Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monen +30v heteron deittailu on lähinnä jotain liikesuhteen solmimista
27.07.2024 |
Mihin molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus on kadonnut?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Minun havaintojani:
- naiset haluavat enemmän mukautua ns. normeihin
- naisia kiinnostaa enemmän, mitä muut heistä ajattelevat
- naiset ovat mukavuudenhaluisempia
- naisia kiinnostaa enemmän sosioekonominen hyöty pariutuessa
- naiset syttyvät enemmän kumppanin kyvkkyydestä tienata ja rakentaa
Noin keskimäärin.
Kun nämä lyö yhteen, on haastavaa löytää naista joka ei ajattele keskiluokkaisesti - mutta on kuitenkin pitänyt asioistaan huolta. Ja korostan tuota keskiluokkaista ajattelua. Nainen voi olla varakas tai köyhä, mutta ajattelumalli on silti sama. Vain vaatimusten taso vaihtelee, riippuen siitä missä asemassa nainen on nyt, ja kuinka menestyneeseen mieheen nainen uskoo etupäässä ulkonäkönsä osalta olevan mahdollisuuksia.
Niitä poikkeusnaisia on kyllä olemassa, mutta todella vähän. Ja olen samaa mieltä siitä, että he eivät sitten useasti halua parisuhdettakaan.
t. se 40+ mies
Kokeile kulttuurialalla olevia naisia tai humanisteja. Heissä noita luettelemiasi on aika vähän, mutta kuitenkin ovat keskiluokkaisia ja keskiluokkaisesti ajattelevia. Kyllä tämä on enemmän persoona- kuin sukupuolikohtainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin loppuelämän kumppania eikä minulla ole kiire mihinkään, joten olen melko valikoiva. Tällä en tarkoita miehen ulkonäköä tai varallisuutta vaan sitä että kumppanilla olisi oikeasti aikaa parisuhteelle. Ei niin että sellainen hankitaan vain parisuhdestatuksen tai seksin saamisen vuoksi, mutta oikeasti ei kiinnosta tehdä mitään yhdessä.
Valitettavan yleistä näyttää olevan, että mies sanoo haluavansa parisuhteen mutta todellisuus näyttää kovasti sellaiselle kevyelle viikonloppu (tai vuoroviikko) tapailulle seksin merkeissä eikä oikealle, sitoutuneelle,, tulevaisuutta yhdessä sunnittelevalle parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se ei ole tekstin kautta tietenkään asioista puhua vaan voisihan se olla sellaista flirttailun tyyppistä leikkiä ja jos siinä mielenkiinto herää niin sitten vain tavata. Voisitko kuvitella että varsinkin aikuiselämänsä harva nyt suoraan niin sanotusti paperilla kuulostaa täydelliseltä mutta jos ihmisten välillä on niitä niin sanottuja perhosia niin moni asia voi yllättäen muuttua joustavaksi ja toiseen kanssa tapahtuu huomattavaa sopeutumista molempien puolelta aivan vapaaehtoisesti.
Jotkut tekevät tätä että aloittavat kunnon flirttailun jo viestittelyvaiheessa ennen ensimmäistä tapaamista, kera pusuhymiöiden ja sydänsilmäemojien. Sitä kiusallisuuden määrää kun livenä se ihminen ei miellytä yhtään ja on heti ensihetkestä selvää etteivät kemiat kohtaa ollenkaan. Olen aina suosinut viestittelyssä suht asiallista linjaa siksi, että todellakaan ei voi tietää yhtään millaisia fiiliksiä se ihminen todellisuudessa herättää.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kyynistyy ja on takana ties mitä säätöjä, eroja ja joskus lapsia. Englanniksi termi on "baggage".
Sellainen teinien ja parikymppisten spontaanius katoaa ja tilalle tulee kylmä laskelmoivuus ja jatkuva rahasta tai työstä jankkaaminen.
Itse lopetin toisen eron jälkeen (39v:nä) kokonaan uusien seurustelukumppanien tapailun. Ei kiinnosta kuulla miten paljon mies tienaa tai miten on ostanut sen ja sen rannekellon. Boheemeja kivoja tyyppejä oli kyllä, mutta he taas eivät jaksaneet elää parisuhteessa.
