Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut kauheaa seurustella 90-luvulla. En olisi saanut mistään tietää, että minulle parhaiten sopiva suhdemalli on edes olemassa. Olisin päätynyt johonkin keskimääräiseen ja itselleni vieraalta tuntuvaan, kun mitään työkaluja muun löytämiseksi ei olisi ollut. Sopi varmaan "lapset ja rivitalo" -tyypeille kyllä oikein hyvin.

Ennen se olikin just niin, että tehtiin kuten muutkin tekee. Opiskeltiin, hankittiin työpaikka, mentiin naimisiin, otettiin yhteinen asuntolaina ja hankittiin lapsia. Se perinteinen "avioliitto, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainennoutaja". Ysärillä ei sentään enää katsottu pahalla, jos lapset oli hankittu avoliitossa eikä avioliitossa. Kasarilla vielä  katsottiin. Ja varsinkin, jos teki kuten minä eli hankki lapsen, vaikka ei ollut edes avoliitossa :D

Olis varmaan syytä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me keskusteltiin. Ei nyt ihan ensimmäisillä treffeillä, mutta varmaan jo toisilla tai kolmansilla. Suurpiirteisesti puhuttiin sitä mitä haluaa elämältä ja parisuhteelta. Onko tavoitteena yhteinen perhe ja jonain päivänä lapsia?

Jos seurustelun aloittavat ovat reilusti aikuisia, niin ehkäpä,  mutta pitääkö just täysikäisiksi tulleiden tämä asia jo tietää ja lyödä lukkoon? Monilla voi perheen perustaminen, talon rakentaminen ym tuntua hyvin kaukaisilta asioilta, kun on vasta aloittamassa aikuisen elämää. Vasta kotoa muuttanut, opiskelut aloittanut ja pitäisi olla jo selvät suunnitelmat elämästä? Ja varsinkin sitovasti, eikä saisi mieltä muuttaa. 

Itsehän en ollut edes täysi-ikäinen kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Ja kyllä me keskusteltiin siitä, millaisia ajatuksia ja toiveita meillä on tulevaisuudelle. Oli saman kaltaisia, naimisiin päädyttiin, toki vuosien seurustelun jälkeen. Ei se mitenkään monimutkaista tai virallista keskustelua ollut, vaan luonteva osa toiseen tutustumista.

Siinä aikuisuuden kynnyksellähän se "mitä haluan tehdä isona" on aika mielen päällä oleva kysymys muutenkin, kun mietitään opiskelupaikkoja, suuntauksia siellä, tulevia työpaikkoja, vaihto-opiskeluja jne. Kyllä niistä asioista kavereittenkin kanssa juteltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

Itseasiassa nuorempi sukupolvi osaa ilmaista ja sanoittaa omia halujaan ja unelmiaan. Myös nuoret tuntevat itsensä ja tarpeensa paremmin. Tästä syystä uskon, että moni parisuhde on paljon onnellisempi kuin ennen vanhaan (diskoon, puhelinnumero, treffit ja naimisiin) ja asioista pystytään keskustelemaan omilla nimillä omia ja toisen tunteita kuunnellen. 

Kyllähän kaikki ihmissuhteet opettaa ennenkaikkea sitä itse tuntemusta. Mitä enemmän sitä on sitä paremmin oppii tuntemaan sen mitä haluaa samoin kun sen mitä ainakaan ei halua. En sanoisi että esim. 90-luvulla ei olisi pystytty keskustelemaan. Ja jos ei pystytty niin useinkin se suhde loppui hyvinkin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa.

Heh. Omat suhteeni ovat aina saaneet alkunsa seksin harrastamisesta. Näin on ollut niin 00-, 10- ja 20-luvuilla. Ihan yhtä hyvin se toimii nykyisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa.

 

Heh. Omat suhteeni ovat aina saaneet alkunsa seksin harrastamisesta. Näin on ollut niin 00-, 10- ja 20-luvuilla. Ihan yhtä hyvin se toimii nykyisinkin.

 

Mullakin 70- ja 80-luvulla ne suhteet alkoi nimenomaan seksuaalisen vetovoiman vuoksi. Ei silloin toisesta miettinyt, onko se aviomiesmatskua tai lapsille isämatskua. Hormonit hyrräs, maailma oli avoin ja elettiin hetkessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa.

 

Heh. Omat suhteeni ovat aina saaneet alkunsa seksin harrastamisesta. Näin on ollut niin 00-, 10- ja 20-luvuilla. Ihan yhtä hyvin se toimii nykyisinkin.

 

Samoin itselläni. Seksillä lähdetty aina liikkeelle ja joskus jatkunut seurusteluun saakka. Naimisiinkin mutta seksi ollut ensimmäinen askel. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa.

