Voisitko seurustella sellaisen kumppanin kanssa, joka ei koskaan halua tavata lastasi tai viettää aikaa hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. En voisi piilottaa loppuikääni lapsiltani niin isoa asiaa kuin seurustelukumppani. Mitään uutta isää en ole vailla eikä lapsia tapaamaan todellakaan ole mikään kiire, päinvastoin hidas eteneminen on vaan hyvä, mutta jos suhde syvenee niin tulee aika kun lastenkin on aika saada tietää ja tavatakin. 

Meinasit, että lopun elämääsi olet lapsesi kanssa yhtä pakettia? Kannattaisiko päästää irti ja antaa lapsen itsenäistyä...

Itse ainakin olen ihan näin aikuisena paljon  tekemisissä ja hyvissä väleissä omien vanhempieni kanssa. Autetaan toisiamme tarpeen mukaan, kyläillään, joskus käydään reissussa yhdessä jne. Pitäisin tosi outona, jos vanhemmallani olisi kumppani, jota en tapaisi koskaan. Samanlaiset, hyvät ja lämpimät välit haluan säilyttää omiin lapsiini. Tietenkin he muuttavat aikanaan pois ja ehkä perustavat oman perheensä, mutta he ovat silti aina osa elämääni (toivottavasti). 

Näin se on tosiaan nähtävä, että jotkut lapsettomat on sellaisia, ettei erilaista elämää elävien kanssa sosialisoiminen onnistu. 

Omissa piireissänikin on kyllä joitain lapsettomia ihmisiä, mutta ei yhtään sellaista, joille lapset olisivat vieras asia tai jotain mistä ei tykätä. Käytännössä siis esim. velaparilla on kummilapsia. Ja porukalla viihdytään. Itselle hyvin vierasta sellainen tietynlainen epäsosiaalisuus. No, olkoot jokainen sellainen kuin on, mutta kyllä tämän keskustelun lukeminen nyt vain vahvisti sitä ajatusta, ettei tule minun elämässäni tuollaista tilannetta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on tosiaan nähtävä, että jotkut lapsettomat on sellaisia, ettei erilaista elämää elävien kanssa sosialisoiminen onnistu. 

Omissa piireissänikin on kyllä joitain lapsettomia ihmisiä, mutta ei yhtään sellaista, joille lapset olisivat vieras asia tai jotain mistä ei tykätä. Käytännössä siis esim. velaparilla on kummilapsia. Ja porukalla viihdytään. Itselle hyvin vierasta sellainen tietynlainen epäsosiaalisuus. No, olkoot jokainen sellainen kuin on, mutta kyllä tämän keskustelun lukeminen nyt vain vahvisti sitä ajatusta, ettei tule minun elämässäni tuollaista tilannetta vastaan.

Kavereissani on kyllä joitakin vanhempia, mutta yhteinen ajanvietto on pääasiassa lapsetonta eikä kukaan näistä vanhemmista ei oleta, että muut haluavat ilman muuta viettää aikaa heidän lastensa kanssa. Varmaan se enemmistön elämäntilanne on kussakin sosiaalisessa piirissä se, joihin vähemmistö sitten sopeutuu. Näin on varmaan monen muunkin piirteen ja elämäntapa-asian kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. En voisi piilottaa loppuikääni lapsiltani niin isoa asiaa kuin seurustelukumppani. Mitään uutta isää en ole vailla eikä lapsia tapaamaan todellakaan ole mikään kiire, päinvastoin hidas eteneminen on vaan hyvä, mutta jos suhde syvenee niin tulee aika kun lastenkin on aika saada tietää ja tavatakin. 

Meinasit, että lopun elämääsi olet lapsesi kanssa yhtä pakettia? Kannattaisiko päästää irti ja antaa lapsen itsenäistyä...

Olen eri, mutta onko sinulla koskaan ollut läheisiä ihmissuhteita? Ainakaan ei sellaisella meiningillä, että kaikki on yhtä suurta perhettä tai ainakin mutkattomasti tuttuja ilman mitään ihme rajoittuneisuutta. 

Minulla on lukuisia läheisiä ihmissuhteita, mutta ne ovat pääosin kahdenvälisiä

Sama juttu. Olisi outoa olettaa, että koska haluan viettää aikaa kanssasi, haluan totta kai viettää aikaa myös puolisosi, lapsesi, äitisi tai tanhukaverisi kanssa.

Sama juttu. Olisi outoa olettaa, että koska haluan viettää aikaa kanssasi, haluan totta kai viettää aikaa myös puolisosi, lapsesi, äitisi tai tanhukaverisi kanssa.

