Lue keskustelun säännöt.
Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!
25.07.2024 |
Ei enää jankkaamista ruoasta ja jatkuvaa epäkohtiin puuttumista ja vaatimuksia vaatimusten perään. Ei riitelyä rahankäytöstä ja jälkien siivoamisesta. Nyt neiti Näpsä, kaikkitietävä, voi syyttää itseään, jos vaatteet on pesemättä tai sälekaihtimet väärässä asennossa. Katson sen verran perään, kuin tarve on ja jos ei pärjää, niin soitan sosiaalipäivystykseen. Minä en enää ryhdy aikuisen ihmisen asioita hoitamaan, jos kerran terapia tai lääkkeet eivät kelpaa. Nostan kädet pystyyn. Likka joko aikuistuu tai sitten ei. Menkööt sitten tuettuun asumiseen jos ei pärjää omillaan. Se vaihtoehto ei ollut mitenkään mahdollinen tyttären mielestä, enkä voi pakottaa, mutta en myöskään katsele häntä enää saman katon alla, enkä edes voi, koska minulla ei ole rahaa elättää aikuista lasta, jolla on tuloja, mutta ei suostu maksamaan edes ruoastaan.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että en ole ehtinyt lukea kaikkea, enkä jaksa puhua kohteliaasti ja käyttää korrektia kieltä. Olen uupunut. Olen tehnyt varmasti kaiken väärin ja kyllä, tämä on uhriutumista ja kyllä, kuulostat tyttäreltäni.
AP sä itse käyttäydyt nyt kuin kuvailemasi tyttäresi. Nyt lopeta esittämästä marttyyriä ja opettele olemaan se aikuinen tässä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt noin hyvin kaiken tiedät, niin kerrotko mitä se apu konkreettisesti on? Tytär siis kieltäytyy kaikesta. Itse en saa terapiaa, enkä jaksa nyt hakea, että mikä se viisastenkivi tässä nyt on?
Tyttäresi ei mene terapiaa, kun ei halua.
Sinä et mene terapiaa, kun et halua.
Huomaatko, keneltä hän on oppinut käyttäytymisensä?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tuon negatiivisen asenteen tytär on opetellut AP:lta itseltään. Siis eihän tuollainen ole enää normaalia, että vihaa tytärtään noin paljon varsinkin jos tietää, että tyttärellä on autismi.
Mutta ehkä se on tyttärelle itselleenkin parempi, että pääsee pois. On varmasti tyttären vaikea etsiä itselleen kavereita ja tukipiiriä, kun oma perhe vihaa häntä noin paljon kuin AP.
Kuulostat tyttäreltäni. Vihaan kuulemma häntä ja hän toivoo mm. että teen itsemurhan, näin hän on sanonut.
Joka kerta kun AP kirjoittaa "kuulostat tyttäreltäni" se tulee ulos jotenkin loukkaavana nimityksenä. AP käyttää siis omaa tytärtään tapana halveksua muita.
Siis apua....
"Tytär kieltäytyy kategorisesti kaikesta avusta. Kuulostat edelleen aivan tyttäreltäni, syyllistät."
Syyllistäminen on tyypillistä neurotyypillisten epäsuoraa toimintaa. Autisti saattaa kyllä syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että en ole ehtinyt lukea kaikkea, enkä jaksa puhua kohteliaasti ja käyttää korrektia kieltä. Olen uupunut. Olen tehnyt varmasti kaiken väärin ja kyllä, tämä on uhriutumista ja kyllä, kuulostat tyttäreltäni.
AP sä itse käyttäydyt nyt kuin kuvailemasi tyttäresi. Nyt lopeta esittämästä marttyyriä ja opettele olemaan se aikuinen tässä perheessä.
En jaksa enää. Kun joka päivä kuulee omista virheistään monta kertaa, niin siihen väsyy. Olen loppuun kulutettu.
Miten alas AP aiot vielä mennä, että puhut noin pahasti tyttärestäsi, ja hoet tuota "kuulostat tyttäreltäni"
Etkö kykene häpeämään omaa käytöstäsi yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan porukka on ihan pimeetä täällä, kun kommentteja lukee... Ap, miten voit kohdella rakasta tytärtäsi noin julmasti? Kannattaisiko sinun ap katsoa peiliin, tuskin tytär huvin vuoksi sinulle kiukuttelee. Parasta olisi jos kaltaisesi eivät lisääntyisi ollenkaan!
