selvää miten perintöoikeus menee, jos ei ositusta ole tehty.

Vierailija kirjoitti:

Ositus kannattaa tehdä vaikka pakolla, jos itse on saamassa perintöä. Vanhempien kuollessa voi ex päästä vaatimaan osaa.

Mutta kun tämä ilmeisesti koskee myös ex-henkilön nykyisen puolison vanhempien kuolemassaan jättämää perintöä? Kai tuollakin asiakirjalla (osittus) olla kaksi todistajaa läsnä allekirjoitustilanteessa?

Hoida ositus lakiteitse, tärkeä paperi tulevaisuudessa, jotta olet oikeasti erossa myös taloudellisesti.

Ehdottomasti kannattaa tehdä. Eikä se mee silleen et toinen voi vaatia ositusta vaikka 20v päästä, ja se myös tehdään kun ihminen kuolee. Ni kiva sitten alkaa kaivaa sen hetkistä tilannetta vuosien takaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset menee naimisiin, ei voi ymmärtää.

Siksi, että saan olla nykyisen aivan upean vaimoni kanssa. Avioliitto on meille myös juridinen sopimus ja nykyisen vaimon kanssa on mukava kerrytellä yhteistä omaisuutta, kun kumpikin on hyviä rahankäytössään, sijoittamisessa ja niin edelleen. 

ap

Voinet lohduttautua sillä että jos olet niin sairas kun annat ymmärtää niin upea vaimosi tuskin ottaa eroa, silloin hän ei saisi koko omaisuuttasi. Jos et olisi sairas sanoisin suoraan että eroatte kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Kuten huomaat olen hieman kyyninen avioliittoa kohtaan.

Rakas ystäväni, ketään ei kiinnosta. Saat olla aivan vapaasti menemättä naimisiin enää ikinä mutta tähän keskusteluun se ei liity. 

Luulisi että jos osataan mennä naimisiin niin osattaisiin myös erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä seurauksia tekemättömästä osituksesta voi olla?

Jos ei ole omaisuutta, niin katkera ex voi alkaa kaakattaa kimaltavan perään kun perintöä jaetaan. Ei saa pennin hyrrää, mutta härnäämään pääsee. 

Ei pelkästään kaakattava ex voi heittäytyä hankalaksi, vaan myös pankki, jossa vainajan varat ovat. Sieltä voi olla vaikea saada varoja ulos perinnönjakoa varten, jos vainajalla on aiempi avioliitto, josta ei ole näyttää ositussopimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset menee naimisiin, ei voi ymmärtää.

Siksi, että saan olla nykyisen aivan upean vaimoni kanssa. Avioliitto on meille myös juridinen sopimus ja nykyisen vaimon kanssa on mukava kerrytellä yhteistä omaisuutta, kun kumpikin on hyviä rahankäytössään, sijoittamisessa ja niin edelleen. 

ap

Ja sinä muutuit yhtäkkiä Turhapurosta sijoittajaksi ja omaisuudenkerryttäjäksi? Ilmeisesti vaihdoit työpaikkaakin kun enää ei tarvi pikavippejä elämiseen?

 

Sori, tässä ei nyt selkeästi kerrota kaikkea. 

Niin minäkin luulen. Kun erosin aikanaan narsistisesta väkivaltaisesta miehestäni, niin hän uhkasi tappaa sekä minut, että lapset. Ja jos ei lapsiaan, niin ei enää koskaan halua nähdä kumpaakaan ikinä. Olimme olleet naimisissa 7 vuotta. Ja minulle oli tärkeää, että minä ja lapset säilytään hengissä. Meillä ei ollut omaisuutta, muuta kuin minun ostama kodin irtaimisto ja hänen autonsa. Jonka vei mukanaan, jonka oli maksanut yhdessäolon aikana, kun elätin koko perhettä, koska hän maksoi opintolainaansa.

Erosta kului pari kuukautta (erilleen muuttamisesta), niin hän tuli jonkun paperilapun kanssa käymään, ja vaati siihen uhkaavana allekirjoitustani sille, etten koskaan vaadi mitään häneltä jaettavaksi. Allekirjoitin. Ei todistajia. Selvittiin hengissä.

Heti sen jälkeen piakkoin alkoi omaisuutensa karttua. Perheen omistamasta firmasta oli saanut koko yhdessäolomme ajan alipalkkaa lupausta vastaan, että oma omistussiivunsa kasvaa. Ja se kasvoi, ja muuttui nimiinsä eron jälkeen. Mahdollisesti kiristetty ja uhkailtu allekirjoitus ei nykyään olisi validi. Se on yteisille lapsillemme vahingollinen, koska hän perusti uusioperheen omine lisälapsineen.

