En tykkää elämästä yhtään. Kaikki on raskasta ja väsyttävää. Kuin koko ajan vetäisi perässään kivirekeä.

Että kun ärsyttää nää mee lenkille niin piristyt. Mä on elänyt jo yli 30v eikä mikään koskaan muutu. Elämä on niin tunneköyhää eikä oo mitään.

Voin vaikka Lappiin asti kävellä,  tuun takaisin eikä mikään oo muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän sinua ja kirjoittamaasi, etenkin tänään koska päivä on ollut kamala jaon ollut vaikea olla itseni ja muiden kanssa ja koko maailmassa.

Kirjoitat oloasi ja tuntemuksiasi auki todella hyvin, jopa taiteellisesti. Voisiko kirjoittamisessa ollakin se juttu, joka avaa sen "elämänenergian" lukon? Sinulla voisi olla siihen lahja!

Olet vielä nuori, älä luovuta. Lähetän sinulle valoa jos haluat sen ottaa vastaan - jostain rivien välistä tunsin että kyllä sinulla vielä jossain sisimmässäsi piileksii kipinä elämään. Sen ei tarvitse olla sellainen kuin miltä muiden kipinä näyttää - suorittamista ja puutarhanhoitoa - vaan se voi olla jotain muuta.

 

Kiitos, tämä oli kaunis viesti. Kyyneleet eilen valuivat kun luin tämän. Hankala oikein sanoa mitään tähän. 

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän sinua ja kirjoittamaasi, etenkin tänään koska päivä on ollut kamala jaon ollut vaikea olla itseni ja muiden kanssa ja koko maailmassa.

Kirjoitat oloasi ja tuntemuksiasi auki todella hyvin, jopa taiteellisesti. Voisiko kirjoittamisessa ollakin se juttu, joka avaa sen "elämänenergian" lukon? Sinulla voisi olla siihen lahja!

Olet vielä nuori, älä luovuta. Lähetän sinulle valoa jos haluat sen ottaa vastaan - jostain rivien välistä tunsin että kyllä sinulla vielä jossain sisimmässäsi piileksii kipinä elämään. Sen ei tarvitse olla sellainen kuin miltä muiden kipinä näyttää - suorittamista ja puutarhanhoitoa - vaan se voi olla jotain muuta.

 

 

Kiitos, tämä oli kaunis viesti. Kyyneleet eilen valuivat kun luin tämän. Hankala oikein sanoa mitään tähän. 

-ap 

Eli tunteita vielä löytyy, se on hyvä! Itku puhdistaa ja rauhoittaa hermostoa. Tarkoitin todella mitä sanoin <3

Ole vähän lempeämpi itsellesi, me naiset osataan itseämme syyllistää todella taitavasti ja yleensä täysin syyttä. Ehkä sanon tämän myös itselleni samalla... Ja yritän tänään muistaa.

Sitten yksi helppo tekniikka josta itselle on ollut paljon apua monessa asiassa, EFT tai Tapping, löytyy esim. äppi jossa voi tehdä harjoituksia, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Vierailija kirjoitti:

AP on selkeästi masentunut. Hae apua, masennus paranee kyllä aikanaan

 

Masennusta tuo varmaan on, mutta ei kaikki saa apua, vaikka hoidossa kävisivätkin. Joidenkin on suorastaan mahdotonta puhua avoimesti vaikeista asioista. Toisaalta voi olla, että masennuksen juurisyyt ovat asioissa, joita itse ei voi muuttaa. Terapiassa oppii kyllä kuuntelemaan tuntemuksiaan, mutta ei se kurjaa elämää poista.

Totta. Kaikki on raskasta ja väsyttävää.

Luot omat tunnetilasi sillä, mitä ajattelet maailmasta ympärilläsi. Lapsena voi olla tullut opittua vahingollisia ja vääristyneitä tapoja ajatella ympäristön aikuisilta ja sellaisilla kognitiivisilla häiriöillä ajattelussa pystyy ilman muuta aiheuttamaan itselleen sekä masennusta että ennen kaikkea ahdistusta. 

