Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko seurustella sellaisen kumppanin kanssa, joka ei koskaan halua tavata lastasi tai viettää aikaa hänen kanssaan?
19.07.2024 |
Kysymys koskee luonnollisesti lähinnä yksin- tai yhteishuoltajia.
Minkätyyppinen suhde voisi tulla kyseeseen?
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja mietin, kannattaako kiinnostavatin tapaukset sulkea pois lasten takia.
Kommentit (165)
Alkuun ei tietenkään lapset ole kuvioissa. Mutta kyllä ne jossain vaiheessa esitellään ja kuuluvat elämään yhtälailla. Jos nainen ei minun lapsia halua nähdä, niin nainen kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja vaihtaa maisemaa. Etsiköön jonkun muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kohta 40-vuotiaana kohderyhmästäni aika monella on lapsia.
Tosi moni kysyy ennen tapaamista: eihän haittaa että mulla on noi lapset.
En tiedä, mitä tuohon oikeastaan pitäisi vastata. Eivät ne lapset kuitenkaan sinne treffeille tai minun kotiini ole tulossa.
Vähän ehkä omituinen kysymys joo, kun jos on tuon verran ikää niin sen olettaisi olevan ennemminkin normi, että on lapsi(a). Enemmän kyse siitä, minkä ikäisiä.
Ei se nyt mikään varsinainen normi voi olla, jos puolet 35-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Kaupungeissa osuus on vielä paljon suurempi. Suurimmalla osalla kavereistani ei lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen suhde alkoi lähinnä seksistä ja ei tietenkään silloin tämä mies lapsia tavannut. Tiesi kuitenkin että minulla on lapsia. Suhde kuitenkin muuttui, nähtiin muutenkin. Mutta pari vuotta yhteensä meni että lapset tapasi. Ei asuta edelleenkään yhdessä, en tiedä asutaanko ikinä. Mutta viettää aikaa välillä meidän kanssa, yleensä kuitenkin nähdään kun lapset eivät ole täällä.
Näin on just hyvä. Jos olisi ihan ehdoton että ei ikinä halua edes nähdä lapsia, olisi outoa. Ihmiset jotka inhoaa lapsia on jotenkin creepyja. En minäkään kaikista lapsista pidä, mutta en pidä myöskään aikuisista. Outoa vihata kokonaan jotain ihmisryhmää. Ja nimenomaan siis vihata, en minäkään oikein pidä vanhuksista, mutta en kuitenkaan vihaa niitä. Enkä kaipaa vihaisia ihmisiä elämääni.
En minä ainakaan inhoa lapsia, vaikka en kumppaneideni lapsia haluakaan tavata. Aika outo oletus.
Juu, ei kiinnosta akat joilla on riippakivi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahdotonta tuollainen järjestely jos lapsi on vaikka alle 18 v. Ja sellainen kumppani ei ole mikään hyvä kumppani jos ei halua puolisonsa lapsia koskaan nähdä.
Miksi olisi mahdoton järjestely? Ihan hyvinhän tuo onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kohta 40-vuotiaana kohderyhmästäni aika monella on lapsia.
Tosi moni kysyy ennen tapaamista: eihän haittaa että mulla on noi lapset.
En tiedä, mitä tuohon oikeastaan pitäisi vastata. Eivät ne lapset kuitenkaan sinne treffeille tai minun kotiini ole tulossa.
Vähän ehkä omituinen kysymys joo, kun jos on tuon verran ikää niin sen olettaisi olevan ennemminkin normi, että on lapsi(a). Enemmän kyse siitä, minkä ikäisiä.
Ei se nyt mikään varsinainen normi voi olla, jos puolet 35-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Kaupungeissa osuus on vielä paljon suurempi. Suurimmalla osalla kavereistani ei lapsia ole.
Hän kirjoitti olevansa pian 40, ei 35v.
Ja normaaleilla sosiaalisilla miehillä on usein kyllä tuossa vaiheessa eli nelikymppisenä lapsia. Satunnaisia veloja tai muutoin lapsettomia poikkeuksia voi olla, mutta suht hyväosaisilla sosiaalisilla ihmisillä jälkeläiset on normi.
Kyllä koska perheleikit on jo osaltani leikitty. Haussa korkeintaan aikuisten välinen hauska suhde mutta välillä tuntuu että siinäkin voi olla liikaa häiriötekijöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja normaaleilla sosiaalisilla miehillä on usein kyllä tuossa vaiheessa eli nelikymppisenä lapsia. Satunnaisia veloja tai muutoin lapsettomia poikkeuksia voi olla, mutta suht hyväosaisilla sosiaalisilla ihmisillä jälkeläiset on normi. "
Näin oli ehkä joskus 00-luvulla mutta ei enää nykyisin. Lapsettomuus ei ole mikään harvinainen poikkeus enää. Kaupunkilaisista 40-44-vuotiaista miehistä kolmannes on lapsettomia.
