Siis ihan hirveetä miten nuoria ja nuoria aikuisia kohdellaan työelämässä

Vierailija kirjoitti:

No hei. Mä olen aloittanut työelämän ihan eri tavalla, mutta kokemus on sama. Olin ensin siivooja (koska en työllistynyt alkuperäisellä tutkinnollani), sitten lähihoitaja ja nyt sairaanhoitaja. 

Nuo työt ovat käytännönläheisiä ja mä sain huonoa kohtelua koska en heti osannut/ tiennyt kaikkea. Ja nyt yli nelikymppisenä sairaanhoitajana katson noita tilanteita vähän viisaampana ja olen sitä mieltä, että palautetta ja ohjausta nimenomaan pitää antaa nuorille, mutta nuoren lyttääminen ei ole ok! Ei nuori voi tietää kaikkea ja esim hoitoalalla on paljon työn kautta opittua ja elämänkokemuksen myötä tullutta tietoa. 

Valitettavasti vanhemmissa ihmisissä on todella ajattelemattomia yksilöitä ja huonosti annettu palaute saa nuoren miettimään alan vaihtoa omalle kohdalleen jonkun pikku mokan vuoksi. Onko meillä varaa tähän?? 

Toki yritän kertoa nuorille, että joka tilanteessa kannattaa ottaa oppi siitä it

Tärkeä pointti muuten tuo, että mitä jos ala on oikeasti työyhteisön takia niin raskas nuorille, että he eivät sitä jaksa tai halua enää tehdä. Kuitenkin nuoria varsinkin tuolle alalle töihin tarvitaan.

Oma työni on tietokoneella tapahtuvaa ja todella erilaista kuin hoitoala, mutta rakentava palaute näissäkin hommissa veisi paljon pidemmälle kuin se, että lähes perehdytyksettä heitetään syvään päätyyn, käsketään tehdä projekti tyhjästä ja sitten kitistään kun lopputulos ei olekaan samanlainen kuin pomo itse olisi tehnyt. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asiassa 22v voi olla asiantuntija? Someasioissa? :D

Sellainen vinkki että oikeat asiantuntijat, jotka tietääkin jotain, on yleensä 40v, vähintään.

Lue omaa viestiäsi edeltävä viesti. Siis jos osaat. Kaikki nuoret aikuiset ei muuten someta.

- Ap

Vika on varmaan tuossa nenäkkyydessä. Ei sellaista jaksa kukaan kuunnella.

Niin, että kaikki vanhempien ihmisten sonta ja kettuilu pitäisi sietää hymyillen ihan vaan siksi, että on nuorempi? :D

-Ap

Millä tavalla sinulle on kettuiltu? Tuo vinkki kun pitää paikkansa vaikka onkin kärkevästi kirjoitettu. Varsinkin tuo 40v. Tosiasia on että asiantuntijaksi ei koulu riitä vaan siihen pitää myös perehtyä. Se ei onnistu ilman aikaa. Ja toinen vinkki. Vaikka olisi 56v. täysin pätevä asiantuntija ja hän tulee uuteen työpaikkaan, niin silti hän on tulokas ja tietyllä tapaa amatööri muihin verrattuna. Kestää aikansa ennen kuin pääsee sisään taloon ja sen tapoihin. Silloin ei voi olla ylimielisenä neuvomassa miten asiat tulee tehdä. Mielipiteensä saa ja pitää sanoa muttei ylimielisenä tai kaiken osaavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei taida olla 22-vuotiaana minkään alan asiantuntija.

Sitten voidaan puhua asiantuntijasta, kun työkokemusta alkaa olla kymmenen vuotta ja yli.

Ei tainnut olla nyt pointti. Kyseessä on kuitenkin vaativa jatkuvaa uuden oppimista vaativa työ, johon vaaditaan erityisosaamista ja/tai korkeakoulutusta. Ala on jatkuvasti kehittyvä ja 10 vuotta sitten saatu tieto ja kokemus saattaa olla vanhentunutta. Millä yksittäisellä sanalla itse työtä kuvaisit? 

-Ap

Olen eri, mutta kun et alaa mainitse ollenkaan niin sanoisin esimerkkinä vaikka vain "erikoistunut ihotautien puolelle."

Asiantuntija sana on sellainen mitä oot monta vuotta tehnyt ja uuden oppimista ei paljoa ole. 

