Miksi jotkut perheet ei matkusta lastensa kanssa ulkomailla? Eikö ole varaa vai mistä kyse?

Mies ei halua tuhlata lomiaan matkailuun, enkä halua yksin kahden lapsen kanssa lähteä. Joten pysytään lomat kotona.

Lapsille olisi hyvä tarjota mahdollisimman paljon uusia ja erilaisia kokemuksia.  Kun lapset pääsevät näkemään erilaisia maita, kulttuureja ja elämäntapoja, heidän maailmankuvansa laajenee. Matkustaminen opettaa myös arjen taitoja, esim. miten liikutaan vieraassa kaupungissa, miten matkustetaan lentokoneella, miten käytetään metroa tai muita julkisia kulkuvälineitä ja miten selviydytään tilanteissa, joissa kaikki ei ole tuttua. Tällaisista nuorista kasvaa itsenäisiä aikuisia, joilla hyvä itseluottamus.

Nämä lapset ovat käyneet 197 maassa. Upea lapsuus heillä, ja todella fiksun oloisia heistä on tullut. Varmaan osittain juuri siksi, että he ovat ehtineet kokea lapsuudessaan enemmän kuin monet kokevat edes koko elämänsä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi hyvä tarjota mahdollisimman paljon uusia ja erilaisia kokemuksia.  Kun lapset pääsevät näkemään erilaisia maita, kulttuureja ja elämäntapoja, heidän maailmankuvansa laajenee. Matkustaminen opettaa myös arjen taitoja, esim. miten liikutaan vieraassa kaupungissa, miten matkustetaan lentokoneella, miten käytetään metroa tai muita julkisia kulkuvälineitä ja miten selviydytään tilanteissa, joissa kaikki ei ole tuttua. Tällaisista nuorista kasvaa itsenäisiä aikuisia, joilla hyvä itseluottamus.

Lapsille olisi hyvä tarjota mahdollisimman paljon uusia ja erilaisia kokemuksia.  Kun lapset pääsevät näkemään erilaisia maita, kulttuureja ja elämäntapoja, heidän maailmankuvansa laajenee. Matkustaminen opettaa myös arjen taitoja, esim. miten liikutaan vieraassa kaupungissa, miten matkustetaan lentokoneella, miten käytetään metroa tai muita julkisia kulkuvälineitä ja miten selviydytään tilanteissa, joissa kaikki ei ole tuttua. Tällaisista nuorista kasvaa itsenäisiä aikuisia, joilla hyvä itseluottamus.

Samaa mieltä sun kans. Ja onhan matkailu aivan ihanaa, kiinnostavaa, hauskaa ja avartavaa. Me ei juuri matkustettu alle 3 v lasten kans, mutta sen jälkeen ollaan matkailtu paljon. Ympäri Eurooppaa melkein kaikissa maissa (osassa moneen kertaan), Pohjois-Amerikassa (Yhdysvallat moneen kertaan, Karibian maita, Väli-Amerikan maita), Etelä-Amerikassa yhdessä maassa, monessa Aasian maassa ja yhdessä Afrikan maassa. Sekä meidän melkein  aikuiset lapset ja me vanhemmat olemme tosi onnellisia näistä kokemuksista. Viihdymme toki hyvin myös Suomessa, Lapissa ja mökillä. Lasten aikuistuttua tuskin matkailemme enää niin paljon. Kaikki jo nähty mitä haluttu. Jossain lämpimässä Euroopassa voisi vanhempana viettää syksyisin aikaa fiilistellen, tennistellen tai golfaten. Esim Ranskassa, Espanjassa, Italiassa tai Madeiralla.. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi hyvä tarjota mahdollisimman paljon uusia ja erilaisia kokemuksia.  Kun lapset pääsevät näkemään erilaisia maita, kulttuureja ja elämäntapoja, heidän maailmankuvansa laajenee. Matkustaminen opettaa myös arjen taitoja, esim. miten liikutaan vieraassa kaupungissa, miten matkustetaan lentokoneella, miten käytetään metroa tai muita julkisia kulkuvälineitä ja miten selviydytään tilanteissa, joissa kaikki ei ole tuttua. Tällaisista nuorista kasvaa itsenäisiä aikuisia, joilla hyvä itseluottamus.

