Lue keskustelun säännöt.
mies alkaa muutamien ensimmäisten tapaamisten jälkeen huomauttelemaan käytöksestäni?
20.07.2024 |
Olen käynyt muutaman kerran treffeillä miehen kanssa ja en oikein ota hänestä selvää. Hän on toisaalta hyvin älykäs ja haluaa keskutstella paljon tunteista, mutta on samalla melko vaativa. Huumorintajumme ei myöskään kohtaa ollenkaan ja oloni on todella ristiriitainen ja hämmentynyt.
Yksillä treffeilä hän mm "esitti" minua liioitellen kertomassa erästä hänelle aiemmin kertomaani kokemustani ja sen piti ilmeisesti olla vitsi, mutta se tuntui lähinnä loukkaavalta. Eräs pe ilta hän soitti minulle ja kun en ollut vastannut puhelimeen (olin kaupassa), niin lähetti heti viestin jossa "vitsaili" että olenko lähtenyt bilettämään. Jos olen kysynyt mitä hän haluaisi tehdä kun suunnittelemme seuraavaa näkemistä, vastaus on voinut olla ilmeisesti vitsillä että haluaa katsella kun tanssin. Mielestäni tämä on vain creepyä eikä vitsiä, ja mieleen tulee että joku tosi osuus siellä on takana.
Toinen asia joka on saanut minut miettimään on se, että hän on jo nyt huomautellut käytöksestäni. Ymmärrän, että en ole täydellinen ja haluan selvittää asian, jos olen loukannut toista, mutta tuntuu, että standardi on melko kova. Kerran hän avautui minulle tuntemuksistaan meidän suhteestamme ja kun reagoin "väärin", tämä johti pitkään keskusteluun siitä miten toisen tunnekokemus tulee ottaa vastaan. Kehityn mielelläni ihmisenä ja pyysin anteeksi, mutta aivan alkuvaiheessa tutustuessa on minusta aika paljon odottaa heti että toinen osaa reagoida juuri oikealla tavalla, enkä itse haluaisi vielä käyttää energiaa ns. kehityskeskusteluihin. Jos en ole aivan hereillä keskusteluissa/tavatessa tai en osaa olla tarpeeksi avoin/huomiova, niin saan kuulla siitä, mutta tämä kaikki tapahtuu niin että hän korostaa että kaikki tekevät virheitä ja tärkeintä on että on haavoittuvainen, mikä saa pääni entistä enemmän sekaisin.
Vastaavia tapahtumia on ollut muitakin ja en tiedä onko hänessä joku kontrolloiva puoli vai olenko vain tulossa hulluksi ja ylianalysoin. Tai ehkä olen itse liian karkea ja kypsymätön, en tiedä onko vika minussa vai onko tämä vain täysin väärä ihminen minulle. En ole aiemmin tottunut tällaiseen kaiken analysointiin yhdessä.
Kommentit (296)
121/296
|
21.07.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksillä treffeilä hän mm "esitti" minua liioitellen kertomassa erästä hänelle aiemmin kertomaani kokemustani ja sen piti ilmeisesti olla vitsi, mutta se tuntui lähinnä loukkaavalta."
Tuossa on kyse todella halventavasta käytöksestä. Jätä viestillä vaan. On manipuloija.
Ja siis tämä! Olisi ehdottomasti pitänyt sanoa että tämä ole ok ja ei tunnu kivalta. Sen sijaan istun hiljaa ja sitten seuraavassa hetkessä pyytelen anteeksi että en osannut reagoida oikein hänen avautumiseensa. Ja kaiken lisäksi mietin että vika on varmaan vaan itsessä (no osittain tietysti onkin kun olisi heti pitänyt sanoa että joo, tämä oli tässä).
-ap
Lopeta nyt jo se mielistely, ei sinun tarvitse myöskään toimia niin kuin täällä ehdotetaan ja hävetä joka suuntaan sitä, että väärin meni.