Olin ennen Etelä-Suomeen muuttoa Pohjois-Pohjanmaalla Oulun eteläpuolella olevan kunnan terveyskeskuksessa harjoittelussa, jossa oli yksi erittäin ilkeä sairaanhoitaja joka kiusasi työharjoittelijoita. Kunnan työssä kun oli niin sai tehdä mitä huvittaa. Minulle jäi siitä harjoittelusta huonot muistot. Olen ollut jo vuosia työssä ja menestynyt hyvin. Ihmettelen edelleen miksi tuollaiseen käytökseen ei kukaan puutu ja ihmettelen sitä, miksi joku kiusaa toista ihmistä työpaikalla? Meneekö se kiusaaja työpäivän jälkeen kotiinsa ja on siellä ihan normaali ihminen ja vaihtaa kiusaajamoodin päälle taas töihin tullessaan?

Tässä haukutaan kaikkia nelikymppisiä. Toki joukossa on huonoja esimiehiä, mutta en itse ole kertaakaan haukkunut esimiehiäni julkisesti, vaikka on ollut kiusaamista ja työsuojelu on ollut mitä on. Keskustelen niistä työkavereiden ja luottamusmiehen kanssa. Yksi työkaveri sanoi osuvasti, että joka paikassa kiusataan. Olen huomannut, että nuoremmat hakevat minusta tukea ja ymmärtäjää, mutta tilaisuuden tullen puukottavat selkään. En voi taasen sietää sitä ollenkaan, että somessa ja whatsappissa haukutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hei. Mä olen aloittanut työelämän ihan eri tavalla, mutta kokemus on sama. Olin ensin siivooja (koska en työllistynyt alkuperäisellä tutkinnollani), sitten lähihoitaja ja nyt sairaanhoitaja. 

Nuo työt ovat käytännönläheisiä ja mä sain huonoa kohtelua koska en heti osannut/ tiennyt kaikkea. Ja nyt yli nelikymppisenä sairaanhoitajana katson noita tilanteita vähän viisaampana ja olen sitä mieltä, että palautetta ja ohjausta nimenomaan pitää antaa nuorille, mutta nuoren lyttääminen ei ole ok! Ei nuori voi tietää kaikkea ja esim hoitoalalla on paljon työn kautta opittua ja elämänkokemuksen myötä tullutta tietoa. 

Valitettavasti vanhemmissa ihmisissä on todella ajattelemattomia yksilöitä ja huonosti annettu palaute saa nuoren miettimään alan vaihtoa omalle kohdalleen jonkun pikku mokan vuoksi. Onko meillä varaa tähän?? 

Toki yritän kertoa nuorille, e

Tärkeä pointti muuten tuo, että mitä jos ala on oikeasti työyhteisön takia niin raskas nuorille, että he eivät sitä jaksa tai halua enää tehdä. Kuitenkin nuoria varsinkin tuolle alalle töihin tarvitaan.

Oma työni on tietokoneella tapahtuvaa ja todella erilaista kuin hoitoala, mutta rakentava palaute näissäkin hommissa veisi paljon pidemmälle kuin se, että lähes perehdytyksettä heitetään syvään päätyyn, käsketään tehdä projekti tyhjästä ja sitten kitistään kun lopputulos ei olekaan samanlainen kuin pomo itse olisi tehnyt. 

-Ap

Kuinka voit sanoa itseäsi asiantuntijaksi jos et pysty sanomaan, että tarvitset lisätietoja tai dokumentteja ennen kuin pystyt tekemään tämän työn? Ja miksi sinua pitää perehdyttää jos osaat jo asiasi? Perusasioita. Jos et tiedä tarpeeksi selvitä. Tai jos et pysty tekemään asiaa sano se suoraan.

Yks juttu on se että nuoret naiset tuppaa tekemään siitä nuoresta naiseudestaan koko identiteettinsä, ite on silmät ymmyrkäisenä ympäriinsä kuleksiva prinsessa ("mun aivotkaan ei oo vielä kehittyny!) ja vanhemmat naiset on automaattisesti jotain kateellisia vanhoja kurppia. Nuoret miehet keskittyy enemmän työnteon kuin oman nuoruutensa ihmettelyyn. 

