Kysymys autismin kirjolaisille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

Mä sain meltdown tän lukemisesta! Miksi se on mun tehtävä aavistella!? Miksei voi sanoa suoraan?!!!! Miks te normaalit olette niin hemmetin vaikeuta ...mä sanon suoraan jos joku asia on tuma iteppä kysyitnii nyt pitää mennä lepäämään 

 

 

Meltdown..oisko kellään vinkkejä mikä auttaa meltdown? Itse silloin itken ja huudan kurkku suorana ja jotain saattaa mennä jopa rikki . Onko neuvoja?

Itse olen autisti enkä saa tuollaisia meltdowneja. Mikä nuo laukaisee? 

Menkää töihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

En tiedä olenko neurotyypillinen, mutta minusta "on se ihan hyvä" tarkoittaa melko hyvää.

Tai sitten en vaan ymmärrä.

Olen tehnyt nettitestejä, joiden mukaan olen neurotyypillinen, vaikka ymmärrän monet lauseet aika sananmukaisesti. Esim. joku psykologi sanoi jossain artikkelissa, että on loukkaavaa ja narsistista sanoa "anteeksi jos loukkasin". Pitää kuulemma sanoa "anteeksi kun loukkasin" tai "anteeksi että loukkasin". En oikein tajua, mitä loukkaavaa siinä jos-sanassa on, koska eihän kukaan vo

Kuten täällä jo aiemmin vastattiin, jossittelu tilanteessa, jossa toinen on jo kertonut tulleensa loukatuksi, kuulostaa siltä kuin kyseenalaistettaisiin toisen kokemus. Vähän kuin "en tiedä loukkasinko, vaikka sanoit minun tehneen niin". Kun sanotaan "anteeksi että loukkasin", ei se tarkoita että olisi ensin loukattu tahallaan. Kyse voi olla aivan tahattomasta tilanteesta, esimerkiksi jos satuit käyttämään jotain omasta mielestäsi hyväntahtoista ja viatonta ilmaisua, jonka toinen omasta henkilökohtaisesta elämänhistoriastaan tai erilaisesta kulttuuritaustasta käsin tunsi loukkaavaksi. Se on vähän kuin "en tahtonut loukata sinua, mutta koska huomautit asiasta, ymmärrän nyt että sanani satuttivat. Otan vastuun toiminnastani ja pyydän anteeksi".

Vierailija kirjoitti:

Se miksihe haluavat nykyään hankkia autismidiagnooseja ja identifioida itseään autisteiksi vaikka ovat ihan normaaleja. Esim. Cheyenne J, Miisa Nuorgam , Eveliiba

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin!

Viikon päästä vasta!

Se, että pidetään jonkin asian yleisyyttä merkkinä jonkinlaisesta hyväksyttävyydestä. Että kun tämä on normaalia, niin tämä on hyvä ja oikein, ja kun tuo harvinaisempaa ja ei niin normaalia, niin tuossa täytyy olla jotain vikaa.

Sitten kun on määritelty, että se jotenkin siitä normaalista poikkeava tapa olla on selvästi huono ja väärä tapa, koska se ei ole yleinen ja normaali, niin sen jälkeen keksitään ihan omassa päässä ilman minkäänlaisia "todisteita", että mikä vika niissä erilailla toimivissa tai olevissa täytyy olla, mikä selittää heidän vääränlaisuutensa.

Tätä sitten usein seuraa vielä aivan kammottavan asiattoman kielen käyttö toisista ihmisistä. Mun on tosi vaikea ymmärtää haukkumasanojen käyttöä toisista ihmisistä. Mä itse pystyn riitelemään vain kertomalla, mitä toinen mun mielestä on tehnyt väärin(tai miksi toisen toiminta tuntuu musta pahalta, vaikkei tämä olisi toiminut väärin) , mut en ikinä haukkumalla sitä toista ihmistä.

Mutta siis uskooko ne ihmiset oikeasti itse tietävänsä varmaksi, että esim. ne jonkun toisen ihmisen siniset hiukset on selkeä merkki mielenterveysongelmista tms., vai yrittääkö ne vaan sanoa ilkeitä ja loukkaavia asioita - ja jos vain jälkimmäistä, niin miksi.

Mä halusin kirjoittaa tähän jonkun esimerkin, että puhuisin samalla tavalla siitä, miten "normaalisti" pukeutuminen on selkeä merkki itsetunto-ongelmista tms., mutta en mä pysty kirjoittamaan niin ilkeää tekstiä, varsinkaan kun en oikeasti usko sen sisältöön 🙄😃. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku jaksaa olla niin kiinnostunut jostain muodista ja meikkaamisesta. Tai jostain Insta-julkkiksista.

Olen autisti ja kiinnostunut noista asioista. Ei kai tämä kommentti nyt liity mitenkään tähän.

