Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.

Ei ole törkeä! Olen vierestä seurannut samantapaisen perheen elämää; Vanhemmat antaneet kaikkensa, toisten lasten aikaa tälle erityiselle ottaneena, itse uupuneina, vuodesta toiseen kestäneenä. Kaikkea muita kuin helppoa! Jonkunlaiseen valvottuun asumiseen ja koulutukseen erityislapsi pääsi ollessaan 17. Mikä HELPOTUS! 

Mitä tulee tuohon kirjallisuuden lukemiseen, niin olisihan se varmasti hyödyllistä tietää ja lukea asioista, mutta meillä ainakaan ei ole ollut aikaa. Ne vähäiset omat hetket käytämme mieluummin johonkin ihan muuhun kuin autismiasioiden käsittelyyn, kun niitä jumeja ja riitelyä on koko ajan. Lapsen autismi on niin kokonaisvaltaisesti perheen hyvinvointiin vaikuttava asia.

Toinen asia on sitten se, että vaikka kirjoissa kerrotaan juurisyyt ja mahdollisia keinoja auttaa lasta, niin arjessa ei vain ole aina mahdollista toimia optimaalisesti. Meillä muillakin perheenjäsenillä on tarpeemme ja halumme. Me olemme ihmisiä puutteinemme ja meitäkin väsyttää, kyllästyttää ja turhauttaa välillä. 

Oma lapseni syyttää minua toistuvasti empatian puutteesta. Jos jokin asia ei mene hänen toiveidensa mukaisesti, niin hän haluaa empatiaa, luonnollisesti. Yritän lohduttaa, mutta mikään ei kelpaa, jos en pysty sanomaan juuri sitä, mitä hän haluaa kuulla. Koska en toisen pään sisään pääse, niin eihän se ole mahdollista. Itse hän ei osoita mitään empatiaa muita kohtaan. Jos kaveri ei suostu ja jaksa työpäivän päälle lähteä yöuinnille, niin kaveri on tyhmä ja laiska, vaikka lapsi on hyvää hyvyyttään järjestänyt kivan yöuinnin. Ymmärrän pettymyksen, mutta ihan kauheasti lapsi ei aikaa uhraa sen ajatteluun , että mitä muut haluavat, eikä ymmärrä, että muutkin väsyvät, me neurotyypillisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon kirjallisuuden lukemiseen, niin olisihan se varmasti hyödyllistä tietää ja lukea asioista, mutta meillä ainakaan ei ole ollut aikaa. Ne vähäiset omat hetket käytämme mieluummin johonkin ihan muuhun kuin autismiasioiden käsittelyyn, kun niitä jumeja ja riitelyä on koko ajan. Lapsen autismi on niin kokonaisvaltaisesti perheen hyvinvointiin vaikuttava asia.

Toinen asia on sitten se, että vaikka kirjoissa kerrotaan juurisyyt ja mahdollisia keinoja auttaa lasta, niin arjessa ei vain ole aina mahdollista toimia optimaalisesti. Meillä muillakin perheenjäsenillä on tarpeemme ja halumme. Me olemme ihmisiä puutteinemme ja meitäkin väsyttää, kyllästyttää ja turhauttaa välillä. 

Oma lapseni syyttää minua toistuvasti empatian puutteesta. Jos jokin asia ei mene hänen toiveidensa mukaisesti, niin hän haluaa empatiaa, luonnollisesti. Yritän lohduttaa, mutta mikään ei kelpaa, jos en pysty sanomaan juuri sitä, mitä hän ha

Ja mikä syy meillä on uskoa tuotakin absurdia nyykytarinaa? Te nentithän olette tunnettuja valehtelustanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon kirjallisuuden lukemiseen, niin olisihan se varmasti hyödyllistä tietää ja lukea asioista, mutta meillä ainakaan ei ole ollut aikaa. Ne vähäiset omat hetket käytämme mieluummin johonkin ihan muuhun kuin autismiasioiden käsittelyyn, kun niitä jumeja ja riitelyä on koko ajan. Lapsen autismi on niin kokonaisvaltaisesti perheen hyvinvointiin vaikuttava asia.

Toinen asia on sitten se, että vaikka kirjoissa kerrotaan juurisyyt ja mahdollisia keinoja auttaa lasta, niin arjessa ei vain ole aina mahdollista toimia optimaalisesti. Meillä muillakin perheenjäsenillä on tarpeemme ja halumme. Me olemme ihmisiä puutteinemme ja meitäkin väsyttää, kyllästyttää ja turhauttaa välillä. 

