Kysymys autismin kirjolaisille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

En tiedä olenko neurotyypillinen, mutta minusta "on se ihan hyvä" tarkoittaa melko hyvää.

Tai sitten en vaan ymmärrä.

Olen tehnyt nettitestejä, joiden mukaan olen neurotyypillinen, vaikka ymmärrän monet lauseet aika sananmukaisesti. Esim. joku psykologi sanoi jossain artikkelissa, että on loukkaavaa ja narsistista sanoa "anteeksi jos loukkasin". Pitää kuulemma sanoa "anteeksi kun loukkasin" tai "anteeksi että loukkasin". En oikein tajua, mitä loukkaavaa siinä jos-sanassa on, koska eihän kukaan vo

Tätä en minäkään ymmärrä. Jos minulle joku sanoo " anteeksi jos loukkasin" en loukkaannu jos-sanasta. Ylipäätään minulle on sanottu, että ihmiset eivät pyydä anteeksi kun olen joskus kertonut, että loukkaannuin jostain ja ihminen ei edes pyytänyt anteeksi. Vaikka olin ilmaissut hänen olleen loukkaava tai nolaava. 

Selittäkää mitä eroa on jos-sanan käytössä. 

Pinnallisuus, laumasieluisuus, ei koskaan pysähdytä miettimään ketä me olemme ja mistä tulemme (siis ihmiskunta, ei autismin kirjoilla olevat), tai miksi asiat ovat juuri niin kuin ovat. Se, että asioista valitetaan, mutta kukaan ei viitsi ottaa vastuuta edes itsestään sen vertaa, että tekisi elämässään sen muutoksen, jota kaipaa.

Kyseenalaistamatta annetaan "asiantuntijoiden" ja muiden "auktoriteettien" selittää valmiiksi millainen maailma on tai mikä on elämäntarkoitus - tämä ilmeisesti on kytköksissä joko siihen, että ei uskalleta ottaa vastuuta elämästään tai pelätään, että voisi paljastua ettei maailma ehkä olekaan ihan sellainen kuin on kuvitellut (kukaan ei mielellään ole väärässä ja sen vuoksi mieluummin puolustaa valhetta vaikka väkivalloin kuin myöntää olleensa väärässä).

On myös käsittämätöntä kuinka turtuneet aistit neurotyypillisillä on, mutta niin kai niiden täytyy olla, jotta jaksaa pitää yllä tätä käsittämätöntä yhteiskuntaa, jossa käytännössä toimitaan orjina ja kuvitellaan, että asiat oikeasti kehittyisivät johonkin. Tässä tietenkin auttaa harha lineaarisesta aikakäsityksestä, eli pitämällä "yhteisesti hyväksyttyä" tilastoa vuosien etenemisestä ja ajan kulumisesta, neurotyypilliset kuvittelevat asioiden etenevän johonkin, vaikka todellisuudessa koko muu ympärillä oleva valtava maailmankaikkeus ei välitä tippaakaan siitä, onko nyt vuosi 2024 vai 13 000 256 328.

En nyt tarkoita loukata tällä ketään, mutta mielestäni neurotyypilliset vaikuttavat pääasiassa hyvin yksinkertaisilta ihmisiltä ja siitä syystä minua harvoin kiinnostaa keskustella heidän kanssaan yhtään mistään.

Tässä nyt muutama asia pähkinänkuoressa.

Tässä nyt ei varmaan taas ole kyse siitä onko autistinen. Itse olen autistinen ja kyllä olen paljonkin harrastanut seksiä eri miesten kanssa, jopa ihan tuntemattomien. Eihän se sitä tarkoita että ihan jokainen vastaantulija käy. Minuakin ärsyttää suurimman osan ominaishaju ja moni muukin asia, mutta eipä kaikkien kanssatarvitse lähietäisyydellä olla. Nykyään olen parisuhteessa joten ei enää tuollaisia tarvitse pohtia.