Miksi jotkut perheet ei matkusta lastensa kanssa ulkomailla? Eikö ole varaa vai mistä kyse?

Me emme matkusta lasten kanssa ulkomaille kun emme halua matkustaa sinne itsekään. Minulle olisi ollut ihan painajainen lähteä ulkomaille pienten lasten kanssa. Mukaan saisi pakata koko maailman ja sitten pyörittää sitä lapsirumbaa ulkomailla. Mitä rentouttavaa siinä muka olisi. Mielummin säästin rahaa sekä hermoja ja pyörimme kotona tai kävimme minilomalla kylpylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti lapsi viihtyy paremmin oman kaupungin leikkipuistossa kuin ulkomailla. Voidaan matkustaa ulkomaille sitten kun osaavat itse ilmaista kiinnostustaan siihen. 

 

         Varmasti lapsesi viihtyisi tammikuun paukkupakkasilla mielummin uima-altaalla tai rannalla hiekkakakkuja tekemässä.

 

Ei kaikki lapset viihdy. Meidän lapset eivät ole koskaan oikein viihtyneet ulkona. Auringosta ja kuumasta eivät tykkää ollenkaan, he myös vihaavat aurinkorasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten kanssa on vaikea matkustella, kun koskaan ei voi varmasti tietää osaavatko ne käyttäytyä lentokoneessa, ravintolassa, jonotustilanteissa yms. Ei ole kiva olla "se vanhempi" joka sabotoi toisten lomaa omalla huutavalla taaperollaan.

Meidän perhe matkusti 70-luvulla autolomille Eurooppaan, laivalla Tukholman kautta Tanskaan ja siitä eteenpäin. Nukuttiin teltassa, meillä oli kaksi telttaa kun oli 5-henkinen perhe. Farkkutoyota, missä me muksut istuttiin takaosassa selkä menosuuntaan, tietysti ilman turvavöitä. En muista, että oltaisiin koskaan käyty ravintoloissa, sen sijaan käytiin Kölnin tuomiokirkossa, Pariisissa Louvressa ja Eiffeltornissa, Köpiksen tivolissa jne. Ei muksut vaadi luksusta.

Me teimme samaa 80-90 lukujen vaihteessa. Ensin teltalla 2 lapsen kanssa pohjoismaissa  ja sitten 3 kanssa etelämpänä Euroopassa vuokrasimme leirintäalueen mökkejä tai roulotteja. 

Söimme kyllä ravintoloissakin (mäkkärissä vain 1x vuosikymmenten aikana) ja teimme itsekin ruokaa. 

Saksassa oli hienoja huvipuistoja! Serengeti yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri lasten kanssa ulkomailla ja ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua matkustaa. Meidänkään ei pitäisi. Mies taantuu lapseksi ja väsyy, bonukset riitelee liikaa ja ankkurilapsi on jatkuvaa huolenpitoa vaativassa iässä. Rahaa mennyt tolkuttomasti ja kaikilla on paha mieli.

 

        Tuon takia muistutan aina lähtiessä että kaikkien pitää joustaa, ja tehdään vuorotellen kaikille mieluisia juttuja.

 

Niin, lapset ja miehet yleensä tekevät juuri niin kuin niille sanotaan ja ohjeistetaan.

Lapset saavat jäädä mummolaan kun mennään kalliille ulkomaanmatkoille vaimon kanssa. Ei olisi varaa ottaa niitä mukaan ja ei se olisi lomaakaan jos olisivat mukana

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus lennolla Thaimaahan ja jotkut älykääpiöt oli roudanneet sellaisen n. 2 vuoden ikäisen taaperon 11 tunnin lennolle. Ai kun oli nannaa kaikille kun se kirkui tauotta melkein koko matkan. Ja paluumatkalla sama homma. Erikoisia masokisteja. Eihän tuon ikäinen tajua muutenkaan hölkäsen pölystä mistään Phuketin lomasta tai muista sitä jälkeenpäin. 

Kyllä mekin tuon ikäisen kanssa käytiin Tokiossa ja San Franciscossa. Jatkolento New Yorkista oli kauhea, kunnes lapsi taintui ja nukahti. Muuten kaikki meni suht ok. 

Ei tuollaisille reissuille lähdetä sen takia, että kuviteltaisiin, että lapsi siitä lentomatkustamisesta nauttii. Matka tehdään sen takia, koska vanhemmat haluavat. Ja tietenkin vanhemmat tekevät parhaansa, jotta ne lentomatkat olisivat edes siedettäviä. Ja kohteessakin mennään jonkin verran lapsen ehdoilla. 

Lapsi kyllä nauttii siitä reissusta ja niistä kokemuksista mitä siellä saa. Vaikka myöhemmin unohtaakin ne. Aikuisille ne muistot lapsen ihastelusta ja ihmettelystä jäävät talteen pidemmäksi aikaa ja niitä on kiva muistella jälkeenpäin. 

