Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Menitte sitten syöttämään lapsellene aivot tuhoavia lääkkeitä. Ihan oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ketjusta, täälläkin ollaan ihan loppu esiteini-assin kanssa. Hän marisee/valittaa KAIKESTA, kaivaa aina huonoimmat puolet esiin jutusta kuin jutusta, haluaisi puhua vain omista asioistaan. Joskus suree kun ei ole kavereita, mutta ei ota vastaan yhtäkään neuvoa tilanteeseen liittyen (olen mm. sanonut nätisti, että toisten jutuista pitää olla edes vähän kiinnostunut, muuten luulevat ettei assi välitä heistä). Nuorempana olo vielä kehityskelpoinen, sitten alkoi puberteetti, ja assioireisto otti vallan kokonaan. 

Ei tätä ymmärrä yksikään, jolla ei ole assilasta. Se omaehtoisuus, vaatiminen, neuroottisuus, jankuttaminen, huomauttelu, kunnioituksen puute...huoh. Aina ei jaksaisi! 

Kuinka monta kirjaa olet lukenut autistisista lapsista, heidän kasvatuksesta, heidän kokemuksista jne? Ja mitkä kirjat olet lukenut. 

Kun näitä lukee niin tulee ihan

Niin. Jos me eläisimme koko perhe lapsen halujen mukaan, niin pelaisimme yökaudet, söisimme ainoastaan suklaamuroja, joku palvelisi lasta koko ajan, kaikki aistiongelmat suljettaisiin pois. Ei siis valoja, MITÄÄN hajuja tai ääniä. Joo, meillä on myös elämä, meillä muillakin perheenjäsenillä ja oikeus elää sitä. En ole ehtinyt lukemaan kirjoja tässä hötäkässä. Hyvä kun ehdin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos me eläisimme koko perhe lapsen halujen mukaan, niin pelaisimme yökaudet, söisimme ainoastaan suklaamuroja, joku palvelisi lasta koko ajan, kaikki aistiongelmat suljettaisiin pois. Ei siis valoja, MITÄÄN hajuja tai ääniä. Joo, meillä on myös elämä, meillä muillakin perheenjäsenillä ja oikeus elää sitä. En ole ehtinyt lukemaan kirjoja tässä hötäkässä. Hyvä kun ehdin nukkumaan.

Ei ihme, että autistinen lapsi oireilee kun tällä tavalla eletään ja ajatellaan. Ja mitään taustatyötä ei ole tehty asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

AP, mikään ei estä sua hakemasta apua perheellesi ilman, että tytär on mukana.

Tuntuu, että olet tehnyt autistimilapsestasi sen mustan lampaan, jota voit syyttää kaikesta siitäkin, mitä itse et tee. 

Tällä haavaa en ehdi, enkä jaksa miettiä tuota. Kuulostaa ihan tyttäreltäni, minun syykseni väännetään kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko AP selittää millä tavalla lääkkeet auttaa muka aspergeriin? Ja mitkä lääkkeet?

Hän on masentunut. Takana osastojakso yläkouluajoilta, jolloin itse asiassa vasta autismikirjo dg tuli. Sitä ennen kävimme perheneuvolassa, jonka psykologin mukaan tutkimuksia ei tarvita, tytär on ns. neurotyypillinen. Vika oli vain meidän vuorovaikutuksessa, jossa totta vieköön olikin parannettavaa. En tiedä kuinka hyvää tyttären itsenäistymiselle teki se, että meidän piti penen mukaan olla yhä tiiviimmin yhdessä, vaikka oltiin muutenkin koko ajan kuin paita ja peppu. Emme päässeet edes psykiatrille perheneuvolan kautta, vaikka tytär oli itsetuhoinen. 

Toisin sanoen koko ketjun otsikko voisi yhtä hyvin olla "ette usko miten helpottavaa on kun masentunut tyttäreni muuttaa pois kotoa!"

Ettei nyt vaan masennus olisi syynä hänen käytökseensä?

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, eikä aina kirjojen lukeminenkaan auta, koska normiaivot vaan toimivat niin eri tavalla kuin assiaivot. Ollaan koko ajan ikään kuin eri planeetoilla. Esim. assinäkökulmasta tuo sinänsä hyvä neuvo, että toisten jutuista pitää olla kiinnostunut ei välttämättä avaudu assille tai auta häntä mitenkään käytännön tilanteissa. Miten se kiinnostus käytännössä ilmaistaan ja vielä niin, että ei-assit sen oikein tulkitsevat? Entäpä jos ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut toisten jutuista, pitääkö sitten teeskennellä olevansa, jos niin miten se tapahtuu?

Autisti pysyy autistina, vaikka kuinka hyviä neuvoja saisi. Ei häntä voi "käännyttää" normaaliksi.

Kyllä näkee selvästi, ettet ole yhtään kyseistä kirjaa lukenut :) Ei niiden kirjojen lukeminen ole jokin avain saadakseen autistisesta lapsesta normaalia, vaan ymmärtää käyttäytymistä ja triggereitä. Vaikka monet autistiset ovat omalla tavallaan erilaisia, heillä on myös hyvin samanlaisia piirteitä ja ongelmia. Siksi nuo kirjat ovat elintärkeitä, koska ne antavat uusia tapoja nähdä ja ymmärtää omaa lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuettu asuminen ois hyvä olla se kohde mihin nyt kotoa siirtyy. Kannattaa ottaa sosiaalityöhön yhteyttä.

