Miksi suomessa on niin paljon yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset aloituksessa esitettyihin kysymyksiin tulevat rivien välistä tästä ketjusta, toki joku kirjoitti ihan suoraankin, että "miksi mitään paskatyyppejä pitäis nähdä". Meillä on kansana ehkä geeneissä kulkeva asennevamma. On tosin perheitä, joissa vanhemmilta ja isovanhemmiltakin siirtyy malli, että muita ihmisiä on ihan mukavaa tavata, ja kun apua antaa voi sitä myös pyytää - tai sitä ei edes välttämättä tarvitse pyytää, kun joku jo tarjoaa koska on pidetty yhteyttä.

Suomalainen kärsii niin hyvässä kuin pahassakin mieluummin yksin kuin seurassa, ja kärsimystähän koko suomalainen elämä useimmille on. Mikään ei ole koskaan hyvin, vaikka loppujen lopuksi meikäläinen yhteiskunta vastaa kuitenkin kohtuu hyvin yksilön tarpeisiin - toki heikennystä on tullut ja tulee jatkossa lisää, mutta peruspalikat saa jokainen kuitenkin jos osaa vaan hyödyntää.

Ja ei, en tarkoita että pitäisi elää amerikkaliseen malliin yliso

Hyvin kirjoitettu! Mä tuosta välimuodosta vielä sanoisin sen, että ainakin mulla itselläni on vain rajallinen määrä voimia auttaa muita ja edes kuunnella muiden murheita. Sen vuoksi mulla ei ole kymmeniä ihmisiä, joille edes kuuntelevana korvana ja olkapäänä jaksaisin olla. En edes silloin, kun omassa elämässäni on kaikki hyvin, enkä varsinkaan silloin, kun ei ole. Kun mulla on ollut kaikista rankinta, olen halunnut tavata vain niitä ihmisiä, joilla menee hyvin tai joiden kanssa puhutaan vain iloisista ja hyvistä asioista. Ei mun eikä kenenkään muunkaan vaikeuksista. Hetket näiden ihmisten kanssa on ollut kuin lasillinen kylmää vettä Saharassa. Virkistävää ja auttaneet jaksamaan. 

Tuossa on eroa ihmisissä. Minua ei kuormita muiden murheet. Jopa saan siitä jotain, jos pystyin olemaan sen verran avuksi, että toinen sai puhutuksi omistaan.

Tähän yksilökeskeiseen kulttuuriin suomalaisia kasvatetaan nykyään ihan hallituksen toimesta. Varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelman perusteet nykyään jopa velvoittavat tähän. Yksilö nostetaan yhteisön ja yhteisen hyvän edelle.

Ennen oli ok, että esim. perseilevä koululainen koululainen laitetaan ulos luokasta, jotta muilla on oppimisrauha. Nykyään opettajan pitää jonglöörata kaikkien lumihiutaleiden puolesta, mutta yksilön itse ei tarvitse nähdä vaivaa oman oppimisen eteen. Sitten ihmetellään kun mitkään opettajan tekemät kuperkeikat ei auta ja kaiken kukkuraksi vanhemmat tulee lankoja pitkin kun opettaja antoi niin huonon numeron.... 

Varhaiskasvatuksessa ainakin pitäisi palata ajassa taaksepäin. Jättää ilmiöoppimiset ja digitaidot vähemmälle ja painottaa hyvien käytöstapojen, auttamisen ja vastuunkannon opettelua.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on eroa ihmisissä. Minua ei kuormita muiden murheet. Jopa saan siitä jotain, jos pystyin olemaan sen verran avuksi, että toinen sai puhutuksi omistaan.

Muakaan ei kuormita silloin, jos murheita on vain yhdellä eikä hänelläkään joka päivä vuosien ajan. Mutta silloin, jos ihmissuhteissasi 99% on pelkästään toisen murheiden kuuntelua ja tämä kuunteleminen on päivittäistä, niin mä en jaksa. Sen takia tarvitsen myös niitä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa iloisiakin asioita. 

Suomessa mennään asioissa negatiivisuus edellä. Muistatko milloin viimeksi olet ollut kannustava ja positiivinen ensin ja sitten vasta negatiivinen? Väitän,jos olisimme ystävällisempiä toisillemme emme olisi tässä suossa.

