Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen olevani poikkeus ja vääränlainen, kun tykkään parisuhteesta, jossa ollaan kuin paita ja peppu
26.07.2024 |
Harvassa on ihmiset, jotka tykkää samasta, ainakaan enää vuoden seurustelun jälkeen.
Olen taas ollut aika pitkään yksin, kun en ole löytänyt sopivaa miestä, joka myös haluaa tiivistä parisuhdetta.
Onko tiiviistä suhteesta tykkäävä automaattisesti läheisriippuvainen? Kaihoisasti katson vanhempia pariskuntia, jotka tekee kaiken yhdessä.
Kommentit (196)
// Parhaassa parisuhteessa ollaan kuin paita ja peppu mutta silti ollaan yhtä vapaita kuin sinkku ja taivaan lintu. Joku viisas onkin sanonut että oikeassa parisuhteessa ihminen on todella vapaa. Sinkku ei ole vapaa - ihminen on sosiaalinen olento ja parisuhde on luonnollisin olomuoto vaikka Raamattukin sanoo että kaikkia ei ole luotu parisuhteeseen ja jotkut maailma on tehnyt parisuhteeseen sopimattomiksi ja vielä jotain muuta. Koska ihminen, elämä ja kaikki on epätäydellistä niin on myös pari- ja muut ihmissuhteet. Ei tarkoita että ollaan 24/7 yhdessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen sellainen että tykkään viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Parisuhteessa olen kuitenkin huomannut että mitä enemmän kannustan toista menemään ja tekemään, sitä enemmän hän haluaa olla mun kanssa. Ehkä siinä on se vanha viisaus. Jos jahtaat perhosta, se menee karkuun. Jos annat sen lentää vapaasti, se laskeutuu kädellesi.
Joo, ei toista voi väkisin pitää, joten jos osapuolilla ei ole samaa käsitystä mukavasta yhdessäolosta, niin itse ainakin lopettaisin suhteen. Kavereita mulla on muitakin, oman puolison kanssa haluan että mieltymykset vapaa-ajan suhteen on samanlaiset. Tehdään melkein kaikki yhdessä, käydään museoissa, lueskellaan, ollaan mökillä, katsotaan dokkareita, käydään leffassa, hoidetaan elämiä, rempataan taloa ja hoidetaan puutarhaa.
Jos puoliso haluaa mennä kavereineen ry
"Vähän ohiksena mutta milloin ja miten te vietätte aikaa niiden kavereiden kanssa joita teillä siis on? Jos kaiken teette yhdessä.
Me tehdään paljon yhdessä mutta tehdään paljon myös erikseen. En tiedä mistä tää ajatus että "meneminen ja tekeminen" olisi synonyymi "ryyppäämiselle ja kalastamiselle". Meillä meneminen ja tekeminen tarkoittaa yleensä erilaisia liikuntajuttuja kaveriporukassa tai joskus leffaa ja syömistä. Molempia tehdään MYÖS pariskuntana."
Tässä ketjussa ei puhuta tasapainoisista suhteista. AP ehkä haluaisi jotain kuvaamaasi, mutta se on mahdotonta "ryyppäävän ja kalastavan" kanssa.
No se on ok siihen saakka kun toinen kuolee. En voi sietää niitä leskiä (useimmiten naisia) jotka sitten valittaa yksinäisyyttään. Kun tehtiin kaikki yhdessä ja mies vielä kaiken lisäksi hoiti raha-asiatkin yms niin hankalaa on. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet huomaavat ihastusvaiheen jälkeen, ettei kumppanin kanssa olekaan mitään yhteistä. Mutta sinkku vaiheeseen ei haluta palata, joten jatketaan yhdessä, mutta eletään erillisiä elämiä.
Ulkopuolisille korostetaan omaa itsenäisyyttä terveen parisuhteen merkkinä, ja ne jotka viihtyvät yhdessä ovat "läheisriippuvaisia".
Riippuvaisuus ja läheisriippuvaisuus ovat eri asioita. Läheisriippuvainen kieltää omat tarpeensa toiseen ja suostuu kaikkeen. Riippuvaisuus on taas aivan oma lukunsa. Tässä sinun tapauksessa pitäisi puhua "riippuvaisista."
