Miksi niin monen +30v heteron deittailu on lähinnä jotain liikesuhteen solmimista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. Nykydeittailu on vaikeaa.

"haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun j

No ei välttämättä. Itse olen yh (en saa elatisapua, vain Kelan elatustuet) ja matkustelen lasten kanssa ulkomailla, ja heillä on haluamansa harrastukset (jotka eivät ole ilmaisia). Kun kerran saan nämä maksettua ilman miestä, niin eipä siinä olisi miehen ammatilla merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.



Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.



Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.



Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko ajan pitää olla joku projekti tai haave sellaises

Olen ihan eri maata oleva vapaa päälle nelikymppinen nainen. Kiinnostaako?

Mä myös. Diy-henkinen umpihippi. Duunari ja humanisti. Itse en saanut koskaan suhdetta keskiluokkaisen miehen kanssa toimimaan, kaltaiseni löysin 20 v sitten ja hyvin pyyhkii edelleen - vaikka asutaan kuukausia autossa, kirjaimellisesti metrin päässä toisesta nytkin. Arvomaailmat ratkaisevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. Nykydeittailu on vaikeaa.

"h

Jos et saisi maksettua, niin myönnätkö rehellisesti että miehen mahdollisuudet paranisivat jos lapsesi harrastusten yhteydessä hän lausuisi sanat "minä maksan"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.



Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.



Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.



Joko tarvitaan mies tienaamaan (kaupunki) tai remppaamaan (maaseutu). Koko

Harvinaista. Minun tuntemani tämän tyyppiset naiset, ja heitä ei montaa ole, ovat sinkkuja. Mieheksi kelpaisi joku superkomea ja superkarismaattinen hippi joka osaa rakentaa matkailuauton kävyistä. Ehkä.





 

Miehen on joko oltava keskiluokkaa, jolloin

- sosioekonominen asema ratkaisee

- kaikki naiset haluavat pääpiirteittäin samoja asioita, ja mahdollisimman paljon niitä



Tai jotain erikois kategoriaa. Siis maailmanmatkaaja, mp-jengiläinen, rokkari tai vastaava. Ja sitten on oltava siinä kategoriassa komeimmasta ja karismaattisimmasta päästä.



Jos mies asuu normi keskiluokkaisessa asunnossa ja tekee keskiluokkaista työtä, se vaihtoehto on poissuljettu että pyrittäisiin muuhun kuin kaavaan parempi asunto/mukavuusmatkustelu/hotellit/kylpylät/ravintola/täydellistä/tip top.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.



Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.



Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita miestä.



Joko tarvitaan mies ti

Harvinaista. Minun tuntemani tämän tyyppiset naiset, ja heitä ei montaa ole, ovat sinkkuja. Mieheksi kelpaisi joku superkomea ja superkarismaattinen hippi joka osaa rakentaa matkailuauton kävyistä. Ehkä.

Lienee ikäluokkakysymys? Me ollaan 70-luvun lopusta ja tytär 23 (sinkku). Hänen touhujaan seuraillessa kyllä vähän suupieli nykii, vaikka onkin monesti kysynyt, miten soulmaten (hänen sanansa) löytää. Meidän ennen tindereitä selvin päin tavanneiden ja rakastuneiden näkökulmasta nykyinen parinhaku on kovin kliinistä ja kylmää ja keskittyy aivan tolkuttomasti pintaan. Somesta ja sen vaikutuksesta en tiedä, ei olla koskaan harrastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.



Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.



Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, kummasti seurusteluhalut romahtavat kun ei tarvita

Etsimällä soulmatea.



Ilman että ensin tsekataan pituus, naamakomeus, itsevarmuus, kyky heittää nopeaa läppää 1 sek naisen tapaamisesta, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. N

 

Miehen pitää kustantaa lasten harrastukset, tyypillinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä allekirjoitan tuon nelikymppisen akateemisen miehen pointit. En ole itse akateeminen, mutta olen 40+ mies jolla on elämä hyvässä kuosissa ilman naistakin.