Jälkeenpäin kyllä ihmettelin, miten paljon niitä reissuja on lapselta unohtunut. Ehdimme käydä hänen kanssaan yli 20 maassa, mutta hän hädin tuskin muistaa edes 7-vuotiaana tehtyä matkaa. Se oli silti hieno reissu silloin kun se tapahtui, vaikka muistot lapselta ajan kanssa haihtuivat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole sannuleita. Osa välttää lentämistä.

Muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa voi käydä helposti omalla autolla ja majoittua edullisesti retkeilymajoihin ja leirintäalueille. Kävimme aikoinaan vanhempien kanssa eri reissuilla aina Jyllannin niemimaalla ja Norjan Lofooteilla asti omalla autolla ja kuljimme autolautalla Uumajasta Vaasaan kun tulimme takaisin Suomeen Keski-Norjasta.Tanskassa kävimme mm. Legolandissa ja HC Andersenin museossa.

Kyllä matkailu kasvattaa itsetuntoa ja avartaa näkemystä. En nyt sano, että taaperoiden mutta sanotaan jo kouluikäisten kanssa on kiva matkustaa. Näkevät mitä missäkin kasvaa, minkälainen on luonto, ihmiset jne. Me jouduttiin aina itse hoitamaan asiat ulkomailla, esim. jos halusi rannalla jäätelön, vanhemmat antoi rahan käteen ja sanoivat että tuolla on kioski, käy itse ostamassa. Ellet mennyt, et saanut jäätelöä. Yhteistä kieltä ei ollut eikä nenäkään ylettänyt tiskille mutta homma hoitui.

Kaikki eivät pidä matkustamisesta, varsinkaan pienten lasten kanssa. Mun mielestä se on todella stressaavaa. Plus lentäminen saastuttaa järjettömästi joten välttelen sitä. Samasta syystä en syö lihaa, kierrätän, jne. Rahasta ei ole kiinni, meillä on satoja tonneja sijoituksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Me emme matkusta lasten kanssa ulkomaille kun emme halua matkustaa sinne itsekään. Minulle olisi ollut ihan painajainen lähteä ulkomaille pienten lasten kanssa. Mukaan saisi pakata koko maailman ja sitten pyörittää sitä lapsirumbaa ulkomailla. Mitä rentouttavaa siinä muka olisi. Mielummin säästin rahaa sekä hermoja ja pyörimme kotona tai kävimme minilomalla kylpylässä.

Miten niin paljon pitää ottaa mukaan? Jos nyt menee vaikka välimeren rannalle etelään, vaatteita ei paljon tarvitse ja jos jotain ei ole mukana, sitä saa kyllä sielläkin kaupasta. Kunhan on tarvittavat mahdolliset lääkkeet jne. Ei se rumba ole samaa kuin kotimaassa kun ollaan lomalla, ilman kireitä aikatauluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme matkusta lasten kanssa ulkomaille kun emme halua matkustaa sinne itsekään. Minulle olisi ollut ihan painajainen lähteä ulkomaille pienten lasten kanssa. Mukaan saisi pakata koko maailman ja sitten pyörittää sitä lapsirumbaa ulkomailla. Mitä rentouttavaa siinä muka olisi. Mielummin säästin rahaa sekä hermoja ja pyörimme kotona tai kävimme minilomalla kylpylässä.

Miten niin paljon pitää ottaa mukaan? Jos nyt menee vaikka välimeren rannalle etelään, vaatteita ei paljon tarvitse ja jos jotain ei ole mukana, sitä saa kyllä sielläkin kaupasta. Kunhan on tarvittavat mahdolliset lääkkeet jne. Ei se rumba ole samaa kuin kotimaassa kun ollaan lomalla, ilman kireitä aikatauluja.

***

Kyllä sitä ihmettelee laukkujen määrää kun katsoo lomailijoita!? Vanhemmilla molemmilla isot laukut, lapsilla lentolaukut. Mitä rantalomalla tarvitsee muutakuin simmarit, sortsit tai mekon pari ja muutaman paidan. Alusvaatteet. 

Meille riittää lentolaukut 1-2 viikoksi tai yksi keskikokoinen yhteisenä. Ja silti on joka päivälle puhtaat vaatteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten kanssa on vaikea matkustella, kun koskaan ei voi varmasti tietää osaavatko ne käyttäytyä lentokoneessa, ravintolassa, jonotustilanteissa yms. Ei ole kiva olla "se vanhempi" joka sabotoi toisten lomaa omalla huutavalla taaperollaan.

Meidän perhe matkusti 70-luvulla autolomille Eurooppaan, laivalla Tukholman kautta Tanskaan ja siitä eteenpäin. Nukuttiin teltassa, meillä oli kaksi telttaa kun oli 5-henkinen perhe. Farkkutoyota, missä me muksut istuttiin takaosassa selkä menosuuntaan, tietysti ilman turvavöitä. En muista, että oltaisiin koskaan käyty ravintoloissa, sen sijaan käytiin Kölnin tuomiokirkossa, Pariisissa Louvressa ja Eiffeltornissa, Köpiksen tivolissa jne. Ei muksut vaadi luksusta.