Niinkuin joku tuossa sanoikin, ei välttämättä tarvitse taistella omasta tilastaankaan ja olla assertiivisesti läsnä. Pitää vain ymmärtää syvällisesti se, että on aika epätodennäköistä, että toinen on sinulle sopiva. Voit ihan hyvin mukautua tilanteeseen ja myönnellä niinkuin teit. Kunhan seuraat, mitä sitten tapahtuu. Et halua sitäkään tilannetta, jossa näytät omat korttisi ja toinen alkaa pelata niiden mukaan. On monia hyviä tapoja varautua siihen, ettei toinen ole ihan ihmiseksi laskettavissa. Tärkeintä on ymmärtää oma hellä- tai siis paremminkin heikkomielisyys ja opetella realismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Juokse ja lujaa! Eroa, mutta älä kasvotusten. Joo tiedän ettei käytöstapojen mukaista, mutta tuossa voi olla väkivallan uhka tai sitten voi alkaa mielistelemään, ettet jätä ja hämmentää sinua lisää. Itse en tajunnut juosta, tuo pahenee tuosta ja minua lopulta alkoi lyömään. Silloin sain erottua ja muutettua. Onneksi ei ollut yhteisiä lapsia ja pääsin kerrasta eroon. Vainosi vielä sen jälkeenkin ja imarteli ja koitti, että muuttuu ja palattaisin yhteen. Lähetti, jonkin 15 sivuisen rakkauskirjeen. En lukenut enää ensimmäisiä lauseita pidemmälle. Työn puolesta nykyisin kohtaan näitä tilanteita välillä myös. Luota intuitioosi joka sanoo, että kaikki ei ole kunnossa. Pelasta itsesi aiemmin, kun minä tein! Kaikkea hyvää sinulle!
Olet poikkeus naisissa, sillä suurin osa menee takaisin, kun saa tuota imartelua, lirkuttelua ja 15-sivuisia rakkauskirjeitä.
Tuskin on ainoa laatuaan. Minäkin erosin narsistipiirteisestä ja juuri ennen kuin hän ryhtyi väkivaltaiseksi (alkoi jo uhkailemaan). Takaisin en ole ottanut.
"Parisuhteen etsimistä pitää miettiä ennemminkin kaupankäyntinä. Molempien kuuluisi olla riittävän tyytyväisiä siihen, mitä on tarjolla. Ei se niin mene, että tullaan esittämään vaatimuksia, ja koska ne on esitetty, toiselle tulee liuta velvollisuuksia."
Hyvin kiteytetty.
Vierailija kirjoitti:
"Hyi hyi e l v e t t i!
Nyt sit olet varovainen ja tosiaankin jätät sen sit viestillä. Sehän kidnappaa ja sulkee sut johonkin perunakellariin ja ties mitä."
:D
Oot vissiin kattonu aika paljon TrueCrimeä? Mutta joo, kyllä tällastakin voi tapahtua.
Ei tarvitse mennä perunakellariin asti, on paljon epämiellyttäviä vaihtoehtoja, joiden takia on syytä pysyä pois paikalta. Ap ei trollina kertonut, miksi hänen mielestään on parempi kohdata toinen jäähyväisiä varten. Mutta ihan jo kuuma kahvi heitettynä päin näköä on epämiellyttävyydessään sitä luokkaa, ettei sen riskiä kannata ehkä turhanpäiten ottaa. Saati siihen verrattavat henkiset loukkaukset, joita toinen erittäin todennäköisesti sylkee suustaan. Joku niistä voi jäädä kalvamaan pahasti. Olisi hyvä lähteä siitä ajatuksesta, että jos on todennäköistä, että toisella on päässä aggressiivista vikaa, se on syytä ottaa todesta. Jos menetkin julkiselle paikalle jäähyväisiä jättämään, miten varmistat poistumisesi? Toinen voi lähteä perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos useat ihmiset elämässäsi eivät ole tuoneet näitä mainitsemiasi epäkohtia sinussa esiin, mutta tämä mies pystyy kertomaan ne muutaman tapaamisen jälkeen, mitäpä luulet niiden paikkansa pitävyydestä? Oma todellisuutesi on jo hämärtynyt.
Ei kukaan pysty analysoimaan toista ihmistä syvällisesti muutaman tapaamisen jälkeen, mutta pystyy takertumaan henkilökohtaisiin (kipeisiin) asioihin, joista (kuten sinäkin) alkaa analysoida kaikkea kuten olenko tulossa hulluksi, olempa kauhea ihminen jne.