Touhu muuttuu heti sellaiseksi, että kaiken keskiössä on elintaso ja rahalla ostettavat mukavuudet.



Jos mies ei ole "tavoitteellinen", nainen pitää häntä mieslapsena. Vaikka mies kävisi töissä ja hoitaisi asiansa täysin mallikkaasti. Tulee harvinaisen selväksi miksi naiset miesten kanssa pariutuvat. 30-vee haluaa perheprojektin käyntiin, 40-vee taloudellista turvaa jos osituksessa ei ole saatu riittävästi omaisuutta, eikä ammattikaan ole sellainen jossa tienaa. Jos naisella on talous kunnossa ja fyffeä riittävästi, ku

Etsimällä soulmatea.

 

Ilman että ensin tsekataan pituus, naamakomeus, itsevarmuus, kyky heittää nopeaa läppää 1 sek naisen tapaamisesta, jne.

Nimenomaan. Muotoilin sen hänelle niin, että olon  kumppanin kanssa pitää tuntua siltä kuin olisi tullut kotiin, hyväksytyksi ja rakastetuksi omana omituisena itsenään. 

Ehkä rennoimmat tyypit on työtä karttelevia hippihenkisiä elämäntapaintiaaneja. Mutta sitten aletaankin vaatia uraa ja tavoitteellisuutta. Aina on joku vinksin vonksin, kun etsitään täydellistä siippaa.

Kaitpa sitten nykyään kumppaninkin pitää sopia Curriculum Vitaeen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä parisuhteeseen mentäessä ja varsinkin jos perheen haluaa perustaa on pakollista miettiä muutakin kun vain rakkautta. Ihminen voi rakastua vaikka kuinka epävakaaseen ja huonoon ihmiseen. Perhe elämä vaatii valitettavasti myös taloudellista tasapainoa (ainakin itselle tärkeää, en halua elää tukien varassa) ja haluan tarjota lapselle mahdollisuuden matkusteluun ja mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa ilman että on rahasta kiinni. Kukaan tuskin tahtoo myöskään elättää kumppaniaan. Rakkauskin tietyllä tavalla hälvenee tai muuttuu ainakin tasapainoiseksi ja ehkä " tylsäksi " niin molemmilla osapuolilla pitää löytyä ymmärrys siitä ja pitää kunnioittaa toista jne.. Nykyään ihmisillä on myös vapaus valita ja siitä tulee ongelma että ajatellaan että ehkä tuolta löytyy vielä parempi. Nykydeittailu on vaikeaa.

Lasten pitää päästä matkustelemaan.. Joku voisi haluta säilyttää lapsilleen maapallon, mutta sinä haluat tuhota lastesi tulevaisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Ei netissä tavattujenkaan kanssa mitenkään tarvitse "mennä yhteen paperilla hyvän kanssa". Kyllä siinäkin valtaosa menee lopulta kemia ja yhteensopivuus edellä, mutta alussa voi karsia pois sellaisia "paperilla vääriä", 

Netissä/sovelluksessa on se hyvä puoli, että voi karsia henkilöitä tiettyjen asioiden takia, jos esimerkiksi tupakointi, pitkäaikaistyöttömyys, yksinhuoltajuus jne on itselle deal breaker. Jos sä tutustut johonkin kivan oloiseen tyypppiin vaikka kaverin juhlissa, niin et sä siitä näe päälle päin, jos hän on vaikka pienen lapsen yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Yllä sanottiin hyvin.



Kaikki vaatii lisäkuorrutuksena ulkomaan matkoja, hienoa miljöötä, ravintola-iltoja, herkkuruokia, kylpylähemmottelua, jne.



Se on täysin totta. Vaikka oltaisiin kotona, niin tarvitaan se miljöö. Eli huolella laitetut syömiset, kynttilät palamaan, ja ennen sitä asunnon pitää olla tip top. Muuten ei ole tunnetta, että nyt ollaan tehty tulosta, ja voidaan ottaa hetki vapaata yhteisen firman pyörittämisestä.



