Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monen +30v heteron deittailu on lähinnä jotain liikesuhteen solmimista
27.07.2024 |
Mihin molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus on kadonnut?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tapaillut ei-humanistista naista jonka elämän pääfokus ei olisi raha ja ura. Yksi jankkasi minulle siitä miten työkaveri saa 100€ enemmän palkkaa jossain asiantuntijatyössä yli tunnin.
Jotkut näistä ovat 35+ ja myös ajattelevat ettei heillä ole kiire lasten saantiin kun kyllä joku julkkisnainenkin sai 48 vuoden iässä lapsen.
Kyllä nelikymppisenä akateemisena eronneena miehenä pidän deittailua tässä iässä kuvottavana. Kaikki se iloisuus, perhoset vatsassa-tuntemus ja huoleton tulevaisuudenusko mitä oli joskus nuorempana loistaa poissaolollaan. Tuntuu että on jossain headhunterin haastateltavana tai työhaastattelussa.
Jotenkin sitä vaan viihtyy paremmin omissa oloissa. Etenkin kun edellisestä suhteesta ei tullut lapsia, joten voi ihan rauhassa elellä koiran kanssa ja eräillä tai katsella leffoja hyvän ruuan kanssa.
Harmi kun samankaltaiset naiset ja miehet ei kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten sinkkumiehenä tuli raadollisesti todistettua markkinoiden toiminta. Itse halusin ehdottomasti lähestyä aihetta tunnepuoli edellä. Eli että löytyisi joku jonka kanssa oltaisiin toisillemme mittaamattoman arvokkaita ihmisinä, ei tuotantovälineinä. Että jos toinen on kauempana, niin laitetaan ikävöiviä viestejä ja nukutaan joskus lusikassa. Tuodaan toiselle aamukahvit sänkyyn tms huomioimista.
Niin tuolla näkökulmalla kun lähti tutustumaan, niin eipä juuri kukaan varsinaisen kohderyhmäni nainen innostunut. Heitä kiinnosti aivan muut asiat kuin rakkaudellinen romantiikka.
Päädyin sitten suhteeseen naisen kanssa jonka kanssa on riitaisaa koska hän ei ole kovinkaan koulutettu ja monet hyvät tavat jääneet oppimatta. Mutta on tämä silti ihan parasta kun ei tarvitse suorittaa elämää. Hän välittää minusta kumppanina, eikä näe minua hyödykkeenä joka nostaa hänen statusta.
Tulin juuri ruokakaupasta, ja lisään soppaan yhden asian.
Jos sinulla on ulkonäköpaineita tai inhotat "raatorehellisyyttä", ole kiltti äläkä lue pidemmälle. En kirjoita tätä loukatakseni ketään, tämä on vain tosiasia.
Nuoret naiset ovat jäärtävän hyvännäköisiä. Hoikka kroppa, mutta silti täydellisen pyöreä takapuoli ja muodokkaat reidet. Jo monilla reippaasti alle täysi-ikäisillä on kurvit kohdillaan.
Minun ikäiseni naiset? Tuon vastakohta. Naiset ja miehet näyttävät samoilta. Tikkujalata, lättänä takapuoli, tukeva keskikroppa.
Hyvännäköisiä on sitä vähemmän mitä enemmän on ikää. Minun iässäni hyvä ulkonäkö edellyttää jo poikkeuksellisen hyviä geenejä ja poikkeuksellisen liikunnallista elämäntapaa. Ellei ole molempia, ulkonäkö on mennyttä. Kolmekymppisellä naisella riittäisi vielä toinen näistä.
Tämä siis kaiken muun lisäksi.
Sitten tulee se, että suhteet ovat arkikäytännöllisiä yrityskumppanuuksia joissa yhteinen reissu ei herätä vahvoja tuntemuksia ilman, että sitä kuorrutetaan hienolla miljööllä, herkkuruualla, kylpylähemmottelulla ja ties millä. Aivan kuten parikin kirjoittajaa on osuvasti todennut. Parisuhde on kuin eläköityminen; nyt voidaan laittaa jalat pöydälle, kasvattaa mahaa ja nauttia turvan tunteesta. Toki pahin skitsoilukin on saattanut loppua, joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä kun ei ole enää seksuaalista vetovoimaa jonka ansiosta voi kiukutella ja mies pysyy kuvioissa silti.
Ehkä 20-30 vuoden päästä muutan mieleni, ja tällainen suhde kiinnostaa. Voidaan istua mökin terassilla ja muistella yhdessä menneitä aikoja, ilman että seksi kiinnostaa tai mikään herättää perhosia vatsassa. Vielä ei kiinnosta.