22-vuotias ei ole vielä asiantuntija yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hei. Mä olen aloittanut työelämän ihan eri tavalla, mutta kokemus on sama. Olin ensin siivooja (koska en työllistynyt alkuperäisellä tutkinnollani), sitten lähihoitaja ja nyt sairaanhoitaja. 

Nuo työt ovat käytännönläheisiä ja mä sain huonoa kohtelua koska en heti osannut/ tiennyt kaikkea. Ja nyt yli nelikymppisenä sairaanhoitajana katson noita tilanteita vähän viisaampana ja olen sitä mieltä, että palautetta ja ohjausta nimenomaan pitää antaa nuorille, mutta nuoren lyttääminen ei ole ok! Ei nuori voi tietää kaikkea ja esim hoitoalalla on paljon työn kautta opittua ja elämänkokemuksen myötä tullutta tietoa. 

Valitettavasti vanhemmissa ihmisissä on todella ajattelemattomia yksilöitä ja huonosti annettu palaute saa nuoren miettimään alan vaihtoa omalle kohdalleen jonkun pikku mokan vuoksi. Onko meillä varaa tähän?? 

Toki yritän kertoa nuorille, e

Joo no itsehän olen juurikin naisena miesvaltaisella alalla ja pahimpia lyttääjiä ovat kyllä yli nelikymppiset miehet (vaikka on myös tosi reiluja ja hyviäkin työkavereita heissä). Naiset pysyy sentään iästä riippumatta yleensä asiallisena eikä tytöttele tai vähättele osaamista vaan tarjoavat tarvittaessa apua. Näin myös nuoremmat miehet. En tiedä ovatko sitten jotenkin epävarmoja vai mistä sen itseään puolta nuorempien naisten lyttäämisen tarve näillä tietyillä miehillä kumpuaa. 

-Ap

Ihan oikeasti AP, pelkkä akateeminen pohjakoulutus ei tee sinua vielä asiantuntijaksi. Uskallan sanoa itseäni vasta nyt, reilun 10 vuoden kehitystyöuran jälkeen sen spesiaalialan asiantuntijaksi mitä teen, ja kehityn alallani jatkuvasti edelleen. Mutta asiantuntijaksi tuleminen on vaatinut pitkää tekemistä ja asioiden/ilmiöiden/projektien läpikäymistä.

Miten olet työpaikkaasi ylipäätään päässyt? Suhteilla? Kukaan juuri koulun penkiltä valmistunut ei sano itseään asiantuntijaksi. Ehkä tittelisi on tuo, mutta kyllä sinä ihan pohjalta olet aloittanut. Ehkä muut ovat olettaneet, että tuolla tittelillä osaat jo tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asiassa 22v voi olla asiantuntija? Someasioissa? :D

Sellainen vinkki että oikeat asiantuntijat, jotka tietääkin jotain, on yleensä 40v, vähintään.

Lue omaa viestiäsi edeltävä viesti. Siis jos osaat. Kaikki nuoret aikuiset ei muuten someta.

- Ap

Vika on varmaan tuossa nenäkkyydessä. Ei sellaista jaksa kukaan kuunnella.

Niin, että kaikki vanhempien ihmisten sonta ja kettuilu pitäisi sietää hymyillen ihan vaan siksi, että on nuorempi? :D

-Ap

No niin pitää kestää. Vanhempia ihmisiä on enemmän, kun he ovat se suuri ikäluokka. He ovat tottuneet, että saavat tehdä ihan mitä huvittaa, käyttäytyä niin inhottavasti kuin haluavat, ja aina on suuri joukko samanlaisia ilkeitä boomereita puolustamassa heitä ja heidän sikamaista käytöstään.

Et voi heille mitään, kun he ylivoimalla jyräävät nuorempansa alleen. Järkeä et voi heille puhua, kun ovat oppineet että voivat lapsekkaalla lällättelyllä ja ivalla mitätöidä kaiken sanomasi. Ei heitä koske samat säännöt mitä muita. Muiden täytyy osata perustella sanomansa, ja muiden pitää olla täydellisiä ja alistuvia. Heidän ei tarvitse kuin sikailla, ja se on ok, koska "kunnioita vanhempia ihmisiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asiassa 22v voi olla asiantuntija? Someasioissa? :D

Sellainen vinkki että oikeat asiantuntijat, jotka tietääkin jotain, on yleensä 40v, vähintään.

