Lue keskustelun säännöt.
Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!
25.07.2024 |
Ei enää jankkaamista ruoasta ja jatkuvaa epäkohtiin puuttumista ja vaatimuksia vaatimusten perään. Ei riitelyä rahankäytöstä ja jälkien siivoamisesta. Nyt neiti Näpsä, kaikkitietävä, voi syyttää itseään, jos vaatteet on pesemättä tai sälekaihtimet väärässä asennossa. Katson sen verran perään, kuin tarve on ja jos ei pärjää, niin soitan sosiaalipäivystykseen. Minä en enää ryhdy aikuisen ihmisen asioita hoitamaan, jos kerran terapia tai lääkkeet eivät kelpaa. Nostan kädet pystyyn. Likka joko aikuistuu tai sitten ei. Menkööt sitten tuettuun asumiseen jos ei pärjää omillaan. Se vaihtoehto ei ollut mitenkään mahdollinen tyttären mielestä, enkä voi pakottaa, mutta en myöskään katsele häntä enää saman katon alla, enkä edes voi, koska minulla ei ole rahaa elättää aikuista lasta, jolla on tuloja, mutta ei suostu maksamaan edes ruoastaan.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee vastauksiasi AP, tulee ilmi, että ehkä se olet sinä joka tarvitsee enemmän terapiaa ja apua, kuin tyttäresi.
Siis tuo tapasi syyllistää tytärtäsi kaikesta on jo sairaalloista. Hän on se lapsi, et sinä.
Mikä ihmeen lapsi? Kyseessä on aikuinen ihminen, joka ei voi loputtomiin syytellä äitiä kaikesta. Jossain vaiheessa jokainen kantaa vastuun omasta elämästään. Jos ei siihen kykene, tervemenoa hoitolaitokseen.
Nuo ongelmat ovat olleet tyttärellä jo ennen hänen päädyttyä aikuisuuteen, AP:n itsensä mukaan. Ja jos lasta on kaltoinkohdeltu lapsena, niin se kantautuu sinne aikuisuuteenkin.
Ei se, että täyttää 18v saa jotain maagista "olen nyt aikuinen ja käyttäydyn kuin aikuinen" lappua.
Vääränlainen kasvatus johtaa ongelmatäytteiseen aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AP narsisti? Haukkuu kaikkia autisteiksi tai tyttärekseen, jotka kritisoivat hänen käytöstään.
Jos AP käyttäytyy samalla tavalla tytärtään kohtaan, kuin mitä hän kohtelee täällä kanssakeskustelijoita, niin kyllä tuollaisessa perheessä normaalikin lapsi alkaa oireilemaan.
Tyypillistä assia, vika on aina muissa. On varmaan mukavaa, kun on oikein syy syytellä kaikesta äitiä, isiä jne., koska sairaus. Kyllä muutkin sairastaa, mutta tällaista uhriutumista ja syyttelyä en ole tavannut muilla.
AUTISMI EI OLE SAIRAUS
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Tyttäreni on kertonut minulle lukemattomia kertoja, että en ole normaali, joten tuskin pystyt loukkaamaan enempää.
Ei täällä kukaan sinua yritä loukata, vaan kertonut että selkeästi tarvitset apua, koska käyttäytymisesi ei ole millään tavalla normaalia. Siinä mielesssäsi tyttäresi on ihan oikeassa, ettei käyttäytymisesi ole normaalia.
"Jahka tytär lähtee, niin tulen toimeen erinomaisesti. En tarvitse terapiaa. Ehkä perheenä tarvitsemme sitä vielä, me muut mutta sen aika on myöhemmin.
Tyypillistä muuten, että assit kääntävät asiat aina niin, että muu perhe on avun ja terapian tarpeessa, itse kieltäytyvät. Tämä on tullut vertaistukiryhmissä hyvin usein esiin. Eli muiden täytyy muuttua."
Vähän väliä oon miettinyt, onko koko ketju kuitenkin "asperger"-vihaajan trollausta, ja tämä on taas sellainen leuat loksauttava kommentti.