Romantiikka on kuollut eikä tunteita enää arvosteta. Sitten vuosien päästä itketään, kun avioliitto on aivan kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Satuin kuulemaan kerran nuorten keskustelua deittailustaan ja hirveältä kuulosti. Ruodittiin vain deittikumppanien koulutusta, riittävän hyviä harrastuksia yms. Ei mitään, mikä olisi liittynyt kahden ihmisen väliseen aitoon kiinnostukseen.
Olen itse juuri ihastunut. Ihan vanhanaikaisesti katse vei jalat alta ja se oli menoa. Ei kiinnosta toisen tulot, kun yhdessä on hyvä olla.
Tähän vaikuttaa osaltaan keskiluokan hajoaminen.
Minun nuoruudessani samalla kadulla asui ihmisiä talonmiehestä lääkäriin ja pankinjohtajaan, ja kaikki elivät melko samanlaista elämää. Toisella oli hienompi auto ja isompi talo, ja ehkä varaa etelän matkaan silloin tällöin. Mutta siinä kaikki. Nyt huippuosaajat elävät kuin entiset rikkaat omilla alueillaan, kun taas alempi keskiluokka stressaa vuokraluukussa betonilähiössä että koska työpaikka menee taas alta.
Etenkin äidit opettavat tyttärilleen, että varmistakaa paikkanne ylemmässä keskiluokassa, ettette tipu alempaan keskiluokkaan. Myös pojat ovat alkaneet katsomaan kumppanin sosioekonomisia speksejä tarkemmin.
Täälläkin on monta paria joista ei näe mitenkään, että edes pitäisivät toisistaan. Ovat kyllä sporttisia ja kivannäköisiä, auto on premium ja asunto arvoalueella. Juuri äsken juttelin kivanoloisen naisen kanssa, oli naurua ja hymyä. Ja täysin kavereina, koska miehensä oli vieressä. Siitä nuori pariskunta sitten jatkoi matkaa, ilman sanaakaan tai edes katsekontaktia. Ja sama tilanne aina kun näen tämän pariskunnan. Jos puhutaan miehensä kanssa veneilystä, silloin kun tämä ei jurota ihan täysin, vaimonsa ei osallistu keskusteluun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. Nykydeittailu on vaikeaa.
Itse koin ekan teinisuhteeni vasta keski-ikäisenä ja olihan se karu kokemus kun itse leijailin vain hattaroissa kun taas toisella kokeneempana oli sellainen varsin maahantiputtava vaikutus pian alun jälkeen, kun ei jaksanut kauaa esittää liihottelevaa. Pian tuli se "bisnespuoli" kuvioihin hänen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. Nykydeittailu on vaikeaa.
"haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni."
Tämä nostaa riman välittömästi ylemmäs kuin, että mies käy töissä. Tämä kun tulee muiden elintasovaatimusten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. Nykydeittailu on vaikeaa.
"haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun j
Tottakai? En ymmärrä minkä takia on vaikea hyväksyä, että joillakin on korkeammat kriteerit parisuhteen ja yleisesti elämän osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. Nykydeittailu on vaikeaa.
"h
Paljonko tienaat, ja paljonko miehesi tulee tienata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tapana viettää aikaa ihmisten parissa, ei ylläpitää monipuolisia sosiaalisia suhteita eikä siten anna mahdollisuutta luontevaan tutustumiseen, niin silloin ainoa vaihtoehto on deittailu.
Deittailussa hylätään mahdollisuus tutustua ihmisiin orgaanisesti, vähä vähältä. Sen sijaan, että oppisit tietämään ja tuntemaan ihmiset kuukausien tai vuosien aikana, saat eteesi deitin ja hänen kuulet hänen hissipuheensa. Tehokasta!
Laskelmoivaa ja tehokasta, kuten sinäkin olet, selatessasi lihatiskin tarjontaa sen sijaan, että ylläpitäisit vaikka ihmiselle luontaisesti n. 150 sosiaalista suhdetta, ja alkaisit lämmittää välejä jonkun tutun tyypin kanssa. Koska eihän deittailijalla ole aikaa tällaiseen.
Kakkosmenetelmä on liiiiiiiian hidas ja liiiiiiian vaativa
Otahan ensi töiksesi selfie ja katso, osoittavatko suupielesi ylös- vai alaspäin.