 

Heh. Omat suhteeni ovat aina saaneet alkunsa seksin harrastamisesta. Näin on ollut niin 00-, 10- ja 20-luvuilla. Ihan yhtä hyvin se toimii nykyisinkin.

 

Samoin itselläni. Seksillä lähdetty aina liikkeelle ja joskus jatkunut seurusteluun saakka. Naimisiinkin mutta seksi ollut ensimmäinen askel. 

Tämä lähestymistapa on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ihan normaali, mutta amerikkalaisille kavereilleni ei voinut mennä jakeluun. Heillä se madonna/h...ra-kulttuuri määrittelee, että kunnolliset suhteet alkavat neitseellisesti odottamalla.

Väittäisin, että tuollaisen tarvetta tuntee vain tilanteessa, jossa toinen ei ole oikeasti niin kiinnostunut. Kerran olen tapaillut yhtä miestä siten, etten tiennyt, missä mennään ja hän sitten lopettikin suhteen muutaman kuukauden jälkeen. 



Esim. nykyisessä suhteessani mitään keskusteluja ei käyty, mutta oli ihan selvää alusta asti, että molemmat haluaa tätä ja panostaa tähän. Ja aika pian esiteltiin toisemme vanhemmille ja ystäville jne., ettei ollut tarvetta käydä mitään ollaanko-me-yhdessä -keskusteluja, kun asia oli niin selvä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa.

 

Heh. Omat suhteeni ovat aina saaneet alkunsa seksin harrastamisesta. Näin on ollut niin 00-, 10- ja 20-luvuilla. Ihan yhtä hyvin se toimii nykyisinkin.

 

Mullakin 70- ja 80-luvulla ne suhteet alkoi nimenomaan seksuaalisen vetovoiman vuoksi. Ei silloin toisesta miettinyt, onko se aviomiesmatskua tai lapsille isämatskua. Hormonit hyrräs, maailma oli avoin ja elettiin hetkessä. 

Sama täällä. En edes oikein ymmärrä, miten joku voisi alkaa suhteeseen, jos tätä vetovoimaa ei ole. Toki sitten sen jälkeen mietitään, että osuuko muutkin tavoitteet yksiin..

Eikö nuo asiat nyt ole sitä ihan normaalia tutustumista. Mistä toinen tykkää, miten viettää vapaa-aikansa, mitä toiveita ja haaveita on tulevaisuudelle jne. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa enemmän työpaikalta. Hyvä ihmissuhde tapahtuu ikäänkuin itsestään. Enemmän karmivaa jos sitä analysoidaan ja laaditaan Exceleitä.

Millä tavalla sinun hyvä ihmissuhde siitä automaattisesti muuttuu silmän räpäyksessä huonoksi jos menet exceliin laittamaan ylös ajatuksiasi?

Normi työpaikkaan en ota koskaan vuosikymmenien sitoumuksiin liittyviä juttuja tai satojen tuhansien lainoja. Menen töihin kello seitsemän ja poistun 15.09. En ajattele töitä vapaa-ajalla normaalisti ja olen viikkoja vuodesta vapaalla. Jos suhde etenee ja hankin lapsia olen sitoutunut ennemmän tai vähemmän siihen lapsen toiseen vanhempaan kuten nyt. Samoin meillä on lainoja joista yhdessä huolehdimme. Emme ole vapaalla toisistamme viikkoja vaan vietämme aikaa koko ajan yhdessä koska haluamme. Ainakin toistaiseksi näin kun taas duunissa luuhaan tasan pakollisen. 

Tasan tarkkaan siis mietin vähintään yhtä tarkkaan parisuhteeseen liittyvät asiat kuin työhön. Eri asia oli suhteissa jotka eivät olleet vakavia tai nykyisenkään suhteen alkusenteillä kun vain seksiä lähinnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa.

 

Heh. Omat suhteeni ovat aina saaneet alkunsa seksin harrastamisesta. Näin on ollut niin 00-, 10- ja 20-luvuilla. Ihan yhtä hyvin se toimii nykyisinkin.

 

Samoin itselläni. Seksillä lähdetty aina liikkeelle ja joskus jatkunut seurusteluun saakka. Naimisiinkin mutta seksi ollut ensimmäinen askel. 

Tämä lähestymistapa on Suomessa ja

Heterot haluavat sen neitsytvaimonsa monessa kulttuurissa ja onhan näitä Suomessakin. Kamalaa jos ollut toisen miehen kanssa ennen MINUA ja eron jälkeen tapetaan ex jos löytää toisen tai jopa kun kehtasi jättää. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut kauheaa seurustella 90-luvulla. En olisi saanut mistään tietää, että minulle parhaiten sopiva suhdemalli on edes olemassa. Olisin päätynyt johonkin keskimääräiseen ja itselleni vieraalta tuntuvaan, kun mitään työkaluja muun löytämiseksi ei olisi ollut. Sopi varmaan "lapset ja rivitalo" -tyypeille kyllä oikein hyvin.