                                                          Jos huomaa hyvää niin hämätään.                                                                                                                                                                                                            lok-

Kun on päässyt turhista ihmisistä eroon arvostelemasta ulkonäköä ja valintojani niin ei voisi ihanampaa olla päästessä turhista taakoista. Kumpa olisi nuorenakin ollut sama järki päässä mutta onneksi se on tullut myöhemmin kun ei ollenkaan.

Tekisi monille hyvää kun ei väkisin roiku sellaisissa ihmisissä joista vain pahaa mieltä saa. Oma seurakin on parempaa kuin sellaiset jotka mielen pahoittaa aina.

Riittää ihan yksi tai kaksi sellaista ihmistä joillekka kelpaa sellaisenaan eikä tarvitse mitään esittää eivätkä he vertaile muihin, ei juoruile eikä naureskele takanapäin.

Onni osata erottaa hyvät ja huonot ihmiset eikä huonojen kanssa ole pakko olla missään tekemisissä.

Maailman onnellisin kansa.

Hakkeritiimin vika 

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitää kuolemaan asti pärjätä yksin. Ei edes oma perhe ja ystäväpiiri oo kiinnostuneita toisistaan. Ihmiset ovat aivan helevetin kylmiä nykyään.

Ihailen esim. noita arabi perheitä kun ne ihan tulee naapurin ovelle tarjoamaan ruokaa ihan puhtaasta ystävällisyydestä. Samoin siellä etelä- euroopassa. Arkena istutaan kaikki yhdessä syömässä ja heittelemässä vitsiä.

Suomalaisesta kulttuurista puuttuu kokonaan sellainen terve vuorovaikutus muihin ihmisiin. 

Juuri näin, olen viime aikoina miettinyt että minun varmaan pitää järjestää itse itseni hautaankin kun sen aika joskus tulee. Kukaan ei tule avuksi. Sukulaisilta olen joskus vaivihkaa asiaa kysellyt niin vastaus on ollut että eivät halua alkaa kenenkään lähiomaiseksi. Olen kateellinen niille joille riittää kädestä pitelijöitä mutta toisten eli itseni mukaan lukien on tultava yksin toimeen.

Mielenterveysongelmista puhutaan paljon. Toivoisin että selkiytettäisiin mitä ne ovat. Jos vähän jokin asia masentaa niin eihän se ole mielenterveysongelma. En kuitenkaan ole asiaa vähättelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ei viitsi yhtään olla sosiaalisia. On kultturinen lupa kököttää kotona murjottamassa myös kesällä vaikka iloinen meneminen ja ihmisten tapaaminen hyödyttäisi paljon enemmän. Myös talvimasennukseenkin.

Kyllä savolaiset ja karjalaiset ovat paljon sosiaalisempia kuin esim puukkojunkkarit.

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisin kansa.

Määrätyin kriteerein asia on noin.

Nro 150: "Juuri näin, olen viime aikoina miettinyt että minun varmaan pitää järjestää itse itseni hautaankin kun sen aika joskus tulee. Kukaan ei tule avuksi. Sukulaisilta olen joskus vaivihkaa asiaa kysellyt niin vastaus on ollut että eivät halua alkaa kenenkään lähiomaiseksi. Olen kateellinen niille joille riittää kädestä pitelijöitä mutta toisten eli itseni mukaan lukien on tultava yksin toimeen."

Suomessa ajatellaan, että lähiomaiseksi ryhtymiseen liittyy velvollisuuksia ja vastuita. Jo terveydenhuollossa kysytään lähiomaisen yhteystietoja eli henkilöä, jolle ilmoitetaan sairastumisistasi ja jonka vastuulle sinut sitten - varsinkin iäkkäänä - voidaan tuupata, kun laitetaan sairaalasta ulos. Lähiomaisen oletetaan huolehtivan niin kauppareissuista, ruuanlaitoista, siivouksesta, pyykinpesusta  kuin kaikesta muustakin tai ainakin järjestävän erilaisia palveluita sille, jonka lähiomainen on. Lähiomaiseksi ryhtyminen on siis eräänlainen vapaaehtoistyö, josta et voi siihen kerran ryhdyttyäsi päästä enää eroon. Ja teet sitä täysin sen toisen ihmisen ehdoilla, et omillasi. 

Suomessa ei onneksi kukaan vainaja jää hautaamatta vaan kunta kyllä hoitaa hautauksen, jos omaisia ei ole tai omaiset ovat kykenemättömiä esim ikänsä tai terveydentilansa puolesta hoitamaan vainajaa hautaan. 