(Ja tiedän kyllä että moni nainen on ihan yhtä materialisti ja lähinnä laskeskelee kumppanissa sitä, miten yhteiset lomamatkat tai lainanlyhennykset onnistuvat, ei sitä onko toinen henkisesti ja fyysisesti sekä käytökseltään sopiva kumppani juuri sinulle)
Hyvin oivallinen vastaus! Itsekin olen ajatellut näin. Siksi ne iän ikuiset ja ainaiset "mitä teet työksesi" ärsyttävät. Ihan kuin se työ nyt maailman tärkeintä olisi. Joo kyllä olen töissä ja ihan kohtuu hyväpalkkaisessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pariutuminen on ensisijaisesti taloudellinen liitto. Mies huolehtii ulkoisista puitteista, nainen synnyttämisestä ja lapsista
Aikuista miestä on todella vaikea, ellei jopa mahdoton rakastaa. Kunnioituksen voi saada, jos kohtelee naista ja lapsia hyvin, sekä hoitaa oman roolinsa moraalisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävästi. Lapsi saattaa jossakin määrin rakastaa isäänsä, ehkä. Kaikki lapsetkaan eivät rakasta, ja ihan syystä
Tästä olen aikalailla eri mieltä, mulla (kirjoitin tossa ylempänä et löysin duunarimiehen) nykyinen mies todella rakastettava ja hyväsydäminen, välittävä ihminen ja häntä on helppo rakastaa oikein aidosti. Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta että ei tämä aivan ensihuuman piikkiin mene. Molemmilla pitkiä suhteita takana ja kokemusta siitä huonosta ihan tarpeeksi, kumpikin syvästi rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme. Yhteisiä lapsia ei
Olitteko te samoissa treeneissä? Mikä laji? Saanko kysyä minkä ikäisenä löysit hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että tämä johtuu iän sijaan ainakin osittain deittailun siirtymisestä nettiin. Livepariutumisessa mennään kemiat edellä, nettitreffailussa potentiaalisia kumppaneita täytyy karsia aika pinnallisillakin perusteilla koska kemiaa on todella vaikea pelkästä kuvasta ja profiilista ennustaa. Sitten mennään kimppaan sen kanssa, joka on paperilla hyvä ja jonka kanssa kemiaa on "riittävästi", muttei usein puoliksikaan niin paljon kuin silloin kun kemia on valintakriteeri yksi. Siis jos vertaa pariutumismallia, jossa kumppaniksi valikoituu esim samasta opiskeluporukasta se tyyppi jonka kanssa kipinät räiskyy ja katse saa perhoset lentämään masussa.
Mulla taas on hirveen hankala nettitreffeiltä löytää sitä kemiaa. Yleensäkin kemia alkaa mulla vähän hitaammin, eli siis pikkuhiljaa kun on ihmisen kanssa tekemisissä työpaikalla, opiskelemassa... joskus kyllä baarissakin mutta alkoholilla on ollut tekemistä asian kanssa. Se ei tule pakottamalla, tulee jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kyynistyy ja on takana ties mitä säätöjä, eroja ja joskus lapsia. Englanniksi termi on "baggage".
Sellainen teinien ja parikymppisten spontaanius katoaa ja tilalle tulee kylmä laskelmoivuus ja jatkuva rahasta tai työstä jankkaaminen.
Itse lopetin toisen eron jälkeen (39v:nä) kokonaan uusien seurustelukumppanien tapailun. Ei kiinnosta kuulla miten paljon mies tienaa tai miten on ostanut sen ja sen rannekellon. Boheemeja kivoja tyyppejä oli kyllä, mutta he taas eivät jaksaneet elää parisuhteessa.
(Ja tiedän kyllä että moni nainen on ihan yhtä materialisti ja lähinnä laskeskelee kumppanissa sitä, miten yhteiset lomamatkat tai lainanlyhennykset onnistuvat, ei sitä onko toinen henkisesti ja fyysisesti sekä käytökseltään sopiva kumppani juuri sinulle)
Hyvin oivallinen vastaus! Itsekin olen ajatellut näin. Siksi ne iän ikuiset ja ainaiset "mitä t
Heh, minä olen aika työelämäkriittinen ja olisin mieluummin jopa työttömän kuin jonkun rahakeskeisen työnarkomaanin kanssa, mutta silti minäkin saattaisin ihan hyvin kysyä ekoilla treffeillä "mitä teet työksesi". Ei se minulle olisi sen kummempaa kuin kohtalaisen neutraali aihe, kuuluu omassa ajattelussani samaan sarjaan kuin "missäpäin Helsinkiä asut", "miten kesä on mennyt", "onko tämä kahvila/ravintola sulle ennestään tuttu" jne - eli sellainen neutraali kysymys, jolla on tarkoitus lähinnä käynnistellä jutustelua. Jotain perusasioita tulee kuitenkin kyseltyä. Kannattaisikohan olla vähemmän negatiivinen ja tehdä vähemmän kärjistäviä oletuksia? Nyt oletus näköjään on se, että heti jos kysyy työstä mitään, siinä on jokin taka-ajatus, ja aina joku tietynlainen taka-ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kyynistyy ja on takana ties mitä säätöjä, eroja ja joskus lapsia. Englanniksi termi on "baggage".
