Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monen +30v heteron deittailu on lähinnä jotain liikesuhteen solmimista
27.07.2024 |
Mihin molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus on kadonnut?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sen kuuluisikin olla liikesuhteen solmimista, koska se oikeasti on, jos siis tahtoo pitkäkestoisen suhteen.
Kestävän parisuhde tarvitsee kaksi ihmistä, joilla on samankaltaiset moraalit ja arvot. Samanlaiset haaveet ja heidän persoonallisudet sopivat. ei riitä pelkkä naiivii "onpas kiva poika tai onpas kiva tyttö", koska jos teillä on ihan erilaiset persoonallisuudet jotka eivät sovi yhteen, niin te eroatte siinä 1-3 vuoden jälkeen, paitsi jos toinen on todella alistuva ja läheisriippuvainen.
Kun on 30v niin ihmiset yleisemmin jo tietää, mitä he haluavat. Aivotkin on kypsyneet siellä 25v kieppeillä, niin on jo selkeästi ajatteleva aikuinen (yleisemmin). Näin kun ihminen tietää mitä hän haluaa ja millaiset arvot hänellä on, niin hän osaa kysellä ja katsoa onko se toinen oikeasti itselle sopiva tai ei.
En itse haluaisi takaisin sinne teinitason seurustelulle, jossa seurustellaan ulkonäön takia. Niin he
Kaikki ei halua ajatella rakkaudesta näin mutta itse olen nuoresta asti tiedostanut avioliiton realiteetit. "Love is all you need" lauloi John Lennon, joka myös hakkasi vaimoaan. Rakkaus EI riitä. Kaikki tiedämme suhteita, jossa on ollut tosi paljon rakkautta ja silti se loppuu surullisesti koska elämän realiteetit tekivät suhteen kestämisen mahdottomaksi.
Hyväosoisten avioliitot kestää paremmin kuin huono-osaisten. Mielestäni tämäkin osoittaa sen, että kyllä raha- ja käytännön asioita kannattaa miettiä pariutumisessa. Kemiaa voi olla sen pitkäaikaistyöttömänkin kanssa mutta siinä vanhenee itse ennenaikaisesti kun joutuu stressaamaan taloudesta ja elättämään sekä lapset että puolisonsa. Tosi kiva sitten tehdä kolmea työtä, jotta kaikilla olisi syötävää ja vaatteet päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sen kuuluisikin olla liikesuhteen solmimista, koska se oikeasti on, jos siis tahtoo pitkäkestoisen suhteen.
Kestävän parisuhde tarvitsee kaksi ihmistä, joilla on samankaltaiset moraalit ja arvot. Samanlaiset haaveet ja heidän persoonallisudet sopivat. ei riitä pelkkä naiivii "onpas kiva poika tai onpas kiva tyttö", koska jos teillä on ihan erilaiset persoonallisuudet jotka eivät sovi yhteen, niin te eroatte siinä 1-3 vuoden jälkeen, paitsi jos toinen on todella alistuva ja läheisriippuvainen.
Kun on 30v niin ihmiset yleisemmin jo tietää, mitä he haluavat. Aivotkin on kypsyneet siellä 25v kieppeillä, niin on jo selkeästi ajatteleva aikuinen (yleisemmin). Näin kun ihminen tietää mitä hän haluaa ja millaiset arvot hänellä on, niin hän osaa kysellä ja katsoa onko se toinen oikeasti itselle sopiva tai ei.