Se, että ensin haukutaan jotain ihmistä ja seuraavassa hetkessä mennään tämän saman henkilön kanssa lounaalle tai jääkiekko-otteluun ihan normaalisti. Jos minä inhoan jotakuta, niin en todellakaan mene hänen kanssaan vapaaehtoisesti yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miksihe haluavat nykyään hankkia autismidiagnooseja ja identifioida itseään autisteiksi vaikka ovat ihan normaaleja. Esim. Cheyenne J, Miisa Nuorgam , Eveliiba

Tämä

Autistit itse aina sanovat, että autismi ei näy päällepäin, ja sitten näköjään itse kuitenkin diagnoosin saaneita syyttävät feikeiksi/normaaleiksi, koska se ei näy päällepäin. Logiikka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

Mä sain meltdown tän lukemisesta! Miksi se on mun tehtävä aavistella!? Miksei voi sanoa suoraan?!!!! Miks te normaalit olette niin hemmetin vaikeuta ...mä sanon suoraan jos joku asia on tuma iteppä kysyitnii nyt pitää mennä lepäämään 

 

 

Meltdown..oisko kellään vinkkejä mikä auttaa meltdown? Itse silloin itken ja huudan kurkku suorana ja jotain saattaa mennä jopa rikki . Onko neuvoja?

Kuulostat kyllä ihan eräältä tietämältäni ihmiseltä, joka saa koko ajan "melttareita" jos asiat ei mene kuten hän haluaa. Ja ne kohtaukset on juuri tuollaisia että huutaa, hajottaa tavaroita ja uhkailee kostamisella. Yrittää saada apua mutta kukaan ei jaksa auttaa. On diagnosoinut itselleen autismin ja nuo kohtaukset selittyy sillä.

Viehtymys pyöriä kauppakeskuksissa huvikseen. Helkutinmoinen hälinä, mainokset täysillä ja musiikit soi kaupoissa. Ravintoloista kuuluu kilkankalkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miksihe haluavat nykyään hankkia autismidiagnooseja ja identifioida itseään autisteiksi vaikka ovat ihan normaaleja. Esim. Cheyenne J, Miisa Nuorgam , Eveliiba

Tämä

Autistit itse aina sanovat, että autismi ei näy päällepäin, ja sitten näköjään itse kuitenkin diagnoosin saaneita syyttävät feikeiksi/normaaleiksi, koska se ei näy päällepäin. Logiikka!

Ne ei varmaan ole samoja autisteja, jotka noita sanoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miksihe haluavat nykyään hankkia autismidiagnooseja ja identifioida itseään autisteiksi vaikka ovat ihan normaaleja. Esim. Cheyenne J, Miisa Nuorgam , Eveliiba

Tämä

Autistit itse aina sanovat, että autismi ei näy päällepäin, ja sitten näköjään itse kuitenkin diagnoosin saaneita syyttävät feikeiksi/normaaleiksi, koska se ei näy päällepäin. Logiikka!

Ketkä "autistit" - lähinnä noin sanovat nuo viime aikoina diagnosoidut someautistit sanovat. Diagnoosikriteereiden mukaan kyllä pitäisi näkyä päällepäin, mutta diagnoosi on helppo saada yksityiseltä jos rahaa on. Jos oireet eivät näy päällepäin ja ihminen pärjää elämässään hyvin ja vaikuttaa normaaliltaniin kuin nuo julkkikset, niin itse kyllä pidän diagnoosia turhana.

Tietenkään oireet eivät kaikille kaikissa tilanteissa heti näy päällepäin. Mutta jos ulosanti on normaali, on onnistunut aina saamaan kavereita, parisuhteita, perheen, pärjää töissä ym. ja on sosiaalisesti ihan normaalisti pärjäävä, niin silloin on kyllä normaali, vaikka kuinka kokisi olevansa tai haluaisi olla muuta. Diagnoosin saa nykyään helposti yksityiseltä.

Hierarkia ainakin itselleni. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Miksi minun pitäisi esimerkiksi koulussa käyttäytyä, kuin opettaja on jotenkin minua tärkeämpi tai arvokkaampi? Tai ryhmässä minun pitäisi mielistellä tiettyjä tyyppejä.

Myös jatkva tarve mollata jotakuta. Siis neurotyypilliset haukkuu ihan kaikkia. Omaa sukuaansa, kavereitaan, julkkiksia... Aina löytyy joku, josta on puhuttava pahasti. 

Tästä ehkä näkee, ettei ole mitään yhtä autismia, joka erottaisi "neurotyypillisistä". Itse en näe jossain Miisa Nuorgamissa tai Cheyenne Jssä mitään samaa kuin itsessäni (ihan perus somettaja-ankkahuuli-bilettäjiä jotka juuri nauttivat shoppailusta, meikeistä, julkisuudesta ym mitä moni täällä pitää neurotyypillisille ominaisina) mutta en samastu mihinkään puhumattomiin tai hikkyihinkään. Niin että vaikea sanoa

Vierailija kirjoitti:

Hierarkia ainakin itselleni. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Miksi minun pitäisi esimerkiksi koulussa käyttäytyä, kuin opettaja on jotenkin minua tärkeämpi tai arvokkaampi? Tai ryhmässä minun pitäisi mielistellä tiettyjä tyyppejä.

Myös jatkva tarve mollata jotakuta. Siis neurotyypilliset haukkuu ihan kaikkia. Omaa sukuaansa, kavereitaan, julkkiksia... Aina löytyy joku, josta on puhuttava pahasti. 

Opettajien tehtävä on huolehtia lasten oppimisesta ja turvallisuudesta. He tietävät miten asioiden on tarkoitus toimia, ja myös lapset voivat olla turvallisemmin mielin, kun tietävät kuka on sellainen auktoriteetti, jonka puoleen voi ongelmatilanteissa kääntyä. Opettajille osoitettu kunnioitus ei ole mielistelevää pokkurointia (tai ainakaan ei kuuluisi olla), vaan heidän asemansa tunnustamista. Kaikilla on parempi mieli, kun tervehditään ja käyttäydytään asiallisesti sen sijaan että kieltäydytään noudattamasta ohjeita vain koska itseä ei satu huvittamaan. Opettaja tai muu valta-asemassa oleva ei ole ihmisenä muita arvokkaampi, mutta tuossa tietyssä tilanteessa hänellä on arvovaltaa, joka on tarkoitettu koko joukon hyväksi.

Kaveriryhmien sisäinen valta-asettelu sitten on asia erikseen. Toki joku ryhmän jäsenistä voi olla hieman muita vanhempi ja kokeneempi, jonka vuoksi hänen mielipiteillään saattaa olla enemmän painoarvoa. Samoin vaikkapa koulussa opettaja voi nimittää jossain tilanteessa yhden oppilaan ikään kuin ryhmänjohtajaksi, mutta tällöinkään kyse ei ole hänen henkilökohtaisesta vallastaan, vaan opettajan delegoimasta vastuusta. Se on aivan joutavaa, että yksi lapsista tai nuoriksi määritellään tai määrittelee itsensä jonkinlaiseksi pomoksi, joiden mielijohteita muiden on noudatettava. Samoin pahan puhuminen ja haukkuminen on turhaa. Jos jonkun toiminta herättää närää, on parempi puhua avoimesti sen sijaan että esitetään ystävää ja puhutaan selän takana ilkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään.  Puutun vaan täällä(kin) jokaiseen pilkku, yhdyssana ja muihin kirjoitusvirheisiin.

Tossa tulikin jo täyslaidallinen mainittuja virheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään.  Puutun vaan täällä(kin) jokaiseen pilkku, yhdyssana ja muihin kirjoitusvirheisiin.

Tossa tulikin jo täyslaidallinen mainittuja virheitä. 

Oikein olisi "puutun vain täällä(kin) jokaiseen pilkku-, yhdyssana- ja muihin kirjoitusvirheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku jaksaa olla niin kiinnostunut jostain muodista ja meikkaamisesta. Tai jostain Insta-julkkiksista.

Minä ainakin muodista ja meikkaamisesta jonkin verran. Siihen jälkimmäiseen en jaksa aina ryhtyä, mutta on kiva tietää mitä pukee päällensä. Se tuo itsevarmuutta.

T. Asperger

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten ihmiset pystyy irtoseksiin täysin tuntemattoman kanssa. Itse olen todella herkkäaistinen ja suurimmassa osassa ihmisistä on paha ominaishaju jonka haistan jo lähietäisyydeltä vaatteet päällä. Lisäksi ahdistun jos jolla kulla on inhottava äänenväri, tapa puhua, ulkonäössä epämiellyttäviä seikkoja ja en anna koskea itseeni tällaisten. Muutenkin olen varmaan sellainen niinsanottu demiseksuaali ja tarvitsen kiintymyssihteen että voin olla intiimisti. 

Olen pitänyt itseäni neurotyypillisenä, mutta tämä kommentti pätee pitkälle minuunkin. Olen ihmetellyt miten helppoa joillekin on ihastua ja alkaa olla yhdessä, nykyään näköjään myös edetä seksiin nopeasti. Ihan kuin toinen ihminen  tai ominaisuudet ei ärsyttäisi lainkaan. Kaikki käy. 

Olen demiseksuaali, mutta ilmeisesti olen myös enemmän tarkka pikkuasioista lähisuhteessa kuin monet.