Lue omaa viestiäsi edeltävä viesti. Siis jos osaat. Kaikki nuoret aikuiset ei muuten someta.

- Ap

Vika on varmaan tuossa nenäkkyydessä. Ei sellaista jaksa kukaan kuunnella.

Niin, että kaikki vanhempien ihmisten sonta ja kettuilu pitäisi sietää hymyillen ihan vaan siksi, että on nuorempi? :D

-Ap

No niin pitää kestää. Vanhempia ihmisiä on enemmän, kun he ovat se suuri ikäluokka. He ovat tottuneet, että saavat tehdä ihan mitä huvittaa, käyttäytyä niin inhottavasti kuin halu

Sulla on nyt vuosikymmenet sekaisin. Suuri ikäluokka, boomerit on jääneet eläkkeelle jo ajat sitten. Nelikymppiset on milleniaaleja, jotka on kohdanneet elämänsä aikana esim 3 lamaa. Ei todellakaan ole saaneet "kaiken minkä ovat halunneet", vaan ovat köyhempiä kuin vanhempansa samassa iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei taida olla 22-vuotiaana minkään alan asiantuntija.

Sitten voidaan puhua asiantuntijasta, kun työkokemusta alkaa olla kymmenen vuotta ja yli.

Ei tainnut olla nyt pointti. Kyseessä on kuitenkin vaativa jatkuvaa uuden oppimista vaativa työ, johon vaaditaan erityisosaamista ja/tai korkeakoulutusta. Ala on jatkuvasti kehittyvä ja 10 vuotta sitten saatu tieto ja kokemus saattaa olla vanhentunutta. Millä yksittäisellä sanalla itse työtä kuvaisit? 

-Ap

Olen eri, mutta kun et alaa mainitse ollenkaan niin sanoisin esimerkkinä vaikka vain "erikoistunut ihotautien puolelle."

Asiantuntija sana on sellainen mitä oot monta vuotta tehnyt ja uuden oppimista ei paljoa ole. 

Okei no olen sitten kybeturvallisuuteen ja ohjelmistosuunnitteluun erikoistunut fullstack ohjelmistokehittäjä. Pahoittelut kaikille mielensä pahoittaneille, että erehdyin aloituksessa käyttämään termiä asiantuntijatyö!

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen Etelä-Suomeen muuttoa Pohjois-Pohjanmaalla Oulun eteläpuolella olevan kunnan terveyskeskuksessa harjoittelussa, jossa oli yksi erittäin ilkeä sairaanhoitaja joka kiusasi työharjoittelijoita. Kunnan työssä kun oli niin sai tehdä mitä huvittaa. Minulle jäi siitä harjoittelusta huonot muistot. Olen ollut jo vuosia työssä ja menestynyt hyvin. Ihmettelen edelleen miksi tuollaiseen käytökseen ei kukaan puutu ja ihmettelen sitä, miksi joku kiusaa toista ihmistä työpaikalla? Meneekö se kiusaaja työpäivän jälkeen kotiinsa ja on siellä ihan normaali ihminen ja vaihtaa kiusaajamoodin päälle taas töihin tullessaan?

Kyllä ne kiusaajat ovat inhottavia ihmisiä muillekin. Ei ole sellaista kiusaajaa, joka olisi oma itsensä ilkeä ihminen vain yhdelle tai kahdelle ihmiselle. Kyllä se heidän mätä luonteensa tulee esiin kaikkialla. Ja kun ihminen on sellainen, että hän kohtelee muita ihmisiä inhottavasti ja väärin, niin ennen pitkään hän saa kärsiä siitä omasta käytöksestään. Aina on joku, joka ei alistu, eikä siedä kiusaamista ja inhottavaa käytöstä, joten kiusaaja saa jossain vaiheessa vastapalloon.

Olisi tärkeää, että jokainen opetettaisiin puolustautumaan kiusaajaa vastaan, ja pitämään rajoistaan huolta. On aina haitaksi, kun ihmiset alistuvat kiusaajalle.

Jotkut meistä on vaan jo lapsena nujerrettu "kilteiksi" joiden pitää niellä kaikki, eikä saa puolustautua.