Oot sitten trolli tai et, niin selvästikään et tule toimeen erinomaisesti. Ja jonkinlainen psykologinen apu olisi tässä vaiheessa aika lailla välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miten autisti, joka oppii ihan kaikki sosiaaliset taitonsa matkimalla muita, voi oppia puhumaan ystävällisesti ja kohteliaasti läheisilleen, jos hänelle ja hänestä puhutaan aina ikävään sävyyn, aggressiivisesti, loukkaavasti, syyllistävästi ja tuomitsevasti?
Tämä! Kun ei kerran ole syntyjään lahjakas sosiaalisissa suhteissa, niin on lähes mahdotonta oppia ns. normaali käytös, kun muut ovat jatkuvasti ilkeitä tai lapsena jopa väkivaltaisia, teki mitä tahansa.
Aikuisena sitten tapaa tavallisia ihmisiä, jotka kohtelevat ihan normaalisti ja heitä matkimalla pystyy vihdoin oppimaan, miten muiden kanssa yleensä toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua harmittaa kyllä tuon tyttären puolesta. Ajattele, jos hän lukisi näitä tekstejä, miten alentavasti hänen oma äitinsä puhuu hänestä ja kaikista niistä, joilla on myös sama neurologinen häiriö.
En kyllä ihmettele miksi tytär voi huonosti. Kyllä tuollainen asenne on varmaan tulli selkeästi esille tyttärelle jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.
Me tulleen teille asumaan. T. asperger-yhdistys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AP narsisti? Haukkuu kaikkia autisteiksi tai tyttärekseen, jotka kritisoivat hänen käytöstään.
Jos AP käyttäytyy samalla tavalla tytärtään kohtaan, kuin mitä hän kohtelee täällä kanssakeskustelijoita, niin kyllä tuollaisessa perheessä normaalikin lapsi alkaa oireilemaan.
Tyypillistä assia, vika on aina muissa. On varmaan mukavaa, kun on oikein syy syytellä kaikesta äitiä, isiä jne., koska sairaus. Kyllä muutkin sairastaa, mutta tällaista uhriutumista ja syyttelyä en ole tavannut muilla.
Jaa, yleensä vika on muiden mielestä aina siinä aspergerissa. Hän ei koskaan kelpaa, ja häntä syytetään jo etukäteen ennenkuin hän on ehtinyt tehdä mitään. "Liisa varmasti taas pilaa joulun kiukuttelullaan" jne.
Vierailija kirjoitti:
"Jahka tytär lähtee, niin tulen toimeen erinomaisesti. En tarvitse terapiaa. Ehkä perheenä tarvitsemme sitä vielä, me muut mutta sen aika on myöhemmin.
Tyypillistä muuten, että assit kääntävät asiat aina niin, että muu perhe on avun ja terapian tarpeessa, itse kieltäytyvät. Tämä on tullut vertaistukiryhmissä hyvin usein esiin. Eli muiden täytyy muuttua."
Vähän väliä oon miettinyt, onko koko ketju kuitenkin "asperger"-vihaajan trollausta, ja tämä on taas sellainen leuat loksauttava kommentti.
Oot sitten trolli tai et, niin selvästikään et tule toimeen erinomaisesti. Ja jonkinlainen psykologinen apu olisi tässä vaiheessa aika lailla välttämätöntä.
Siis pakkohan tän on olla trolli. Ei kukaan vanhempi voi olla noin hirveä omaa lastaansa kohtaan. Toivon ainakin, koska siis ihan hirveältä tuntuu ajatella millaisessa ilmapiirissä se lapsi on koko elämänsä elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen nuorten autististen kanssa. On muuten älyttömän iso ero siinä, että ne lapset jotka on saaneet diagnoosin pieninä, jotka on saanut eri tuen toimia läpi kasvun versus ne, jotka diagnosoidaan vasta nuorina ja ovat joutuneet pärjäämään.
Nämä jotka ovat joutuneet pärjäämään ovat oppineet paljon paremmin itse eri selviytymiskeinoja ja katsomaan mallia muilta miten toimia. Heillä siirtymä aikuisuuteen ja työelämään on helpompaa, mitä näillä joita on tuettu pienestä pitäen.
