Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Saatteko dumpattua se hoivakotiin vai laitokseen?

Vierailija kirjoitti:

En tähän ole oikeata vastausta. Joskus voi olla ettei mikään auta.

Suvussani on asperger-nuori, joka on kyllä pilannut koko perheen elämän. Ei sitä voi kaunistella. Hinta on kova, koska mukana on mennyt esimerkiksi myös nuoremman lapsen mielenterveys. Huoli on jatkuvaa, eikä mikään ole ennakoitavissa, koskaan. Kaikkensa ovat tehneet ja enemmänkin.

Vanhempien ja sisarusten elämä ei ole koskaan lapsen vastuulla. Vanhemmat ovat tehneet sen päätöksen nuoremman lapsen mielenterveyden uhraamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi as-lasta, jotka ovat kuin yö ja päivä. Poika on ollut kuin ihmisen mieli, sopeutuvainen ja ns. helppo. Tekee aina kuten sanotaan, auttaa kotitöissä, hoitaa koulunsa ja asiansa pääasiassa itsenäisesti. Tytär sen sijaan on tulta ja tappuraa. Kaikki mikä ei mene hänen mielihalujensa mukaan on hänen mielestään muun perheen tahallista häneen kohdistettua vihaa (kyllä, hän käyttää tätä sanaa). On kestämistä ja odotan kyllä, että lapset lähtevät omilleen, koska alkaa olla jaksaminen lopussa täälläkin.

Tiedostan, että tyttärellä on voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, mutta kun meidän muidenkin täytyy voida elää saman katon alla. En voi esim. täyttää tai tyhjentää tiskikonetta tyttären ollessa läsnä, koska se haisee ja sanomattakin selvää varmasti on, ettei tytär voi niitä tehdä. Jos teen tyttären ollessa muissa huoneissa, niin hänen tullessaan keittiöön olen ih

Meillä myös puolison lapsi (autismia) uhkaili itsemurhalla, jos en tee hänen pyytämällään tavalla.  Saimme apua monelta taholta, mutta ratkaisevaa oli, kun napakka sosiaalityöntekijä selitti teinille, mitä toisilta ihmisiltä voi pyytää ja mitä ei.  Osa pyynnöistä oli sellaisia, että niiden toteuttaja olisi rikollisilla teillä. Osa aikuisista ei ymmärrä, miten vaikeisiin tilanteisiin näiden nuorten kanssa voi joutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi as-lasta, jotka ovat kuin yö ja päivä. Poika on ollut kuin ihmisen mieli, sopeutuvainen ja ns. helppo. Tekee aina kuten sanotaan, auttaa kotitöissä, hoitaa koulunsa ja asiansa pääasiassa itsenäisesti. Tytär sen sijaan on tulta ja tappuraa. Kaikki mikä ei mene hänen mielihalujensa mukaan on hänen mielestään muun perheen tahallista häneen kohdistettua vihaa (kyllä, hän käyttää tätä sanaa). On kestämistä ja odotan kyllä, että lapset lähtevät omilleen, koska alkaa olla jaksaminen lopussa täälläkin.

Tiedostan, että tyttärellä on voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, mutta kun meidän muidenkin täytyy voida elää saman katon alla. En voi esim. täyttää tai tyhjentää tiskikonetta tyttären ollessa läsnä, koska se haisee ja sanomattakin selvää varmasti on, ettei tytär voi niitä tehdä. Jos teen tyttären ollessa muissa huoneissa, niin hänen tullessaan keittiöön olen ih

Jos joku kiristää itsemurhauhkailuilla, silloin heti soitto hätänumeroon ja hyvällä tuurilla uhkailija pääsee/joutuu hoitoon ja sinä saat vapaata.

Ei nämä kaikki kuvaillut täällä mitääs assbergereitä ole. Ihan vaan persoonallisuushäiriöisiä, jotka yrittävät oukeuttaa huonon käytöksen vetoamalla johonkin assiin. Itsemurhalla uhkaileva tytär pari sivua sitten on puhdas esimerkki petshäröisestä. Niihin ei auta mikään, koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla asperger työkaverina, en meinaa jaksaa, huumorintajuton, ilkeä, katkera töksäyttelijä. En ymmärrä miten vanhemmat jaksavat tälläisten lasten kanssa, otan osaa.

