Kysymys autismin kirjolaisille

Vierailija kirjoitti:

Miten joku jaksaa olla niin kiinnostunut jostain muodista ja meikkaamisesta. Tai jostain Insta-julkkiksista.

Hyvin harva on. Nuorissa on enemmän muodin ja instan seuraajia, mutta se karisee useimmista iän mukana pois.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se "aisti", jolla havaitaan "ilmapiirin muutos" huoneessa, ja ihmisen tai eläimen tunnetilan muutos? Siis sellaisissa tilanteissa, joissa muutoksia ei voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa, eikä ole fyysisessä kosketuksessa siihen jonka tunnetila tai ilmapiiri tai mikä nyt lieneekään, muuttuu.

Minulle on kerrottu, että pitää vain opetella "tulkitsemaan niitä signaaleja". Mitä ihmeen signaaleja? Ihmiset eivät kuulemma yleensä tiedosta niitä signaaleja. Paha se on tiedostaa jotain, mitä en lainkaan aisti.

Väittäisin, että kyse on pitkälti mikroilmeistä. Mikroilmeisiin perehtymällä pääset luultavasti ainakin alkuun.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten ihmiset pystyy irtoseksiin täysin tuntemattoman kanssa. Itse olen todella herkkäaistinen ja suurimmassa osassa ihmisistä on paha ominaishaju jonka haistan jo lähietäisyydeltä vaatteet päällä. Lisäksi ahdistun jos jolla kulla on inhottava äänenväri, tapa puhua, ulkonäössä epämiellyttäviä seikkoja ja en anna koskea itseeni tällaisten. Muutenkin olen varmaan sellainen niinsanottu demiseksuaali ja tarvitsen kiintymyssihteen että voin olla intiimisti. 

Itsellenikin ääni, haju ja yleinen olemus ovat tärkeitä kumppanin valinnassa. Pitää olla rauhallinen ihminen koska ahdistun levottomista ja äänekkäistä huutajista. Lisäksi karvat ällöttää niin pitkät hiukset ja parta ei tule kuulonkaan. Meinaan oksentaa jos nään kun jonkun parrakkaan syödessä ruokaa jää sinne partaan. 

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

Mulla on Asperger piirteitä, mutta toi eleiden ja ilmeiden tulkinta on suorastaan supervoimani. Tulen erinomaisesti toimeen esim. pienten vauvojen ja eläinten kanssa, joiden kanssa kommunikointi perustuu juuri näihin. Aikuiset taas voivat puhua ihan päinvastaista kuin luen elekielestä ja se on hämmentävää. 

Se miksihe haluavat nykyään hankkia autismidiagnooseja ja identifioida itseään autisteiksi vaikka ovat ihan normaaleja. Esim. Cheyenne J, Miisa Nuorgam , Eveliiba

Vierailija kirjoitti:

Heillä tarve mielistellä muita ja esittää esim varakasta vaikkei sitä ole. He sanovat toista mitä tarkoittavat ja luulevat että kaikki osaavat lukea rivien välistä. Myös sarkasmin viljely on outoa, onko se olevinaan hauskaa? 

Sarkasmi ja ironia ovat huumorini kivijalat.

Asperger n54

Hyvä kun henkilökohtaisesti käynyt testeissä eikä mitään viittaavaa ollut niin antaa koirien haukkua ja keksiä lisää vikojantoisista ihmisistä 

Narskut jaksaa räksyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se "aisti", jolla havaitaan "ilmapiirin muutos" huoneessa, ja ihmisen tai eläimen tunnetilan muutos? Siis sellaisissa tilanteissa, joissa muutoksia ei voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa, eikä ole fyysisessä kosketuksessa siihen jonka tunnetila tai ilmapiiri tai mikä nyt lieneekään, muuttuu.

Minulle on kerrottu, että pitää vain opetella "tulkitsemaan niitä signaaleja". Mitä ihmeen signaaleja? Ihmiset eivät kuulemma yleensä tiedosta niitä signaaleja. Paha se on tiedostaa jotain, mitä en lainkaan aisti.

Väittäisin, että kyse on pitkälti mikroilmeistä. Mikroilmeisiin perehtymällä pääset luultavasti ainakin alkuun.

Mikroilmeistäkö voit aistia sen, että eläin säikähtää selkäsi takana päästämättä ääntä lainkaan? Kenen/minkä mikroilmeistä, jos näköpiirissä ei ole muita eläimiä tai ihmisiä?