Tämä oli se pointti kun seurustelin jonkun aikaa 24v naisen kanssa, ollessani itse 41v. Ei tarvittu lisäkuorrutusta. Kiva ilma, lähdettiin puistoon. Eikä aiheuttanut päänsärkyä tai seksihalujen katomaista jos kotona ei ensin siivottu, vaihdettu lakanoita ja aseteltu koristetyynyjä paikoilleen. Tämä nainen oli seksuaalisesti viehättävä, hauskaa seuraa, ja minullakin oli perhosia vatsanpohjassa aivan kuten teininä. Eikä kyse ole siitä, että minulla olisi pakkomielle nuoriin naisiin;

No ei munkaan kaa tarvii. Olen seksuaalisesti erittäin halukas etenkin parisuhteessa.

Kurvikas kroppa mut tällä hetkellä saattaisin olla liian pullea

- Se erilaiseksi ilmoittautunut

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin Tinderistä juuri sen takia, että oli kuin jotain liikeneuvottelua. Mätsejä sain kyllä, mutta kaikki keskustelut toistivat samaa kaavaa. Multa kysytään mitä teen työkseni, miten montako kertaa käyn viikossa salilla ja pyydetään jotain listaa harrastuksista. Sitten alkaa se lapsiasian "neuvottelu", eli haluanko vielä lapsen tai montako vielä. Tivataan että kauanko on aikaa mun erosta, näenkö vielä exää ja niin edelleen. Se oli ihan kuin jotain kaupankäyntiä turkkilaisista matoista. Mä en ole ihmistyyppinä sellainen, että haluaisin neuvotella parisuhteesta. Haluan ensin tutustua rauhassa, katsoa että onko tässä kemiaa ja sitten ehkä keskustella ns. "käytännön logistiset asiat".

Ei ollut mun paikka toi Tinder.

Nuohan ovat täysin normaaleja keskustelunaiheita, kun tutustutaan uuteen ihmiseen. Ei se tarkoita mitään liikeneuvottelua 🤣

Minä kysyin nuo asiat ensitapaamisella miehelläni ja ihastuin hänessä ihan muihin seikkoihin, sillä olen tunneihminen. Meillä on kemiaa ja suhde on ollut intohimoinen ja laittanut perhosia mahaan.

Olen miestäni koulutetumpi, menestyneempi työelämässä ja n. 10 kertaa varakkaampi. Se että on kiinnostunut tietämään nuo kysymyksen aiheet toisesta osapuolesta ei tarkoita, että haluaisi jatkaa tapailua vain jonkun rikkaan johtajan kanssa. Kyse on ihmiseen tutustumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos et saisi maksettua, niin myönnätkö rehellisesti että miehen mahdollisuudet paranisivat jos lapsesi harrastusten yhteydessä hän lausuisi sanat "minä maksan"?

Palstan lainaus ei toimi, mutta oletan että kysymys on esitetty minulle (olen se yh, joka matkustelee lasten kanssa ja maksaa heidän harrastuksensa). Ei miehen mahdollisuudet tuosta paranisi. Jos olisin tuloton ja kumppani oikeasti haluaisi maksaa, toki siitä ilahtuisin aidosti, mutta en pelkästään maksukyvyn takia ketään valitsisi. Olin aiemmin useamman vuoden työtön ja elin toimeentulotuella, mutta ei kyllä silloinkaan vaikuttanut ollenkaan miehen tulotaso tai varallisuus. Olen kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen ja arvostan elämässä lopulta enemmän muita asioita, joten kokisin liian suurena uhrauksena, jos ottaisin kumppanin rahan takia. Siinä, että on oikeasti kiinnostavan ihmisen kanssa, johon tuntee vetoa ja jonka kanssa oikeasti viihtyy, saa niin paljon muita asioita, ettei oikein mikään raha voisi kompensoida niiden puutetta. Elämä on sen verran lyhyt, etten halua tuhlata sitä yhdentekeviin asioihin.