Mutta ap:n lapsi ei suostu siihen, se on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen koko ketjun otsikko voisi yhtä hyvin olla "ette usko miten helpottavaa on kun masentunut tyttäreni muuttaa pois kotoa!"

Ettei nyt vaan masennus olisi syynä hänen käytökseensä?

Todennäköisempää on, että perhe ei ole tehnyt taustatyötä autistisesta lapsesta ja sen sijaan yrittävät kasvattaa tätä normaalina. Autistinen lapsi kokee olevansa huono, vääränlainen ja viallinen, mikä purkautuu itsevihana, itsetuhoisuutena ja masennuksena. Autistinen lapsikin haluaa tulla ymmärretyksi, mutta jos perhe ei tee mitään taustatyötä autismista, niin helposti se menee siihen, että autistinen lapsi kokee olevansa täysin ulkopuolinen sekä myös usein se "ongelma lapsi", jonka syyksi vieritellään monia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos me eläisimme koko perhe lapsen halujen mukaan, niin pelaisimme yökaudet, söisimme ainoastaan suklaamuroja, joku palvelisi lasta koko ajan, kaikki aistiongelmat suljettaisiin pois. Ei siis valoja, MITÄÄN hajuja tai ääniä. Joo, meillä on myös elämä, meillä muillakin perheenjäsenillä ja oikeus elää sitä. En ole ehtinyt lukemaan kirjoja tässä hötäkässä. Hyvä kun ehdin nukkumaan.

Ei ihme, että autistinen lapsi oireilee kun tällä tavalla eletään ja ajatellaan. Ja mitään taustatyötä ei ole tehty asiasta. 

 

Olen lukenut paljonkin autismista, mutta pakko sanoa, että minulla ei ole ollut aikaa perehtyä kaikkiin mahdollisiin teoksiin, koska aikani on rajallista. Kuulumme autismiliittoon ja kävin vertaistukiryhmissä, kun vielä jaksoin, mutta se kuormitti lisää, koskaa sitä autismia sai ihan tarpeeksi kotona. Käytin senkin ajan itselleni mielekkäämpään tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, mikään ei estä sua hakemasta apua perheellesi ilman, että tytär on mukana.

Tuntuu, että olet tehnyt autistimilapsestasi sen mustan lampaan, jota voit syyttää kaikesta siitäkin, mitä itse et tee. 

Tällä haavaa en ehdi, enkä jaksa miettiä tuota. Kuulostaa ihan tyttäreltäni, minun syykseni väännetään kaikki. 

Projosoit nyt omaa käytöstä tyttäreesi. Syytät tytärtäsi kaikesta, myös siitäkin mitä itse teet tai et tee. 

Mutta tästähän se tuleekin se vastaus sille miksi tyttärellä on ongelmia. Sinua ei kiinnosta oikeasti auttaa ja hakea apua. Sen sijaan elät kaaoksessa ja syytät lastasi siitä, että se reagoi voimakkaasti kaaokseen. 

Johan porukka on ihan pimeetä täällä, kun kommentteja lukee... Ap, miten voit kohdella rakasta tytärtäsi noin julmasti? Kannattaisiko sinun ap katsoa peiliin, tuskin tytär huvin vuoksi sinulle kiukuttelee. Parasta olisi jos kaltaisesi eivät lisääntyisi ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut paljonkin autismista, mutta pakko sanoa, että minulla ei ole ollut aikaa perehtyä kaikkiin mahdollisiin teoksiin, koska aikani on rajallista. Kuulumme autismiliittoon ja kävin vertaistukiryhmissä, kun vielä jaksoin, mutta se kuormitti lisää, koskaa sitä autismia sai ihan tarpeeksi kotona. Käytin senkin ajan itselleni mielekkäämpään tekemiseen.

Epäilen vahvasti kirjoittamaasti, koska tekstisi huokuu aika paljon tietämättömyydestä, etkä puhuisi mistään "lapsen halujen mukaan" menemisestä. Se kun on kaikkien autismikirjojen ja tukiryhmissä opetettujen asioiden vastaista tekemistä :)

"Kela edellyttää, että tytär on mukana. Muuten menisin vaikka tältä istumalta terapeutille."

Joo, sitä tarkoitinkin, että Kelalta hölmöä.

Sinuna hakeutuisin juttelemaan psykologin kanssa muutaman kerran, jotta saisin jotain uusia eväitä tuohon tilanteeseen. Vaikka täytyisi maksaa se omasta pussista tai lainarahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, mikään ei estä sua hakemasta apua perheellesi ilman, että tytär on mukana.

Tuntuu, että olet tehnyt autistimilapsestasi sen mustan lampaan, jota voit syyttää kaikesta siitäkin, mitä itse et tee. 

Tällä haavaa en ehdi, enkä jaksa miettiä tuota. Kuulostaa ihan tyttäreltäni, minun syykseni väännetään kaikki. 

