Miksi suomessa on niin paljon yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on sotatrauma siksi, että jokainen poti sitä yksin eikä olla yhteisöllisiä kuten muissa maissa.

Traumahäiriö on häiriö vasta sitten, kun se on häiriö. Trauman kokevat kaikki traumaan osallistuneet, kaikki eivät saa häiriötä.

On tutkittu, että yhteisöllisyys suojaa PTSD:ltä, yksinjääminen altistaa sille.

Olet väärässä. Suomessa ollaan ihan yhtä yhteisöllisiä kuin muissakin maissa, varsinkin sota-aikana ja sen jälkeen oltiin yhteisöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Koronaeristykset taisivat olla viimeinen naula arkkuun.

Suomessahan ei edes ollut mitään koronaeristyksiä. Muissa maissa oli.

Vielä 50 vuotta sitten mielenterveysongelmat hoidettiin viinalla.  Ei menty lääkäriin,  koska ei haluttu päätyä hullujenhuoneelle. Hulluus oli häpeä sekä sairaalle itselleen että hänen perheelleen.

Suomalaiset on melko autistista ja kusipäistä porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 50 vuotta sitten mielenterveysongelmat hoidettiin viinalla.  Ei menty lääkäriin,  koska ei haluttu päätyä hullujenhuoneelle. Hulluus oli häpeä sekä sairaalle itselleen että hänen perheelleen.

Niin? Oliko silloin asiat paremmin, vai mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

"Sotatraumoilla" selittäminen ei vaan käy järkeen. Suomessa lasten kasvatus on paljon lempeämpää kuin monessa Euroopan maassa. Täällä on fyysinen kuritus ollut jo pitkään kiellettyä. Ranskassa, Englannissa se on sallittua. 

Miten me nyt muka oltaisiin sotatraumaisin maa? Helsinkiä ei miehitetty. Naisia ei raiskattu koteihinsa. Miehiä ei viety pakkotyöhön ja vankileireille sodan päätyttyä. Täällä ei ollut keskitysleirejä. Suomesta 8 ihmistä lähetettiin keskitysleireille; vaikka kahdeksankin on liikaa, on se silti vähän verrattuna muun Euroopan miljooniin ihmisiin. Muualla Euroopassa kuoli pommituksiin, vainoihin ja mielivaltaan järjettömiä määriä ihmisiä. 

Meillä sota pysyi rintamalla, suurin osa maasta säästyi. 

Älä puhu asiasta mistä et mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin niin miksi eläessään pitäisi tehdä jotain muuta?

Koska siinä syntymän ja kuoleman välissä on elämä.

Ja onhan näissäkin tapahtumissa muita läsnä. Syntymässä aina, kuolemassa voi olla tai voi olla olematta.

Elämä on vain nukkumistä, syömistä, juomista ja hengittämistä sekä ulostamista. Harva tarvitsee toista ihmistä tehdäkseen näitä. Lisääntyminen on ainoa, johon tarvitaan toista ihmistä.

Tuo on elossa olemista, ei elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 50 vuotta sitten mielenterveysongelmat hoidettiin viinalla.  Ei menty lääkäriin,  koska ei haluttu päätyä hullujenhuoneelle. Hulluus oli häpeä sekä sairaalle itselleen että hänen perheelleen.

Niin? Oliko silloin asiat paremmin, vai mitä tarkoitat?

Tarkoitin,  että mielenterveysongelmat eivät ole mikään uusi asia.  Nyt niitä vaan diagnosoidaan enemmän,  koska uskalletaan mennä lääkäriin. Its emurhien määräkin on vähentynyt. 

Ei se yksinäisyys ja petheettömyys sillä ratkea, että manipuloidaan ihmiset työttömiksi. Ne ihmiset, jotka ei halua perhettä tai jotka ei halua olla just sun kanssa niin ei ne sitä halua työttömånåkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 50 vuotta sitten mielenterveysongelmat hoidettiin viinalla.  Ei menty lääkäriin,  koska ei haluttu päätyä hullujenhuoneelle. Hulluus oli häpeä sekä sairaalle itselleen että hänen perheelleen.

Niin? Oliko silloin asiat paremmin, vai mitä tarkoitat?

Tarkoitin,  että mielenterveysongelmat eivät ole mikään uusi asia.  Nyt niitä vaan diagnosoidaan enemmän,  koska uskalletaan mennä lääkäriin. Its emurhien määräkin on vähentynyt. 

Näin on. Onhan se parempi että menee hakemaan vaikka lääkkeet kuin että tappaa itsensä, koska ei halua mennä lääkäriin. Olettaen että lääkkeet sitten auttavat, ja kyllähän ne monilla auttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin niin miksi eläessään pitäisi tehdä jotain muuta?