Oma lapseni syyttää minua toistuvasti empatian puutteesta. Jos jokin asia ei mene hänen toiveidensa mukaisesti, niin hän haluaa empatiaa, luonnollisesti. Yritän lohduttaa, mutta mikään ei kelp

Ei ole mitään syytä uskoa ketään tai mitään. Kerroin vain omista kokemuksistani. Voit kiistää kaikkien ihmisten kokemukset, en minä sitä voi estää.

Kirjolla olemiseen liittyy monilla vahva omaehtoisuus ja se on kyllä hankalaa perhe-elämässä jossa yhden ihmisen ehdolla on vaan mahdotonta toimia :/ Vanhempana pitää huomioida kaikkien lasten tarpeet ja toiveet ja luovia siinä välissä sitten jotenkin, toki omaa jaksamista ja elämää unohtamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon kirjallisuuden lukemiseen, niin olisihan se varmasti hyödyllistä tietää ja lukea asioista, mutta meillä ainakaan ei ole ollut aikaa. Ne vähäiset omat hetket käytämme mieluummin johonkin ihan muuhun kuin autismiasioiden käsittelyyn, kun niitä jumeja ja riitelyä on koko ajan. Lapsen autismi on niin kokonaisvaltaisesti perheen hyvinvointiin vaikuttava asia.

Toinen asia on sitten se, että vaikka kirjoissa kerrotaan juurisyyt ja mahdollisia keinoja auttaa lasta, niin arjessa ei vain ole aina mahdollista toimia optimaalisesti. Meillä muillakin perheenjäsenillä on tarpeemme ja halumme. Me olemme ihmisiä puutteinemme ja meitäkin väsyttää, kyllästyttää ja turhauttaa välillä. 

Oma lapseni syyttää minua toistuvasti empatian puutteesta. Jos jokin asia ei mene hänen toiveidensa mukaisesti, niin hän haluaa empatiaa, luonnollisesti. Yritän lohduttaa, mutta mikään ei kelpaa, jos en pysty sanomaan juuri sitä, mitä hän ha

Mun poika ei aina ihan ymmärrä muita. Hänellä on erityismielenkiinnonkohteita, jotka ovat aika erikoisia tai sanotaanko paremminkin harvinaisia taitoja ja hän on kehittynyt niissä aivan huipuksi. Hän käyttää somea ja usein päivityksissään käy ilmi, että hän olettaa muidenkin aivan luonnollisesti olevan kiinnostunut näistä asioista, ihan itsestäänselvästi. Oon miettinyt mielenteoriaa, että kun se johonkin ikään mennessä pitäisi muuttua sellaiseksi, että ymmärtää muiden ihmisten erillisyyden, niin käykö ehkä joillakin niin, ettei se kehity. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän särähti korvaan tuo ettei maksa edes omasta ruuastaan. Kyseessä on kuitenkin muiden viestien perusteella henkilö, jolla on vielä lukiokin kesken, ehkä 18-19 v? Kuinka moni vanhempi odottaa maksua lukioikäiseltä lapseltaan? Mutta tosiaan, jos töissäkin käy, niin pärjännee omillaankin ihan hyvin...

Hän saa kuntoutusrahaa 700 €/kk. Itse olen eläkkeellä, eikä tytär saa osaltaan asumistukea enää, koska kuntoutusraha vaikuttaa siihen, nyt kun hän on täysi-ikäinen. Myöskään toimeentulotukea hän ei saa. Minulla ei ole rahaa elättää häntä ja hän itse ei ole halukas maksamaan asumisestaan tai ruoastaan mitään, joten vaihtoehtoni ovat vähissä.

Kuntoutusrahansa hän on säästänyt sen kahden vuoden ajalta, kun sitä sai ennen aikustumistaan, joten hänellä on mukava pesämuna. Tämän kahden vuoden ajan olen kustantanut hänelle eläkkeestäni kaiken. Mutta, kuten sanottua, enää en pysty siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän särähti korvaan tuo ettei maksa edes omasta ruuastaan. Kyseessä on kuitenkin muiden viestien perusteella henkilö, jolla on vielä lukiokin kesken, ehkä 18-19 v? Kuinka moni vanhempi odottaa maksua lukioikäiseltä lapseltaan? Mutta tosiaan, jos töissäkin käy, niin pärjännee omillaankin ihan hyvin...

Hän saa kuntoutusrahaa 700 €/kk. Itse olen eläkkeellä, eikä tytär saa osaltaan asumistukea enää, koska kuntoutusraha vaikuttaa siihen, nyt kun hän on täysi-ikäinen. Myöskään toimeentulotukea hän ei saa. Minulla ei ole rahaa elättää häntä ja hän itse ei ole halukas maksamaan asumisestaan tai ruoastaan mitään, joten vaihtoehtoni ovat vähissä.