Muut ihmiset eivät elä pääsi sisällä. Jos ulkoinen olemuksesi kertoo vihaisuudesta, väsymyksestä ja torjuvuudesta, niin kylmäkalle olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä ne muutkin asiat kuin hyvä ulkonäkö alkavat vaikuttaa pariutumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. N
Oon vasta 21v ja oon ollut kesätöissä pankissa, kun pääsin opiskelemaan jurististiksi nyt tänä vuonna. Mut mitä ne juristit nyt tienaakaan :D Haluan että tienaa suunnilleen saman verran kuin minä, ei tietenkään haittaa jos enemmän ( :D ) sitten kun sinne asti päästään, että sillä on merkitystä. Vielä ei tietenkään kiinnosta perheen hankkiminen tai seurustelu ylipäätään, mutta on noita tullut mietittyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen joka on vain rahan perässä tekee itsestään h**ran ja h**ra ansaisteen ainoastaan h**ran kohtelun eikä siittä kannata edes vainoa yrittää
Mies on nykynaiselle vain henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön kohde
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten sinkkumiehenä tuli raadollisesti todistettua markkinoiden toiminta. Itse halusin ehdottomasti lähestyä aihetta tunnepuoli edellä. Eli että löytyisi joku jonka kanssa oltaisiin toisillemme mittaamattoman arvokkaita ihmisinä, ei tuotantovälineinä. Että jos toinen on kauempana, niin laitetaan ikävöiviä viestejä ja nukutaan joskus lusikassa. Tuodaan toiselle aamukahvit sänkyyn tms huomioimista.
Niin tuolla näkökulmalla kun lähti tutustumaan, niin eipä juuri kukaan varsinaisen kohderyhmäni nainen innostunut. Heitä kiinnosti aivan muut asiat kuin rakkaudellinen romantiikka.
Päädyin sitten suhteeseen naisen kanssa jonka kanssa on riitaisaa koska hän ei ole kovinkaan koulutettu ja monet hyvät tavat jääneet oppimatta. Mutta on tämä silti ihan parasta kun ei tarvitse suorittaa elämää. Hän välittää minusta kumppanina, eikä näe minua hyödykkeenä joka nostaa hänen statusta.
Koulutus ei kyllä korreloi käytöstapojen kanssa. On vaan kohteliaita tai riitaisia luonteita. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä, vaikka ei olisi käynytkään yliopistoa, koska ei siellä yliopistossa peruskäytöstapoja opeteta. Aikuinen ihminen osaa myös ottaa kumppaninsa huomioon ja muuttaa käytöstään, jos käytös on puolisoa kohtaan loukkaavaa ja riitaisaa.
Yllä sanottiin hyvin.
Kaikki vaatii lisäkuorrutuksena ulkomaan matkoja, hienoa miljöötä, ravintola-iltoja, herkkuruokia, kylpylähemmottelua, jne.
Se on täysin totta. Vaikka oltaisiin kotona, niin tarvitaan se miljöö. Eli huolella laitetut syömiset, kynttilät palamaan, ja ennen sitä asunnon pitää olla tip top. Muuten ei ole tunnetta, että nyt ollaan tehty tulosta, ja voidaan ottaa hetki vapaata yhteisen firman pyörittämisestä.
Tämä oli se pointti kun seurustelin jonkun aikaa 24v naisen kanssa, ollessani itse 41v. Ei tarvittu lisäkuorrutusta. Kiva ilma, lähdettiin puistoon. Eikä aiheuttanut päänsärkyä tai seksihalujen katomaista jos kotona ei ensin siivottu, vaihdettu lakanoita ja aseteltu koristetyynyjä paikoilleen. Tämä nainen oli seksuaalisesti viehättävä, hauskaa seuraa, ja minullakin oli perhosia vatsanpohjassa aivan kuten teininä. Eikä kyse ole siitä, että minulla olisi pakkomielle nuoriin naisiin; minä olin se, joka yritti alkuun ampua suhdetta alas koska ikäeroa oli liikaa.
Alle vuoden suhde vakuutti minut siitä, etten ole iän vuoksi kyvytön suhteeseen joka ei ole keski-ikäistä jäähdyttelyä mukavuuksien kera. Vähempään en jatkossakaan tyydy, olen sitten mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että aja
Ei tietenkään haittaa jos mies tienaa enemmän. Se toimii. Mutta toisin päin ei toimi, kun sittenhän olisitte liian erilaisia eikös niin?
Vierailija kirjoitti:
Kapitalistinen indoktrinaatio on onnistunut. Heidät on aivopesty!
Jep, koska kommunismissahan perhe-elämä se vasta olikin kunnioitettua
Kyllä minussa lämpöä piisaa vaikka introvertti olenkin