En itse haluaisi takaisin sinne teinitason seurustelulle, jossa seurustellaan ulkonäön takia. Niin he
Avioliitto on juridinen sopimus. Kyllä sitä pitää miettiä myös järjellä eikä pelkästään sydämellä. Siinä sovitaan omista ja puolison raha-asioista vuosiksi eteenpäin. Jos deittailee vain kevyesti voi pariutua vaikka minkälaisen tyypin kanssa mutta avioon mennessä pitää olla käytännön asiat kondiksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin Tinderistä juuri sen takia, että oli kuin jotain liikeneuvottelua. Mätsejä sain kyllä, mutta kaikki keskustelut toistivat samaa kaavaa. Multa kysytään mitä teen työkseni, miten montako kertaa käyn viikossa salilla ja pyydetään jotain listaa harrastuksista. Sitten alkaa se lapsiasian "neuvottelu", eli haluanko vielä lapsen tai montako vielä. Tivataan että kauanko on aikaa mun erosta, näenkö vielä exää ja niin edelleen. Se oli ihan kuin jotain kaupankäyntiä turkkilaisista matoista. Mä en ole ihmistyyppinä sellainen, että haluaisin neuvotella parisuhteesta. Haluan ensin tutustua rauhassa, katsoa että onko tässä kemiaa ja sitten ehkä keskustella ns. "käytännön logistiset asiat".
Ei ollut mun paikka toi Tinder.
Lähdin naisena samasta syystä pois Tinderistä. Ei deittailun kuulu olla tuollaista mekaanista tenttaamista ja neuvottelemista. Se
Hyvä kommentti. Koen samoin. Parisuhde on liian usein naiselle pelkkä lisästressin aiheuttaja. Taakan tulisi keventyä parisuhteen myötä eikä lisääntyä. Parisuhteen tulisi lisätä positiivisia asioita elämään, elämänlaatua kohentaen, eikä tuoda mukanaan negativisia, elämänlaatua heikentäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tapana viettää aikaa ihmisten parissa, ei ylläpitää monipuolisia sosiaalisia suhteita eikä siten anna mahdollisuutta luontevaan tutustumiseen, niin silloin ainoa vaihtoehto on deittailu.
Deittailussa hylätään mahdollisuus tutustua ihmisiin orgaanisesti, vähä vähältä. Sen sijaan, että oppisit tietämään ja tuntemaan ihmiset kuukausien tai vuosien aikana, saat eteesi deitin ja hänen kuulet hänen hissipuheensa. Tehokasta!
Laskelmoivaa ja tehokasta, kuten sinäkin olet, selatessasi lihatiskin tarjontaa sen sijaan, että ylläpitäisit vaikka ihmiselle luontaisesti n. 150 sosiaalista suhdetta, ja alkaisit lämmittää välejä jonkun tutun tyypin kanssa. Koska eihän deittailijalla ole aikaa tällaiseen.
Kakkosmenetelmä on liiiiiiiian hidas ja liiiiiiian vaativa ja öyh ja röyh. Pitäisi saada rusinat pullasta, eli lämmin ja kiva tyyppi, jonka kanssa klikkaa, vaikka itse on jauhonmakuinen ja kylmä lihatiskityyppi
Jos ei niistä 150 tutusta tyypistä kukaan ole kiinnostava tai vastavuoroisen kiinnostunut, niin mitenkäs niitä välejä sitten lämmittelisi?
Tässä on hassu ero sukupuolten välillä.
Naiset pelkäävät, että miehiä kiinnostaa vain seksi ja seuranpito.
Miehet pelkäävät, että naisia kiinnostaa enemmän muut asiat kuin seksi ja seuranpito.
Tilastollisesti naiset pariutuvat selkeästi ylöspäin, vaikka otettaisiin huomioon sukupuolten väliset yleiset tuloerot, ja lasten hankkimisen vaikutus. Nuorissa sinkuissa miehet ja naiset tienaavat saman verran, lapsettomissa pariskunnissa miehet tienaavat romiasti naisia enemmän.
Tämä kertoo sen, että puhuivat naiset mitä puhuivat, he hakevat parisuhteista sosioekonomista hyötyä. Varakkaat naiset puolestaan vähintäänkin varmistavat, ettei elintaso laske vähemmän tienaavan mehen takia.