Ja vastaan on tullut todella kirjolla olevia tyyppejä, jotka ovat vaan oppineet ne selviytysmallit. Sama kun jokainen meistä varmaan pystyy nimeämään lähipiiristä/työpaikalta jne autistisen jonka lapsuudessa ja nuoruudessa on vaan pitänyt selvitä ja selviää normi elämästä omalla tyylillään ihan hyvin!
Minusta diagnoosit ja eri piirteiden tiedostaminen on tosi hyvä, vähän kuitenkin kritisoin sitä, että kuinka paljon me tasoitetaan tietä tänä päivänä esim juurikin autisteille...
Jos AP:n tytär olisi pieni lapsi niin tukea hänen jaksamiselleen annettaisiin ja hänen tunnettaan pidettäisiin uupumuksena. Mutta koska tytär on aikuinen, niin äiti ei saa olla uupunut ja masentunut. Oikeasti ihmettelen, mikä tässä mättää..
Kyllä vanhempi saa väsyä on lapsi minkä ikäinen tahansa. Aikuisen lapsen haasteellinen käytös on myös raskasta, johtuu se sitten mistä tahansa. Vanhemmalla on oikeus toivoa helpotusta arkeensa kun lapsi on aikuisiässä myös autistisen lapsen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päättelit, että lasta on kaltoin kohdeltu. Minusta tuossa näkyi äidin väsymys, toivottomuus ja ahdistus nykytilanteesta..
Jokainen nuori käy läpi kasvussaan jonkinlaisia kriisejä, isompia tai pienempiä. Näistä kasvetaan yli kohti aikuisuutta. Autistinuorella saattaa tilanne olla päällä koko ikänsä. Jumit ja ehdottomuus, aistiyliherkkyys eivät poistu koskaan. Antakaa nyt vähän armoa myös vanhemmille
Minulle kävi niin, että lasten kasvettua huomasin, että itselläni on autismin/adhd piirteitä vahvasti. Ei siis ihmekään, että väsähdin. Voimia sinulle ja tuettu asuminen on hyvä alkuun. He opettavat eri arjen taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Elämässä on stressiä ja kaaosta. Jos sitä ei siedä lainkaan, on kyseessä vakava toiminnan rajoite. Vanhempasi eivät kyenneet järjestämään elämääsi sellaiseksi, että siinä ei olisi ollut stressiä tai kaaosta. Eika ihme, eihän semmoiseen kukaan pysty. Vaikka onkin kova homma autisteille oppia tulemaan toimeen reaalimaailmassa, niin silti se vain on niin - vanhemmat eivät voi maailmaa autistilapsensa toivomuksesta muuksi muuttaa. Omaa käytöstään voi jokainen oppia ohjailemaan, ainakin jossain määrin. Siis jokainen autisti ja jokainen autistin vanhempi tai muu autistin kanssa tekemisissä oleva. Mutta siinäpä se sitten on."
Ei voi. Autisti ei voi oppia pois autismistaan. Jos jokin kuormittaa niin, että aivot tilttaavat, niin sitä ei voi estää eikä siitä voi opetella pois. Ainoa toimiva ratkaisu on järjestää elämä niin, ettei noita ylikuormittumisia tule, nimenomaan muuttamalla ympäristöä.
Ympäristöä voi parhaiten muuttaa, kun asuu yksinään, sen takia on hyvä, että tytär pääsee omilleen. Perheessä pitäisi ottaa muutkin huomioon, eivät vanhemmat ja sisarukset ole mitään palvelijoita, joiden kuuluu tehdä tarkalleen kuten yksi henkilö vaatii, riippumatta siitä onko kyseinen henkilö assi vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen nuorten autististen kanssa. On muuten älyttömän iso ero siinä, että ne lapset jotka on saaneet diagnoosin pieninä, jotka on saanut eri tuen toimia läpi kasvun versus ne, jotka diagnosoidaan vasta nuorina ja ovat joutuneet pärjäämään.