Ennen se olikin just niin, että tehtiin kuten muutkin tekee. Opiskeltiin, hankittiin työpaikka, mentiin naimisiin, otettiin yhteinen asuntolaina ja hankittiin lapsia. Se perinteinen "avioliitto, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainennoutaja". Ysärillä ei sentään enää katsottu pahalla, jos lapset oli hankittu avoliitossa eikä avioliitossa. Kasarilla vielä  katsottiin. Ja varsinkin, jos teki kuten minä eli hankki lapsen, vaikka ei ollut edes avoliitossa :D

Missä ihmeessä olette kasvaneet? Isotätini oli kirjaimellisesti boomer, kasvatti yksinhuoltajana lapsen ja sen jälkeen heilasteli niin kuin itse tykkäsi, eikä joutunut siitä mitenkään sorsituksi. Ei kai nyt enää ysärillä tai kasarilla ketään niin pahalla sentään katseltu. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa nuoruudessa parisuhteet syntyivät lähes poikkeuksetta jossain humalankäryisessä kapakassa jonka jälkeen naimaan ja sitten alettiin ehkä seurustelemaan. Seurustelusuhde syntyy aika helposti seksin jälkeen, kun rakkaushormonit ovat kummallakin osapuolella kohollaan. Ja kyllä, kaikki normaalit tyypit niissä baareissa hilluivat viikonloppuisin vielä 2000-luvun vaihteessa.

 

Heh. Omat suhteeni ovat aina saaneet alkunsa seksin harrastamisesta. Näin on ollut niin 00-, 10- ja 20-luvuilla. Ihan yhtä hyvin se toimii nykyisinkin.

 

Mullakin 70- ja 80-luvulla ne suhteet alkoi nimenomaan seksuaalisen vetovoiman vuoksi. Ei silloin toisesta miettinyt, onko se aviomiesmatskua tai lapsille isämatskua. Hormonit hyrräs, maailma oli avoin ja elettiin hetkessä. 

Seksuaalinen vetovoima ja seksi ovat kyllä eri asioita, vaikkei kummassakaan tietenkään mitään vikaa ole. Harvalla suhde alkaa jostain muusta kuin seksuaalisesta vetovoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako lapsia vai ei missään tapauksessa halua, on ihan oleellinen tieto. Yleensä ihmiset keskustelevat omista haaveistaan jo tutustuessaan toisiinsa. Jos toinen haaveilee keikkahommista ja maailmanympärimatkoista ja toinen taas omakotitalosta ja lapsista... niin ollaan kovin kaukana toisten arjesta.

Tämä on niin henkilökohtaista, mikä kenellekin on tärkeää. Minulle esimerkiksi ei ole mitenkään oleellinen tieto, haluaako toinen mahdollisesti lapsia vai ei. En sen perusteella jätä tutustumatta toiseen.

Edelleen, se ettei jokin asia olisi sinulle tärkeä, ei tarkoita etteikö se merkittävälle enemmistölle olisi. 

Eri ihmisille kyseessä on tosiaan vaihtelevan painoarvon saava asia. Yksille asialla ei ole mitään merkitystä, toisil

Se ei ole se pointti. Vaan se, että kukaan aikuinen ihminen ei voi olla niin tyhmä, ettei tietäisi, että monelle se on tärkeä aihe, josta pitää olla valmis puhumaan tai sitten suoraan sanoa ettei halua keskustella. 

Me puhuttiin kolme viikkoa tapaamisesta, mistä ostetaan talo, ja että mennään naimisiin. Siitä on nyt 14 onnellista vuotta.

Erittäin hyvä kysymys. Olen seurustellut elämäni aikana kaksi kertaa ja ennen molempien suhteiden aloittamista käytiin koko loppuelämää koskeva tavoitekeskustelu. En voisi kuvitellakaan toimivani toisin ja jäädä katselemaan ja roikottamaan asioita. Mielestäni tässä asiassa ihmisen täytyy tietää mitä haluaa, tehdä se tiettäväksi ja toimia sen mukaan. Elämää ei kannata heittää hukkaan turhaan haahuiluun. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin käyn keskustelun siitä mitä kumpikin tulevaisuudelta odottaa, jos kyseessä on vakavan, sitoutuneen seurustelun aloittaminen. Mitä järki laittaa kauheasti paukkuja suhteeseen jossa esim. toinen haluaa joskus lapsia ja toinen ei?

Mitä järkeä sopimuksissa on, kun eihän kukaan voi tietää sitä mitä vaikka vuoden päästä haluaa? Mielihän muuttuu koko ajan, minulla nyt ainakin.