On siis selkeästi niin, että naiset voittavat "liikesuhteissa" ja miehet häviävät. Miesten kannattaisi entistä enemmän kysyä mitä se 30-vee nainen teki parikymppisenä, ja millaiset miehet kiinnostivat silloin. Perhehaaveet voivat saada ihastumaan vakaaseen mieheen - turvalliseen, kenties myös juroon - mutta nämä liitot päättyvät sitten kun lapset on kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tapaillut ei-humanistista naista jonka elämän pääfokus ei olisi raha ja ura. Yksi jankkasi minulle siitä miten työkaveri saa 100€ enemmän palkkaa jossain asiantuntijatyössä yli tunnin.
Jotkut näistä ovat 35+ ja myös ajattelevat ettei heillä ole kiire lasten saantiin kun kyllä joku julkkisnainenkin sai 48 vuoden iässä lapsen.
Kyllä nelikymppisenä akateemisena eronneena miehenä pidän deittailua tässä iässä kuvottavana. Kaikki se iloisuus, perhoset vatsassa-tuntemus ja huoleton tulevaisuudenusko mitä oli joskus nuorempana loistaa poissaolollaan. Tuntuu että on jossain headhunterin haastateltavana tai työhaastattelussa.
Jotenkin sitä vaan viihtyy paremmin omissa oloissa. Etenkin kun edellisestä suhteesta ei tullut lapsia, joten voi ihan rauhassa elellä koiran kanssa ja eräillä tai katsella leffoja hyvän ruuan kanssa.
On oikeesti ikävää että kaikki on nykyään niin suunnitelmallista. Itelläkin kyllä tulevaisuudenusko on kans ihan kuollu, kiitos edellisen parisuhteen. Se alkoi huolettomana mutta päättyi ihan päinvastaisesti. Ehkä nekin naiset on kokenu sen ja yrittää vaan välttää tekemästä samaa virhettä uudestaan. Se vaan tappaa just tuon spontaanisuuden.
On myös vaikeaa palata nuoruuden huolettomuuteen kun kerran on kokenut sen, että siitä seuraa vaan murhetta. Siksi yritetään uudestaan vähän vakavammin alkuun, jotta lopputulos voisi olla... huolettomampi. Murheeton. Silleen päinvastaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kannattaisi entistä enemmän kysyä mitä se 30-vee nainen teki parikymppisenä, ja millaiset miehet kiinnostivat silloin.
Mitä johtopäätöksiä siitä sitten voi päätellä? Jos nainen sanoo olleensa parikymppisenä opiskelija ja kiinnostuneensa opiskelijapojista, ja kolmekymppisenä sama nainen kiinnostuu työssäkäyvistä miehistä, niin onko tuossa nyt joku red flag? Mietin vaan kun itse nyt 45-vuotiaana kiinnostun kyllä todellakin ihan erilaisista miehistä kuin 25 vuotta sitten, mutta enemmän pitäisin outona, jos edelleen keski-ikäisenä naisena jotkut opiskelijapojat kiinnostaisivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kannattaisi entistä enemmän kysyä mitä se 30-vee nainen teki parikymppisenä, ja millaiset miehet kiinnostivat silloin.
Mitä johtopäätöksiä siitä sitten voi päätellä? Jos nainen sanoo olleensa parikymppisenä opiskelija ja kiinnostuneensa opiskelijapojista, ja kolmekymppisenä sama nainen kiinnostuu työssäkäyvistä miehistä, niin onko tuossa nyt joku red flag? Mietin vaan kun itse nyt 45-vuotiaana kiinnostun kyllä todellakin ihan erilaisista miehistä kuin 25 vuotta sitten, mutta enemmän pitäisin outona, jos edelleen keski-ikäisenä naisena jotkut opiskelijapojat kiinnostaisivat...
Ongelma tuossa on se, etteivät ne ole samoja miehiä eri ikäisinä. Tai samanlaisia miehiä.
