Lue keskustelun säännöt.
En tykkää elämästä yhtään. Kaikki on raskasta ja väsyttävää. Kuin koko ajan vetäisi perässään kivirekeä.
25.07.2024 |
Tätä tämä on ollut jo vuosia. Etenkin nyt viime vuodet. Ei edes lapsia tai miestä, ei juuri ystäviä kun en jaksa edes pitää yhteyttä enää. En jaksaisi käydä töissäkään. Haluaisin itse asiassa vain kuolla, se on miltein oli päivittäin mielessä. Olisi ihanaa päästä pois, tätäkin jo vuosia miettinyt. N29v.
Ajattelin ehkä töistä varastaa insuliinikyniä ja mennä metsään.
Kommentit (79)
En enää muista mitään, olen hajamielisempi kuin koskaan. Tunteita ei oikein ole eikä mikään kiinnosta. Kaikki on samantekevää. Elää en jaksa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tunne, tuntuu että elämän halu on ihan kateissa. Kun aina joutuu inhotuksi, ulkopuolelle ja huonosti kohdelluksi vaikka olen itse hiljainen, kiltti, herkkä ja autan muita.
Homer Simpson: alkoholi aiheuttaa ja ratkaisee kaikki elämän ongelmat.
AP on selkeästi masentunut. Hae apua, masennus paranee kyllä aikanaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homer Simpson: alkoholi aiheuttaa ja ratkaisee kaikki elämän ongelmat.
Ei kiinnosta enää juodakkaan. Menee vaan päivät pilalle enkä saa edes irti alkoholista enää mitään. Aivan paskaa sekin. Ap
Lakkaa juonittelemasta, kaikilla ihmisillä on huonompia ja parempia aikoja. Kannattaa muistaa, että ne ajat tosiaan vaihtelevat, myös että itse jokainen on vastuussa elämästään, myös tunteistaan. Turhaa ei kehoteta menemään kävelylle, nukkumaan tarpeeksi, välttämään päihteitä, välttämään nopeita hiilihydraatteja, käyttäytymään hyvin ja ajattelemaan positivisesti. Kannattaa yrittää tähyillä, missä se paras ystävä on, nimittäin oma itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on selkeästi masentunut. Hae apua, masennus paranee kyllä aikanaan
Monimutkaista. Olen hakenut apua vuosien aikana paljonkin. Ei tämä tästä ole muuttunut. Muutama parempi kausi ollut lyhyitä sellaisia ja sitten taas tätä raskasta ja turhaa eloa suurin osa. Miksi panostaa ja yrittää niin paljon elämässä? En kyllä jaksakkaan enää. Ei ole mitään kunnianhimoa nykyään etc.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuota on liikkeellä. Et ole yksin. Mä kävin lääkärissäkin samojen fiilisten takia. Mullakaan ei ole oikeastaan ketään, jonka kanssa edes puhua vaikeista tunteista. Elämä on yhtä ja samaa, joku outo sairaus varmaan jäytää sisuksia, kun en ole jaksanut tehdä mitään koko kesänä.
Oletko jo pitänyt kesälomasi? Suosittelen, että lähdet edes pienelle reissulle, pääset erilaisiin ympyröihin hetkeksi. Vaikka jollekin ryhmämatkalle. Niillä on (melkein) aina myös yksin liikkuvia. Tätäkin voi kysyä etukäteen, ettei ole sitten ainoa pariton. Vaikka siitäkään ei välttämättä ole haittaa, jos olet rohkea lähestymään mulavan oloisia ihmisiä.
Sotien aikaan tehdään vähiten itsemurhia. Jos olisit vakavasti sairas, veikkaan että elämänhalua yllättäen löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sotien aikaan tehdään vähiten itsemurhia. Jos olisit vakavasti sairas, veikkaan että elämänhalua yllättäen löytyisi.
Olisin onnellinen jos olisin niin sairas, että tietäisin pian kuolevani siihen.
En usko, että juuri hätkähdyttäisi. Olisin vain iloinen, että vihdoin pääsen pois niin ettei tarvitse itse edesauttaa asiaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa edes hakea apua enää. Samantekevää sekin. Taidan olla luovuttanut ja hyväksyä ettei tästä elämästä mitään ihmeellisempää sitten muotoutunut. Onneksi joillakin menee mukavammin ja sitä vilpittömästi toivonkin. -ap
Miksi varastaisit insuliinia töistä? Kai katsot, että niitä jää sitten tarvitseville tarpeeksi? Eikä insuliiniinkaan helpolla menehdy ellet sitten useamman täyden kynän pistä.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa juonittelemasta, kaikilla ihmisillä on huonompia ja parempia aikoja. Kannattaa muistaa, että ne ajat tosiaan vaihtelevat, myös että itse jokainen on vastuussa elämästään, myös tunteistaan. Turhaa ei kehoteta menemään kävelylle, nukkumaan tarpeeksi, välttämään päihteitä, välttämään nopeita hiilihydraatteja, käyttäytymään hyvin ja ajattelemaan positivisesti. Kannattaa yrittää tähyillä, missä se paras ystävä on, nimittäin oma itse.
Kirjoititpa kylmästi.
Onko sulla Ap jokin trauma menneisyydestä, joka painaa sinua? Ei siis ole pakko vastata tähän, mutta mietin vain, onko sinun tapauksessasi kyse pohjimmiltaan jostain käsittelemättömästä taakasta? Sanoithan, että tuntuu, kuin vetäisit kivirekeä perässäsi.
Kunpa voisin auttaa sinua. Sinun elämälläsi on merkitys, vaikkei sinusta itsestäsi niin tunnukaan.
Tiedän niin tunteen ja just suunnilleen tuossa iässä tämä itsellänikin alkoi. Kaikki se peruseläminen tässä normiarjessakin on hirveän hankalaa ja sellaista tahkoamista eikä mikään mene eikä suju ns itsestään. Siihen päälle sitten pätkätyöt jotka ei liippaa edes etäisesti omaa alaa eikä itseasiassa edes tullut kouluttautua sille alalle mikä olisi ollut oma ja oikeasti kiinnostanut vaan tyhmänä päätin opiskella tutkinnon jolla kyllä aina saa töitä. Ja pskat! Pelkkää pätkää on tarjolla.
Lisäksi olisin halunnut oman perheen, mutta jäin vastentahtoani sekä lapsettomaksi että ikisinkuksi eikä perheellistyneillä kavereilla enää ollut tietenkään aikaa eikä kiinnostustakaan yksinelävän tapaamisille edes satunnaisesti.
Mietin melkolailla päivittäin miten täältä lähden ja milloin. Tämä pska elämä on nähty.
N48
Samaa mieltä, ei ihmisen elämässä ole loppujen lopuksi mitään järkeä. Saati tarkoitusta. Älytöntä oravanpyörää koko touhu, olipa sitten sinkku, parisuhteessa tai perheellinen. Nykypäivän meno on niin kiireistä, pelkkää suorittamista. Ja jos tähän muottiin et taivu niin olet yhteiskunnalle pelkkä riippakivi.