Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin käyn keskustelun siitä mitä kumpikin tulevaisuudelta odottaa, jos kyseessä on vakavan, sitoutuneen seurustelun aloittaminen. Mitä järki laittaa kauheasti paukkuja suhteeseen jossa esim. toinen haluaa joskus lapsia ja toinen ei?

 

Jos olisi vielä tarve löytää vaimo itselle, niin mä kyllä esittäisin rekrytilanteessa naiselle kysymyksen, että minkä kokoisena näet itsesi viiden vuoden päästä?

Ja sinulta voisi kysyä, millä korkeudella luulet jalkovälin härpäkkeidesi roikkuvan viiden vuoden päästä.

Mikä tämä myytti vanhemmiten lattiassa roikkuvista nyyteistä oikein on?

Milloin se roikahtaminen alkaa? Omat kassit eivät ainakaan roiku vielä lainkaan. Ehkä kyse on nyyttien mallista?

M55

Oletteko useinkin kohdanneet deittejä, jotka haluavat heti kättelyssä jutella perheenperustamis- ja avioliittoasioista? Minkä ikäisiä tapauksia nämä olivat? 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naishenkilön, joka teki aikoinaan seurustelukumppanistaan hyöty-haitta-analyysin. 

 

Se on hyvä olla olemassa. Hyödyt ja haitat on tarkkaan punnittava. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko useinkin kohdanneet deittejä, jotka haluavat heti kättelyssä jutella perheenperustamis- ja avioliittoasioista? Minkä ikäisiä tapauksia nämä olivat? 

35-40-vuotiaissa suurimmat riskit. Sitä nuoremmissa ja vanhemmissa ollaan yleensä vapautuneempia.

Lasautetaan eka näkemältä muija raskaaks ja sitte päivitellään muutakin ku ohjelmistoja!

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kai allekirjoitetaan jotkut paperit, olen ymmärtänyt ja ne viedään jonnekin woke-paikkaan...

Joo, niin viedään ja sitten kun siellä paperissa tulee esiin se kohta, että naista ei saa ottaa väkisin parisuhteessakaan, niin yleensä persu pakenee paikalta. Voi tätä elämää ja voi tätä wokea.

Vierailija kirjoitti:

Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D

Jos ei saa parissa vuodessa otetuksi esille asiaa, jota ilman ei parisuhdetta halua jatkaa, ja onnistuu sillä tavalla kuluttamaan lisääntymisaikansa loppuun, ehkä on parempi, että tällainen nainen ei lapsia hanki. Vanhempana joutuu nimittäin olemaan oma-aloitteinen ja reipas lukemattomissa paljon vaikeammissa asioissa, ja se ei selvästikään kaikilta onnistu.

Sehän on vain hyvä, että lisääntymisikäistä naista estetään hankkimasta lapsia. Lapsen hankkiminen on julmin teko, johon ihminen voi ryhtyä. Sen estäminen on suorastaan moraalinen velvollisuus.

t. antinatalisti

En ole koskaan erityisemmin tälläistä keskustelua käynyt läpi. Mutta olen ihan keskustelun lomassa saanut hankittua tarvittavat tiedot siten ettei ole tarvinnut tentata yhtäkään miestä. Itselleni on kyllä kaikista tärkeintä ensiksi selvittää onko potentiaaliselle deitillä ja minulla kemiaa, eli onko yhteensopivuutta kuten mielekkäitä keskusteluita, yhteisiä harrastuksia joita voitaisiin yhdessä puuhastella, pitääkö matkustelusta jne, samankaltainen huumori ja millainen fyysinen kemia on.  Näin 40v, lapset ja urat on tehty jos ne on olleet ne tärkeimmät, eli niistä ei tarvitse stressata enää. Toisaalta mulle on ihan se ja sama asutaanko yhdessä vai erillään jne eli olen itse melko joustava näiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

Kumppanin valinta on yksi tärkeämpiä valintoja elämässä, joten on syytäkin miettiä tarkkaan kenet ottaa kumppanikseen. Kyllä välillä kauhistuttaa, että monet tuntuvat käyttävän kumppanin valintaan vähemmän aikaa kuin ravintolassa ruokalajin valitsemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

 

Kumppanin valinta on yksi tärkeämpiä valintoja elämässä, joten on syytäkin miettiä tarkkaan kenet ottaa kumppanikseen. Kyllä välillä kauhistuttaa, että monet tuntuvat käyttävän kumppanin valintaan vähemmän aikaa kuin ravintolassa ruokalajin valitsemiseen.