Kyllä se jonkin verran maksoi, mutta osituksella pääsi omaisuuden osalta eroon vainooja ex-miehestä. Sitten hän aloitti huoltajuudesta tappelemisen. Onneksi sulla ei ilmeisesti lapsia?

Minä tein osituksen exän kanssa vasta noin 15v eron jälkeen. Oltiin nuoria opiskelijoita kun erottiin eikä meillä mitään käyttötavaraa kummempaa omaisuutta ollut. Ei niistä tavaroista riitaa tullut enkä itse tajunnut silloin, että pitää tehdä virallinen sopimuskin. 

Vauva-palstalta luin, että tekemätön ositussopimus voi myöhemmin koitua todelliseksi ongelmaksi. Pelästyin ja googlettelin lisää. Oltiin jo kumpikin tahoillamme naimisissa ja molemmilla oli lapsia. Etsin netistä exän yhteystiedot ja otin häneen yhteyttä. Hänkin tarkisti asian omalla tahollaan ja sitten järjestimme tapaamisen juristin tarkistaman ositussopimuksen allekirjoittamiseksi. Kaksi esteetöntä tuttavaa pyydettiin todistajiksi ja vielä varmuuden vuoksi rekisteröin paperin maistraattiin, mistä se löytyy kuoltuani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset menee naimisiin, ei voi ymmärtää.

Siksi, että saan olla nykyisen aivan upean vaimoni kanssa. Avioliitto on meille myös juridinen sopimus ja nykyisen vaimon kanssa on mukava kerrytellä yhteistä omaisuutta, kun kumpikin on hyviä rahankäytössään, sijoittamisessa ja niin edelleen. 

ap

Ja sinä muutuit yhtäkkiä Turhapurosta sijoittajaksi ja omaisuudenkerryttäjäksi? Ilmeisesti vaihdoit työpaikkaakin kun enää ei tarvi pikavippejä elämiseen?

 

Sori, tässä ei nyt selkeästi kerrota kaikkea. 

Niin minäkin luulen. Kun erosin aikanaan narsistisesta väkivaltaisesta miehestäni, niin hän uhkasi tappaa sekä minut, että lapset. Ja jos ei lapsiaan, niin ei enää koskaan halua nähdä ku

Avio-oikeus loppuu avioeroon. Eli jos ex saa lottovoiton käräjäoikeuden päätöstä seuraavana päivänä, ei toisella entisellä puolisolla ole siihen mitään oikeutta. Rintaperilliset ovat kaikki lain silmissä oikeutettuja lakiosaan perinnöstä. Lopusta vainaja voi määrätä testamentilla ja mahdollisen lesken hallintaoikeudet huomioidaan. Kannattaa ottaa selvää asioista ennen kuin ryhtyy katkeroitumaan.

Voihan tuon osituksen puuttumisen tietysti kiertää sillä, että dokumentoi huolellisesti kaiken omaisuutensa, etenkin hankkimispäivämäärän. Sitten on perillisten helppo näyttää että hankittu eron jälkeen. Tosin tuota pitää tehdä heti erosta alkaen🤔

Avio-oikeus loppuu avioeroon. Eli jos ex saa lottovoiton käräjäoikeuden päätöstä seuraavana päivänä, ei toisella entisellä puolisolla ole siihen mitään oikeutta. Rintaperilliset ovat kaikki lain silmissä oikeutettuja lakiosaan perinnöstä. Lopusta vainaja voi määrätä testamentilla ja mahdollisen lesken hallintaoikeudet huomioidaan. Kannattaa ottaa selvää asioista ennen kuin ryhtyy katkeroitumaan.

Ositusperuste syntyy jo sillä hetkellä, kun avioeroa haetaan. Ei siinä odotella mitään tuomiota, siinähän olisi hyvää aikaa hukata ja piilottaa omaisuutta. Ositus voidaan tehdä jo harkinta-ajan aikana. Ja se ositus jää voimaan, vaikka avioeroa ei vietäisikään loppuun asti.

Jotkut käyttävät tuota siihen, että saavat siirrettyä verottomasti varoja puolisoiden välillä. Veronkierroksihan tuon voisi katsoa, mutta en tiedä onko noista menty koskaan oikeuteen. Voi olla vaikea osoittaa, että kyseessä olisi pelkkä verotuksen vuoksi tehty avioerohakemus.