Miksi ihmeessä etsisin uutta suhdetta, jos minulla on edellinenkin pesue vielä pesässä? Oksettavaa tämä uusperhepelleily, jossa kuvitellaan että "vuoroviikkovanhemmuus" ei ole täysin sama asia kuin polyamoria tai polygamia. Epätoivoisesti huudetaan, että ollaan monogamisia, pakotetaan kakkosvaimot hoitamaan ykkösvaimojen lapsia tai yritetään elää laillista kaksoiselämää
Häpeällistä, turha kuvitella etteivätkö nuoremmat polvet tajuaisi mitä teette
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja normaaleilla sosiaalisilla miehillä on usein kyllä tuossa vaiheessa eli nelikymppisenä lapsia. Satunnaisia veloja tai muutoin lapsettomia poikkeuksia voi olla, mutta suht hyväosaisilla sosiaalisilla ihmisillä jälkeläiset on normi. "
Näin oli ehkä joskus 00-luvulla mutta ei enää nykyisin. Lapsettomuus ei ole mikään harvinainen poikkeus enää. Kaupunkilaisista 40-44-vuotiaista miehistä kolmannes on lapsettomia.
On se nykyisinkin niin. Piirejä on myös monenlaisia, eikä ne kyllä keskenään kauheasti sekoitu edes deittaillessa.
Esim. itse olen tottunut olemaan sosiaalinen ja rohkea, olen tottunut elämänmyönteisiin ekstrovertteihin ja pääosin ihan hyvin onnistuviin perhekeskeisiin ihmisiin, niin en kyllä osaa edes kuvitella itseäni minkään epäsosiaalisen miehen lapsettomuuspiireihin. Yksittäisiä lapsettomia ihmisiä tietysti mahtuu joka piireihin, mutta hyvin vaikea kuvitella, että olisi oikein mitään yhteistä miehen kanssa, jonka piireissä lapsettomuus on normi.
Vierailija kirjoitti:
"Ja normaaleilla sosiaalisilla miehillä on usein kyllä tuossa vaiheessa eli nelikymppisenä lapsia. Satunnaisia veloja tai muutoin lapsettomia poikkeuksia voi olla, mutta suht hyväosaisilla sosiaalisilla ihmisillä jälkeläiset on normi. "
Näin oli ehkä joskus 00-luvulla mutta ei enää nykyisin. Lapsettomuus ei ole mikään harvinainen poikkeus enää. Kaupunkilaisista 40-44-vuotiaista miehistä kolmannes on lapsettomia.
Tämä, ja mitä valveutuneemmaksi ihmiset käyvät, sitä enemmän tämä tulee olemaan näin. Tuollaista "keskiluokkaista sikiämistä" ihan vaan uusien veronmaksajien tehtailun vuoksi pidän erittäin typeränä. Puhumattakaan liitoista, joissa vanhemmat ovat eronneet, ei ole kyse mistään muusta kuin alkeellisesta sikiämisestä, missä ei ole mitään ihailtavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan kukaan voisi olla tosissaan sellaisen henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja normaaleilla sosiaalisilla miehillä on usein kyllä tuossa vaiheessa eli nelikymppisenä lapsia. Satunnaisia veloja tai muutoin lapsettomia poikkeuksia voi olla, mutta suht hyväosaisilla sosiaalisilla ihmisillä jälkeläiset on normi. "
Näin oli ehkä joskus 00-luvulla mutta ei enää nykyisin. Lapsettomuus ei ole mikään harvinainen poikkeus enää. Kaupunkilaisista 40-44-vuotiaista miehistä kolmannes on lapsettomia.
On se nykyisinkin niin. Piirejä on myös monenlaisia, eikä ne kyllä keskenään kauheasti sekoitu edes deittaillessa.