Tälläkin palstalla olen monesti lukenut juttuja siitä, kuinka aikuiset ihmiset eivät uskalla matkustaa lentokoneella tai mennä ulkomaille, kun kaikki on niin uutta ja vierasta. Tai eivät uskalla mennä ravintolaan syömään. On surullista, että jotkut ovat tuollaisessa tilanteessa, ja osa syystä voi varmasti on se, että he ovat eläneet lapsena ja nuorena sellaista elämää, jossa heitä ei ole juuri altistettu uusille kokemuksille. Sitten aikuisenakin kaikki uusi voi pelottaa. Tietysti aikuisenakin voi opetella ja totutella uusiin asioihin, mutta kyllä jonkinlainen arkuus helposti jää jos ei ikinä kokeile uusia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät pidä matkustamisesta, varsinkaan pienten lasten kanssa. Mun mielestä se on todella stressaavaa. Plus lentäminen saastuttaa järjettömästi joten välttelen sitä. Samasta syystä en syö lihaa, kierrätän, jne. Rahasta ei ole kiinni, meillä on satoja tonneja sijoituksissa. 

Voihan niitä lapsia opettaa matkustamaan ympäristö-ystävällisestikin. 

Alle 5-vuotias ei tajua mitään missä maassa on eikä muista noista matkoista mitään. 

Lisäksi ihnn pienet lapset voivat sairastua tai heille voi sattua joku tapaturma, heitä pitää koko ajan vahtia. Jos vanhemmat menisivät vain pidemmälle viikonloppumatkalle kahdestaan että saisivat levätä ja veisi lapsen mummolaan siksi aikaa niin säästyy monelta vaivalta. Mutta tosiaan 5-vuotias alkaa jo ymmärtää jotain, mutta silloinkin voi aloittaa jollain helpommalla matkalla, ja lähteä esim Tukholmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi hyvä tarjota mahdollisimman paljon uusia ja erilaisia kokemuksia.  Kun lapset pääsevät näkemään erilaisia maita, kulttuureja ja elämäntapoja, heidän maailmankuvansa laajenee. Matkustaminen opettaa myös arjen taitoja, esim. miten liikutaan vieraassa kaupungissa, miten matkustetaan lentokoneella, miten käytetään metroa tai muita julkisia kulkuvälineitä ja miten selviydytään tilanteissa, joissa kaikki ei ole tuttua. Tällaisista nuorista kasvaa itsenäisiä aikuisia, joilla hyvä itseluottamus.

Lapsille olisi hyvä tarjota mahdollisimman paljon uusia ja erilaisia kokemuksia.  Kun lapset pääsevät näkemään erilaisia maita, kulttuureja ja elämäntapoja, heidän maailmankuvansa laajenee. Matkustaminen opettaa myös arjen taitoja, esim. miten liikutaan vieraassa kaupungissa, miten matkustetaan lentokoneella, miten käytetään metroa tai muita julkisia kulkuvälineitä ja miten selviydytään tilanteissa, joissa kaikki ei ole tuttua. Tällaisista nuorista kasvaa itsenäisiä aikuisia, joilla hyvä itseluottamus.

Samaa mieltä sun kans. Ja onhan matkailu aivan ihanaa, kiinnostavaa, hauskaa ja avartavaa. Me ei juuri matkustettu alle 3 v lasten kans, mutta sen jälkeen ollaan matkailtu paljon. Ympäri Eurooppaa melkein kaikissa maissa (osassa moneen kertaan), Pohjois-Amerikassa (Yhdysvallat moneen kertaan, Karibian maita, Väli-Amerikan maita), Etelä-Amerikassa yhdessä maassa, monessa Aasian maassa ja yhdessä Afrikan maassa. Sekä meidän melkein  aikuiset lapset ja me vanhemmat olemme tosi onnellisia näistä kokemuksista. Viihdymme toki hyvin myös Suomessa, Lapissa ja mökillä. Lasten aikuistuttua tuskin matkailemme enää niin paljon. Kaikki jo nähty mitä haluttu. Jossain lämpimässä Euroopassa voisi vanhempana viettää syksyisin aikaa fiilistellen, tennistellen tai golfaten. Esim Ranskassa, Espanjassa, Italiassa tai Madeiralla.. 

Noin runsas matkustaminen vaatii jo paljon rahaa. Mahdollista vain ylemmälle keskiluokalle. Kerran vuodessa jonnekin Eurooppaan riittää useammalle. 

Vierailija kirjoitti:

Alle 5-vuotias ei tajua mitään missä maassa on eikä muista noista matkoista mitään. 

Lisäksi ihnn pienet lapset voivat sairastua tai heille voi sattua joku tapaturma, heitä pitää koko ajan vahtia. Jos vanhemmat menisivät vain pidemmälle viikonloppumatkalle kahdestaan että saisivat levätä ja veisi lapsen mummolaan siksi aikaa niin säästyy monelta vaivalta. Mutta tosiaan 5-vuotias alkaa jo ymmärtää jotain, mutta silloinkin voi aloittaa jollain helpommalla matkalla, ja lähteä esim Tukholmaan.

Siis eiks niitä pieniä lapsia pidä ihan yhtä lailla Suomessa vahtia, ettei satu tapaturmaa?