Kun ap luet tätä 10 vuoden kuluttua, niin naurat tälle aloitukselle. Koska silloin huomaat, miten naiivisti olet tämän kirjoittanut. Ei se tietenkään ole hyväksyttävää, että työpaikalla naljaillaan, mutta luulen, että tämä johtuu myös sinusta. Jos menet päällepäsmäröimään ns.asiantuntijana, niin mitä muuta voi olettaa muiden käytöksestä. Kyllä sun pitää ansaita kokemuksella asiantuntijatitteli.

Vierailija kirjoitti:

 

Sulla on nyt vuosikymmenet sekaisin. Suuri ikäluokka, boomerit on jääneet eläkkeelle jo ajat sitten. Nelikymppiset on milleniaaleja, jotka on kohdanneet elämänsä aikana esim 3 lamaa. Ei todellakaan ole saaneet "kaiken minkä ovat halunneet", vaan ovat köyhempiä kuin vanhempansa samassa iässä. 

Itse olet sekaisin. En ole puhunut nelikymppisistä. Älä oleta!

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen Etelä-Suomeen muuttoa Pohjois-Pohjanmaalla Oulun eteläpuolella olevan kunnan terveyskeskuksessa harjoittelussa, jossa oli yksi erittäin ilkeä sairaanhoitaja joka kiusasi työharjoittelijoita. Kunnan työssä kun oli niin sai tehdä mitä huvittaa. Minulle jäi siitä harjoittelusta huonot muistot. Olen ollut jo vuosia työssä ja menestynyt hyvin. Ihmettelen edelleen miksi tuollaiseen käytökseen ei kukaan puutu ja ihmettelen sitä, miksi joku kiusaa toista ihmistä työpaikalla? Meneekö se kiusaaja työpäivän jälkeen kotiinsa ja on siellä ihan normaali ihminen ja vaihtaa kiusaajamoodin päälle taas töihin tullessaan?

Miten jaksaa muistella noin vanhoja juttuja? Joo keljuja esimiehiä sattuu kaikille, entä sitten. Vaihtaa parempaan paikkaan ja osaa sitten itse olla parempi esimies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei taida olla 22-vuotiaana minkään alan asiantuntija.

Sitten voidaan puhua asiantuntijasta, kun työkokemusta alkaa olla kymmenen vuotta ja yli.

Ei tainnut olla nyt pointti. Kyseessä on kuitenkin vaativa jatkuvaa uuden oppimista vaativa työ, johon vaaditaan erityisosaamista ja/tai korkeakoulutusta. Ala on jatkuvasti kehittyvä ja 10 vuotta sitten saatu tieto ja kokemus saattaa olla vanhentunutta. Millä yksittäisellä sanalla itse työtä kuvaisit? 

-Ap

Olen eri, mutta kun et alaa mainitse ollenkaan niin sanoisin esimerkkinä vaikka vain "erikoistunut ihotautien puolelle."

Asiantuntija sana on sellainen mitä oot monta vuotta tehnyt ja uuden oppimista ei paljoa ole. 

Okei no olen sitten kybeturvallisuutee

Et voi enää täällä sanoa mitään, kun nuo boomerit on jo päättäneet, että kaikki sanomasi lytätään ja olet alapeukutettava ylimielinen pikkukakara.

Ps. Boomereita on työelämässä yhä, tiedoksi sille joka viisasteli sontaansa, että ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen Etelä-Suomeen muuttoa Pohjois-Pohjanmaalla Oulun eteläpuolella olevan kunnan terveyskeskuksessa harjoittelussa, jossa oli yksi erittäin ilkeä sairaanhoitaja joka kiusasi työharjoittelijoita. Kunnan työssä kun oli niin sai tehdä mitä huvittaa. Minulle jäi siitä harjoittelusta huonot muistot. Olen ollut jo vuosia työssä ja menestynyt hyvin. Ihmettelen edelleen miksi tuollaiseen käytökseen ei kukaan puutu ja ihmettelen sitä, miksi joku kiusaa toista ihmistä työpaikalla? Meneekö se kiusaaja työpäivän jälkeen kotiinsa ja on siellä ihan normaali ihminen ja vaihtaa kiusaajamoodin päälle taas töihin tullessaan?

Miten jaksaa muistella noin vanhoja juttuja? Joo keljuja esimiehiä sattuu kaikille, entä sitten. Vaihtaa parempaan paikkaan ja osaa sitten itse olla parempi esimies.

Miten jaksat mitätöidä, vähätellä ja olla tuollainen inhottava mulkero?