No älä. Nyt kun on lukenut näitä AP:n vastauksia, niin hänellä on ihan itseaiheutettu ongelma johon ei aio hakea apua, vaan syyttää tytärtään ja potkii tämän pihalle.
Mutta tuo on aika yleistä autististen lapsien kanssa ikävä kyllä.
Kun nyt noin hyvin kaiken tiedät, niin kerrotko mitä se apu konkreettisesti on? Tytär siis kieltäytyy kaikesta. Itse en saa terapiaa, enkä jaksa nyt hakea, että mikä se viisastenkivi tässä nyt on?
Pitäisi varmaan jaksaa hakea kuitenkin. /eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi itse en siedä lainkaan stressiä tai kaaosta. Pienenä varsinkin reagoin stressiin ja kaaokseen joko suuttumisella, tai englanniksi se on nimeltään "shut-down", miten voisin selittää tuon on se, että olen kuin tietokone ja en pysty käsittelemään kaikkea sitä tietota mitä kaaoksessa tulee, joten lamaannun täysin enkä pysty lainkaan toimimaan millään tavalla, ja näin kieltäydyin tekemästä mitään.
Elämässä on stressiä ja kaaosta. Jos sitä ei siedä lainkaan, on kyseessä vakava toiminnan rajoite. Vanhempasi eivät kyenneet järjestämään elämääsi sellaiseksi, että siinä ei olisi ollut stressiä tai kaaosta. Eika ihme, eihän semmoiseen kukaan pysty. Vaikka onkin kova homma autisteille oppia tulemaan toimeen reaalimaailmassa, niin silti se vain on niin - vanhemmat eivät voi maailmaa autistilapsensa toivomuksesta muuksi muuttaa. Omaa käytöstään voi jokainen oppia ohjailemaan, ainakin jossain määrin. Siis jokainen autisti ja jokainen autistin vanhempi tai muu autistin kanssa tekemisissä oleva. Mutta siinäpä se sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt noin hyvin kaiken tiedät, niin kerrotko mitä se apu konkreettisesti on? Tytär siis kieltäytyy kaikesta. Itse en saa terapiaa, enkä jaksa nyt hakea, että mikä se viisastenkivi tässä nyt on?
Tyttäresi ei mene terapiaa, kun ei halua.
Sinä et mene terapiaa, kun et halua.
Huomaatko, keneltä hän on oppinut käyttäytymisensä?
Menisin terapiaan vaikka heti, tältä istumalta, mutta minulle ei myönnetä terapiaa, koska olen eläkkeellä ja meillä on vielä perheterapiaa jäljellä. Rahaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että en ole ehtinyt lukea kaikkea, enkä jaksa puhua kohteliaasti ja käyttää korrektia kieltä. Olen uupunut. Olen tehnyt varmasti kaiken väärin ja kyllä, tämä on uhriutumista ja kyllä, kuulostat tyttäreltäni.
AP sä itse käyttäydyt nyt kuin kuvailemasi tyttäresi. Nyt lopeta esittämästä marttyyriä ja opettele olemaan se aikuinen tässä perheessä.
En jaksa enää. Kun joka päivä kuulee omista virheistään monta kertaa, niin siihen väsyy. Olen loppuun kulutettu.
Näytä tyttärellesi esimerkkiä ja hae sitä apua. Lopeta vikiseminen. Sinä olet se aikuinen ja lapsesi tehnyt. Vihdoin ja viimein näytä heille esimerkkiä siitä, miten toimitaan kun ollaan lopulla ja tarvitaan apua. Menet hakemaan sitä, sen sijaan että syyllistät muita, varsinkin omaa lastasi ja esität jotain marttyyriä. Olet osasyyllinen tähän tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun AP kirjoittaa "kuulostat tyttäreltäni" se tulee ulos jotenkin loukkaavana nimityksenä. AP käyttää siis omaa tytärtään tapana halveksua muita.
Siis apua....
Kyllä. Samanlaista saivartelua, oletan, että olet kirjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, onhan se raskasta. Mutta tottakai voi auttaa, jos tarvii apua. Joku muukin sukulainen voi. Ja ehkä oppii omassa rauhassa. Joskus taviksillakin on tavallisissa asioissa pulma.