Nämä jotka ovat joutuneet pärjäämään ovat oppineet paljon paremmin itse eri selviytymiskeinoja ja katsomaan mallia muilta miten toimia. Heillä siirtymä aikuisuuteen ja työelämään on helpompaa, mitä näillä joita on tuettu pienestä pitäen.
Ja vastaan on tullut todella kirjolla olevia tyyppejä, jotka ovat vaan oppineet ne selviytysmallit. Sama kun jokainen meistä varmaan pystyy nimeämään lähipiiristä/työpaikalta jne autistisen jonka lapsuudessa ja nuoruudessa on vaan pitänyt selvitä ja selviää normi elämästä omalla tyylillään ihan hyvin!
Minusta diagnoosit ja eri piirteiden tiedostaminen on tosi hyvä, vähän kuitenkin kritisoin sitä, että k
https://en.wikipedia.org/wiki/Ole_Ivar_Lovaas
Historiallisesti autismikuntoutus on ollut lähinnä eheytyshoidon tyyppistä, ja "hoitojen" kehittäjätkin usein samoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AP narsisti? Haukkuu kaikkia autisteiksi tai tyttärekseen, jotka kritisoivat hänen käytöstään.
Jos AP käyttäytyy samalla tavalla tytärtään kohtaan, kuin mitä hän kohtelee täällä kanssakeskustelijoita, niin kyllä tuollaisessa perheessä normaalikin lapsi alkaa oireilemaan.
Tyypillistä assia, vika on aina muissa. On varmaan mukavaa, kun on oikein syy syytellä kaikesta äitiä, isiä jne., koska sairaus. Kyllä muutkin sairastaa, mutta tällaista uhriutumista ja syyttelyä en ole tavannut muilla.
Tyypillistä nenttiä. Nentti ei tee koskaan mitään väärää. Nentti on täydellinen. Jos nentin täydellisyys kyseenalaistetaan, se on uhriutumista.
Häpeä, jos osaat.
Vierailija kirjoitti:
Voi raukkaa. Autismi periytyy ja syntymä on kuolemantuomio, mutta johonkin ylitsepääsemättömään tarpeeseen pistit huonot geenit eteenpäin :(
Lisääntyminen on ihmisen itsekkäin teko. Lapsi ei pyydä syntyä. Voi käydä niin, että kun kerran synnytään, koko elämä on kärsimystä.
Kyllä minä ymmärrän ap:tä täysin. Olen itse saanut teininä ADHD-diagnoosin ja autismin oireita löytyy myös, mutta vähän sellainen rajatapaus, että koin itse helpompana ajatella niitäkin ADHD-oireina.
Vanhemmillani oli todella rankkaa kanssani.
Muutto omaan asuntoon oli ainoa oikea ratkaisu meille kaikille. Olin 17-vuotias muuttaessani. Olihan siinä opettelmista, mutta pärjäsin.
Aloitus olisi voinut olla äitini kirjoittama, eikä se tunnu lainkaan pahalta lukea nyt vanhempana. Ei ole mitään autismivihaa kertoa, mitä ap kertoo. Ap:lta on viety kaikki mahdollisuudet tehdä oikeastaan mitään, kun tytär on täysi-ikäinen. Silloin tytär autetaan omaan elämään, niillä omilla ehdoillaan.
Moni tuossa iässä kipuilee tarvetta itsenäistyä ja tarvetta tuelle. Vaikeita aikoja, joissa ap on upeasti tyttärensä tukena.
Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Miten alas AP aiot vielä mennä, että puhut noin pahasti tyttärestäsi, ja hoet tuota "kuulostat tyttäreltäni"
Etkö kykene häpeämään omaa käytöstäsi yhtään?
Tuollaisen ihmisen olisin kyllä heivannut elämästäni kauan sitten, olkoon mitä sukua vaan. Että myötätunto kaikille niille, jotka joutuu näistä itsekkäistä tyypeistä kärsimään.
Tiedän. Tyttäreni on kertonut minulle lukemattomia kertoja, että en ole normaali, joten tuskin pystyt loukkaamaan enempää.