Esim. itse olen tottunut olemaan sosiaalinen ja rohkea, olen tottunut elämänmyönteisiin ekstrovertteihin ja pääosin ihan hyvin onnistuviin perhekeskeisiin ihmisiin, niin en kyllä osaa edes kuvitella itseäni minkään epäsosiaalisen miehen lapsettomuuspiireihin. Yksittäisiä lapsettomia ihmisiä tietysti mahtuu joka piir
Lapsettomuus ei korreloi epäsosiaalisuuden kanssa millään tavalla. Asia on itse asiassa niin päin, että menevät ja suositut miehet, joilla ei ole mitään kiirettä tai intressiä perheen perustamiseen suurentavat lapsettomien osuutta kaupungeissa. Ja jos on lapseton yli 35-vuotiaana, on todennäköisesti lapseton myös 40-vuotiaana ja siitä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä etsisin uutta suhdetta, jos minulla on edellinenkin pesue vielä pesässä? Oksettavaa tämä uusperhepelleily, jossa kuvitellaan että "vuoroviikkovanhemmuus" ei ole täysin sama asia kuin polyamoria tai polygamia. Epätoivoisesti huudetaan, että ollaan monogamisia, pakotetaan kakkosvaimot hoitamaan ykkösvaimojen lapsia tai yritetään elää laillista kaksoiselämää
Häpeällistä, turha kuvitella etteivätkö nuoremmat polvet tajuaisi mitä teette
Mitä mahdat tarkoittaa? Vuoroviikkovanhemmuudessa on yleensä erottu lasten toisesta vanhemmuudesta, joten sen vuoksi ei ainakaan pitäisi olla kahta romanttista- ja seksisuhdetta samaan aikaan.
En. Mun lapsi on tärkeämpi kuin yksikään mies ja tulee aina olemaan. Nyt tosin oon jo kihloissa oikean kumppanin kanssa, mutta sitä ennen olin 10v sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sulkea pois, eihän tuossa ole mitään järkeä edes harkita. Enintään joku kevyt panosuhde onnistuisi noin, mutta ei mikään oikea parisuhde. Et voi olla suhteessa ihmiseen jonka elämän tärkeimmät ihmiset pitää piilottaa sinulta
Näin sanon toisena velana joka ei missään nimessä tapailisi isimiehiä.
Eipä tuo välttämättä mitään piilottelua vaadi. Ystäväni puoliso tapaa omaa lastaan muutaman kerran vuodessa toisella puolella Suomea. Ystäväni ei ole tavannut lasta kuin muutaman kerran, vaikka he ovat olleet yhdessä jo vuosia.
Ihminen joka tapaa lastaan vain "muutaman kerran vuodessa" on alhaista saastaa jopa kaltaiseni laps
No minun kirjoissani on saastaa, jos on tehnyt lapsia mutta ei ole niiden elämässä. Saasta mikä saasta.
Miksi vanhemmat edes haluaisivat seurustelukumppanin tapaavan lastaan, ellei sitten olla etsimässä isän- tai äidinkorviketta ja elättäjää, tai jos elämänhallinta tai -tilanne ei kerta kaikkiaan salli tapailua ilman lasta?
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen suhde alkoi lähinnä seksistä ja ei tietenkään silloin tämä mies lapsia tavannut. Tiesi kuitenkin että minulla on lapsia. Suhde kuitenkin muuttui, nähtiin muutenkin. Mutta pari vuotta yhteensä meni että lapset tapasi. Ei asuta edelleenkään yhdessä, en tiedä asutaanko ikinä. Mutta viettää aikaa välillä meidän kanssa, yleensä kuitenkin nähdään kun lapset eivät ole täällä.
Näin on just hyvä. Jos olisi ihan ehdoton että ei ikinä halua edes nähdä lapsia, olisi outoa. Ihmiset jotka inhoaa lapsia on jotenkin creepyja. En minäkään kaikista lapsista pidä, mutta en pidä myöskään aikuisista. Outoa vihata kokonaan jotain ihmisryhmää. Ja nimenomaan siis vihata, en minäkään oikein pidä vanhuksista, mutta en kuitenkaan vihaa niitä. Enkä kaipaa vihaisia ihmisiä elämääni.
Minusta lapset on creepyja, joten tunne on molemminpuolinen 😘.
Montako päivää vuodesta pitää viettää lapsensa kanssa, jotta ei ole saastaa?
Alue: Aihe vapaa
Nykyinen suhde alkoi lähinnä seksistä ja ei tietenkään silloin tämä mies lapsia tavannut. Tiesi kuitenkin että minulla on lapsia. Suhde kuitenkin muuttui, nähtiin muutenkin. Mutta pari vuotta yhteensä meni että lapset tapasi. Ei asuta edelleenkään yhdessä, en tiedä asutaanko ikinä. Mutta viettää aikaa välillä meidän kanssa, yleensä kuitenkin nähdään kun lapset eivät ole täällä.
Näin on just hyvä. Jos olisi ihan ehdoton että ei ikinä halua edes nähdä lapsia, olisi outoa. Ihmiset jotka inhoaa lapsia on jotenkin creepyja. En minäkään kaikista lapsista pidä, mutta en pidä myöskään aikuisista. Outoa vihata kokonaan jotain ihmisryhmää. Ja nimenomaan siis vihata, en minäkään oikein pidä vanhuksista, mutta en kuitenkaan vihaa niitä. Enkä kaipaa vihaisia ihmisiä elämääni.