Kuntoutusrahansa hän on säästänyt sen kahden vuoden ajalta, kun sitä sai ennen aikustumistaan, joten hänellä on mukava pesämuna. Tämän kahden vuoden ajan olen kustantanut hänelle eläkkeestäni kaiken. Mutta, ku

Onko tyttäresi siis saanut kuntoutustukea lähes 18000 kahden vuoden ajalta ja säästänyt kaiken ja asunut kotona? Tsiisus. Ei ihme että Suomen talous on kuralla. Toihan on ihan älytön summa

Juuri tuo ehdottomuus omista haluistaan on raskainta tällaisen lapsen/nuoren kohdalla. Meillä sisarukset eivät saisi toivoa mitään, aspergernuori raivoaa jos esim kesällä on tehty kaikkien kolmen lapsen toive tekemistä. 

Ison ja pikkusiskon toiveet olivat vaatimattomia.. Päivä Yyterin rannalla ja museo käynti. Kumpikaan ei Asperger nuorelle  käynyt vaan hän kiukuttelu, raivosi ja pilasi molemmat päivät. Kyseessä on siis 17 -vuotias lukiolaispoika joka kyllä osaisi käyttäytyä kun tarpeen mukaan. 

Sisarukset halusivat, että hänen oma päivänsä olisi ihana Heurekassa. Tekivät kaikkensa, että poika nauttisi. 

Olen surullinen tilanteesta. Vaikka kaikki kolme ovat rakkaita, niin sanon suoraan, että kahden muun lapsuus on joustamista ja omien halujen ja toiveiden unohtamista. 

Suunnittelen nyt omaa pikku reissua näille kahdelle ilman veljeään.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän särähti korvaan tuo ettei maksa edes omasta ruuastaan. Kyseessä on kuitenkin muiden viestien perusteella henkilö, jolla on vielä lukiokin kesken, ehkä 18-19 v? Kuinka moni vanhempi odottaa maksua lukioikäiseltä lapseltaan? Mutta tosiaan, jos töissäkin käy, niin pärjännee omillaankin ihan hyvin...

Hän saa kuntoutusrahaa 700 €/kk. Itse olen eläkkeellä, eikä tytär saa osaltaan asumistukea enää, koska kuntoutusraha vaikuttaa siihen, nyt kun hän on täysi-ikäinen. Myöskään toimeentulotukea hän ei saa. Minulla ei ole rahaa elättää häntä ja hän itse ei ole halukas maksamaan asumisestaan tai ruoastaan mitään, joten vaihtoehtoni ovat vähissä.

Kuntoutusrahansa hän on säästänyt sen kahden vuoden ajalta, kun sitä sai ennen aikustumistaan, joten hänellä on mukava pesämuna. Tämän kahden vuoden ajan olen k

Kyllä on saanut. Se on muuten kuntoutusraha, ei kuntoutustuki. Se on hänen lakisääteinen oikeutensa, koska hän ei esim. pysty tekemään töitä opintojen ohella. Siihen en ota kantaa, että kuinka tarpeellinen se on, mutta tässä itsenäistymisvaiheessa hyvä raha, kieltämättä.

 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ehdottomuus omista haluistaan on raskainta tällaisen lapsen/nuoren kohdalla. Meillä sisarukset eivät saisi toivoa mitään, aspergernuori raivoaa jos esim kesällä on tehty kaikkien kolmen lapsen toive tekemistä. 

Ison ja pikkusiskon toiveet olivat vaatimattomia.. Päivä Yyterin rannalla ja museo käynti. Kumpikaan ei Asperger nuorelle  käynyt vaan hän kiukuttelu, raivosi ja pilasi molemmat päivät. Kyseessä on siis 17 -vuotias lukiolaispoika joka kyllä osaisi käyttäytyä kun tarpeen mukaan. 

Sisarukset halusivat, että hänen oma päivänsä olisi ihana Heurekassa. Tekivät kaikkensa, että poika nauttisi. 

Olen surullinen tilanteesta. Vaikka kaikki kolme ovat rakkaita, niin sanon suoraan, että kahden muun lapsuus on joustamista ja omien halujen ja toiveiden unohtamista. 

Suunnittelen nyt omaa pikku reissua näille kahdelle ilman veljeään.. 