Iso osa niistä työssäkäyvistä miehistä joista naiset kiinnostuvat kolmekymppisinä, saivat parikymppisinä odotella vaihtopenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kannattaisi entistä enemmän kysyä mitä se 30-vee nainen teki parikymppisenä, ja millaiset miehet kiinnostivat silloin.
Mitä johtopäätöksiä siitä sitten voi päätellä? Jos nainen sanoo olleensa parikymppisenä opiskelija ja kiinnostuneensa opiskelijapojista, ja kolmekymppisenä sama nainen kiinnostuu työssäkäyvistä miehistä, niin onko tuossa nyt joku red flag? Mietin vaan kun itse nyt 45-vuotiaana kiinnostun kyllä todellakin ihan erilaisista miehistä kuin 25 vuotta sitten, mutta enemmän pitäisin outona, jos edelleen keski-ikäisenä naisena jotkut opiskelijapojat kiinnostaisivat...
Ongelma tuossa on se, etteivät ne ole samoja miehiä eri ikäisinä. Tai samanlaisia miehiä.
Iso osa niistä työssäkäyvistä miehistä joista naiset kiinnostuvat kolmekymppisinä, saivat parikymppisinä od
Miksi tuo on ongelma?
En tosin itse oikein hahmota, mitä tarkoitat, koska itselläni on nuorena ollut periaatteessa samanlaiset kriteerit miehelle kuin nyt yli 40-vuotiaana. Merkittävin ero on lähinnä se, että seksuaalisena itsevarmuuden lisäännyttyä on oppinut painottamaan myös seksuaalista yhteensopivuutta. Nuorena keskityin lähinnä henkiseen puoleen ja romantiikkaan, nyt aikuisena noiden lisäksi myös seksuaalisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.
Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.
Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.
Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko ajan pitää olla joku projekti tai haave sellaisesta mihin ei ole varaa. Kumpa asuttaisiin siellä, kumpa voitaisiin matkustaa sinne.
Minulla oli suhde 24v naisen kanssa (olen itse 43v). Ikäero oli lopulta liikaa, mutta se oli mahtavaa aikaa. Voitiin lähteä spontaanisti ulos ilman saatananmoista järjestelyä, ravintolaillallisia, hotelliyöpymisiä ja kylpylähemmotteluja. Hauskoja keskusteluja, seksiä, mukavaa yhdessä. Mökillä ei tarvittu kaikkia mukavuuksia ja ruoka-asetelmaa valkoisen liinan ja viinilasien kanssa Instaa varten.
Muunlaiseen suhteeseen en tule suostumaan koskaan. Mitään ei jaeta, eikä mitään rakenneta yhdessä, ellei nainen sitten ole harvinaislaatuinen tapaus jonka kanssa voidaan nikkaroida pikku mökki ilman sähköjä ja juoksevaa vettä. Yhteen ei muuteta, ja jos tekee mieli luksusta niin sopii lähteä tyttökamujen kanssa. Ja minä en halua kuulla kuinka hauskat asiat joihin on varaa päivittäin eikä joskus ja jouluna, ovat "teinien touhuja ja aikuinen nainen vaatii vähän enemmän".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kannattaisi entistä enemmän kysyä mitä se 30-vee nainen teki parikymppisenä, ja millaiset miehet kiinnostivat silloin.
Mitä johtopäätöksiä siitä sitten voi päätellä? Jos nainen sanoo olleensa parikymppisenä opiskelija ja kiinnostuneensa opiskelijapojista, ja kolmekymppisenä sama nainen kiinnostuu työssäkäyvistä miehistä, niin onko tuossa nyt joku red flag? Mietin vaan kun itse nyt 45-vuotiaana kiinnostun kyllä todellakin ihan erilaisista miehistä kuin 25 vuotta sitten, mutta enemmän pitäisin outona, jos edelleen keski-ikäisenä naisena jotkut opiskelijapojat kiinnostaisivat...