Kirjoita vaikka paperille tajunnanvirtana, sensuroimatta, ajatuksiasi maailmasta ja itsestäsi maailmassa ja katsele sitten kriittisin silmin, ikään kuin ulkopuolisena, niitä siinä mielessä ovatko ne totta. 

Esimerkki:

"Ikinä minulle ei tapahdu mitään positiivista."

Jos sinulle on edes yhden kerran elämässäsi tapahtunut jotain positiivista, yllä oleva lause on epätosi. Mutta alitajuntasi ei tiedä sitä, vaan se ottaa kaiken mitä ajattelet täysin kirjaimellisesti ja tämä aiheuttaa sitten sitä ahdistusta ja masennusta, jos ajatuksissa on esimerkiksi tällainen kognitiivinen häiriö nimeltään yliyleistäminen.

Joku on joskus jaksanut tähän viestiketjuun suomentaa netistä useistakin paikoista löytyviä tekstejä tästä aiheesta, ehkä näistä on apua:

https://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65018.0

Älä piittaa loppuosasta keskusteluketjua, joka on sellaisten ihmisten nillitystä, jotka eivät haluaisi ottaa vastuuta omista ajatuksistaan. Silloinhan esimerkiksi ei voisi enää koskaan syyttää toisia ihmisiä omista tunnetiloistaan...  =)

Minä sain taltutettua suurelta osin tuon ketjun ensimmäisen viestin keinoin burnouttiin asti ajaneen ahdistuksen ja siihen liittyneen masennuksen. Muutakin toki tein, mutta tällä oli todella merkittävä osuus asiaan.

Jaahas, joku alapeukutti sitä, että pitäisi ottaa vastuu omasta ajattelustaan ja siten omista tunteistaan. =)

Eipä yllätä.

Tänään on vapaapäivä. 

Heräsin, laitoin tiskit, pyykit ja kävin suihkussa. Enempää en nyt jaksa. Toki join kahvit. 

Pitäis vielä ruokaa tehdä, onneksi ei kiire tai muutakaan tänään. 

Olo on tänäänkin huono. Kirjoitin päiväkirjaan, en ennen ole kirjoittanut itselleni vihkoon.

Ajattelin jos tästä lähden niin läheisetkin ehkä ymmärtävät minua paremmin jos lukevat vihkoani johon yritän nyt ainakin viikoittain kirjoitella. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

En enää muista mitään, olen hajamielisempi kuin koskaan. Tunteita ei oikein ole eikä mikään kiinnosta. Kaikki on samantekevää. Elää en jaksa.

-ap

Olet selkeästi masentunut. Kannattaa mennä lääkäriin, apua on kyllä tarjolla. 

Surullista, että on vakavasti sairaita ihmisiä, jotka haluaisivat elää, ja sitten on 29 v.nuori, terve ihminen, joka ei halua elää.

Vierailija kirjoitti:

Tänään on vapaapäivä. 

Heräsin, laitoin tiskit, pyykit ja kävin suihkussa. Enempää en nyt jaksa. Toki join kahvit. 

Pitäis vielä ruokaa tehdä, onneksi ei kiire tai muutakaan tänään. 

Olo on tänäänkin huono. Kirjoitin päiväkirjaan, en ennen ole kirjoittanut itselleni vihkoon.

Ajattelin jos tästä lähden niin läheisetkin ehkä ymmärtävät minua paremmin jos lukevat vihkoani johon yritän nyt ainakin viikoittain kirjoitella. 

-ap

Olet tehnytkin ihan tarpeeksi tänään, ja hienoa että kirjoitit!

Jos jotain vielä haluat tänään testata niin lataa play kaupasta Tapping solution, saatat yllättyä harjoitteiden vaikutuksista.

Tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää muista mitään, olen hajamielisempi kuin koskaan. Tunteita ei oikein ole eikä mikään kiinnosta. Kaikki on samantekevää. Elää en jaksa.

-ap

Olet selkeästi masentunut. Kannattaa mennä lääkäriin, apua on kyllä tarjolla. 

Surullista, että on vakavasti sairaita ihmisiä, jotka haluaisivat elää, ja sitten on 29 v.nuori, terve ihminen, joka ei halua elää.

"Terve".

