Lue keskustelun säännöt.
Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!
25.07.2024 |
Ei enää jankkaamista ruoasta ja jatkuvaa epäkohtiin puuttumista ja vaatimuksia vaatimusten perään. Ei riitelyä rahankäytöstä ja jälkien siivoamisesta. Nyt neiti Näpsä, kaikkitietävä, voi syyttää itseään, jos vaatteet on pesemättä tai sälekaihtimet väärässä asennossa. Katson sen verran perään, kuin tarve on ja jos ei pärjää, niin soitan sosiaalipäivystykseen. Minä en enää ryhdy aikuisen ihmisen asioita hoitamaan, jos kerran terapia tai lääkkeet eivät kelpaa. Nostan kädet pystyyn. Likka joko aikuistuu tai sitten ei. Menkööt sitten tuettuun asumiseen jos ei pärjää omillaan. Se vaihtoehto ei ollut mitenkään mahdollinen tyttären mielestä, enkä voi pakottaa, mutta en myöskään katsele häntä enää saman katon alla, enkä edes voi, koska minulla ei ole rahaa elättää aikuista lasta, jolla on tuloja, mutta ei suostu maksamaan edes ruoastaan.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.
Oletko sinä viettänyt elämästäsi 20 vuotta autistisen henkilön tai vaikeaa psyykkistä sairautta potevan kanssa? Monissa tapauksissa lähiomainen voi uupua totaalisesti. On muuten tunnettu tosiasia, että jos perheeseen syntyy vammainen lapsi, niin aika usein aviomies eli lapsen isä haluaa jossain vaiheessa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa pakko-oireiselta ja se on raskasta niin lapselle kuin kaikille muillekin. Tyttäreni oireili teini-iässä paljon ja onneksi parani siitä. Hän on as-piirteinen. Nyt aikuistuttuaan ongelmat väistyneet. On älykäs ja vaativassa työssä jossa pärjää hyvin. Kotoa muuttaminen oli helpotus kaikille. Hyvät välit on. Jaksamista. Lue pakko-oireisesta häiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että en ole ehtinyt lukea kaikkea, enkä jaksa puhua kohteliaasti ja käyttää korrektia kieltä. Olen uupunut. Olen tehnyt varmasti kaiken väärin ja kyllä, tämä on uhriutumista ja kyllä, kuulostat tyttäreltäni.
AP sä itse käyttäydyt nyt kuin kuvailemasi tyttäresi. Nyt lopeta esittämästä marttyyriä ja opettele olemaan se aikuinen tässä perheessä.
En jaksa enää. Kun joka päivä kuulee omista virheistään monta kertaa, niin siihen väsyy. Olen loppuun kulutettu.
Näytä tyttärellesi esimerkkiä ja hae sitä apua. Lopeta vikiseminen. Sinä olet se aikuinen ja lapsesi tehnyt. Vihdoin ja viimein näytä heille esimerkkiä siitä, miten toimitaan kun ollaan lopulla ja tarvitaan apua. Menet hakemaan sitä
Jahka tytär lähtee, niin tulen toimeen erinomaisesti. En tarvitse terapiaa. Ehkä perheenä tarvitsemme sitä vielä, me muut mutta sen aika on myöhemmin.
Tyypillistä muuten, että assit kääntävät asiat aina niin, että muu perhe on avun ja terapian tarpeessa, itse kieltäytyvät. Tämä on tullut vertaistukiryhmissä hyvin usein esiin. Eli muiden täytyy muuttua.
"Elämässä on stressiä ja kaaosta. Jos sitä ei siedä lainkaan, on kyseessä vakava toiminnan rajoite. Vanhempasi eivät kyenneet järjestämään elämääsi sellaiseksi, että siinä ei olisi ollut stressiä tai kaaosta. Eika ihme, eihän semmoiseen kukaan pysty. Vaikka onkin kova homma autisteille oppia tulemaan toimeen reaalimaailmassa, niin silti se vain on niin - vanhemmat eivät voi maailmaa autistilapsensa toivomuksesta muuksi muuttaa. Omaa käytöstään voi jokainen oppia ohjailemaan, ainakin jossain määrin. Siis jokainen autisti ja jokainen autistin vanhempi tai muu autistin kanssa tekemisissä oleva. Mutta siinäpä se sitten on."