Kyllä minä mikroilmeet tunnistan. Tunnistan myös äänensävyistä pienetkin vivahteet. Samoin voi tunnistaa esim. oven sulkemisesta kuuluvan äänen perusteella, millaisessa tunnetilassa ovi suljettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se "aisti", jolla havaitaan "ilmapiirin muutos" huoneessa, ja ihmisen tai eläimen tunnetilan muutos? Siis sellaisissa tilanteissa, joissa muutoksia ei voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa, eikä ole fyysisessä kosketuksessa siihen jonka tunnetila tai ilmapiiri tai mikä nyt lieneekään, muuttuu.

Minulle on kerrottu, että pitää vain opetella "tulkitsemaan niitä signaaleja". Mitä ihmeen signaaleja? Ihmiset eivät kuulemma yleensä tiedosta niitä signaaleja. Paha se on tiedostaa jotain, mitä en lainkaan aisti.

Väittäisin, että kyse on pitkälti mikroilmeistä. Mikroilmeisiin perehtymällä pääset luultavasti ainakin alkuun.

Mikroilmeistäkö voit aistia sen, että eläin säikähtää selkäsi takana päästämättä ääntä lainkaan? Kenen/minkä mikroilmeistä, jos näköpiirissä ei ole muita

Taitaa olla jo telepaattisia kykyjä

Vierailija kirjoitti:

Että miten huoletonta ja helppoa se elämä heille on. Noin vaan mennään ja huidellaan eikä ahdista mikään.

Miksi luulet, että heillä on huoletonta ja helppoa? Monia ahdistaa ja masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se "aisti", jolla havaitaan "ilmapiirin muutos" huoneessa, ja ihmisen tai eläimen tunnetilan muutos? Siis sellaisissa tilanteissa, joissa muutoksia ei voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa, eikä ole fyysisessä kosketuksessa siihen jonka tunnetila tai ilmapiiri tai mikä nyt lieneekään, muuttuu.

Minulle on kerrottu, että pitää vain opetella "tulkitsemaan niitä signaaleja". Mitä ihmeen signaaleja? Ihmiset eivät kuulemma yleensä tiedosta niitä signaaleja. Paha se on tiedostaa jotain, mitä en lainkaan aisti.

Väittäisin, että kyse on pitkälti mikroilmeistä. Mikroilmeisiin perehtymällä pääset luultavasti ainakin alkuun.

Vaikea eritellä tuota asiaa. Voi olla herkkä ilmapiirin muutoksille esim. työpaikalla: ihmisten ilmeet, vilkaisut, hymyt...jos ei joku tervehdikään, vaikka yleensä on tervehtinyt tai tervehtii tavallista maireammin tai vihaisemmin. Tai jos puheensorina loppuu, kun itse tulee paikalle. Se kaikki alkaa ihmetyttää, jos se toistuu useamman kerran, ja tulee outo olo, mitä täällä tapahtuu, mitä on meneillään...

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

En tiedä olenko neurotyypillinen, mutta minusta "on se ihan hyvä" tarkoittaa melko hyvää.

Tai sitten en vaan ymmärrä.

Olen tehnyt nettitestejä, joiden mukaan olen neurotyypillinen, vaikka ymmärrän monet lauseet aika sananmukaisesti. Esim. joku psykologi sanoi jossain artikkelissa, että on loukkaavaa ja narsistista sanoa "anteeksi jos loukkasin". Pitää kuulemma sanoa "anteeksi kun loukkasin" tai "anteeksi että loukkasin". En oikein tajua, mitä loukkaavaa siinä jos-sanassa on, koska eihän kukaan voi oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu. Ja jos tiedän loukanneeni, niin miksi ylipäänsä tein niin? Eikö ole kummallista tieten tahtoen loukata ja sitten pyytää anteeksi.

Omasta mielestäni useat sosiaalisen kanssakäymisen aspektit ovat usein ihmeellisiä.

Itselleni kanssakäymisessä on aina kyse toisen hyväksymisestä sellaisenaan. Luottamus on avain-asia. Sitten näissä kanssakäymisissä on joskus hyvinkin piiloteltuja motiiveja. Joku voi olla sinulle esimerkiksi ystävällinen, mutta samassa pöydässä pilkata sinua epäsuorasti. Sosiaalisen kanssakäymisen epärehellisyys on yksi, jota pidän suoria ja selviä motiiveja heikompana tekijänä. Ollaan sosiaalisesti muka suoria ja supliikkeja, mutta sitten asiat tehdään vaikeiksi piilomotiiveilla.

Jos asian olennainen ydin on kasvattaa yhteistä kanssakäymistä, miksi sitä ei käydä yksioikoisesti suorilla ja hyvään tähdätyillä tarkoituksella.