Minäkin olin nuorena masentunut. Masennus häipyi kun löysin oikean rakkauden. Sulla on koko tulevaisuus edessä ja voit löytää sen oikean. Se voi odottaa ihan nurkan takana. Älä lakkaa etsimästä sitä. Tällä hetkellä et näe tunnelin päässä valoa, mutta koeta kurkistaa edes hetken tulevaisuuteen. 

Oletko voimaantunut palstapropagandan äärellä? Nainen on onnellisimmillaan yksin jne.

Masennus on sairas ja sen kaikkein suurin ominaispiirre on nimenomaan se, että ei jaksa. On vain rajallinen määrä energiaa, joka saattaa kulua täysin loppuun jo siitä, että pesee pyykit tai tyhjentää astianpesukoneen tai käy suihkussa. Siksi ap:n ei pidä sättiä itseään, että tein "vain" sitä ja tätä ja nyt en jaksa. Käyt ehkä 10% akulla koko ajan, ei sitä voi verrata normaaliin ihmiseen, jonka akku on lähellä 100%.

Täysin normaalia masennukselle (ja muille kroonisille 24/7 päällä oleville sairauksille), että ei jaksakaan kuten terve ihminen. Ei jalkansa murtaneeltakaan odoteta, että kyllä se jaksaa kävellä ja juosta siinä missä tervekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa juonittelemasta, kaikilla ihmisillä on huonompia ja parempia aikoja. Kannattaa muistaa, että ne ajat tosiaan vaihtelevat, myös että itse jokainen on vastuussa elämästään, myös tunteistaan. Turhaa ei kehoteta menemään kävelylle, nukkumaan tarpeeksi, välttämään päihteitä, välttämään nopeita hiilihydraatteja, käyttäytymään hyvin ja ajattelemaan positivisesti. Kannattaa yrittää tähyillä, missä se paras ystävä on, nimittäin oma itse.

Kirjoititpa kylmästi. 

Niin, ne "ystävät" ja "auttajat" ovat pahimman luokan kiiliäisiä. Kyllä ihmisen tulee etsiä itsestään ne voimavarat. Tuleen ei myöskään kannata jäädä makaamaan.

Olen vanhempi kuin ap, mutta samoja mietteitä itselläkin, lapsuudesta saakka. Omalla kohdallani minulla on jo lapsuudessa todettu autismi. Se tekee minulla tuon kokemuksen, että kaiken eteen pitää tsempata miltei yli voimien. Nuorena työpaikalla minulle eräs ihminen sanoikin, että: "Vaikuttaa kuin eläisit jonkin lasiseinän takana."

Niin se on, mutta tämän lasiseinän kanssa on vain pitänyt elää. Elän päivän kerrallaan.

Ja en siis sano, että minun tarinallani on mitään tekemistä ap:n kanssa, mutta näinkin voi olla.

Joku miettii kun saisi viikon lisää aikaa. Hae apua mikään ei ole sulle vielä mahdotonta

Juuri jossain uutisoitiin miten kilpirauhasen vajaatoiminta lisääntyy Suomessa hurjaa vauhtia. Nuo ovat vajiksen oireita, kaikki, mitä luettelit. Asia selviää yhdellä verikokeella (kolme koetta TSH, T4 ja T3). Jaksa vielä se ja hae resepti lääkäriltä. Alkaa elämä taas maistumaan.

Tänään olen nukkunut pitkät päiväunet. Tein ruokaa ja taas voisin hyvin mennä nukkumaan. 

Minulla itseasiassa on hypotyreoosi. Se on diagnosoitu jo yli 10 vuotta sitten. Verikokeet nykyään ihan ok ja loppuelämän lääkitys. Tiedän mitä se on kun kilpparin oireilu alkaa. Silloin en pysty edes tuottamaan sanoja normaalisti. 

Pieni väsymys on aina läsnä. Nyt olen ollut erittäin väsynyt ja alakuloinen mutta olen tehnyt töitäkin paljon. 

-ap

Mulle riittää hyvä ruoka, hyvä leffa, hyvä kirja ja kiva keli ja vaikka nätti kukka tai kaunis maisema tekemään iloiseksi. Jos voi auttaa muita, sekin on kivaa.

En kaipaa sen kummempaa elämän tarkoitusta.