Ongelma tuossa on se, etteivät ne ole samoja miehiä eri ikäisinä. Tai samanlaisia miehiä.
Iso osa niistä työssäkäyvistä miehistä joista naiset kiin
Se, että nuorena ratkaisi se millaisen miehen kanssa nainen haluaa olla. Seksin ja seuran takia.
+-30v mies on osa perhepakettia, kuten nimim. 121212 osuvasti sanoi joskus. Miesmakua ohjaa naisen tavoitteet, jotka muuttuvat taas kun perhe on hankittu, elämä on rakennettu ja lapset on kasvatettu.
Sitten pitäisi olla sen miehen kanssa seksin ja seuran takia, ja sepä ei kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.
Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.
Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.
Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko ajan pitää olla joku projekti tai haave sellaisesta mihin ei ole varaa. Kumpa asuttaisiin siellä, ku
Toisin sanoen et halua keskiluokkaista naista, joka haluaa elää tavallista keskiluokkaista elämää. Ei tuo kuvaamasi mihinkään ikään tai sukupuoleen liittynyt, vaan nimenomaan sosioekonomisiin seikkoihin. Ja nyt jos aiot kommentoida, että olethan itsekin keskiluokkainen - joo, siellä keskiluokassakin on monenlaisia ihmisiä, mutta valtaosa haluaa elää juuri tietynlaisten keskiluokkaisten normien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Se, että nuorena ratkaisi se millaisen miehen kanssa nainen haluaa olla. Seksin ja seuran takia.
+-30v mies on osa perhepakettia, kuten nimim. 121212 osuvasti sanoi joskus. Miesmakua ohjaa naisen tavoitteet, jotka muuttuvat taas kun perhe on hankittu, elämä on rakennettu ja lapset on kasvatettu.
Sitten pitäisi olla sen miehen kanssa seksin ja seuran takia, ja sepä ei kiinnostakaan.
En nyt itse ymmärrä ollenkaan, miksi muka tuo perhepakettimies ei voisi olla sama mies, jonka kanssa ollaan seksin ja seuran vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.
Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.
Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.
Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko ajan pitää olla joku projekti tai haave sellaises
Nainen voi minun puolestani olla keskiluokkainen. Voi asua keskiluokkaisesti, ajella keskiluokkaisella autolla jne. Kuten minäkin.
Se mikä ei käy, on kun nainen käy rahalla ostettavilla asioilla. Nainen on kuin peliautomaattti, johon täytyy syöttää rahaa jotta valot syttyvät. Kaikki on arkea, rakentamista ja "kumpa meillä olisi"-haaveilua, pl- se kun laitetaan rahaa palamaan ja järkätään kaikki mukavuudet, sen jälkeen kun koti on siivottu vimpan päälle totta kai. Mihin keskiluokkaisella ihmisellä on varaa ja aikaa joskus ja jouluna, ei todellakaan päivittäin.
Tämä naisen halu saada lisää mukavuuksia ja elintasoa, johtaa tilanteeseen jossa nainen ei ole koskaan tyytyväinen. Aina pitäisi olla jotain mitä ei nyt ole, ja nimenomaan asioita joita täytyy ostaa tai rakentaa - yleensä ostaa. On asuntokuume ja kaukokaipuu.
Sitten kun on siivottu, rempattu, ostettu ja järjestetty, voidan laittaa Instakuvaan se illallisasetelma täydellisessä valossa ja kirjoittaa, että nyt voidaan elää hetkessä kun kaikki on parin minuutin ajan täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi minun puolestani olla keskiluokkainen. Voi asua keskiluokkaisesti, ajella keskiluokkaisella autolla jne. Kuten minäkin.