Ei voi. Autisti ei voi oppia pois autismistaan. Jos jokin kuormittaa niin, että aivot tilttaavat, niin sitä ei voi estää eikä siitä voi opetella pois. Ainoa toimiva ratkaisu on järjestää elämä niin, ettei noita ylikuormittumisia tule, nimenomaan muuttamalla ympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että en ole ehtinyt lukea kaikkea, enkä jaksa puhua kohteliaasti ja käyttää korrektia kieltä. Olen uupunut. Olen tehnyt varmasti kaiken väärin ja kyllä, tämä on uhriutumista ja kyllä, kuulostat tyttäreltäni.
AP sä itse käyttäydyt nyt kuin kuvailemasi tyttäresi. Nyt lopeta esittämästä marttyyriä ja opettele olemaan se aikuinen tässä perheessä.
En jaksa enää. Kun joka päivä kuulee omista virheistään monta kertaa, niin siihen väsyy. Olen loppuun kulutettu.
Mun kokemus on itse asiassa päinvastainen: aspergeria syytetään hänen vioistaan monta kertaa päivässä, vaikka hän kuinka yrittää olla toisille mieliksi ja arvata, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia.
Näinhän se on. Siis mitä on itsekkin lukenut ja keskustellut, niin kyllä se yleisemmin kääntyy nimenomaan sen autistisen henkilön niskaan kaikki syyllistäminen. Ei se välttämättä ole sellaista suoraa syyllistämistä, mutta silmien pyörittelyä, huokailua ja muita eleitä ja ilmeitä, mikä usein tekee vielä vaikeammaksi autistisen henkilön ymmärtää missä teki väärin tai mikä meni väärin. Ja kyllähän tässäkin kesksutelussa näkee, miten aloittaja siis kirjaimellisesti vihaa tytärtäänsä ja syyttää tytärtä ihan kaikesta, mutta sitten esittää jotain marttyyriä, kun saa samaa kohtelua takaisin tyttäreltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä muuten, että assit kääntävät asiat aina niin, että muu perhe on avun ja terapian tarpeessa, itse kieltäytyvät. Tämä on tullut vertaistukiryhmissä hyvin usein esiin. Eli muiden täytyy muuttua.
Kirjoitatko nyt itsestäsi? Kun odotat muiden muuttuvan ja itse aiot pysyä samanlaisena? :D
Autisti pysyy autistina, vaikka kuinka hyviä neuvoja saisi. Ei häntä voi "käännyttää" normaaliksi.
Joo ei voi. Mutta harjaannuttaa voi. Esimerkiksi voi kertoa, että jos teet näin tai noin, muut loukkaantuvat ja ovat sitten töykeitä sinulle. Vaikka autisti ei ymmärtäisikään miksi muut näin toimivat, voi tieto siitä, että näin muut toimivat, auttaa välttämään tilanteiden aiheuttamista, joiden tuloksena muut ovat töykeitä autistille. Muut eivät nimittäin välttämättä tiedä, että autisti on autisti, muut voivat luulla, että autisti on törppö tai kusipää. Turha arvailla toisten diagnooseja, normaali kohtelias käytös auttaa elämässä paljon. Vaikka small talk olisikin autistin mielestä ajanhukkaa (hän ei kokisi siihen tarvetta), niin kokemus voisi auttaa huomaamaan, että käytännön hyötyä olisi kuitenkin saavutettavissa. Siis loukkaantumisen ja töykeyden välttämistä muiden taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.
Oletko sinä viettänyt elämästäsi 20 vuotta autistisen henkilön tai vaikeaa psyykkistä sairautta potevan kanssa? Monissa tapauksissa lähiomainen voi uupua totaalisesti. On muuten tunnettu tosiasia, että jos perheeseen syntyy vammainen lapsi, niin aika usein aviomies eli lapsen isä haluaa jossain vaiheessa erota.
Tuo on totta. Mä yllätin itseni tässä yksi päivä haaveilemasta lomasta. Hetken mietittyäni tajusin, että tarvitsisin lomaa kroonisista sairauksistani. Kaikki muu on ok, itse asiassa erinomaisesti, mutta voimat alkavat loppua tähän jatkuvaan taisteluun sairauksia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen koko ketjun otsikko voisi yhtä hyvin olla "ette usko miten helpottavaa on kun masentunut tyttäreni muuttaa pois kotoa!"