Auttaisiko niiden töksäyttelyjen kestämisessä se, että ajattelisit ne kirjaimellisesti? Sisäistäisit, että niissä ei ole mitään piilomerkityksiä eikä taka-ajatuksia? Aspergereilla ei ole mitään "rivien välejä" puheissaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjun reaktiot on aika omituisia siihen nähden, että tässä ei nyt kuitenkaan olla antamassa alaikäistä lasta sijoitukseen tms. vaan täysikäistä tytärtä omaan asuntoon. Mistä lähtien täysikäisen lapsen muutto omilleen on huutavan vääryyttä?

Ei kukaan ole pitänyt sitä muuttoa vääryytenä. Ap:n negatiivinen sävy omasta lapsesta puhuessa on ainoa huomiota herättänyt asia tässä, mitä on kommentoitu kriittisesti. Sitä itse muuttoa ei ole kukaan kritisoinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjun reaktiot on aika omituisia siihen nähden, että tässä ei nyt kuitenkaan olla antamassa alaikäistä lasta sijoitukseen tms. vaan täysikäistä tytärtä omaan asuntoon. Mistä lähtien täysikäisen lapsen muutto omilleen on huutavan vääryyttä?

Ei se olekaan vaan se miten ap sen ilmaisee. Se. että ei ole onnistunut kasvattamaan lasta, on oma, ei lapsen vika.

Ja mullakin on aspergerlapsi.

Mulla kaksi ja vanhemman lapsen kohdalla voisin paukutella henkseleitä ja kehua erinomaisuudellani, mutta nuoremman kanssa menee huonosti, joten se, että jollakin on aspergerlapsi ei kerro yhtään mitään, ei vanhemmalta, eikä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla asperger työkaverina, en meinaa jaksaa, huumorintajuton, ilkeä, katkera töksäyttelijä. En ymmärrä miten vanhemmat jaksavat tälläisten lasten kanssa, otan osaa.

Tällaiselle töksäyttelijälle voi kohteliaasti sanoa, että kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen, mitä ajattelee. Kohteliaasti siksi, koska silloin opetat esimerkin avulla tälle sosiaalisesti kömpelölle ihmiselle kohteliasta kielenkäyttöä. Hänellä ei ole sosiaalista pelisilmää, joten hän puhuu niin kuin hänelle on aina puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Diagnosoimattomana asperger-oireisena sanon vaan, että oli aikoinaan todella suuri helpotus ja ilo päästä muuttamaan omaan kotiin. Minulla ei ollut mitään suurempia haasteita vanhempieni kanssa, mutta silti en malttanut odottaa sitä päivää kun saan elää yksin ja huolehtia omista asioistani.

Ehkä lapsesi kokee samalla tavalla, toivotaan näin. Aika ikävään sävyyn kyllä puhut omasta lapsestasi.

Tällä palstalla saa haukkua saamattomia miehiä, saa haukkua anoppia ja syyllistää äitiä. Oikein kannustetaan katkaisemaan välit ystävään, joka ehkä kerran on suuttunut niin, että oksat pois 

Onko lapset sitten se viimeinen tabu? Vanhempiaan ei voi valita, mutta samahan se on toisinkin päin. Ei lapsiaankaan voi valita. 

Minusta aloittaja kertoi tilanteestaan hyvin asiallisesti, vaikka selvästi on hyvin, hyvin väsynyt. Tsemppiä sekä äidille että tyttärelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan ihmeellistä ap:n lynkkaamista täällä. Hän on väsynyt, uupunut siihen arkeen mitä tyttärensä kanssa on elänyt tähän asti ja varmasti edelleen rakastaa lastaan, mutta kyllähän se tuo helpotuksen kun voi taas keskittyä elämään vapaammin.

Ei aloitus ja kommentit ole mitään vihapuhetta, haloo valoja päälle...