Olet hyvä vanhempi huomioidessasi myös pienempien sisarusten tarpeet <3

Melkoiselta wt-perhehelvetiltä tosiaan vaikuttaa. Toivottavasti tytär saa elämänsä kuntoon, se voi olla vaikeaa, jos mamma aikoo jatkaa vainoamista ja tehdä perättömiä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ehdottomuus omista haluistaan on raskainta tällaisen lapsen/nuoren kohdalla. Meillä sisarukset eivät saisi toivoa mitään, aspergernuori raivoaa jos esim kesällä on tehty kaikkien kolmen lapsen toive tekemistä. 

Ison ja pikkusiskon toiveet olivat vaatimattomia.. Päivä Yyterin rannalla ja museo käynti. Kumpikaan ei Asperger nuorelle  käynyt vaan hän kiukuttelu, raivosi ja pilasi molemmat päivät. Kyseessä on siis 17 -vuotias lukiolaispoika joka kyllä osaisi käyttäytyä kun tarpeen mukaan. 

Sisarukset halusivat, että hänen oma päivänsä olisi ihana Heurekassa. Tekivät kaikkensa, että poika nauttisi. 

Olen surullinen tilanteesta. Vaikka kaikki kolme ovat rakkaita, niin sanon suoraan, että kahden muun lapsuus on joustamista ja omien halujen ja toiveiden unohtamista. 

Suunnittelen nyt omaa pikku reissua näille kahdelle ilman veljeään.. 

Samat levyt pyörivät. Viikko sitten kyseessä oli aviomies, äsken tytär ja nyt poika. Yhteistä on, että nentit ovat enkeleitä ja assi suorastaan saatanasta jo ihan pelkällä olemassaolollaan. Tuo ei kuitenkaan ole se maailma, missä me elämme.

Vierailija kirjoitti:

Melkoiselta wt-perhehelvetiltä tosiaan vaikuttaa. Toivottavasti tytär saa elämänsä kuntoon, se voi olla vaikeaa, jos mamma aikoo jatkaa vainoamista ja tehdä perättömiä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille.

Jos hän uhkailee itsemurhalla, niin katson viranomaisille ilmoittamisen velvollisuudekseni, mutta en kannattele häntä enää, koska se on mahdotonta hänen kieltäytyessään kaikesta avusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoiselta wt-perhehelvetiltä tosiaan vaikuttaa. Toivottavasti tytär saa elämänsä kuntoon, se voi olla vaikeaa, jos mamma aikoo jatkaa vainoamista ja tehdä perättömiä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille.

Jos hän uhkailee itsemurhalla, niin katson viranomaisille ilmoittamisen velvollisuudekseni, mutta en kannattele häntä enää, koska se on mahdotonta hänen kieltäytyessään kaikesta avusta.

Juuri näin. Sun täytyy suojella myös itseäsi. Olen vierestä katsonut itsetuhoisen nuoren itsenäistymispyrkimyksiä. Se on vanhemmille kauheaa. Yötä myöten täytyy viestitellä ja tsempata tai tilanteen ollessa paha, niin täytyy lähteä yötä myöten ajamaan pojan luokse. Poika muutti kauas vanhemmistaan, vaikka vanhemmat toivoivat, että lähemmäs, juuri tästä syystä. Vanhemmat ovat aivan masentuneita jo. En pysty sanomaan, että jättäisivät muiden huoleksi, koska tietysti haluavat auttaa poikaansa, mutta kun se ei johda mihinkään. Jo monta vuotta ollut näin.

Mä olen 99,99% varma että mun ex-miehellä on asperger (ei diagnoosia) ja se oli yksi syy eroon. Tai siis syy oli se että en pystynyt elämään hänen kangistuneissa kaavoissaan niin että olisin toiminut oikein ilman että ex olisi sitten huutoraivonnut. Ja sitä raivoamista sai kuulla viikottain. Oltiin kuitenkin naimissa 20v ja lapsiakin on. Lapsilla ei ole niitä oireita.

Exän mielestä tein kaiken väärin. Ostin väärää WC-paperia, ketsuppia jne. Siivosin väärä ilme kasvoilla, maksoin väärällä tavalla nettipankissa laskuja (tekstikenttään pitäisi laittaa tietyt sanat), käytin sähköposteissa vääriä sanamuotoja, pesin hellaa väärin, säilytin pesuaineita väärässä kaapissa, hänen työkaverinsa ei kuulemma osaa mitään ja tekee kaiken väärin.

Ex oli äärimmäisen herkkä loukkaantumaan - jopa asioista mistä ei pitäisi loukkaantua. Jos menin välillä häntä aiemmin illalla nukkumaan, oli se väärin. Väärin kuulemma siksi että se on sek suaalista väk ivaltaa, koska jos nukun niin mies ei voi saada se ksiä. 

 

Meinasin oikeasti pimahtaa tuossa liitossa. Kuulostaako aspergerilta?