Sellainen teinien ja parikymppisten spontaanius katoaa ja tilalle tulee kylmä laskelmoivuus ja jatkuva rahasta tai työstä jankkaaminen.
Itse lopetin toisen eron jälkeen (39v:nä) kokonaan uusien seurustelukumppanien tapailun. Ei kiinnosta kuulla miten paljon mies tienaa tai miten on ostanut sen ja sen rannekellon. Boheemeja kivoja tyyppejä oli kyllä, mutta he taas eivät jaksaneet elää parisuhteessa.
(Ja tiedän kyllä että moni nainen on ihan yhtä materialisti ja lähinnä laskeskelee kumppanissa sitä, miten yhteiset lomamatkat tai lainanlyhennykset onnistuvat, ei sitä onko toinen henkisesti ja fyysisesti sekä käytökseltään sopiva kumppani juuri sinulle)
Hyvin oivallinen vastaus! Itsekin olen ajatell
Koska siinä lähes aina on, etenkin kun naiset kysyvät ammatista.
Voin puhua ihan omasta kokemuksesta. Asun eräällä arvoalueella, jolla minä olen ainoa ei-rikas asukas, johtuen erikoisesta järjestelystä.
Poikkeuksetta treffinaisen silmät kirkastuvat kun he kuulevat missä asun, ja kun sanon ammattini, reaktio on pettynyt "ai jaa...".
Miesten taloudellinen hyväksikäyttö tulee naisen geeneistä asti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tapana viettää aikaa ihmisten parissa, ei ylläpitää monipuolisia sosiaalisia suhteita eikä siten anna mahdollisuutta luontevaan tutustumiseen, niin silloin ainoa vaihtoehto on deittailu.
Deittailussa hylätään mahdollisuus tutustua ihmisiin orgaanisesti, vähä vähältä. Sen sijaan, että oppisit tietämään ja tuntemaan ihmiset kuukausien tai vuosien aikana, saat eteesi deitin ja hänen kuulet hänen hissipuheensa. Tehokasta!
Laskelmoivaa ja tehokasta, kuten sinäkin olet, selatessasi lihatiskin tarjontaa sen sijaan, että ylläpitäisit vaikka ihmiselle luontaisesti n. 150 sosiaalista suhdetta, ja alkaisit lämmittää välejä jonkun tutun tyypin kanssa. Koska eihän deittailijalla ole aikaa tällaiseen.
Kakkosmenetelmä on liiiiiiiian hidas ja liiiiiiian vaativa ja öyh ja röyh. Pitäisi saada rusinat pullasta, eli lämmin ja kiva tyyppi, jonka kanssa klikkaa, vaikka itse on jauhonmakuinen ja kylmä lihatiskityyppi
No jos on introvertti niin olisi se sosiaalisten suhteidenkin tai tuollaisen valtaisan määrän aikamoista laskelmointia.
Itse olen aika introvertti ja oman tien kulkija. Mulla on muutama ystävä, mutta ei ystäväporukkaa. Nämä ystävät eivät ole mitään bilettäjiä / juhlien järjestäjiä.
Jos alkaisin haalia sosiaalisia suhteita päästäkseni enemmän piireihin niin en kyllä oma itseni olisi. Olen myös aika varautunut.
Vierailija kirjoitti:
Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.
Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.
Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.
Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko ajan pitää olla joku projekti tai haave sellaisesta mihin ei ole varaa. Kumpa asuttaisiin siellä, ku
Olen ihan eri maata oleva vapaa päälle nelikymppinen nainen. Kiinnostaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tapana viettää aikaa ihmisten parissa, ei ylläpitää monipuolisia sosiaalisia suhteita eikä siten anna mahdollisuutta luontevaan tutustumiseen, niin silloin ainoa vaihtoehto on deittailu.
Deittailussa hylätään mahdollisuus tutustua ihmisiin orgaanisesti, vähä vähältä. Sen sijaan, että oppisit tietämään ja tuntemaan ihmiset kuukausien tai vuosien aikana, saat eteesi deitin ja hänen kuulet hänen hissipuheensa. Tehokasta!
Laskelmoivaa ja tehokasta, kuten sinäkin olet, selatessasi lihatiskin tarjontaa sen sijaan, että ylläpitäisit vaikka ihmiselle luontaisesti n. 150 sosiaalista suhdetta, ja alkaisit lämmittää välejä jonkun tutun tyypin kanssa. Koska eihän deittailijalla ole aikaa tällaiseen.
Kakkosmenetelmä on liiiiiiiian hidas ja liiiiiiian vaativa ja öyh ja röyh. Pitäisi saada rusinat pullasta, eli lämmin ja kiva tyyppi, jonka kanssa klikkaa, vai
Sitten ei auta kuin etsiä epäsosiaalinen ja varautunut kylmäkalle sieltä pakastealtaalta. Sellaiset eivät tarvitse niin paljoa lämpöä saati flirttiä. Riittää, että toiveenne osuvat faktuaalisella tasolla, konkreettisesti kohdalleen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.
Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.
Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.
Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko ajan pitää olla joku projekti tai haave sellaises
Tältä osin kyllä.
Toki pitäisi kuulla sinusta vähän lisää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kyynistyy ja on takana ties mitä säätöjä, eroja ja joskus lapsia. Englanniksi termi on "baggage".
Sellainen teinien ja parikymppisten spontaanius katoaa ja tilalle tulee kylmä laskelmoivuus ja jatkuva rahasta tai työstä jankkaaminen.
Itse lopetin toisen eron jälkeen (39v:nä) kokonaan uusien seurustelukumppanien tapailun. Ei kiinnosta kuulla miten paljon mies tienaa tai miten on ostanut sen ja sen rannekellon. Boheemeja kivoja tyyppejä oli kyllä, mutta he taas eivät jaksaneet elää parisuhteessa.
(Ja tiedän kyllä että moni nainen on ihan yhtä materialisti ja lähinnä laskeskelee kumppanissa sitä, miten yhteiset lomamatkat tai lainanlyhennykset onnistuvat, ei sitä onko toinen henkisesti ja fyysisesti sekä käytökseltään sopiva kumppani juuri sinulle)
Hyvin oivallinen vastaus! Itsekin olen ajatell
Ekoilla treffeillä on ihan ok kysyä, jotta juttua tulee. Tarkoitin sellaisia tapauksia, että tinderkeskustelussa kysytään ihan ensimmäisten kysymysten joukossa tuo. Ja ihan ilman että töitä olisi mainittu kertaakaan.
Tyyliin
- Moi mitä kuuluu?
- Mitäs tässä, tulin just pyörälenkiltä
- Mitä teet työksesi?
Toinen esimerkki missä keskustelu johdateltu siihen / sopivampaa kysyä
- Moi mitä kuuluu
- mitäs tässä, just lähdössä yövuoroon
- aah, millaisissa hommissa olet?
Sama
Samaa olen miettinyt. Satuin kuulemaan kerran nuorten keskustelua deittailustaan ja hirveältä kuulosti. Ruodittiin vain deittikumppanien koulutusta, riittävän hyviä harrastuksia yms. Ei mitään, mikä olisi liittynyt kahden ihmisen väliseen aitoon kiinnostukseen.
Olen itse juuri ihastunut. Ihan vanhanaikaisesti katse vei jalat alta ja se oli menoa. Ei kiinnosta toisen tulot, kun yhdessä on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.
Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.
Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.
Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko
No mihin otan yhteyttä?
Tuossa iässä minäkin valitsin paperilla hyvän kumppanin. Vuosia sitä perheleikkiä jaksoi leikkiä, kunnes lopulta ymmärrettiin, ettei meitä yhdessä ainakaan rakkaus pidä. Tuli ero ja kasapäin murheita.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Satuin kuulemaan kerran nuorten keskustelua deittailustaan ja hirveältä kuulosti. Ruodittiin vain deittikumppanien koulutusta, riittävän hyviä harrastuksia yms. Ei mitään, mikä olisi liittynyt kahden ihmisen väliseen aitoon kiinnostukseen.
Olen itse juuri ihastunut. Ihan vanhanaikaisesti katse vei jalat alta ja se oli menoa. Ei kiinnosta toisen tulot, kun yhdessä on hyvä olla.
Olitko humalassa?
Vierailija kirjoitti:
Miesten taloudellinen hyväksikäyttö tulee naisen geeneistä asti
Huvittavaa tämä "miesten taloudellinen hyväksikäyttö" ! :D
Jos hyväksi haluaisin käyttää niin kyllä sitä taloudellisesti hyväksikäytettävää pitäisi hakea jostain ihan muualta kuin Suomesta!
Melko vähään tyytyy nainen joka hyväksikäyttää sossupummia tai työtöntä! Ja jos työssä sattuukin olemaan niin missään hanttihommissa ei sen vertaa tienaa että itseään elättäisi.
Täällä Vauva-palstalla kokoontuu Suomen miesten kerma, rikkaat ja varakkaat, he jotka pelkäävät että nainen yrittää hyväksikäyttää taloudellisesti! :D :D
Mutta päiväunet on sallittuja.
Mahdollisuus 40+ miehelle olisi tapailusuhde.
Hankaluus on siinä, että kun mies ei tarjoa sosioekonomista hyötyä tienaamisen/rakentamisen kautta eikä mukavuuksia naiselle, nainen vaatii mieheltä mm. ulkonäön osalta enemmän.
Koska silloin ratkaisee vain romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, homma menee kuten nuorena kun nainen juoksi juoksujaan niiden komeiden ja itsevarmojen kaverien kanssa.