Jos olisin täysin tuloton enkä pystyisi maksamaan lasten harrastuksia, niin hakisin silloin siihen apua sosiaalitoimistosta tai vaikka Hopesta - jälkimmäinen epävarma, sossu puolestaan on "velvoitettu" jollain tietyllä summalla harrastamista tukemaan. Tai sitten harrastus ei toteutuisi, mikä voisi kyllä katkeroittaa minua, mutta ei edes se tekisi epämieluisasta miehestä kiinnostavaa kumppania rahan takia.

Minulle on aina, niin toimeentulevana kuin köyhänä, kiinnostanut miehessä täsmälleen samat asiat: persoona, arvomaailma, meidän välinen kemia ja kuinka hyvin viihdytään yhdessä, seksuaalinen vetovoima ja seksuaalinen yhteensopivuus, romantiikka, ulkoinen olemus myös. Näin se vaan menee.

Jos asuisin kehitysmaassa ja minua ja lapsia uhkaisi nälkäkuolema, silloin toki maksuhaluisen miehen "mahdollisuudet" paranisivat, mutta niin se olisi siellä kaikkien kohdalla. Heteromieskin antaa mahdollisuuden maksuhaluiselle homolle, jos se estää omien lasten nälkäkuoleman. Suomessa tällaisiin ratkaisuihin kuitenkaan ei ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen on joko oltava keskiluokkaa, jolloin

- sosioekonominen asema ratkaisee

- kaikki naiset haluavat pääpiirteittäin samoja asioita, ja mahdollisimman paljon niitä



Tai jotain erikois kategoriaa. Siis maailmanmatkaaja, mp-jengiläinen, rokkari tai vastaava. Ja sitten on oltava siinä kategoriassa komeimmasta ja karismaattisimmasta päästä.



Jos mies asuu normi keskiluokkaisessa asunnossa ja tekee keskiluokkaista työtä, se vaihtoehto on poissuljettu että pyrittäisiin muuhun kuin kaavaan parempi asunto/mukavuusmatkustelu/hotellit/kylpylät/ravintola/täydellistä/tip top.

Onko tällä palstalla kylpylät, ravintolat ja matkustelu jotain harvinaista luksusta vai? Minun tuntemissa ihmisissä jopa monet sellaiset harrastavat noita, joilla ei todellakaan ole mitenkään hyvät tulot. Eihän kylpylät edes ole mitään hienoa... Nuo ovat vaan sellaista ihan tavallista elämää. Niinkuin ovat kesämökit, autot, harrastukset, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder varsinkin on näitä täynnä. Neljää kymppiä kolkuttelevia naisia jotka ovat olleet vuosia yksin eivätkä muusta osaa puhua kuin sijoitusasunnosta, palkasta, rahasta ja omaisuudesta.

Kerro jotain itsestäsi. Avaudu. Äläkä ole joku raharobotti.

Päivätyöni on numeroiden pyörittelyä. En jaksa sitä enää vapaa-ajalla.

Tämä.



Juuri viime kuussa tapasin yhden tapauksen.



Puhui työstään, totta kai tunkien kuvauksiin jokaisen mahdollisen englanninkielisen businesstermin jonka vain pystyi keksimään.



Ymmärtäisin, jos nainen olisi 80-tuntista työviikkoa painava ison sijoitusyhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja, joka pyörittää tuhansien asuntojen sijoitussalkkua ja miettii sivukonttorin perustamista Jenkkilään (mikä ei olisi yhtään sen kiinnostavampaa, koska ei olisi aikaa seurustella, mutta ymmärtäisin jos elä

Miehille ei sitten kelpaa mikään.

Valitetaan joko sitä, että naiset olisivat muka miehen rahojen perään ja haluaisivat loisia.