Se mikä ei käy, on kun nainen käy rahalla ostettavilla asioilla. Nainen on kuin peliautomaattti, johon täytyy syöttää rahaa jotta valot syttyvät. Kaikki on arkea, rakentamista ja "kumpa meillä olisi"-haaveilua, pl- se kun laitetaan rahaa palamaan ja järkätään kaikki mukavuudet, sen jälkeen kun koti on siivottu vimpan päälle totta kai. Mihin keskiluokkaisella ihmisellä on varaa ja aikaa joskus ja jouluna, ei todellakaan päivittäin.
Tämä naisen halu saada lisää mukavuuksia ja elintasoa, johtaa tilanteeseen jossa nainen ei ole koskaan tyytyväinen. Aina pitäisi olla jotain mitä ei nyt ole, ja nimenomaan asioita joita täytyy ostaa tai rakentaa - yleensä ostaa. On asuntokuume ja kaukokaipuu.
Sitten kun on siivottu, rempattu, ostettu ja järjestetty, voidan laittaa Instakuvaan se illallisasetelma täydellisessä valossa ja kirjoittaa, että nyt voidaan elää hetkessä kun kaikki on parin minuutin ajan täydellistä.
Ja kuuluiko väite siis, että kaikki naiset ovat tuollaisia? Mikäli pointti oli, että vain jotkut ovat, niin eikö voi vain skipata heitä? Omaan korvaani kuulostaa siltä, että elämä ja ehkä suhdekaan ei oikeasti ole kovin tyydyttävä tai toiveitten mukainen, jos sisältöä elämään haetaan jatkuvalla ostamisella ja hankkimisella. Luulisi kyllä, että aika aikaisessa vaiheessa tapailua käy ilmi, mikä on homman nimi. Onko jokin syy, miksi mies kuitenkin jää tällaiseen suhteeseen? Ainakin itse häivyn suhteesta, jossa huomaan, että arvomaailmat, elämäntyylit ja ajattelutavat eivät kohtaa ollenkaan.
Tämä ei tietysti heteromiehen murhe ole, eikä varmaan lohduta, mutta voin vakuuttaa sinulle, että miehissä on noita vastaavanlaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi minun puolestani olla keskiluokkainen. Voi asua keskiluokkaisesti, ajella keskiluokkaisella autolla jne. Kuten minäkin.
Se mikä ei käy, on kun nainen käy rahalla ostettavilla asioilla. Nainen on kuin peliautomaattti, johon täytyy syöttää rahaa jotta valot syttyvät. Kaikki on arkea, rakentamista ja "kumpa meillä olisi"-haaveilua, pl- se kun laitetaan rahaa palamaan ja järkätään kaikki mukavuudet, sen jälkeen kun koti on siivottu vimpan päälle totta kai. Mihin keskiluokkaisella ihmisellä on varaa ja aikaa joskus ja jouluna, ei todellakaan päivittäin.
Tämä naisen halu saada lisää mukavuuksia ja elintasoa, johtaa tilanteeseen jossa nainen ei ole koskaan tyytyväinen. Aina pitäisi olla jotain mitä ei nyt ole, ja nimenomaan asioita joita täytyy ostaa tai rakentaa - yleensä ostaa. On asuntokuume ja kaukokaipuu.
Pulma taitaa olla siinä, että lähes kaikki naiset ovat tuollaisia.
Ja tuollaista miestä vastaavaa naita on erityisen hankala löytää, etenkään jos naisen pitäisi olla halukas parisuhteeseen. Naisilla nimittäin menee siten, että mitä voimakkaammin nainen poikkeaa stereotypioista, sitä todennäköisemmin tämä ei halua parisuhdetta.
Kun tuollaisia naisia on 1/20 vastaavista miehistä ja ne naiset ovat haluttomia pariutumaan, vaihtoehtoja ei juurikaan ole.
Se on tosiasia, että naiset ovat näissä asioissa huomattavasti miehiä konservatiivisempia, samoin kuin sukupuolirooleissakin (mies on naista pidempi ja rotevampi, mies ei ole naista alemmassa sosioekonomisessa asemassa, mies on seksuaalisesti dominoivampi, jne).