Koska siinä syntymän ja kuoleman välissä on elämä.

Ja onhan näissäkin tapahtumissa muita läsnä. Syntymässä aina, kuolemassa voi olla tai voi olla olematta.

Ihminen ei synny yksin. Ihminen päinvastoin syntyy tiiviissä yhteydessä toiseen ihmiseen, äitiinsä. Kukaan ei selviä todella yksin missään vaiheessa elämäänsä. Lapsuudessa ja vanhuudessa toisten tarve korostuu, mutta se on läsnä koko ajan. Jotkut vaan turruttavat sen itsessään tai se turtuu jatkuvien torjuntojen, huonon hoidon tms. seurauksena. Ihminen on läpeensä sosiaalinen. Laumaeläin.

Täällä mekin laumailemme kirjoittamalla toisillemme. Jos emme tarvitsisi toisiamme, kirjoittaisimme päiväkirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitää kuolemaan asti pärjätä yksin. Ei edes oma perhe ja ystäväpiiri oo kiinnostuneita toisistaan. Ihmiset ovat aivan helevetin kylmiä nykyään.

Ihailen esim. noita arabi perheitä kun ne ihan tulee naapurin ovelle tarjoamaan ruokaa ihan puhtaasta ystävällisyydestä. Samoin siellä etelä- euroopassa. Arkena istutaan kaikki yhdessä syömässä ja heittelemässä vitsiä.

Suomalaisesta kulttuurista puuttuu kokonaan sellainen terve vuorovaikutus muihin ihmisiin. 

Etelä-eurooppalaiset ovat tutkitusti yksinäisempiä kuin suomalaiset.

Mitenkähän tämä mahtaa onnistua? Täällä Suomessa ainakin minkä tahansa muun kansallisuuden edustaja on sosiaalisempi kuin suomalainen. 

No Entä sitten?

Menee sinne vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin niin miksi eläessään pitäisi tehdä jotain muuta?

Koska siinä syntymän ja kuoleman välissä on elämä.

Ja onhan näissäkin tapahtumissa muita läsnä. Syntymässä aina, kuolemassa voi olla tai voi olla olematta.

Elämä on vain nukkumistä, syömistä, juomista ja hengittämistä sekä ulostamista. Harva tarvitsee toista ihmistä tehdäkseen näitä. Lisääntyminen on ainoa, johon tarvitaan toista ihmistä.

Säkin tarviit juuri nyt toista ihmistä, jolle kertoa ajatuksesi. Jotta voit edes ajatella, tarvitset muita ihmisiä, jotka on opettaneet sulle kielen. 

Voit valehdella itsellesi olevasi irti kaikesta, mutta koko elämämme perustuu vuorovaikutukseen. Jos todella haluat olla yksin, sulje kaikki netti, somet ja puhelin. Et kuluta mitään viihdettä, koska sekin on muiden tekemää. Et voi edes asua talossasi, koska et ole sitä itse rakentanut. Sen on rakentaneet monta ihmistä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on melko autistista ja kusipäistä porukkaa. 

Entäs sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierestä seurannut miten pienipalkkaisissa töissä käyvät vanhemmat on taistelleet lapsensa mielenterveyden kanssa. Kertaakaan ei kummallekaan vanhemmalle ole tullut mieleen että lasta pitäisi oikeasti vaan konkreettisesti valvoa ja ohjata enemmän. Mutta ei. Heille on yhteistä aikaa tärkeämpää (esim yhteisiä lomia tärkeämpää) maksaa asuntolaina mahdollisimman pian pois. Näin ovat sanoneet. Asuntolainan nopea maksu arvotetaan heillä kaiken yläpuolelle. Montaa vuotta ei ole jäljellä eikä lyhennys vanhasta talosta ole suuren suuri. Aivan hyvin olisi voinut ottaa lyhennysvapaata edes lapsen pahimman oireilun ajaksi, vanhemmista toinen voinut jäädä kotiin. Mutta ei, aivan mahdoton ajatus.

Sitä ei nähdä meikäläisessä kulttuurissa edes vaihtoehtona. Että lapsen mielenterveys ja tarpeet laitettaisiin ihan oikeasti materian edelle. 

 

Varhaiskasvatuksen ammattilaisena tämä näkyy  konkreettisesti työssäni päivittäin. Pienet 1-vuotiaat lapset tuodaan kymmeneksi tunniksi päiväkotiin laitostumaan. Parhaamme me siellä tehdään, mutta ei se millään tavoin korvaa perhettä ja omia vanhempia. Selviytymistaistelua väsähtäneiden työntekijöiden hoitamissa ylisuurissa ryhmissä. Sijaisiakaan ei saa nykyään enää ottaa. Yritä siinä tarjota syliä ja huomiota 12 pienelle samaan aikaan... Ja nykyään on enenevissä määrin niitä vanhempia, jotka tuovat nämä pienet laitokseen jopa lomillaankin....