Tämän tyyppisten ihmisten normaalija tapoja on kertoa tietävänsä kaikki mitä ajattelet, minkälainen ihminen olet ja takertua juuri sellaisiin asioihin mistä olet puhunut kipeinä asioina tai johonkin yleismaailmalliseen asia minkä olet maininnut mielipiteenäsi, toitottaen sinulle eri tavoin kuinka epänormaali olet näistä asioista johtuen etkä osaa etkä pysty mihinkään. Tunnista kontrollointi, manipulointi ja alistaminen.
Vierailija kirjoitti:
"Hyi hyi e l v e t t i!
Nyt sit olet varovainen ja tosiaankin jätät sen sit viestillä. Sehän kidnappaa ja sulkee sut johonkin perunakellariin ja ties mitä."
:D
Oot vissiin kattonu aika paljon TrueCrimeä? Mutta joo, kyllä tällastakin voi tapahtua.
On jo taluttanut henkiseen perunakellariin, mutta ovi ei ole vielä kiinni.
Ap, ei sinuun kohdistu miehen puolelta muuta kuin manipulaatiota. Hän ei rakasta sinua eikä ole rakastunut. Hän voi olla aivan haltioissaan ja ihastunut, mutta ei sinuun ihmisenä vaan uutena leluna. Minulla meni kaksi vuotta ennen kuin sain mielenterveyteni takaisin, eikä suhde kestänyt vuottakaan.
Niitä rakkauslurituksia käytetään hurmaamaan. Hurmaamaan. Silmänkääntötemppu, jolla saadaan saalis ansaan.
Älä ole hänen seuraava marionettinsa.
P.s. 15-sivuinen rakkauskirje ei ole niitä, joilla manipuloidaan taktisesti vaan sairaan mielen sairas tuotos ja ilmentymä. Eikös se Gabby Petitonkin tappajapoikaystävä kirjoittanut jonkun sairaan kirjeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyi hyi e l v e t t i!
Nyt sit olet varovainen ja tosiaankin jätät sen sit viestillä. Sehän kidnappaa ja sulkee sut johonkin perunakellariin ja ties mitä."
:D
Oot vissiin kattonu aika paljon TrueCrimeä? Mutta joo, kyllä tällastakin voi tapahtua.
Ei tarvitse mennä perunakellariin asti, on paljon epämiellyttäviä vaihtoehtoja, joiden takia on syytä pysyä pois paikalta. Ap ei trollina kertonut, miksi hänen mielestään on parempi kohdata toinen jäähyväisiä varten. Mutta ihan jo kuuma kahvi heitettynä päin näköä on epämiellyttävyydessään sitä luokkaa, ettei sen riskiä kannata ehkä turhanpäiten ottaa. Saati siihen verrattavat henkiset loukkaukset, joita toinen erittäin todennäköisesti sylkee suustaan. Joku niistä voi jäädä kalvamaan pahasti. Olisi hyvä lähteä siitä ajatuksesta, että jos on todennäköistä, että toisella
Yleensä nuo uskovat itseensä niin paljon, että pystyvät manipuloimaan ihmisen face to face -tilanteessa. Näin ainakin psykopaattieksäni. Hän löytää narut, joista vedellä. Monelle naiselle toimii, että herkkä sielu viimein löysi ihanan ilmestyksen, johon rakastua, seksi parasta koskaan ikinä, hän on murtunut, sairas tms. ja tarvitsee naista jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä että suhteen päättyminen voi tuntua häpeälliseltä tai nololta. Voisiko joku selittää.
Minulla oli väkivaltainen ja herkästi loukkaantuva äiti. Hän sanoi huomanneensa minun säälivän häntä kun olin taapero. Varovaisuus ja syyllisyydentunne on jotenkin kasvanut luonteekseni, ja suhteiden päättäminen on ollut todella vaikeaa. Tuntui sekä häpeälliseltä että nololta kokea kaksinaamaisia tunteita viimeiset päivät, ja kannoin syyllisyyttä sekä niistä että toisen kärsimyksistä. Olin mielestäni kylmä paska, kun en itsekään aina ymmärtänyt, miksi en halunnut jatkaa.
Monella muulla on varmasti paljon kieroutuneempi kasvuympäristö vielä. Ja hormonit saavat jossittelemaan. Itse sain realismia enemmän vasta vaihdevuosissa. Silti olen ollut aika immuuni tietyntyyppisille manipulointiyrityksille. Ehkä ne eivät olleet samoja, joita äitini käytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei voi määrätä, miten sinä otat hänen tai kenenkään tunnekokemuksia vastaan vai otatko ollenkaan.