Ettei nyt vaan masennus olisi syynä hänen käytökseensä?
Todennäköisempää on, että perhe ei ole tehnyt taustatyötä autistisesta lapsesta ja sen sijaan yrittävät kasvattaa tätä normaalina. Autistinen lapsi kokee olevansa huono, vääränlainen ja viallinen, mikä purkautuu itsevihana, itsetuhoisuutena ja masennuksena. Autistinen lapsikin haluaa tulla ymmärretyksi, mutta jos perhe ei tee mitään taustatyötä autismista, niin helposti se menee siihen, että autistinen lapsi kokee olevansa täysin ulkopuolinen sekä myös usein se "ongelma lapsi", jonka syyksi vieritellään monia asioita.
Ilmeisesti autisteilla on joku ihmeellinen oikeus syyllistää kaikkia muita omasta käytöksestään loputtomiin. Sitä uhriutumista ja huonoa käytöstä kun ei vaan kukaan jaksa.
Voimia ap:lle, tarvitset todellakin nyt lepoa ja omaa aikaa. Jos aikuinen lapsi kieltäytyy kaikesta avusta, vastuu on hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että en ole ehtinyt lukea kaikkea, enkä jaksa puhua kohteliaasti ja käyttää korrektia kieltä. Olen uupunut. Olen tehnyt varmasti kaiken väärin ja kyllä, tämä on uhriutumista ja kyllä, kuulostat tyttäreltäni.
AP sä itse käyttäydyt nyt kuin kuvailemasi tyttäresi. Nyt lopeta esittämästä marttyyriä ja opettele olemaan se aikuinen tässä perheessä.
En jaksa enää. Kun joka päivä kuulee omista virheistään monta kertaa, niin siihen väsyy. Olen loppuun kulutettu.
Mun kokemus on itse asiassa päinvastainen: aspergeria syytetään hänen vioistaan monta kertaa päivässä, vaikka hän kuinka yrittää olla toisille mieliksi ja arvata, miten missäkin ti
Oletan, että olet kirjolla, koska käytät melko kepeästi viha-sanaa. Minä en vihaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alas AP aiot vielä mennä, että puhut noin pahasti tyttärestäsi, ja hoet tuota "kuulostat tyttäreltäni"
Etkö kykene häpeämään omaa käytöstäsi yhtään?
En. Olen loputtoman kyllästynyt.
Kannattaisi varmaan mennä terveyskeskuksen kautta hoitajan/lääkärin ja sitten toivottavasti psykologin juttusille. Ei kuulostanut ketjun avauskommentti normaalilta, eikä kuulosta tämäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärränkö nyt oikein. AP teki tämän aloituksen saadakseen haukkua omaa tytärtään ja vertaistukea tälle haukkumiselle? ei halua hakea itselleen apua, eikä perheelleensä. Haukkuu ja vihaa tytärtäänsä, syyllistää tytärtään siitä, ettei tytär ole perheessä se aikuinen ja käyttäydy oikein, kun itse käyttäytyy ihan samalla tavalla, kuin kuvailemansa tytär?
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että olet kirjolla, koska käytät melko kepeästi viha-sanaa. Minä en vihaa ketään.
Kirjoitat tyttärestäsi tavalla, mistä saa kuvitelman, että vihaat häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autistien itsem u r h ariski on moninkertainen neurotyypillisiin verrattuna, eikä tämänsävyiset keskustelut kyllä auta yhtään. Luuletteko että nuorella itsellään ei ole yhtään vaikeaa, että on tahallaan hankala? Hankkikaa itsellenne tietoa, apua ja tukea.
Olen eri, mutta voin kertoa, että jos jossain perheessä on vaikea ja pysyvä ongelma, sukulaiset ja ystävät pysyvät visusti loitolla ja välttelevät yhteydenpitoa. Kukaan ei halua kuulla ikävästä aiheesta, joka ei koskaan tule menemään ohi. Sukulaiset pääsevät helpommalla, kun sulkevat silmänsä ja sydämensä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö nyt oikein. AP teki tämän aloituksen saadakseen haukkua omaa tytärtään ja vertaistukea tälle haukkumiselle? ei halua hakea itselleen apua, eikä perheelleensä. Haukkuu ja vihaa tytärtäänsä, syyllistää tytärtään siitä, ettei tytär ole perheessä se aikuinen ja käyttäydy oikein, kun itse käyttäytyy ihan samalla tavalla, kuin kuvailemansa tytär?