Sama sosiaalisessa kanssakäymisessä joka liittyy romantiikkaan. Hankalia.

Itse ymmärrän paljon sosiaalisten tilanteiden päälle. Olen kiinnostunut ihmisistä, mutta joudun kyllä toteamaan kerta toisensa jälkeen, että en pidä heitä ihan motiiveiltaan kaikkein puhtoisimpina yksilöinä.

Oma sosiaalinen kanssakäymisen mallini olisi mielestäni parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

En tiedä olenko neurotyypillinen, mutta minusta "on se ihan hyvä" tarkoittaa melko hyvää.

Tai sitten en vaan ymmärrä.

Olen tehnyt nettitestejä, joiden mukaan olen neurotyypillinen, vaikka ymmärrän monet lauseet aika sananmukaisesti. Esim. joku psykologi sanoi jossain artikkelissa, että on loukkaavaa ja narsistista sanoa "anteeksi jos loukkasin". Pitää kuulemma sanoa "anteeksi kun loukkasin" tai "anteeksi että loukkasin". En oikein tajua, mitä loukkaavaa siinä jos-sanassa on, koska eihän kukaan vo

Tällä tarkoitetaan tilanteita joissa toinen on jo sanonut että jokin teko/sana loukkasi. Silloin sen "jos" muodon käyttäminen on vähättelevä, ja kyseenalaistaa että tapahtuiko sitä loukkaamista edes ollenkaan. Eli sillä yli ajetaan sen toisen tunteet jotka hän jo ilmaisi.

Mietipä vaikka jos töissä sanoisit:

"Tein tehtävän x valmiiksi"

Ja joku kollega alkaisi selittää "no JOS Maija teki sen tehtävän x loppuun asti, niin voimme seuraavaksi ...." niin sehän kuulostaa siltä ettei hän oikein usko että oikeasti teit hommasi. Siinä on epäilyksen merkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni useat sosiaalisen kanssakäymisen aspektit ovat usein ihmeellisiä.

Itselleni kanssakäymisessä on aina kyse toisen hyväksymisestä sellaisenaan. Luottamus on avain-asia. Sitten näissä kanssakäymisissä on joskus hyvinkin piiloteltuja motiiveja. Joku voi olla sinulle esimerkiksi ystävällinen, mutta samassa pöydässä pilkata sinua epäsuorasti. Sosiaalisen kanssakäymisen epärehellisyys on yksi, jota pidän suoria ja selviä motiiveja heikompana tekijänä. Ollaan sosiaalisesti muka suoria ja supliikkeja, mutta sitten asiat tehdään vaikeiksi piilomotiiveilla.

Jos asian olennainen ydin on kasvattaa yhteistä kanssakäymistä, miksi sitä ei käydä yksioikoisesti suorilla ja hyvään tähdätyillä tarkoituksella.

Sama sosiaalisessa kanssakäymisessä joka liittyy romantiikkaan. Hankalia.

Itse ymmärrän paljon sosiaalisten tilanteiden päälle. Olen kiinnostunut ihmisistä, mutta joudun kyllä toteamaan kerta tois

Ei näillä ihmisillä ole tavoitteena yhteinen hyvä ja kanssakäyminen vaan vallan tavoittelu sosiaalisessa hierarkiassa. Suurin osa tällaisesta "oudosta" käytöksestä juontaa juurensa siitä.

Pinnallisuus ja trendien perässä juokseminen. 

Valehtelu ja tunne kylmyys ja se ettei mikään hetkauta , ei kuumuus, ei kiristävät vaatteet , ei kirkas valo tai kovat äänet.

Tuntuu ettei normaaleja kiinnosta mikään.

Vierailija kirjoitti:

Minun oli etenkin nuorempana todella vaikea tulkita ei-kirjaimellista sanallista viestintää. Helppona esimerkkinä "no on se ihan hyvä" = ei todellakaan ole hyvä. Olen oppinut jonkin verran tulkitsemaan kehonkieltä, äänenpainoa ja muita vastaavia merkkejä, mutta se on ollut kovan työn takana. Oppivatko neurotyypilliset lukemaan ja ymmärtämään niitä ihan luonnostaan?

Mä sain meltdown tän lukemisesta! Miksi se on mun tehtävä aavistella!? Miksei voi sanoa suoraan?!!!! Miks te normaalit olette niin hemmetin vaikeuta ...mä sanon suoraan jos joku asia on tuma iteppä kysyitnii nyt pitää mennä lepäämään 

Meltdown..oisko kellään vinkkejä mikä auttaa meltdown? Itse silloin itken ja huudan kurkku suorana ja jotain saattaa mennä jopa rikki . Onko neuvoja?