Minä taas olen tottunut esim. viettämään joulua porukalla niin, että siinä on kavereita ja vanhempia, isovanhempia, joillain on lapsia ja joillain ei, joillain on koira jne. Ihmiset on erilaisia ja mulle tuo teidän malli kuulostaa oudolta ja kylmältä ja sellaiselta, ettei vaan ole samanhenkinen ihminen. Livenähän me tuskin edes päädyttäisiin keskustelemaan, eli sen puoleen kummankaan ei tarvitse miettiä, mutta siksi se onkin hassua netissä miettiä voisiko tapailla sitä ja tätä, kun selvästikään ei livenä koskaan edes törmäyskurssille päätyisi :D Deittaillessakin ihmiset luontevasti hakeutuu samanhenkisten yhteyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Olisi outoa olettaa, että koska haluan viettää aikaa kanssasi, haluan totta kai viettää aikaa myös puolisosi, lapsesi, äitisi tai tanhukaverisi kanssa.

Minä taas olen tottunut esim. viettämään joulua porukalla niin, että siinä on kavereita ja vanhempia, isovanhempia, joillain on lapsia ja joillain ei, joillain on koira jne. Ihmiset on erilaisia ja mulle tuo teidän malli kuulostaa oudolta ja kylmältä ja sellaiselta, ettei vaan ole samanhenkinen ihminen. Livenähän me tuskin edes päädyttäisiin keskustelemaan, eli sen puoleen kummankaan ei tarvitse miettiä, mutta siksi se onkin hassua netissä miettiä voisiko tapailla sitä ja tätä, kun selvästikään ei livenä koskaan edes törmäyskurssille päätyisi :D Deittaillessakin ihmiset luontevasti hakeutuu samanhenkisten yhteyteen. 

En tiedä, miksi sinun mielestäsi emme voisi päätyä keskustelemaan, mutta siinä olet tietty oikeassa, että mahdollisen kumppanin olisi hyvä olla sosiaalisesti jokseenkin samanhenkinen tai vähintäänkin joustava tai ymmärtäväinen.

Jos mies ei haluisi tavata lapsiani, päättelisin ettei hän ole oikeasti kiinnostunut minusta ja elämästäni.

Pitäisin suhdetta väliaikaisena ja saattaisin katsella jo toista, parempaa.

riippuu siitä haluaisiko uusi mies omia lapsia, en itsekään kauheasti tykkää aiemmista lapsistani eikä mun tarvi onneksi heidän kanssa paljoa aikaa viettää

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei haluisi tavata lapsiani, päättelisin ettei hän ole oikeasti kiinnostunut minusta ja elämästäni.

Pitäisin suhdetta väliaikaisena ja saattaisin katsella jo toista, parempaa.

:D Loistava esimerkki tuli heti.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei haluisi tavata lapsiani, päättelisin ettei hän ole oikeasti kiinnostunut minusta ja elämästäni.

Pitäisin suhdetta väliaikaisena ja saattaisin katsella jo toista, parempaa.

Tästä tulee mieleen työkaveri entiseltä työpaikalta. Yritimme viritellä ystävyyssuhdetta, mutta hän otti nokkiinsa, kun en ollut kiinnostunut pariskunta-illanvietosta. Hänen mukaansa en ollut oikeasti kiinnostunut ystävyydestä, koska en ollut halukas viettämään aikaa hänen puolisonsa kanssa. Voi hyvänen aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. En voisi piilottaa loppuikääni lapsiltani niin isoa asiaa kuin seurustelukumppani. Mitään uutta isää en ole vailla eikä lapsia tapaamaan todellakaan ole mikään kiire, päinvastoin hidas eteneminen on vaan hyvä, mutta jos suhde syvenee niin tulee aika kun lastenkin on aika saada tietää ja tavatakin. 

Meinasit, että lopun elämääsi olet lapsesi kanssa yhtä pakettia? Kannattaisiko päästää irti ja antaa lapsen itsenäistyä...

Olen eri, mutta onko sinulla koskaan ollut läheisiä ihmissuhteita? Ainakaan ei sellaisella meiningillä, että kaikki on yhtä suurta perhettä tai ainakin mutkattomasti tuttuja ilman mitään ihme rajoittuneisuutta. 

Minulla on lukuisia läheisiä ihmissuhteita, mutta ne ovat pääosin kahdenvälisiä

Ei minunkaan monet ystävät ole toisiaan tavannut, vietetään aikaa kahdestaan/sen porukan kanssa jossa on tutustuttu, ei muiden. Miellän kuitenkin perhesuhteet aika eri asiaksi. En voisi kuvitella vakavaan parisuhteeseen kumppania, joka ei koskaan tapaisi vanhempiani, siskoani tai lapsiani, tai niitä läheisimpiä ystäviäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. En voisi piilottaa loppuikääni lapsiltani niin isoa asiaa kuin seurustelukumppani. Mitään uutta isää en ole vailla eikä lapsia tapaamaan todellakaan ole mikään kiire, päinvastoin hidas eteneminen on vaan hyvä, mutta jos suhde syvenee niin tulee aika kun lastenkin on aika saada tietää ja tavatakin. 

Meinasit, että lopun elämääsi olet lapsesi kanssa yhtä pakettia? Kannattaisiko päästää irti ja antaa lapsen itsenäistyä...

Olen eri, mutta onko sinulla koskaan ollut läheisiä ihmissuhteita? Ainakaan ei sellaisella meiningillä, että kaikki on yhtä suurta perhettä tai ainakin mutkattomasti tuttuja ilman mitään ihme rajoittuneisuutta. 