Missä kohtaa aloitusviestiä se "rakkaus" tarkalleen ottaen näkyy?

Oikeasti, jos oma äitini puhuisi minusta tuohon sävyyn, en enää koskaan olisi missään tekemisissä hänen kanssaan.

Ymmärrätkö että ap on selvästi tuosta viestistä päätelleen uupunut ja niin lopussa, että halusi ensinnäkin päästää tunteitaan tänne? Se ei silti poista sitä, etteikö rakastaisi lastaan, hänhän oli pyykännyt lapsensa suosikkivaatteet ja lapsi saanut jonkin kohtauksen siitä kun ap oli mennyt laittamaan vaatteet kuivumaan. Kenellä tahansa alkaisi tuollaisten asioiden kanssa mennä pinna kireälle, etenkin vuosikausien aikana.

Ok, minulta meni tuo kyseinen viesti ohi. Nyt kun luin sen, siinähän on aivan eri sävy kuin aloitusviestissä. Jos olisi kirjoittanut aloituksen samaan sävyyn, tulisi ehkä vähän vähemmän lynkkaamista. Ongelma on siis aloitusviestistä huokuva asenne, joka ei ole havaittavissa tuossa toisessa viestissä.

Joka tapauksessa hyvä kaikille osapuolille, että tytär pääsee muuttamaan pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjun reaktiot on aika omituisia siihen nähden, että tässä ei nyt kuitenkaan olla antamassa alaikäistä lasta sijoitukseen tms. vaan täysikäistä tytärtä omaan asuntoon. Mistä lähtien täysikäisen lapsen muutto omilleen on huutavan vääryyttä?

Ei se olekaan vaan se miten ap sen ilmaisee. Se. että ei ole onnistunut kasvattamaan lasta, on oma, ei lapsen vika.

Ja mullakin on aspergerlapsi.

Mulla kaksi ja vanhemman lapsen kohdalla voisin paukutella henkseleitä ja kehua erinomaisuudellani, mutta nuoremman kanssa menee huonosti, joten se, että jollakin on aspergerlapsi ei kerro yhtään mitään, ei vanhemmalta, eikä lapsesta.

Niin olen kanssasi samaa mieltä siinä, ettei aspergerlapsi ole sama kuin huonokäytöksinen lapsi. Huonokäytöksinen on lapsen  ominaisuuksien vastaisesti kasvatettu. (kaikkia ei voi kasvattaa samalla kaavalla) Lapsen mielipiteitä tarvitsee kuunnella, mutta ei haistatteluja. edellinen

Näissä asioissa täytyy aina muistaa, että ihmiset ovat yksilöjä. Jotkut neurotyypilliset ovat mukavia, jotkut vähemmän mukavia. Jotkut autistit ovat mukavia, jotkut vähemmän mukavia. Se, että marginalisoidaan valmiiksi marginalisoituja ihmisryhmiä ei auta jaksamaan esimerkiksi hankalan perheenjäsenen kanssa. Ei tule tuomita ihmisiä kollektiivisesti, emme ole Neuvostoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmeen lääkkeitä autismiin muka pitäisi syödä ja mistä syystä? Kirjoittaja kuulostaa siltä, että hänellä ei ole asiasta hajuakaan.

Kai joihinkin sitten jotain täytyy. Varsinkin kun ei jakseta vähentää kuormitusta ja ympäristö ei viitsi sopeutua. Tungetaan ihmiseen neurolepteja että aistit turtuu.

Vierailija kirjoitti:

Näissä asioissa täytyy aina muistaa, että ihmiset ovat yksilöjä. Jotkut neurotyypilliset ovat mukavia, jotkut vähemmän mukavia. Jotkut autistit ovat mukavia, jotkut vähemmän mukavia. Se, että marginalisoidaan valmiiksi marginalisoituja ihmisryhmiä ei auta jaksamaan esimerkiksi hankalan perheenjäsenen kanssa. Ei tule tuomita ihmisiä kollektiivisesti, emme ole Neuvostoliitossa.