Kai deittailu on edelleen ihan eri asia kuin rakkaus ja toisen kunnioitus? Siinähän vasta tutustutaan ja punnitaan että oisko tuosta toisesta minulle vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi minun puolestani olla keskiluokkainen. Voi asua keskiluokkaisesti, ajella keskiluokkaisella autolla jne. Kuten minäkin.
Se mikä ei käy, on kun nainen käy rahalla ostettavilla asioilla. Nainen on kuin peliautomaattti, johon täytyy syöttää rahaa jotta valot syttyvät. Kaikki on arkea, rakentamista ja "kumpa meillä olisi"-haaveilua, pl- se kun laitetaan rahaa palamaan ja järkätään kaikki mukavuudet, sen jälkeen kun koti on siivottu vimpan päälle totta kai. Mihin keskiluokkaisella ihmisellä on varaa ja aikaa joskus ja jouluna, ei todellakaan päivittäin.
Tämä naisen halu saada lisää mukavuuksia ja elintasoa, johtaa tilanteeseen jossa nainen ei ole koskaan tyytyväinen. Aina pitäisi olla jotain mitä ei nyt ole, ja nimenomaan asioita joita täytyy ostaa tai rakentaa - yleensä ostaa
Minun havaintojani:
- naiset haluavat enemmän mukautua ns. normeihin
- naisia kiinnostaa enemmän, mitä muut heistä ajattelevat
- naiset ovat mukavuudenhaluisempia
- naisia kiinnostaa enemmän sosioekonominen hyöty pariutuessa
- naiset syttyvät enemmän kumppanin kyvkkyydestä tienata ja rakentaa
Noin keskimäärin.
Kun nämä lyö yhteen, on haastavaa löytää naista joka ei ajattele keskiluokkaisesti - mutta on kuitenkin pitänyt asioistaan huolta. Ja korostan tuota keskiluokkaista ajattelua. Nainen voi olla varakas tai köyhä, mutta ajattelumalli on silti sama. Vain vaatimusten taso vaihtelee, riippuen siitä missä asemassa nainen on nyt, ja kuinka menestyneeseen mieheen nainen uskoo etupäässä ulkonäkönsä osalta olevan mahdollisuuksia.
Niitä poikkeusnaisia on kyllä olemassa, mutta todella vähän. Ja olen samaa mieltä siitä, että he eivät sitten useasti halua parisuhdettakaan.
t. se 40+ mies
Vierailija kirjoitti:
Pulma taitaa olla siinä, että lähes kaikki naiset ovat tuollaisia.
Ja tuollaista miestä vastaavaa naita on erityisen hankala löytää, etenkään jos naisen pitäisi olla halukas parisuhteeseen. Naisilla nimittäin menee siten, että mitä voimakkaammin nainen poikkeaa stereotypioista, sitä todennäköisemmin tämä ei halua parisuhdetta.
Kun tuollaisia naisia on 1/20 vastaavista miehistä ja ne naiset ovat haluttomia pariutumaan, vaihtoehtoja ei juurikaan ole.
Se on tosiasia, että naiset ovat näissä asioissa huomattavasti miehiä konservatiivisempia, samoin kuin sukupuolirooleissakin (mies on naista pidempi ja rotevampi, mies ei ole naista alemmassa sosioekonomisessa asemassa, mies on seksuaalisesti dominoivampi, jne).
Jännä juttu, että itse tunnen todella vähän tuollaisia ihmisiä, naisia kuin miehiäkään.
Meillä yhteisymmärrys löytyi lähinnä sen kautta, mitä emme kumpikaan halunneet. Nykyään on sitten muutakin yhteistä, mutta en tiedä, oliko sitä jo tavatessamme vai onko se kehittynyt yhdessäolon aikana. Kuitenkin nykyään toistuvasti huomaan, että kuljemme aika samoja linjoja.