Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monen +30v heteron deittailu on lähinnä jotain liikesuhteen solmimista
27.07.2024 |
Mihin molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus on kadonnut?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin Tinderistä juuri sen takia, että oli kuin jotain liikeneuvottelua. Mätsejä sain kyllä, mutta kaikki keskustelut toistivat samaa kaavaa. Multa kysytään mitä teen työkseni, miten montako kertaa käyn viikossa salilla ja pyydetään jotain listaa harrastuksista. Sitten alkaa se lapsiasian "neuvottelu", eli haluanko vielä lapsen tai montako vielä. Tivataan että kauanko on aikaa mun erosta, näenkö vielä exää ja niin edelleen. Se oli ihan kuin jotain kaupankäyntiä turkkilaisista matoista. Mä en ole ihmistyyppinä sellainen, että haluaisin neuvotella parisuhteesta. Haluan ensin tutustua rauhassa, katsoa että onko tässä kemiaa ja sitten ehkä keskustella ns. "käytännön logistiset asiat".
Ei ollut mun paikka toi Tinder.
Niin että parittelu ensin ja sitten katsotaan että onko toisesta kumppaniksi. Ei mene näin :D
Joo ei todellakaan, tuota on kaikki Tinderissä tapaamani miehet yrittäneet. Oikeasti olleet vain seksin perässä. Mites olisi "tutustuminen rauhassa" ilman seksiä tai munan kaivamista esiin jossain rannalla/puskassa 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin onnellinen että pariuduin jo ns "liian nuorena". Nyt kolmekymppisenä olisi ihan hirveää olla sinkku, epätoivoisesti etsiä puolisoa. Kasvoin aikuiseksi puolisoni kanssa, seikkailtiin yhdessä ja erikseen, ja nyt alkaa elämä vakiintumaan.
Mulle akateemisuus miehessä ennakoi arvojen, sivistyksen ja älykkyystasojen yhteensopivuutta, ei sillä ole muuta merkitystä.
Äskettäin matchasin jonkun AMK:n käyneen pitkän miehen kanssa omalta paikkakunnaltani. Lyhyt juttelu käytiin ja halusin tsekata vähän tyypin taustoja. No eikös ilmennyt, että hän on ollut PS:n ehdokkaana. Ei muuta kuin match heti poistoon.
Tällaisten seikkojen takia kolmekymppisenä miehenä deittailenkin vain naisia haarukassa 18-23 v, max 25 v. Haluan elämänhaluisen ja verrattain koskemattoman naisen, en katkeraa ja kyynistä ikääntyvää sellaista, joka kantaa ties millaista taakkaa menneestä elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle akateemisuus miehessä ennakoi arvojen, sivistyksen ja älykkyystasojen yhteensopivuutta, ei sillä ole muuta merkitystä.
Äskettäin matchasin jonkun AMK:n käyneen pitkän miehen kanssa omalta paikkakunnaltani. Lyhyt juttelu käytiin ja halusin tsekata vähän tyypin taustoja. No eikös ilmennyt, että hän on ollut PS:n ehdokkaana. Ei muuta kuin match heti poistoon.
Tuskin kyseinen mieskään olisi halunnut jatkaa äärivasemmistolaisen akan kanssa. Olen muuten itse tohtori ja menestynyt tutkija, mutta poliittinen ajatusmaailmani on jossain kansallissosialismin maastossa. ;) Eivät kaikki akateemikot ole kommareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen että pariuduin jo ns "liian nuorena". Nyt kolmekymppisenä olisi ihan hirveää olla sinkku, epätoivoisesti etsiä puolisoa. Kasvoin aikuiseksi puolisoni kanssa, seikkailtiin yhdessä ja erikseen, ja nyt alkaa elämä vakiintumaan.
Miksi kolmekymppisenä puolisoa pitäisi etsiä epätoivoisesti? Miksei voi etsiä samoin kuin nuorempana, tai sillä ajatuksella että tulee vastaan jos tulee?
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen että pariuduin jo ns "liian nuorena". Nyt kolmekymppisenä olisi ihan hirveää olla sinkku, epätoivoisesti etsiä puolisoa. Kasvoin aikuiseksi puolisoni kanssa, seikkailtiin yhdessä ja erikseen, ja nyt alkaa elämä vakiintumaan.
Jos teillä menisi hyvin, niin et olisi hieromassa tätä asiaa heterosinkkuketjussa kamppailevien naamaan. Kaikki tuntemani "onnellisesti pariutuneet" onnellisesti purkavat pahaa oloaan kaikkiin ympärillä eläjiin tai etsivät seksiseuraa suhteiden ulkopuolelta. Että sori vaan, ei mene läpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tapaillut ei-humanistista naista jonka elämän pääfokus ei olisi raha ja ura. Yksi jankkasi minulle siitä miten työkaveri saa 100€ enemmän palkkaa jossain asiantuntijatyössä yli tunnin.
Jotkut näistä ovat 35+ ja myös ajattelevat ettei heillä ole kiire lasten saantiin kun kyllä joku julkkisnainenkin sai 48 vuoden iässä lapsen.
Kyllä nelikymppisenä akateemisena eronneena miehenä pidän deittailua tässä iässä kuvottavana. Kaikki se iloisuus, perhoset vatsassa-tuntemus ja huoleton tulevaisuudenusko mitä oli joskus nuorempana loistaa poissaolollaan. Tuntuu että on jossain headhunterin haastateltavana tai työhaastattelussa.
Jotenkin sitä vaan viihtyy paremmin omissa oloissa. Etenkin kun edellisestä suhteesta ei tullut lapsia, joten voi ihan rauhassa elellä koiran kanssa ja eräillä tai katsella leffoja hyvän ruuan kanssa.
<
No kaikki ihmiset jotka ovat kiinnostuneita rahasta ovat tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle akateemisuus miehessä ennakoi arvojen, sivistyksen ja älykkyystasojen yhteensopivuutta, ei sillä ole muuta merkitystä.
Äskettäin matchasin jonkun AMK:n käyneen pitkän miehen kanssa omalta paikkakunnaltani. Lyhyt juttelu käytiin ja halusin tsekata vähän tyypin taustoja. No eikös ilmennyt, että hän on ollut PS:n ehdokkaana. Ei muuta kuin match heti poistoon.
Mielenkiintoista kuinka sinun piti mainita miehen olevan pitkä, vaikkei tämä liittynyt aiheeseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen että pariuduin jo ns "liian nuorena". Nyt kolmekymppisenä olisi ihan hirveää olla sinkku, epätoivoisesti etsiä puolisoa. Kasvoin aikuiseksi puolisoni kanssa, seikkailtiin yhdessä ja erikseen, ja nyt alkaa elämä vakiintumaan.
Se on kaks vuotta tuosta ja lusikat jakoon.
No mä opiskelin ns kovaa alaa, mutta en silti ole mikään urakiipijä eikä mua kiinnosta puhua rahasta tai esitellä somessa elämääni. Menot vaan tulojen mukaan. Tarviiko asioita sen enempää ihmetellä.