 

Tässä varmaan kumppanilla tarkoitetaan ihmistä, jonka kanssa hankitaan yhteinen koti, asuntolaina ja lapsi? Jos näin, sitten olet varmasti oikeassa. Itse koen, että riskit ovat paljon pienemmät, kun yhteen muuttaminen ja perhe eivät kuulu suunnitelmiin. Jos toinen ei osoittaudu hyväksi kumppanisi, kyllä hänestä nopeasti eroon pääsee.

Tuo kuulostaa enemmän työpaikalta. Hyvä ihmissuhde tapahtuu ikäänkuin itsestään. Enemmän karmivaa jos sitä analysoidaan ja laaditaan Exceleitä.

Onneksi ei tarvi tavoitekeskustella enää koskaan ikinä kenenkään kanssa. Keskustelut on mun osalta keskusteltu. Naimisissa olen.

Eihän kumppanin kanssa tarvitse edes mitään keskusteluja käydä elämän tavoitteista jos tarkoitus vain viihteeksi ja hauskanpitoseuraksi. Eikä välttämättä muutoinkaan. Jälkimmäisessä kuitenkin osin tuurista kiinni jos mykkinä luotetaan että millaiset arvot ja odotukset toisella on. Kepeimmillään on sitä että kumppani haluaa ostaa omakotitalon maalta ja sinne liudan eläimiä. Itse on allerginen eläimille ja inhoaa maaseutuelämää. Tai kumppani ajatellut että vähintään kolme lasta ja itse ei halua ikinä yhtään lasta elämäänsä. Kumppani myös unelmoi syksyisestä hirvenmetsästysporukasta ja itse kaupunkilomasta samaan aikaan. Kuten edellä olevista saattaa eipä meistä tullut mitään vakavampaa. Pysyttiin viihdeyksikkönä siihen asti kunnes löysimme mieluisampaa seuraa molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko useinkin kohdanneet deittejä, jotka haluavat heti kättelyssä jutella perheenperustamis- ja avioliittoasioista? Minkä ikäisiä tapauksia nämä olivat? 

Taisi olla ketjun ekalla sivulla jossa joku uskovainen kertoi että 20v käyty asiat heti ja sitten vasta eteenpäin. Omia kokemuksia ei ole ja olen 25v. Tavoitteet olleet aina molemmilla muuta.

Ymmärrän, että nuorina voi olla tärkeä jutella tavoitteista, koska mahdollisia suuntia on monia. Mutta ainakin minulla kohta 40-vuotiaana elämä on jo sellaista kuin haluan sen olevan, siinä määrin kuin se minulle on mahdollista. Tavoite on elää näin niin kauan kuin terveys sallii. Parisuhde ei tätä muuta suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa enemmän työpaikalta. Hyvä ihmissuhde tapahtuu ikäänkuin itsestään. Enemmän karmivaa jos sitä analysoidaan ja laaditaan Exceleitä.

Tai oikeammin yhtiökumppanuudelta. Mutta sitähän parisuhde - jos siis aikoo olla yhdessä yli 50 vuotta, ostaa yhteisen asunnon ja hankkia lapsia - hyvin pitkälti onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

Itseasiassa nuorempi sukupolvi osaa ilmaista ja sanoittaa omia halujaan ja unelmiaan. Myös nuoret tuntevat itsensä ja tarpeensa paremmin. Tästä syystä uskon, että moni parisuhde on paljon onnellisempi kuin ennen vanhaan (diskoon, puhelinnumero, treffit ja naimisiin) ja asioista pystytään keskustelemaan omilla nimillä omia ja toisen tunteita kuunnellen. 

Olisi ollut kauheaa seurustella 90-luvulla. En olisi saanut mistään tietää, että minulle parhaiten sopiva suhdemalli on edes olemassa. Olisin päätynyt johonkin keskimääräiseen ja itselleni vieraalta tuntuvaan, kun mitään työkaluja muun löytämiseksi ei olisi ollut. Sopi varmaan "lapset ja rivitalo" -tyypeille kyllä oikein hyvin.

Jep. Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa. 

Hyvänä puolena silloin suhteita syntyi helposti, mutta nykyään hyvänä puolena on se että nettisysteemeissä pystyy sentään tekemään jonkunlaista esikarsintaa parinvalinnassa.