Voisitko seurustella sellaisen kumppanin kanssa, joka ei koskaan halua tavata lastasi tai viettää aikaa hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja se on oikeastaan ainoa vaihtoehto. En halua perheeseeni enää enempää ihmisiä, enkä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tai muuten leikkiä kotia. Ne kuviot on jo nähty. En myöskään halua tuoda lasteni elämään uutta ihmistä. Halua kuitenkin aikuisten tapailusuhteen. Parasta olisi löytää mies kenen kanssa voisi tehdä kaikkea kivaa yhdessä, mutta hän ei hinkuisi osaksi minun lasteni elämää. Voitaisiin tapailla lasten ollessa isällään ja käydä esim elokuvissa, syömässä tms.treffeillä silloin tällöin myös lasten ollessa minulla. Ovat jo kouluikäisiä, joten pärjäävät kyllä muutaman tunnin keskenäänkin.

Tällaista suhdetta minäkin kaipaisin. Lapsi on jo teini, enkä näe mitään tarvetta tuoda miesystävääni häntä tapaamaan. Kaipaisin aikuisten suhdetta, en mitään uusperhearkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä, mutta en vakavasti. Tuossa tilanteessa olisi alusta asti ihan selvää, että suhde ei koskaan voisikaan muuttua vakavaksi. Eihän koskaan voisi mennä yhdessä mihinkään perhejuhliin tai suvun tapaamisiin, joita ainakin meidän suvussa on tapana järjestää, ei voisi viettää yhdessä juhlapyhiä, ei matkustella (paitsi jos tyyppi haluaisi maksaa minunkin matkani lasten ollessa isänsä luona kesälomalla muutaman viikon. Itse en maksaisi, koska silloin ei olisi varaa kesäreissuun lasten kanssa, ja lapset kyllä menisi aina edelle valinta tilanteessa). Se olisi pelkkää hauskanpitoa ja tapailua kun minulle sopii. Ei sen enempää. Jossain vaiheessa luultavasti kyllästyisin, mutta siihen asti voisin kyllä jatkaa, jos näillä ehdoilla sille toiselle sopisi. 

Minulle on hyvin vieras ajatus, että sukujuhlat tai lomareissut lasten kanssa tekisivät suhteesta vakavan. Minulle halu o

Jos olisi vahvaa kemiaa ja halua olla toisen kanssa, niin olisi ihan helv etin turhauttavaa tietää, että koskaan ei voida asua yhdessä, tai kun kesäisin kokoonnutaan vanhempieni mökille (minä, lapset ja sisarukset perheineen) ei koskaan mieheni olisi mukana. Varmaan sinnittelisin niin kauan tuollaisessa ikäänkuin suhteen korvikkeessa/ salasuhteessa, kunnes se suurin vetovoima alkaisi hiipua. Mulle kyllä olisi tärkeää ihan täysipainoinen suhde, jossa ei tarvitse vältellä toisen perheenjäseniä, tai aikatauluttaa tapaamisia sen mukaan kuka milloinkin on paikalla. En paheksu yhtään, jos joku haluaa noin elää, mutta minä en pitkällä tähtäimellä pystyisi. Tai ennen kaikkea en haluaisi. Ainoastaan kevyt tapailusuhde jonka on lähtökohtaisesti tarkoituskin olla vain hupia ja ajanvietettä onnistuisi. Jos tunteita olisi minun puoleltani kunnolla mukana, niin vaikeaa olisi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

En voisi rakastua ihmiseen, jolle hänen perheestään erillinen, yksityinen ihmissuhde kumppaniin, joka ei vietä aikaa hänen lapsensa kanssa, merkitsee samaa kuin hänen lapsensa hylkääminen. Tuo ei olisi minusta tervettä ja tasapainoista ajattelua, jos kukaan nyt oikeasti edes noin uskoo.

Ok. No ihmiset on erilaisia ja heillä on myös erilaiset toiveet ja arvot. Mulle ongelma olisi tietää, ettei suhde voisi koskaan edetä. Ei toivoakaan yhteenmuuttamisesta, avioliitosta tai yhteisistä lapsista. Kärsisisin tuollaisessa suhteessa. 

"Jos olisi vahvaa kemiaa ja halua olla toisen kanssa, niin olisi ihan helv etin turhauttavaa tietää, että koskaan ei voida asua yhdessä, tai kun kesäisin kokoonnutaan vanhempieni mökille (minä, lapset ja sisarukset perheineen) ei koskaan mieheni olisi mukana."