Mutta ap itse laittaa syyksi aspergerin, mikä ei ole totta. Eivät ole tyypillisiä käyttäytymismalleja aspergereille. Lapsi on yksilö.

Asia vilpitön

Mitä sinä uliset?

Meillä sama, mutta olen superdaddynä ottanut tilanteen haltuun ja jankkaan aina enemmän. Pojan jankkausmotivaatio vähenee merkittävästi kun jää aina kakkoseksi, tosin en tiedä, muuttaako se koskaan täältä pois, kun äitinsä ei päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan ihmeellistä ap:n lynkkaamista täällä. Hän on väsynyt, uupunut siihen arkeen mitä tyttärensä kanssa on elänyt tähän asti ja varmasti edelleen rakastaa lastaan, mutta kyllähän se tuo helpotuksen kun voi taas keskittyä elämään vapaammin.

Ei aloitus ja kommentit ole mitään vihapuhetta, haloo valoja päälle...

Missä kohtaa aloitusviestiä se "rakkaus" tarkalleen ottaen näkyy?

Oikeasti, jos oma äitini puhuisi minusta tuohon sävyyn, en enää koskaan olisi missään tekemisissä hänen kanssaan.

Ymmärrätkö että ap on selvästi tuosta viestistä päätelleen uupunut ja niin lopussa, että halusi ensinnäkin päästää tunteitaan tänne? Se ei silti poista sitä, etteikö rakastaisi lastaan, hänhän oli pyykännyt lapsensa suosik

Tilannehan on siis todellakin se, että olen aivan lopussa. Rakastan tytärtäni valtavasti ja ajattelen häntä aina ensisijaisesti, jopa muiden perheenjäsenten kustannuksella. Se itsessään jo uuvuttaa, koska tiedostan tekeväni väärin muita kohtaan. Olen yrittänyt sisaruksille selittää tyttären käytöstä ja sitä mistä se johtuu, mutta en tiedä auttaako se mitään. Kuinka paljon sisarusten täytyy sietää? Meillä on huono ilmapiiri kotona ja ollaan totisesti terapian tarpeessa koko sakki. Meille on myönnetty Kelan kustantamaa perheterapiaa, jonne tytär ei suostu enää tulemaan. Mutta me muut emme voi siellä käydä, koska terapia on myönnetty juurikin tyttären takia.

Tilanne on eskaloitunut, koska kaiken tyypillisen jaanaamisen ja jankkaamisen lisäksi on nyt muuttohommat. Tuntuu, että pää räjähtää. Maanittelen ja houkuttelen, teen puolesta, mutta tytär haluaa tehdä itse. Mikään ei etene ja kaikki on vaikeaa. Kaikkeen muuhun riittää energiaa, mutta kun pitäisi tehdä jotain muuton eteen, niin ei.

Tänään olimme kolme tuntia kenkäkaupoilla. Tyttären kengät hajosivat. Olen jo kuukausia sanonut ja ehdottanut, että hankkisi uudet, mutta ei, ei mitenkään ja nyt oli pakko muuttopuuhien ohella lähteä kenkäkauppaan. Ja kun kenkien valinta ei ole todellakaan helppoa. Koko ajan tulee uusia muuttujia ja yritän pitää hermot kasassa, koska riita tyttären kanssa tarkoittaa sitä, että mikään ei etene sitäkään vähää.

"Komppaan täysin. Samalla ihmettelen, miten muka valaistuksen säätäminen vähemmän ärsyttäväksi olisi mahdotonta joustamista!"

Kun meillä taviksillakin on omat ongelmamme. Itse olen voimakkaasti likinäköinen ja nyt vanhemmiten lisäksi ikänäköinen. Jos joutuisin lukemaan paljon paperilta, niin tarvitsisin kirkkaan valaistuksen.

Tässä joustojen vaatimisessa muilta unohdetaan, että ne muutkaan eivät ole täydellisiä yksilöitä. Ei sen paremmin kotona kuin työelämässä voi olla niin, että aina muut joutuvat joustamaan joka asiassa oman jaksamisensa kustannuksella. Me muutkin ollaan ihmisiä eikä robotteja.