Oletko itse siis riippuvainen ystävistäsi?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
// Parhaassa parisuhteessa ollaan kuin paita ja peppu mutta silti ollaan yhtä vapaita kuin sinkku ja taivaan lintu. Joku viisas onkin sanonut että oikeassa parisuhteessa ihminen on todella vapaa. Sinkku ei ole vapaa - ihminen on sosiaalinen olento ja parisuhde on luonnollisin olomuoto vaikka Raamattukin sanoo että kaikkia ei ole luotu parisuhteeseen ja jotkut maailma on tehnyt parisuhteeseen sopimattomiksi ja vielä jotain muuta. Koska ihminen, elämä ja kaikki on epätäydellistä niin on myös pari- ja muut ihmissuhteet. Ei tarkoita että ollaan 24/7 yhdessä!
Hyvässä parisuhteessahan nimenomaan saa tehdä sellaisia asioita, joita haluaa tehdä. Ja jos molemmat haluaa olla 24/7 yhdessä, se on silloin heille hyvä parisuhde. Ei siinä muilta nokan koputusta tarvita. Meilläkin on täysin selvää että voisin lähteä vaikka kaverin kanssa reissuun, mutta kun en halua. Ja kun mies on samanlainen, niin ei ole valittamista 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on ok siihen saakka kun toinen kuolee. En voi sietää niitä leskiä (useimmiten naisia) jotka sitten valittaa yksinäisyyttään. Kun tehtiin kaikki yhdessä ja mies vielä kaiken lisäksi hoiti raha-asiatkin yms niin hankalaa on. Oma valinta.
Jos jotain on elämästä menetysten kautta, esim. oman lapsen kuoleman kautta oppinut, niin sen että koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä. Sitä suuremmalla syyllä haluan viettää aikaa rakkaan puolisoni kanssa, koska tulee vielä se päivä kun se päättyy. Ei siinä kohtaa surra sitä että vietettiin paljon aikaa yhdessä, mutta moni suree sitä että ei viettänyt, eikä se enää ole mahdollista.
Meillä on asioita jotka mies hoitaa ja asioita jotka minä hoidan. Kun toinen kuolee, jäljelle jäävä alkaa sitten hoitaa kaikki asiat. Päivänselvää. Kuten myös on päivänselvää se että puolison kuolema aiheuttaa yksinäisyyden tunteen. Vaikka kuinka olisi kavereita, eiväthän he samassa kodissa asunutta puolisoa korvaa. Sietämättömyytesi se vasta kummallista onkin ja kertoo sinusta paljon. Ja siitä ettet elämästä ymmärrä mitään.
Tuollainen suhde onnistuu vain ekstroverteilta. Introvertit tarvitsevat omaa aikaa.
Onko joku syy ettet viihdy yksin? Silloin joutuu vähän pakosta käsittelemään asioita omassa päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin anoppi on kuin liimattu appi-ukkoon. Vahtii ja soittelee jatkuvasti. Kuulemma viihtyvät niin hyvin yhdessä mutta luulen, että anoppi on mustasukkainen appi-ukosta.
Olisko joku hylkäämisen pelko joskus taustalla? Tai mustasukkaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen suhde onnistuu vain ekstroverteilta. Introvertit tarvitsevat omaa aikaa.
Onko joku syy ettet viihdy yksin? Silloin joutuu vähän pakosta käsittelemään asioita omassa päässä?
Ehei, olen nimenomaan introvertti. Mies on ainoa ihminen jonka kanssa voin ja haluan olla 24/7, ja muiden kanssa en haluaisi olla tekemisissä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehei, olen nimenomaan introvertti. Mies on ainoa ihminen jonka kanssa voin ja haluan olla 24/7, ja muiden kanssa en haluaisi olla tekemisissä ollenkaan."
Samoin minäkin, luulen, että introverttiys on nimenomaan yksi syistä näihin paita ja peppu -suhteisiin. Isäni ja äitini suhteessa isä on introvertti.