Aivan, taidan ymmärtää. Kyse on yhteensopimattomuuden tunnistamisesta ja siihen reagoimisesta. Et näe tälläisella parisuhteella tulevaisuutta, joten et halua liiaksi kiintyä tyyppiin, jonka kanssa et todennäköisesti voi olla viiden vuoden kuluttua. Minulle kuvaamasi tilanne ei olisi lainkaan turhauttava, koska en harrasta parisuhteissani sululointeja tai yhteismökkeilyjä. Itse asiassa saattaisin päin vastoin tuntea impulssin vetäytyä emotionaalisesti ihmisestä, jonka tietäisin olevan erittäin perhekeskeinen ja haluavat (uus)perhe-elämää.

Toivottavasti en kuitenkaan tekisi näin. Olen mielestäni aika hyvä kohtaamaan seurustelukumppanit avoimesti ja jarruttelematta, oli parisuhteen lopullinen kesto mitä tahansa. Minulle ei ole olemassa sellaisia suhteita, jotka ovat "vain hauskanpitoa", vaan kaikki suhteet ovat hauskanpitoa  ja samalla mahdollisimman aitoja.

Mulla on jo niin isot lapset, että ei nyt hirveästi väliä mitä mieltä se mies olisi. 

Voisi sitä lapsenkin näkökulmaa ajatella. Että miltä tuntuu, kun pahimmassa tapauksessa muutaman vuoden sisään pitää tutustua useisiin uusiin äidin/isän ystäviin ja ehkä vielä jakaa kotinsakin vaihtuvien, uusien aikuisten kanssa. Ehkä muutaman vuoden seurustelun jälkeen voisin lapsiakin tuoda kuvioon mukaan, jos on pakko.

Pahimmillaan eräs lyyli olisi kolmansilla treffeillä esitellyt minut lapselleen. Aika huoletonta minusta.

Minulla ja kumppanilla on yhteinen koti, jossa asumme yhdessä yhteisten lastemme kanssa. Olemme naimisissa. Lisäksi kumppaniltani on kakkosasunto toisessa kaupungissa, jossa hänen aiemman liiton lapsi asuu. Hän käy siellä säännöllisesti tapaamassa tätä lasta. Joskus hänellä on meidän lapset mukana. Minä en ole koskaan siellä mukana eikä lapsi käy meillä. Tämä näin minun tahdostani ja on kaikille osapuolille ok, ollut jo monta vuotta. Joten kyllä tällaisessakin tilanteessa on mahdollista edetä suhteessa ihan samalla tavalla kuin ilman tuota edellisen liiton lasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja kumppanilla on yhteinen koti, jossa asumme yhdessä yhteisten lastemme kanssa. Olemme naimisissa. Lisäksi kumppaniltani on kakkosasunto toisessa kaupungissa, jossa hänen aiemman liiton lapsi asuu. Hän käy siellä säännöllisesti tapaamassa tätä lasta. Joskus hänellä on meidän lapset mukana. Minä en ole koskaan siellä mukana eikä lapsi käy meillä. Tämä näin minun tahdostani ja on kaikille osapuolille ok, ollut jo monta vuotta. Joten kyllä tällaisessakin tilanteessa on mahdollista edetä suhteessa ihan samalla tavalla kuin ilman tuota edellisen liiton lasta.

Kiitos kommentistasi. Hauska kuulla, että olette löytäneet teille sopivan järjestelyn. Tässä ketjussa taitaa näkyä se, että vastaajissa on paljon sellaisia, jotka ovat pääasiallisia huoltajia edellisen liiton lapsille, tai jotka ainakin samastuvat tähän positioon eniten. Tilanne voi olla paljon joustavampi, jos ei ole lapsia tai ei ole pääasiallinen huoltaja.

Jännää kuinka moni täällä provoisoituu toisten vastauksista. En ymmärrä. Eihän kai ole tarkoituskaan, että kaikki haluaisivat olla kaikkien kanssa? Miksi siis hermostua, kun osalla on eri toiveet kuin sinulla?

Minulla ei ole lapsia, mutten siltikään edes nyt haluaisi seurustella ihmisen kanssa, joka suhtautuu lapsiin noin. Kuulostaa siltä että hänellä on selkeä näkemys siitä miten elämänsä pitäisi mennä, ja muuttujille on aika vähän tilaa. Ei tee kenestäkään pahaa ihmistä, mutta yhteensopivia emme olisi.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan en halua serustelukumppanin tapaavan lastani tai viettävän hänen kanssaan aikaa. Omaan elämääni voin tuoda toisen ihmisen ja kantaa siitä seuraavat riskit, mutta minulla ei ole oikeutta päättää samaa lapseni puolesta.

Miten handlaat päiväkodin, koulun ja harrastukset? Niissä lapsen elämään tulee uusia ihmisiä väkisinkin. 