Minulla on lukuisia läheisiä ih

Jaa. Minun kanssani seurustelevan ihmisen ei tarvitse koskaan tavata parasta ystävääni, sisaruksiani, vanhempiani, pomoani tai ketään muutakaan toista elämäni ihmistä, ellemme seurustelukumppanini ja minä sitä molemmat halua. Minulle tämän lupaaminen ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa tai pohdinnan paikkaa, ja seurustelukumppanini tahdon  kunnioittaminen tässä asiassa on päinvastoin minulle hyvin tärkeä juttu.

Ilmeisesti tämä on sitten joiltakuilta liikaa pyydetty?

Ei. En voisi. 

Ei sillä suhteella olisi tulevaisuutta koska lapseni tulevat aina olemaan elämässäni, ja parisuhteelta haluan kaiken. Yhteisen elämän ja jaetun arjen. 

Satunnaiseen seksiin mikä ettei, jos sellaista harrastaisin (en harrasta). Muuten ei. 

Minä,minä ,minä on ainoa joka tässä ketjussa tulee ilmi. Minä ja minun tarpeet ja halut. Mitäs muista,kunhan minä itse. En ottais teistä ketään.

Itsekkyys on epäseksittäintä mitä tiedän. Itseä ei haittaa kenenkään lapset. Ne on tehty ja sillä selvä. Jos tapaan ihanan ihmisen,niin kaikki kyllä lutviutuu. Ja niin on käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Minä,minä ,minä on ainoa joka tässä ketjussa tulee ilmi. Minä ja minun tarpeet ja halut. Mitäs muista,kunhan minä itse. En ottais teistä ketään.

Itsekkyys on epäseksittäintä mitä tiedän. Itseä ei haittaa kenenkään lapset. Ne on tehty ja sillä selvä. Jos tapaan ihanan ihmisen,niin kaikki kyllä lutviutuu. Ja niin on käynyt. 

Useimmat ihmiset tavoittelevat toivottavasti parisuhdetta nimenomaan omien tarpeidensa ja halujensa ohjaamana ja niistä kiinni pitäen. Siinä vaiheessa, kun muiden ihmisten tahto ajaa omien rajojesi yli, ei sinulla ole toivoakaan terveestä ihmissuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä,minä ,minä on ainoa joka tässä ketjussa tulee ilmi. Minä ja minun tarpeet ja halut. Mitäs muista,kunhan minä itse. En ottais teistä ketään.

Itsekkyys on epäseksittäintä mitä tiedän. Itseä ei haittaa kenenkään lapset. Ne on tehty ja sillä selvä. Jos tapaan ihanan ihmisen,niin kaikki kyllä lutviutuu. Ja niin on käynyt. 

Useimmat ihmiset tavoittelevat toivottavasti parisuhdetta nimenomaan omien tarpeidensa ja halujensa ohjaamana ja niistä kiinni pitäen. Siinä vaiheessa, kun muiden ihmisten tahto ajaa omien rajojesi yli, ei sinulla ole toivoakaan terveestä ihmissuhteesta.

Ymmärsit väärin. En anna kenenkään kävellä yli. 

Mutta ymmärrän sen, että kompromisseja joutuu elämässä tekemään. Aina ei voi saada ihan kaikkea mitä itse haluaa. Varsinkin kun suhteessa on kaksi ihmistä ja on täysin mahdotonta että kumpikin haluaa aina samoja asioita.

Pärjään kyllä vaikka en aina saa just sitä mitä minä haluan. Tulen onnelliseksi myös siitä,että muut on tyytyväisiä. Voitko kuvitella? Nautin myös enemmän siitä, että voin antaa kuin ottaa 

Toivottavasti emme puhu liikaa toistemme ohi, mutta minulle on ainakin selvää, että parisuhde sijaitsee sillä alueella, jossa molempien osapuolten halut ja toiveet limittyvät, eikä ulotu sellaiselle alueelle, johon kuuluvia asioita toinen tai molemmat eivät lainaan halua. Yhdessä tehdään niitä asioita, jotka yhdistävät ja ovat molemmista mielekkäitä, ja niitä muita asioita tehdään sitten yksin tai jonkun toisen kanssa. En pidä eettisenä sellaista suhdetta, jossa vaadin toista tekemään asioita, joita hän ei halua tehdä, vain siksi että ne ovat minulle tärkeitä.

Jos tuota yhteistä aluetta ei ole riittävästi jaettavaksi, sitten suhteella ei ole edellytyksiä onnistua. Ja juuri tämän vuoksi pitääkin olla tarkkana siinä, kenen kanssa alkaa suhdetta eskaloimaan.

Riippuu varmaan siitäkin, miksei halua tavata.

Nimenomaan en halua serustelukumppanin tapaavan lastani tai viettävän hänen kanssaan aikaa. Omaan elämääni voin tuoda toisen ihmisen ja kantaa siitä seuraavat riskit, mutta minulla ei ole oikeutta päättää samaa lapseni puolesta.