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ehdottomuus omista haluistaan on raskainta tällaisen lapsen/nuoren kohdalla. Meillä sisarukset eivät saisi toivoa mitään, aspergernuori raivoaa jos esim kesällä on tehty kaikkien kolmen lapsen toive tekemistä. 

Ison ja pikkusiskon toiveet olivat vaatimattomia.. Päivä Yyterin rannalla ja museo käynti. Kumpikaan ei Asperger nuorelle  käynyt vaan hän kiukuttelu, raivosi ja pilasi molemmat päivät. Kyseessä on siis 17 -vuotias lukiolaispoika joka kyllä osaisi käyttäytyä kun tarpeen mukaan. 

Sisarukset halusivat, että hänen oma päivänsä olisi ihana Heurekassa. Tekivät kaikkensa, että poika nauttisi. 

Olen surullinen tilanteesta. Vaikka kaikki kolme ovat rakkaita, niin sanon suoraan, että kahden muun lapsuus on joustamista ja omien halujen ja toiveiden unohtamista. 

Suunnittelen nyt omaa pikku reissua näille kahdelle ilman veljeään.. 

Miksi ihmeessä se aspergernuori piti raahata mukaan noihin, mihin ei halunnut mennä? Eihän siinä ollut mitään järkeä. 

AP.ta on niin helppo haukkua, jos ei ole kokemusta autismin kirjon ihmisistä.

Minulla on kaksi autistista työkaveria ja kyllä myönnän, että väsyn välillä heihin. Kun koko ajan pitäisi muistaa tämä autismi ja kääntyä monelle mutkalle, kun he ovat autisteja. Selittää joka asia niin, että autisti ymmärtää sen. Miettiä omaa kommunikointia, että autisti ymmärtää. Ottaa paskaa niskaan, koska autistin ei tarvitse suodattaa sanojaan, koska on autisti.

Ymmärtää niitä huonoja päiviä, kun autistilla on joku lääkekokeilu. Ymmärtää, kun myöhästyy aina töistä, koska autisti jne...

Joskus tuntuu, että työpäivät hoidamme ja kuntoutamme näitä autisteja ja unohtuu se oikea työ

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 99,99% varma että mun ex-miehellä on asperger (ei diagnoosia) ja se oli yksi syy eroon. Tai siis syy oli se että en pystynyt elämään hänen kangistuneissa kaavoissaan niin että olisin toiminut oikein ilman että ex olisi sitten huutoraivonnut. Ja sitä raivoamista sai kuulla viikottain. Oltiin kuitenkin naimissa 20v ja lapsiakin on. Lapsilla ei ole niitä oireita.

Exän mielestä tein kaiken väärin. Ostin väärää WC-paperia, ketsuppia jne. Siivosin väärä ilme kasvoilla, maksoin väärällä tavalla nettipankissa laskuja (tekstikenttään pitäisi laittaa tietyt sanat), käytin sähköposteissa vääriä sanamuotoja, pesin hellaa väärin, säilytin pesuaineita väärässä kaapissa, hänen työkaverinsa ei kuulemma osaa mitään ja tekee kaiken väärin.

Ex oli äärimmäisen herkkä loukkaantumaan - jopa asioista mistä ei pitäisi loukkaantua. Jos menin välillä häntä aiemmin illalla nukkumaan, oli se väärin. Väärin kuulemma siksi

Ei kuulosta, vaan lähinnä joltain persoonallisuushäiriöltä.

Vierailija kirjoitti:

AP.ta on niin helppo haukkua, jos ei ole kokemusta autismin kirjon ihmisistä.

Minulla on kaksi autistista työkaveria ja kyllä myönnän, että väsyn välillä heihin. Kun koko ajan pitäisi muistaa tämä autismi ja kääntyä monelle mutkalle, kun he ovat autisteja. Selittää joka asia niin, että autisti ymmärtää sen. Miettiä omaa kommunikointia, että autisti ymmärtää. Ottaa paskaa niskaan, koska autistin ei tarvitse suodattaa sanojaan, koska on autisti.

Ymmärtää niitä huonoja päiviä, kun autistilla on joku lääkekokeilu. Ymmärtää, kun myöhästyy aina töistä, koska autisti jne...

Joskus tuntuu, että työpäivät hoidamme ja kuntoutamme näitä autisteja ja unohtuu se oikea työ

Ei, vaan te nentit valehtelette, kieroilette ja vaaditte kirjaimellisesti mahdottomia. Teiltä ei saa vaatia mitään, te saatte vaatia vaikka kuuta taivaalta. Toivon kaikkea pahaa ja kärsimystä sinulle.