Vierailija kirjoitti:

Maailman onnellisin kansa.

No emmä ny tiiä, sanoo suomalainen ! Negatiivisuus edellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitää kuolemaan asti pärjätä yksin. Ei edes oma perhe ja ystäväpiiri oo kiinnostuneita toisistaan. Ihmiset ovat aivan helevetin kylmiä nykyään.

Ihailen esim. noita arabi perheitä kun ne ihan tulee naapurin ovelle tarjoamaan ruokaa ihan puhtaasta ystävällisyydestä. Samoin siellä etelä- euroopassa. Arkena istutaan kaikki yhdessä syömässä ja heittelemässä vitsiä.

Suomalaisesta kulttuurista puuttuu kokonaan sellainen terve vuorovaikutus muihin ihmisiin. 

 

Juuri näin, olen viime aikoina miettinyt että minun varmaan pitää järjestää itse itseni hautaankin kun sen aika joskus tulee. Kukaan ei tule avuksi. Sukulaisilta olen joskus vaivihkaa asiaa kysellyt niin vastaus on ollut että eivät halua alkaa kenenkään lähiomaiseksi. Olen kateellinen niille joille riittää kädestä pitelijöitä mutta toisten eli itseni mukaan lukien on tu

Hautaustoimistoon voi tosiaankin olla yhteydessä ja tehdä valmiiksi oman viimeisen matkan suunnitelman.

Minun pitkä kommentti/tilitys täältä sitten poistettiin.

Suomalaisesta jurottaja kansasta, metsäläisistä. Sivistys voi näkyä rakennuksista vaikka nekin pää osin aika surkeita tekeleitä arkitehtuurisesti.

Ihmiset pääosin tyhmiä, kaksinaamaisia, pahantahtoisia, mielisairaita, alkoholisteja, narkkeja ym kuspäitä ja autisteja kuten joku oli hienosti aiemmin laittanut.

Kommunikointi todella haasteellista.

Pashan puhuminen kyllä luonnistuu ja muiden kiusaamimen haukkuminen syrjiminen ym mitä vain keksivät

Yhteisöllisyys=Lauma=Tiivistetty typeryys

Lasten "kasvattaminen" joopa joo. Annetaan tehdä mitä huvittaa eikä mtn rajoja. Hyvin näkee Esim kuusankoskella alkoholisti juoppo narkki vanhempien pennut mitä siellä ulkona liikkuu niin tekevät mitä huvittaa.

Eikä opeteta lapsille mitään sääntöjä mikä väärin mikä oikein ja mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Käytöstavat puuttuvat niin lapsilta kuin aikuisilta.

Huomenen sanominen tai tervehtiminen tai vastaava puuttuu käytöstavoista.

Kohteliaisuus säännöt myös hukassa. Ensin itse sitten muut.

Luin vanhoja kirjeitäni ja olin nuorempana positiivisempi ja oli paljon tulevaisuudenuskoa, mutta sitten tuli työpaikkakiusaamista ja minut potkittiin nelikymppisenä ulos (17 v. töitä) ja töihin jäivät yli 55-vuotiaat, niin katkeroiduin, että millä oikeudella he saivat pitää työpaikkansa. Opiskelen uutta ammattia, mutta elämä on aika raskasta, kun on ollut samaan aikaan läheisen kuolema. Jos edes nuoremmat olisivat mukavia työharkoissa, mutta hekin pitävät minua kilpailijanaan. Koen olevani väliinputoaja. Yritän olla positiivinen, mutta välillä koen, etten kuulu mihinkään porukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa mennään asioissa negatiivisuus edellä. Muistatko milloin viimeksi olet ollut kannustava ja positiivinen ensin ja sitten vasta negatiivinen? Väitän,jos olisimme ystävällisempiä toisillemme emme olisi tässä suossa.

Yleensä aina. Silti olen yksin. Valittajat eivät kaipaa seuraansa positiivista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmista puhutaan paljon. Toivoisin että selkiytettäisiin mitä ne ovat. Jos vähän jokin asia masentaa niin eihän se ole mielenterveysongelma. En kuitenkaan ole asiaa vähättelemässä.

Diagnosoitu ja työkyvyttömäksi tekevä vaikea-asteinen masennus itsellä.