Ja introverttiyshän ei tarkoita sitä, että sosiaalisissa taidoissa olisi ongelmia.
"Vähän ohiksena mutta milloin ja miten te vietätte aikaa niiden kavereiden kanssa joita teillä siis on? Jos kaiken teette yhdessä. "
Tämä oli kai osoitettu minun viestilleni, joten vastaan, että teemme samoja asioita kuin miehenikin kanssa. Ystäväpiirithän usein rakentuvat samankaltaisista asioista pitävien kesken. Käymme syömässä, kulttuuririennoissa, matkustamme yhdessä Euroopassa kulttuurin, viinin ja musiikin perässä jne.
En tunne sellaisia, jotka haluaisivat mennä poikaporukalla mökille ja kalastamaan tai tyttöjen reissuille tekemään jotain, en tiedä mitä. Sinkkuystäväni kanssa teemme samoja asioita kuin muiden ystävieni kanssa. Mies käy ystävänsä kanssa katsomassa lätkää, mutta usein itsekin menen mukaan, fudista käymme katsomassa pääasiassa Saksassa, mutta joskus muuallakin.
Vanhempani ja heidän kaverinsa eivät myöskään ole harrastelleet mitään poikien tai tyttöjen reissuja. Yleisin harrastus on heillä klassinen musiikki ja puutarhanhoito. Taitavin tuntemani puutarhuri on yli 80v. insinöörimies, joka tekee todella hyvää kotiviiniä. Yhtä hyvää tai parempaa kuin se mitä myydään Saksassa syksyisin suoraan tiloilta tienvarsikojuissa. Kirsikkaviini erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vähän ohiksena mutta milloin ja miten te vietätte aikaa niiden kavereiden kanssa joita teillä siis on? Jos kaiken teette yhdessä."
Olen eri, mutta me tavataan ystäviä yleensä joko heidän kotonaan tai meidän. Aiemmin tosin vietettiin usean kaveripariskunnan kesken esimerkiksi keilausiltoja, jonka jälkeen mentiin jonkun pariskunnan luo syömään. Vuorollamme tehtiin siis ruokaa ja istuttiin iltaa pitkän kaavan mukaan. Joskus saunottiin, joskus keilattiin tai pelattiin jotain. Vaihteli. Tuo tapa hiipui kun yksi porukasta kuoli, yksi pari erosi ja yksi pari muutti muualle.
Viime viikonloppuna meillä kävi miehen lapsuuskavereita yllättäen, istuivat monta tuntia ja kutsuivat meidät kaverin luokse iltaa istumaan syksyllä. Kahden viikon päästä mennään mun pitkäaikaisen ystäväni ja miehensä luokse yhdessä pariksi päiväksi. Asuvat 900 kilometrin päässä, joten käymme siellä silloin kun lomaillaan muutenkin. Samoin he käyvät meillä, kun ovat täällä päin. Luontevaa, koska kyllä niistä omista ystävistä tulee ennen pitkää ihan yhteisiä ystäviä.
En pystyisi mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En tunne sellaisia, jotka haluaisivat mennä poikaporukalla mökille ja kalastamaan tai tyttöjen reissuille tekemään jotain, en tiedä mitä."
Sama. Tai että äijäporukka lähtisi vaikka Lappiin viikoksi tai naiset etelänlomalle. Sinkuilla ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
"Ehei, olen nimenomaan introvertti. Mies on ainoa ihminen jonka kanssa voin ja haluan olla 24/7, ja muiden kanssa en haluaisi olla tekemisissä ollenkaan."
Samoin minäkin, luulen, että introverttiys on nimenomaan yksi syistä näihin paita ja peppu -suhteisiin. Isäni ja äitini suhteessa isä on introvertti.
Ja introverttiyshän ei tarkoita sitä, että sosiaalisissa taidoissa olisi ongelmia.
Minä olen introvertti, ja nimenomaan tuollainen paita ja peppu suhde ahdistaisi. Kaipaan ihan yksinäistä aikaa, se on suurinta luksusta mitä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
"Vähän ohiksena mutta milloin ja miten te vietätte aikaa niiden kavereiden kanssa joita teillä siis on? Jos kaiken teette yhdessä."