Sitten kun nainen tuo treffeillä jo esiin, että hän käy itse töissä ja hänellä on ihan omat rahat, eikä etsi miestä rahan takia, niin sekään ei miehelle kelpaa.

Koittakaa jo päättää, mitä oikein haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on joko oltava keskiluokkaa, jolloin

- sosioekonominen asema ratkaisee

- kaikki naiset haluavat pääpiirteittäin samoja asioita, ja mahdollisimman paljon niitä



Tai jotain erikois kategoriaa. Siis maailmanmatkaaja, mp-jengiläinen, rokkari tai vastaava. Ja sitten on oltava siinä kategoriassa komeimmasta ja karismaattisimmasta päästä.



Jos mies asuu normi keskiluokkaisessa asunnossa ja tekee keskiluokkaista työtä, se vaihtoehto on poissuljettu että pyrittäisiin muuhun kuin kaavaan parempi asunto/mukavuusmatkustelu/hotellit/kylpylät/ravintola/täydellistä/tip top.

Onko tällä palstalla kylpylät, ravintolat ja matkustelu jotain harvinaista luksusta vai? Minun tuntemissa ihmisissä jopa monet sellaiset harrastavat noita, joilla ei todellakaan ole mitenkään hyvät tulot. Eihän kylpylät edes ole mitään hienoa... Nuo ovat vaan sellaista ihan tav

Eivät ole harvinaista luksusta.



Mutta ne ovat sellaista, mihin ei ole varaa tai aikaa joka päivä.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllä sanottiin hyvin.



Kaikki vaatii lisäkuorrutuksena ulkomaan matkoja, hienoa miljöötä, ravintola-iltoja, herkkuruokia, kylpylähemmottelua, jne.



Se on täysin totta. Vaikka oltaisiin kotona, niin tarvitaan se miljöö. Eli huolella laitetut syömiset, kynttilät palamaan, ja ennen sitä asunnon pitää olla tip top. Muuten ei ole tunnetta, että nyt ollaan tehty tulosta, ja voidaan ottaa hetki vapaata yhteisen firman pyörittämisestä.



Tämä oli se pointti kun seurustelin jonkun aikaa 24v naisen kanssa, ollessani itse 41v. Ei tarvittu lisäkuorrutusta. Kiva ilma, lähdettiin puistoon. Eikä aiheuttanut päänsärkyä tai seksihalujen katomaista jos kotona ei ensin siivottu, vaihdettu lakanoita ja aseteltu koristetyynyjä paikoilleen. Tämä nainen oli seksuaalisesti viehättävä, hauskaa seuraa, ja minullakin oli perhosia vatsanpohjassa aivan kuten teininä. Eikä kyse ole siit

Kuulostat mukavalta naiselta.



Mainitsemastasi pulleudesta en osaa sanoa. En minä edellytä, että pitäisi olla hoikka, ja kurvithan ovat kiva asia. Sen myönnän, että minulla on myös negatiivisia kokemuksia. Eli kurvikkuus ei ollutkaan sitä, mitä yleisesti käsitetään kurvikkuudeksi. Minulle myös kerrottiin, että nyt on väliaikaisesti vähän paino päässyt nousemaan, niin ymmärsin sen täysin koska nämä naiset kertoivat olevansa elämäntapamuutoksen tiellä. Mutta kävi ilmi, että paino olikin alimmillaan vuiosikausiin,, ja normitila - joka alkoi pian - oli melkeinpä täydellinen liikkumattomuus. Näin on käynyt useammin kuin kerran.



En halua olla ilkeä tai pinnallinen, sanon tämän vain koska haluan olla rehellinen. Olen itse hoikka ja liikunnallinen, joskaan en urheilullinen.

Ethän sä nyt voi enää tuossa iässä solmia parisuhdetta pelkän tunteen perusteella. Varsinkaan, jos tarkoituksena on perustaa perhe. Ei silloin voi ottaa pienituloista miestä tai miestä, joka haahuilee elämässä.