Valitettava ilmiö, muttei ennenkuulumaton.
https://rationalwiki.org/wiki/Cassandra_affective_deprivation_disorder
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä tyttärellesi esimerkkiä ja hae sitä apua. Lopeta vikiseminen. Sinä olet se aikuinen ja lapsesi tehnyt. Vihdoin ja viimein näytä heille esimerkkiä siitä, miten toimitaan kun ollaan lopulla ja tarvitaan apua. Menet hakemaan sitä
Jahka tytär lähtee, niin tulen toimeen erinomaisesti. En tarvitse terapiaa. Ehkä perheenä tarvitsemme sitä vielä, me muut mutta sen aika on myöhemmin.
Tyypillistä muuten, että assit kääntävät asiat aina niin, että muu perhe on avun ja terapian tarpeessa, itse kieltäytyvät. Tämä on tullut vertaistukiryhmissä hyvin usein esiin. Eli muiden täytyy muuttua.
Se johtuu siitä, ettei autisti voi parantua autismistaan. Sitä ei voi muuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Vain ympäristöä pystyy muuttamaan, esim. rutiinit.
On hyvä, että lapsi nyt pääsee omalle reviirilleen, ja voi siellä elää juuri omalla tavallaan väistelemättä muita. Toivottavasti yksin asuminen alkaa sujua hänellä.
Onko AP narsisti? Haukkuu kaikkia autisteiksi tai tyttärekseen, jotka kritisoivat hänen käytöstään.
Jos AP käyttäytyy samalla tavalla tytärtään kohtaan, kuin mitä hän kohtelee täällä kanssakeskustelijoita, niin kyllä tuollaisessa perheessä normaalikin lapsi alkaa oireilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee vastauksiasi AP, tulee ilmi, että ehkä se olet sinä joka tarvitsee enemmän terapiaa ja apua, kuin tyttäresi.
Siis tuo tapasi syyllistää tytärtäsi kaikesta on jo sairaalloista. Hän on se lapsi, et sinä.
Mikä ihmeen lapsi? Kyseessä on aikuinen ihminen, joka ei voi loputtomiin syytellä äitiä kaikesta. Jossain vaiheessa jokainen kantaa vastuun omasta elämästään. Jos ei siihen kykene, tervemenoa hoitolaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Autistina minulle on täysin ymmärrettävä, että Aspergerin lähipiiri voi kuormittua ja menettää mielenterveytensä. Ymmärrän myös hyvin, että kuormittuneena on toisinaan tarve purkaa mieltään ja ehkä sanoa asioita, mitä en aina tarkoita.
Silti minulle tulee paha mieli tämän ketjun negatiivisesta sävystä. Autisti ei ole rasittava tahallaan!95-vuotias isoäitini oli kuollessaan kärsinyt joitakin vuosia Alzheimerista ja hänen käytöksensä varmasti koettiin rasittavana. Monet Alzheimeria sairastavat voivat myös käyttäytyä aggressiivisesti eivätkä läheiset usein pysty eivätkä jaksa pitää pahasti sairastunutta kotona vaan laittavat tämän vanhainkotiin.
Silti en kuullut kenenkään puhuvan isoäidistäni enkä muistakaan dementiaa sairastavista tällaiseen äänensävyyn. Luultavasti harva sanoisi julkisesti: "Menkööt sitten vanhainkotiin, koska ei pärjää omillaan", tai: "jos dementikkoa on siedetty näinkin kauan
Niinpä. Miten autisti, joka oppii ihan kaikki sosiaaliset taitonsa matkimalla muita, voi oppia puhumaan ystävällisesti ja kohteliaasti läheisilleen, jos hänelle ja hänestä puhutaan aina ikävään sävyyn, aggressiivisesti, loukkaavasti, syyllistävästi ja tuomitsevasti?
Mun kokemus on itse asiassa päinvastainen: aspergeria syytetään hänen vioistaan monta kertaa päivässä, vaikka hän kuinka yrittää olla toisille mieliksi ja arvata, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia.