Minulle kelpaisi mikä työ vain, johon minut otettaisiin, mutta ei ole otettu mihinkään
Taustaksi sen verran, että olen yliopistokoulutettu (maisteri) nainen, ikää 46. Oman alan työkokemusta 20 vuotta eli valmistuin 25 vuotiaana ja siitä saakka olin oman alan töissä (lähinnä määräaikaisissa, mutta koko ajan ilman katkoksia), kunnes nyt olen ollut vuoden työtön. Ennen valmistumista tein oman alan assaritöitä. Olen päihteetön ja savuton, tavallisen oloinen ja näköinen ihminen. Työkaverina olen ollut pidetty, myös yhteistyökumppanit ovat arvostaneet minua. Sen on verran kremppaa selässä ja polvissa, että nostelu ja kumartelu ei käy, tai jos niitä tekee niin seuraa viikon sairausloma eli osa töistä on terveyden vuoksi poissuljettu. Mutta mikä tahansa oman alan työ kävisi ja mikä tahansa muun alan mihin minut vain otettaisiin. Mutta ei ole otettu mihinkään, hakenut kyllä olen. Onko muilla vastaavasta kokemusta? Että on normaali fiksu tyyppi, mutta minnekään ei vain oteta töihin? Ei siis edes omaa koulutusta selvästi alempiin hommiin.
Kommentit (28)
Minuakin kiinnostaisi ne sinun pää- ja sivuaineet, ne vaikuttavat paljon työllistymiseen. Valtsikassa opiskelit, mutta mitä kaikkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali 46v joka ei pysty kumartelemaan tai nostelemaan? Olisi normaalia jos et pystyisi tuohon 96v. Olen sua vanhempi ja kyllä harrastan omalla ajalla myös "paheita" mitä mainitsit. Niitä on turha luetella tai nostaa itseäsi jalustalle jos olet oikein kiltti ja kunnollinen vapaalla, kun työnantajaa kiinnostaa vain se mitä teet tai olet tekemättä työaikana. En mä kiinnostuisi hakijasta joka korostaa omaa siveellisyyttään, mutta töissä on rajoittunut mitä voi tehdä. Tuossa iässä on vielä kymmeniä vuosia työtä edessä ja kannattaa keskittyä siihen, ei siihen mitä on takana. Koulutukset ja työkokemus toki kannattaa ja pitää mainita, mutta keskustelun pääpaino olisi hyvä pitää tulevassa, ja siis niissä positiivisissa puolissa, eli mitä voit antaa työpaikalle.
Yritin vain sanoa, että otsassani ei lue alkoholisti. Ja polvet ja selkä menneet urheilussa rikki, minkä sille voi
Polvet ja selän saa aina kuntoutettua, jos vaan motivaatio on kunnossa. Jumppaaminen fyssarin ohjeiden mukaan ja jos se ei riitä, sitten leikkaussaliin. Eli tuo ei ole mikään tekosyy sille, että ei pysty nostelemaan ja kantelemaan. Vaivaa pitää tietysti nähdä, mutta kyllä tuossa iässä pitää olla elämänsä kunnossa ja pitää huolta itsestään. Joskus tosiaan 90-vuotiaana voi selkä ja polvi alkaa kremppailla niin paljon, ettei voi nostella tai kannella.
Hoida ensin itsesi siihen kuntoon, että oot työkykyinen ja ala sitten etsiä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali 46v joka ei pysty kumartelemaan tai nostelemaan? Olisi normaalia jos et pystyisi tuohon 96v. Olen sua vanhempi ja kyllä harrastan omalla ajalla myös "paheita" mitä mainitsit. Niitä on turha luetella tai nostaa itseäsi jalustalle jos olet oikein kiltti ja kunnollinen vapaalla, kun työnantajaa kiinnostaa vain se mitä teet tai olet tekemättä työaikana. En mä kiinnostuisi hakijasta joka korostaa omaa siveellisyyttään, mutta töissä on rajoittunut mitä voi tehdä. Tuossa iässä on vielä kymmeniä vuosia työtä edessä ja kannattaa keskittyä siihen, ei siihen mitä on takana. Koulutukset ja työkokemus toki kannattaa ja pitää mainita, mutta keskustelun pääpaino olisi hyvä pitää tulevassa, ja siis niissä positiivisissa puolissa, eli mitä voit antaa työpaikalle.
Yritin vain sanoa, että otsassani ei lue alkoholisti. Ja polvet
Joskus jumppaaminenkaan ei auta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali 46v joka ei pysty kumartelemaan tai nostelemaan? Olisi normaalia jos et pystyisi tuohon 96v. Olen sua vanhempi ja kyllä harrastan omalla ajalla myös "paheita" mitä mainitsit. Niitä on turha luetella tai nostaa itseäsi jalustalle jos olet oikein kiltti ja kunnollinen vapaalla, kun työnantajaa kiinnostaa vain se mitä teet tai olet tekemättä työaikana. En mä kiinnostuisi hakijasta joka korostaa omaa siveellisyyttään, mutta töissä on rajoittunut mitä voi tehdä. Tuossa iässä on vielä kymmeniä vuosia työtä edessä ja kannattaa keskittyä siihen, ei siihen mitä on takana. Koulutukset ja työkokemus toki kannattaa ja pitää mainita, mutta keskustelun pääpaino olisi hyvä pitää tulevassa, ja siis niissä positiivisissa puolissa, eli mitä voit antaa työpaikalle.
Yritin vain sanoa, että otsassani ei lue alkoholisti. Ja polvet
"Polvet ja selän saa aina kuntoutettua, jos vaan motivaatio on kunnossa. Jumppaaminen fyssarin ohjeiden mukaan ja jos se ei riitä, sitten leikkaussaliin. Eli tuo ei ole mikään tekosyy sille, että ei pysty nostelemaan ja kantelemaan."
Voisitko ystävällisesti keksiä parannuskeinot myös syövälle, osteoporoosille ja koronalle, kun nyt keksimään rupesit?
Vierailija kirjoitti:
Sama minulla 49 v mutta minä voin kantaa tavaroitakin mutta ei vaan kelpaa mihinkään.
Muuttotyöntekijäksi, postinjakajaksi, pakettiautonkuljettajaksi, henkilökohtaiseksi avustajaksi, siivoojaksi. Onhan noita mihin pääsee kuka vain.
Minulla oli samanlainen tilanne, kun jäin työttömäksi 50-vuotispäiväni tietämillä. Nyt on kymmenen vuotta kulunut, työttömyys jatkuu ja elämän edellytykset ovat käytännössä tuhoutuneet. (Teoriassahan voi vaikka voittaa lotossa tai ihmeparantua.)
Monet ovat herttaisen lapsenuskoisia siinä, että liikuntarajoitteinen ihminen saa töitä siinä missä täysin tervekin. Jos kuitenkin jo työpaikkahaastattelua järjesteltäessä rajoite aiheuttaa ylimääräistä vaivaa, työnantaja päätyy helposti palkkaamaan jonkun toisen. Totta on kyllä se, että pahastikin liikuntarajoitteinen voi pitää työpaikkansa - ongelma onkin työpaikan saaminen.
Hoitoapulaisen töitä ilman alan koulutusta olen tehnyt palvelukodeissa ja päiväkodissa, tavallaan kotityön tapaista, tiskeistä huolehtimista, pyykkäystä, roskien vienti tms.
Yritin vain sanoa, että otsassani ei lue alkoholisti. Ja polvet ja selkä menneet urheilussa rikki, minkä sille voi. Ei se niin harvinaista ole. Ap