Meidänkin perhe harrasti autolomia etenkin 1970-luvulla Ruotsin, Norjan ja Tanskan suuntaan, mutta Baltian maihin ei olisi päässyt samalla tavalla neuvostomiehityksen takia. Tosin teimme bussilla lukiossa ollessa luokkaretken Kuopiosta Viipurin ja Karjalan kannaksen kautta Leningradiin ja takaisin 1980-luvulla. Vanhempien kanssa kävimme lentämällä Pohjois-Italiassa, Etelä-Espanjassa ja Bulgariassa.

Itse olen vienyt kaksi lastani jo pienestä pitäen lomareissuille ulkomaille rahavarojen mukaan ja rohkaissut kaikkeen reissaamiseen ja sponssanut mahdolisuuksien mukaan matkoja. Laitan kyllä sen ansioksi, että molemmat lapseni ovat kansainvälisiä ja kielitaitoisia ja tulevat toimeen missä vaan. Molemmat oli parikymppisenä kiertäneet kavereiden kanssa maapallon reppureissulla ja toinen asui opiskeluihin liittyvässä harjoittelussa puoli vuotta ulkomailla ja nyt asuu ulkomailla ihan kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme matkusta lasten kanssa ulkomaille kun emme halua matkustaa sinne itsekään. Minulle olisi ollut ihan painajainen lähteä ulkomaille pienten lasten kanssa. Mukaan saisi pakata koko maailman ja sitten pyörittää sitä lapsirumbaa ulkomailla. Mitä rentouttavaa siinä muka olisi. Mielummin säästin rahaa sekä hermoja ja pyörimme kotona tai kävimme minilomalla kylpylässä.

Miten niin paljon pitää ottaa mukaan? Jos nyt menee vaikka välimeren rannalle etelään, vaatteita ei paljon tarvitse ja jos jotain ei ole mukana, sitä saa kyllä sielläkin kaupasta. Kunhan on tarvittavat mahdolliset lääkkeet jne. Ei se rumba ole samaa kuin kotimaassa kun ollaan lomalla, ilman kireitä aikatauluja.

***

Kyllä sitä ihmettelee laukkujen määrää kun katsoo lomailijoita!? Vanhemmilla molemmilla isot laukut, lapsilla lentolaukut. Mi

Itse otin äkkilähdön viime helmikuussa Kanarialle, lähtö seuraavana päivänä ja mukana käsimatkatavara, jalassa yhdet kengät. Vaatteita (lämpimiä!) oli silti liikaa, osa jäi kokonaan käyttämättä. Jos olisin ollut toisen viikon, olisin ehkä ostanut sieltä jotkut varvastossut parilla eurolla mutta nyt menin koko viikon samoilla sandaaleilla, ihan ok. Yhden hellemekon ostin kympillä sieltä markkinoilta. Jos pitempään on niin pesulapalvelutkin on edullisia.

Ei ole varaa ulkomaanmatkoihin eikä matkailu ole ollut koskaan meidän säästöjen ensimmäisenä käyttökohteena. Kotimaassa kyllä on matkailu joka vuosi ja eri puolilla Suomea. Silti on paljon kiinnostavia asioita näkemättä ja kokematta. Nyt, kun nuorinkin lapsista on jo yli 10-vuotias, voisi kyllä ulkomaillekin lähteä, jos ylimääräistä rahaa on. Mutta kohteen pitää olla jotakin muuta kuin auringossa ja rannalla oleilua. Historialliset kohteet sekä luonto- ja kulttuurielämykset ovat niitä, jotka tekevät meidän lomastamme hyvän.

voi kuinka typerä voi kyselijä olla. no minäpä kerron. siksi ei lapsia viety ulkomaille: koska siellä on ulkomaalaisia. meidän lapset oppi jo pienestä, että jos ei puhu suomea, on vihollinen jonka tarkoitus on tehdä vahinkoa juuri sinulle. nyt aikuisena kakarat edelleen pitävät suurena uhkana ulkomaalaisia, ja ovat hyvin epäluuloisia jopa ruotsinkielisiä kohtaa, mikä sekin on vain tervettä järkeä. nyt ovat opettaneet omille lapsilleen samat elämäntaidot, ja 4 ja 5 vuotiaat jo irvistää ulkomaalaisen nähtyään. nuorempina harjoittelivat tv:n äärellä. näin säilyy se aito suomalainen asenne ja maailman nuivin kansa pärjää vielä hetken maineensa veroisesti.

Se, että ulkomailla on viikon tai kaksi tai kolme vuodessa, runsaasti jää aikaa vielä kierrellä Suomeakin. Ei ne sulje toisiaan pois. Itselläkin vielä tuo itä-kaakko Suomea tuntemattomampi, että sinne sitten ehkä jollakin lomalla. Rannikkoa ja saaristoa olen viime vuodet kiertänyt, sitä ennen Lappia - silti myöskin lomaillut ulkomailla.