Joillakin ihmisillä on vaikeuksia pärjätä elämässä, vaikkei ole mitään erityistä diagnoosia. Esim. holtiton rahankäyttö ja se, ettei joku maksa laskuja ajallaan. Tai se, ettei ole pitkäjänteisyyttä vaan koko ajan henkilö kyllästyy asioihin: opintoihin, jotka on aloittanut, työhön, johon pääsi (jokui muu olisi ollut iloinen siitä työpaikasta) tai harrastukseen. Vanhemmat seuraavat tilannetta sivusta ihmetellen ja vähän huolestuneina. Joskus käy niin, että aikuinen lapsi on ikuinen avustusprojekti, jota koetetaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Miten alas AP aiot vielä mennä, että puhut noin pahasti tyttärestäsi, ja hoet tuota "kuulostat tyttäreltäni"
Etkö kykene häpeämään omaa käytöstäsi yhtään?
En. Olen loputtoman kyllästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on stressiä ja kaaosta. Jos sitä ei siedä lainkaan, on kyseessä vakava toiminnan rajoite. Vanhempasi eivät kyenneet järjestämään elämääsi sellaiseksi, että siinä ei olisi ollut stressiä tai kaaosta. Eika ihme, eihän semmoiseen kukaan pysty. Vaikka onkin kova homma autisteille oppia tulemaan toimeen reaalimaailmassa, niin silti se vain on niin - vanhemmat eivät voi maailmaa autistilapsensa toivomuksesta muuksi muuttaa. Omaa käytöstään voi jokainen oppia ohjailemaan, ainakin jossain määrin. Siis jokainen autisti ja jokainen autistin vanhempi tai muu autistin kanssa tekemisissä oleva. Mutta siinäpä se sitten on.
Anteeksi, mutta olet väärässä. Kyllä rutiinit voi jokainen helposti tehdä jokaisessa perheessä jos haluaa siihen vain panostaa. Minäkin olen tehnyt elämääni näin aikuisena rutiinit. Ei ihan kaikkea voi tehdä rutiineiksi, mutta suurimman osan arkielämästä voi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arki on todella raskasta . Ja todellakin asioihin jumittaminen ja vastahankaisuus ovat sellaisia joita ei ulkopuolinen voi ymmärtää. Vain samassa tilanteessa sen voi..Rakas poika on tietysti sitä ei muuta mikään.
Se on aspergerille itselleenkin vaikeaa. On kuin sisälläsi olisi valtava kuminauha, joka jännittyy, kun yrität tehdä "väärin". Et kertakaikkiaan kykene, vaikka kuinka väännät vastakkaiseen suuntaan.
Ja sitten muut suuttuvat, kun "et edes yritä". Todellakin yrittää, enemmän kuin muut, mutta homma ei vain toimi samoin kuin muilla.
Apua voi hakea eikä sen tarvitse aina olla sitä psykoterapiaa. Muutakin keskusteluapua saa, kunhan vain menee ja hakee sitä. Sulle voisi myös auttaa ne masennuslääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Sit teille asperger lapsien vanhemmille, pieni tällänen infopaketti. Tän pitäis varmaankin auttaa asperger lapsen kanssa.
Eka asia, mistä haluun mainita ja tää on tärkeä. Se on lääkitys.
Nää lääkkeet mitä asperger oireisiin on markkinoilla, nyt edelleen kokeellisen lääketieteen aikakautta eläessämme, niin ne on stimulantteja. Hitaasti vapautuvia amfetamiineja, tarkalleen ottaen. Ritalinia, concertaa, medikinettiä. Mitä näitä nyt on.
Näissä täytyy tietää se, että ne auttaa todella paljon keskittymiseen, se on kiistatonta. Ne auttaa jaksamiseen. Se näkyy koulumenestyksessä.
Okei. Ne toimii siihen, mutta se tosiasia, että ne on amfetamiinia. On sitten yks seikka. Niillä on myös haittavaikutukset, ihan samat kuin on niille aineille muutenkin tyypillistä. Ne aiheuttaa unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Ne saa elimistön jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan. Aikoinaan ainakin concertan eliminoitu
Sulla on ollut selvästi epäsopiva lääkitys, eikö parempaa löytynyt? Oliko kaikissa yhtä pahat oireet?
ADHD-nuoreni joutui kokeilemaan useampaa ja vaihtelemaan annosta moneen kertaan, kunnes löytyi sopiva.
Kun nyt noin hyvin kaiken tiedät, niin kerrotko mitä se apu konkreettisesti on? Tytär siis kieltäytyy kaikesta. Itse en saa terapiaa, enkä jaksa nyt hakea, että mikä se viisastenkivi tässä nyt on?