Olen eri, mutta me tavataan ystäviä yleensä joko heidän kotonaan tai meidän. Aiemmin tosin vietettiin usean kaveripariskunnan kesken esimerkiksi keilausiltoja, jonka jälkeen mentiin jonkun pariskunnan luo syömään. Vuorollamme tehtiin siis ruokaa ja istuttiin iltaa pitkän kaavan mukaan. Joskus saunottiin, joskus keilattiin tai pelattiin jotain. Vaihteli. Tuo tapa hiipui kun yksi porukasta kuoli, yksi pari erosi ja yksi pari muutti muualle.
Viime viikonloppuna meillä kävi miehen lapsuuskavereita yllättäen, istuivat monta tuntia ja kutsuivat meidät kaverin luokse iltaa istumaan syksyllä. Kahden viikon päästä mennään mun pitkäaikaisen ystäväni ja miehensä luokse yhdessä pariksi päiväksi. Asuvat 900 kilometrin päässä, joten käymme siellä silloin kun lomaillaan muutenkin. Samoin he käyvät meillä, ku
Joo, jomman kumman kotona mekin yleisimmin tapaamme, en vain muistanut tuota mainita. Hyvää ruokaa ja juomaa, metsäretki ja saunomista tai sitten käymme jossain lähellä kulttuuritapahtumassa. T. äsken samasta aiheesta vastannut
Riippuu niin paljon pariskunnista, tärkeintä on että molemmille sopii arki.
Koen että teemme puolisoni (ja lapseni) kanssa paljon asioita yhdessä, mutta voimme aivan hyvin sopia päivä- tai viikonloppureissun omiin juttuihin jolloin toinen jää lapsen kanssa kotiin. Eikä se ole kummallekaan mikään pitkän sovittelun asia. Työkuvioiden takia asuimme hetken myös monta viikkoa erillään. Sen jälkeen sujahdimme taas viettämään normaalia arkea yhdessä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Joillekin tuntuu olevan suuri juttu jo muutaman päivän erillään olo ja toiset eivät harrasta mitään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehei, olen nimenomaan introvertti. Mies on ainoa ihminen jonka kanssa voin ja haluan olla 24/7, ja muiden kanssa en haluaisi olla tekemisissä ollenkaan."
Samoin minäkin, luulen, että introverttiys on nimenomaan yksi syistä näihin paita ja peppu -suhteisiin. Isäni ja äitini suhteessa isä on introvertti.
Ja introverttiyshän ei tarkoita sitä, että sosiaalisissa taidoissa olisi ongelmia.
Minä olen introvertti, ja nimenomaan tuollainen paita ja peppu suhde ahdistaisi. Kaipaan ihan yksinäistä aikaa, se on suurinta luksusta mitä voi olla.
En minäkään minkään uuden miehen kanssa osaisi edes ajatella näin tiivistä suhdetta. Mutta kun on niin sanotusti kasvanut yhteen sen puolisonsa kanssa, on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tuntuu olevan suuri juttu jo muutaman päivän erillään olo ja toiset eivät harrasta mitään yhdessä.
Mulla menee 1-2 päivää erossa ihan hyvin. Kolmantena päivänä alkaa harmittaa. Se ei silti tarkoita ettei viidenkin päivän erossa oleminen onnistuisi, vaikkei se kivaa olekaan.
Alue: Aihe vapaa
Olisin toivonut nuorena tuollaisen suhteen, mutta en vain sellaista saanut. Olin exän kanssa 20 vuotta ja aina olin yksin. Ex haukkui läheisriippuvaiseksi, kun yritin selittää, että olisi mukava joskus yhdessä tehdä jotain.
Nyt minulla on uusi suhde ollut vuosia, mutta se on ollut etäsuhde alusta asti ja molemmille on ollut selvä asia ettei yhteen muuteta, kun on niin erilaiset asumistoiveet ja tottumukset. Näemme n kahden viikon välein.