Itse hoidin omat lapseni 3-vuotiaaksi kotona ja senkin jälkeen tein pitkään osa-aikatyötä. Ymmärrän, että kaikilla ei ole tähän varaa. Näin sanoi myös ne jotka ajeli Teslalla hakemaan lasta hoidosta sinne kivitalonsa pihalle. Ei meidänkään perheessä olla rikkaita, mutta elettiin pikkulapsiaika vaatimattomammin ja nipistettiin sitten kaikesta muusta kulutuksesta. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä, voin sanoa että tämä sijoitus kannatti. Esikoisella oli omat haasteensa lapsena, mutta hänestäkin on kasvanut mahtavan tasapainoinen ja järkevä lukiolainen.

Pikkulapsiaika on monessa suhteessa haastavaa tasapainoilua perheille, mutta se aika on ohi ennen kuin huomaakaan! Pitäkää huolta omasta perheestänne ja asettakaa se etusijalle. Ette varmasti tule sitä sijoitusta vanhana katumaan!

Maailman onnellisin maa on tilastoihin perustuva analyysi ei mielipidekysely.

Suomessa on  yllättävän paljon kiusaamista. Kun kaveripiiri vaihtui toiseen, niin elämä helpottui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on melko autistista ja kusipäistä porukkaa. 

Entäs sitten?

Niin että sitten sopii vain olla sinkkuna ja vetää käteen siellä peräkamarissa eikä tuhota muiden elämää.

Mä luulen, että valtaosa suomalaisista ei ole mitään ylisosiaalisia. Useimmille riittää se oma perhe, lähisuku sekä muutama hyvä ystävä. Harvassa on ne suomalaiset, joilla on kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa viettävät aikaansa, joille soittelevat ja muuten pitävät yhteyttä. Arkisin töiden jälkeen on kotihommat ja harrastukset eikä enää jakseta lähteä vielä ystäviä tai sukulaisia tapaamaan. Viikonloputin menevät aivan liian nopeasti. 

Suomalaiset myös asuvat aika ahtaasti. Kuinka monella on edes 8-hengen ruokapöytää kotonaan? Idylliset sunnuntaipäivälliset läheisten tai vaikka ystäväperheen kanssa ei oikein onnistu, kun ruokapöytään mahtuu vain oma perhe. Ravintoloissa syöminen on kallista. Hyvä, jos on varaa maksaa omat sapuskansa. Jos pitäisi vielä maksaa kutsumiensa ihmisten sapuskat, niin ei kovinkaan monelta onnistu. Ainakaan joka viikko tai edes joka toinen.

Myös etäisyydet on monella pitkiä. Ihmiset muuttavat eikä enää asutakaan ystävän tai kaverin kanssa kävelymatkan päässä. Ei välttämättä edes parinkymmenen kilometrin päässä vaan kauempana. Suomessa ei ole myöskään tapana lähteä arkisin töiden jälkeen työkavereiden kanssa baariin kaljalle vaan me suomalaiset tullaan kotiin. Korkeintaan ruokakaupan kautta. 

Mulla on iso suku, serkkujakin ollut reilusti yli 30. Mutta en mä lapsuuden jälkeen enää ole kovin paljon ollut serkkujeni kanssa tekemisissä. Aikoinaan tuli kutsut serkkujen häihin, mutta ei enää serkkujen lasten häihin. Nyt nähdään - se mitä nähdään - enää jonkun hautajaisissa. Ja koska isääni lukuunottamatta kaikki edellisestä sukupolvesta on jo mullan alla, niin eipä niitäkään serkkujen tapaamisia tule enää kuin yhdet. 

Uskoisin, että ainakin yksi syy yksinäisyyden lisääntymiseen on se, että sisaruksia ei ole nykyisin kovin montaa. Joillain ei yhtäkään. On vain ne ikääntyvät vanhemmat sekä oma puoliso ja omat lapset, mikäli sellaisia on. Joku aiemmin kirjoitti, että ystävien ja kavereiden odotetaan nykyisin korvaavan perhe, suku ja kyläyhteisö. Jos ystäviä ja kavereita ei ole tai nämä elävät omaa hektistä elämäänsä, niin aika yksinhän siinä sitten on. Se, tunteeko itsensä silloin yksinäiseksi vai ei, on kuitenkin ihan yksilöllistä.

Toden puhuja ei menesty.                                                                                                                                               bal

Petteri Orpon (Kok.) sinimusta hallitus tuottaa epätoivoa, eriarvoisuutta, taloudellista ahdinkoa ja työttömyyttä. Nuo johtavat päihdeongelmiin, syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin, jopa oman hengen riistämiseen.