Projosoit nyt omaa käytöstä tyttäreesi. Syytät tytärtäsi kaikesta, myös siitäkin mitä itse teet tai et tee. 

Mutta tästähän se tuleekin se vastaus sille miksi tyttärellä on ongelmia. Sinua ei kiinnosta oikeasti auttaa ja hakea apua. Sen sijaan elät kaaoksessa ja syytät lastasi siitä, että se reagoi voimakkaasti kaaokseen. 

Tytär kieltäytyy kategorisesti kaikesta avusta. Kuulostat edelleen aivan tyttäreltäni, syyllistät.

Vierailija kirjoitti:

Johan porukka on ihan pimeetä täällä, kun kommentteja lukee... Ap, miten voit kohdella rakasta tytärtäsi noin julmasti? Kannattaisiko sinun ap katsoa peiliin, tuskin tytär huvin vuoksi sinulle kiukuttelee. Parasta olisi jos kaltaisesi eivät lisääntyisi ollenkaan!

No älä. Nyt kun on lukenut näitä AP:n vastauksia, niin hänellä on ihan itseaiheutettu ongelma johon ei aio hakea apua, vaan syyttää tytärtään ja potkii tämän pihalle. 

Mutta tuo on aika yleistä autististen lapsien kanssa ikävä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, eikä aina kirjojen lukeminenkaan auta, koska normiaivot vaan toimivat niin eri tavalla kuin assiaivot. Ollaan koko ajan ikään kuin eri planeetoilla. Esim. assinäkökulmasta tuo sinänsä hyvä neuvo, että toisten jutuista pitää olla kiinnostunut ei välttämättä avaudu assille tai auta häntä mitenkään käytännön tilanteissa. Miten se kiinnostus käytännössä ilmaistaan ja vielä niin, että ei-assit sen oikein tulkitsevat? Entäpä jos ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut toisten jutuista, pitääkö sitten teeskennellä olevansa, jos niin miten se tapahtuu?

Autisti pysyy autistina, vaikka kuinka hyviä neuvoja saisi. Ei häntä voi "käännyttää" normaaliksi.

Kyllä näkee selvästi, ettet ole yhtään kyseistä kirjaa lukenut :) Ei niiden kirjojen lukeminen ole jokin avain saadakseen autistisesta lapsesta normaalia, vaan ymmärtää käyttäytymistä ja triggereitä. Vaikka monet autistiset ovat omalla tavallaan erilaisia, heillä on myös hyvin samanlaisia piirteitä ja ongelmia. Siksi nuo kirjat ovat elintärkeitä, koska ne antavat uusia tapoja nähdä ja ymmärtää omaa lasta.

Täh, en olekaan lukenut, minulla ei ole assilapsia, enkä ole väittänytkään että kirjojen lukemisella saadaaan autistista normaali. Tarkoitin vaan, että vaikka lukemalla oppii kaikenlaista elintärkeää, ei se aina käytännön tilanteissa auta, koska jokainen kuitenkin toimii omista lähtökohdistaan käsin, assi assiaivoilla ja normi normiaivoilla. Se toisen ymmärrys jää väkisin aina vajaaksi, puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.

Ja sinun kokemuksesi assujen kanssa elämisestä oli..?

Kun lukee vastauksiasi AP, tulee ilmi, että ehkä se olet sinä joka tarvitsee enemmän terapiaa ja apua, kuin tyttäresi. 

Siis tuo tapasi syyllistää tytärtäsi kaikesta on jo sairaalloista. Hän on se lapsi, et sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut paljonkin autismista, mutta pakko sanoa, että minulla ei ole ollut aikaa perehtyä kaikkiin mahdollisiin teoksiin, koska aikani on rajallista. Kuulumme autismiliittoon ja kävin vertaistukiryhmissä, kun vielä jaksoin, mutta se kuormitti lisää, koskaa sitä autismia sai ihan tarpeeksi kotona. Käytin senkin ajan itselleni mielekkäämpään tekemiseen.

Epäilen vahvasti kirjoittamaasti, koska tekstisi huokuu aika paljon tietämättömyydestä, etkä puhuisi mistään "lapsen halujen mukaan" menemisestä. Se kun on kaikkien autismikirjojen ja tukiryhmissä opetettujen asioiden vastaista tekemistä :)

 

Anteeksi, että en ole ehtinyt lukea kaikkea, enkä jaksa puhua kohteliaasti ja käyttää korrektia kieltä. Olen uupunut. Olen tehnyt varmasti kaiken väärin ja kyllä, tämä on uhriutumista ja kyllä, kuulostat tyttäreltäni.

Luulen, että tuon negatiivisen asenteen tytär on opetellut AP:lta itseltään. Siis eihän tuollainen ole enää normaalia, että vihaa tytärtään noin paljon varsinkin jos tietää, että tyttärellä on autismi. 

Mutta ehkä se on tyttärelle itselleenkin parempi, että pääsee pois. On varmasti tyttären vaikea etsiä itselleen kavereita ja tukipiiriä, kun oma perhe vihaa häntä noin paljon kuin AP.