Jokaisen on lopulta itse käsiteltävä omat tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä että suhteen päättyminen voi tuntua häpeälliseltä tai nololta. Voisiko joku selittää.
En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta nuorena olin todella huonoitsetuntoinen ja epävarma sekä ilmeisen omistushaluinenkin, niin silloin suhteen päättyminen tai siis se, että mies jätti ei niinkään aiheuttanut surua vaan tuota häpeää ja osin jopa vihaakin siitä, että mies nöyryytti minua.
Häpeää? Millä tavalla häpeää? Että sua hävetti, että muut saivat tietää, ettet "kelvannut" miehelle, kun jouduit jätetyksi ja sitä kautta sussa on jotain vikaa. Sellaistako häpeää tarkoitat?
Entä mitä vihaa tunsit? Mistä siis? Että hän saattoi sut asemaan, että muut luulee, että sussa on jotain vikaa, kun jouduit jätetyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo luettuani kohdan "huumorintajumme ei myöskään kohtaa ollenkaan" voin kommentoida, että ei tule toimimaan. Oikeasti. Älä tuhlaa enempää aikaasi.
Yhteinen huumori on tärkeää ja myöskin yhteinen näkemys siitä, kuinka paljon haluaa kaikkea analysoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maindfakkia, kriipyä, red fläggiä, goustaamista, gäslaitinkia, soulmeittiä, niinku.
Mut hei sun pitää cheissaa sun driimmssei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maindfakkia, kriipyä, red fläggiä, goustaamista, gäslaitinkia, soulmeittiä, niinku.
Mut hei sun pitää cheissaa sun driimmssei!
Eli suomeksi toi äijä on mulkku eikä kykene olemaan kaveri eikä miesystävä. Kannattaa seurustella henkilön kanssa, jonka kanssa on mukavaa ja yksinkertaista.
"Kerran hän avautui minulle tuntemuksistaan meidän suhteestamme ja kun reagoin "väärin", tämä johti pitkään keskusteluun siitä miten toisen tunnekokemus tulee ottaa vastaan."
:-DDDDDDDDDDDDDDD Jos joku mies tulisi minulle muutamien treffien jälkeen länkyttämään jotain siitä miten hänen tunnekokemuksensa tulee ottaa vastaan niin ne olisivat kyllä viimeiset treffit.
Hyi hitto, kuulostaa kamalalta. Aivan kuin joku vanhempi henkilö, joka opettaa tyttöä tavoille.
Lähde menemään jos noin moni asia vaivaa jo tässä vaiheessa. Kannattaa kuunnella näissä asioissa intuitiota, sillä se on usein oikeassa, eikä todellakaan ole mikään turha tunne.
Tunnen muutaman sellaisen miehen joista tunnistan jotain samaa kuin tuosta kuvauksesta. He ovat älykkäitä tapauksia jotka kykenevät keskustelemaan tunteista, ja saattavat toisinaan olla hyvinkin empaattisia. Mutta isoimpia red flageja näissä miehissä on taipumus heittää välillä hyvinkin loukkaavia vitsejä, jotka eivät naurata ketään vaan nimenomaan loukkaavat. Ja sitten taas joissakin tilanteissa kyse ei edes ole vitsistä, vaan he mielestään sanovat asiat vain suoraan niin kuin ne ovat, eikä heitä haittaa se että heille suututaan asiasta.
Omasta mielestäni vitsi on epäonnistunut, jos se loukkaa eikä naurata. Ja tiettyyn rajaan asti on hyvä puhua asioista suoraan, mutta ihan kaikkea ei vain voi kaikissa tilanteissa sanoa ääneen.
Voi olla että kyse on harmittomasta tapauksesta, jolta vain on käytöstavat hukassa. Mutta samalla kyllä myös vähän huolettaa, voiko kyseessä olla sittenkin todella sairas tapaus.
"Hän ei voi määrätä, miten sinä otat hänen tai kenenkään tunnekokemuksia vastaan vai otatko ollenkaan. "
:D
Nimenomaan.
Eri juttu olisi, jos olisitte avioliitossa olleet yli 10 vuotta ja teillä olisi lapset jne. Niin silloin pitäis vähän ottaa huomioonkin toista, mutta ei tässä kohtaa, tällä tavalla 5 tapaamiskerran jälkeen.