Yksinhuoltajana, alle 10-vuotiaiden lasten äitinä, olisi aika rajoittunutta seurustelua, jos mies ei haluaisi koskaan tavata tai olla missään tekemisessä lapsieni kanssa. Tai ettei haluaisi tavata muitakaan sukulaisiani tai en koskaan näkisi hänen sukulaisiaan, varsinkin jos hän vierailisi ja viettäisi aikaa heidän kanssaan. En etsi tuon kaltaista "salasuhdetta".

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja kumppanilla on yhteinen koti, jossa asumme yhdessä yhteisten lastemme kanssa. Olemme naimisissa. Lisäksi kumppaniltani on kakkosasunto toisessa kaupungissa, jossa hänen aiemman liiton lapsi asuu. Hän käy siellä säännöllisesti tapaamassa tätä lasta. Joskus hänellä on meidän lapset mukana. Minä en ole koskaan siellä mukana eikä lapsi käy meillä. Tämä näin minun tahdostani ja on kaikille osapuolille ok, ollut jo monta vuotta. Joten kyllä tällaisessakin tilanteessa on mahdollista edetä suhteessa ihan samalla tavalla kuin ilman tuota edellisen liiton lasta.

Oletan, että lapsi on aikuinen jos asuu miehesi kakkosasunnossa.

Mikä sulla on ollut syynä siihen ettet halua nähdä lasta? Ja olisiko miehesi ehkä vuosien mittaan vaan joutunut tyytymään tähän ratkaisuun vain sinun vaatimuksesta? Aikoinaan asia oli ok, mutta nyt käy jo raskaaksi. Olisi kiva kuulla mitä kävisi jos pyytäisit päästä seuraavaan tapaamiseen mukaan tai esityäisit miehellesi pyynnön kutsua lapsi teille kylään. 

Lapsi ei ollut teidän häissä? Pääsisikö esim. isänsä hautajaisiinkaan? Saako tulla sisaruksiensa tärkeisiin juhliin(rippi, ylppäri, häät)? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja kumppanilla on yhteinen koti, jossa asumme yhdessä yhteisten lastemme kanssa. Olemme naimisissa. Lisäksi kumppaniltani on kakkosasunto toisessa kaupungissa, jossa hänen aiemman liiton lapsi asuu. Hän käy siellä säännöllisesti tapaamassa tätä lasta. Joskus hänellä on meidän lapset mukana. Minä en ole koskaan siellä mukana eikä lapsi käy meillä. Tämä näin minun tahdostani ja on kaikille osapuolille ok, ollut jo monta vuotta. Joten kyllä tällaisessakin tilanteessa on mahdollista edetä suhteessa ihan samalla tavalla kuin ilman tuota edellisen liiton lasta.

Oletan, että lapsi on aikuinen jos asuu miehesi kakkosasunnossa.

Mikä sulla on ollut syynä siihen ettet halua nähdä lasta? Ja olisiko miehesi ehkä vuosien mittaan vaan joutunut tyytymään tähän ratkaisuun vain sinun vaatimuksesta? Aikoinaan asia oli ok, mutta nyt käy jo raskaaksi. Olisi kiva kuulla mitä

En ole sanonut, että lapsi asuu mieheni kakkosasunnossa, vaan että miehellä on kakkosasunto KAUPUNGISSA, jossa lapsi asuu. Lapsi on alakouluikäinen ja asuu pääasiassa äitinsä luona ja käy mieheni kakkosasunnossa joka toinen viikonloppu, silloin kun miehenikin siellä on.

Olen kyllä tavannut lapsen useaan otteeseen tottakai, mutta en halua tavata säännöllisesti, koska en erityisemmin pidä lapsista paitsi omistani. Mieheni lapsi varsinkin on aika raskas. Mieluummin vietän vapaa-aikani omien lasteni tai ystävieni kanssa tai rentoutuen yksin. En ole valinnut tuota lasta hankkia, joten en koe, että minulla on mitään velvollisuuksia tavata häntä. Olen miehelleni tämän kertonut heti alussa ja hän on valinnan tehnyt, että haluaa elää näin. En tiedä tuoko sinulle jotain ylemmyyden tunnetta uskotella, ettei hän olisi tähän tyytyväinen. Meillä on kyllä puheyhteys kunnossa ja tiedän tasan tarkkaan, mitä hän ajattelee.

En ole myöskään sanonut, etteikö miehen lapsi saisi osallistua mihinkään juhliin tms, joten ihmeellisiä olettamuksia. Häihimme ei osallistunut, koska meillä oli lapsettomat häät, hyvin pienimuotoiset.

Jos pyydän päästä mukaan tapaamaan lasta tai kutsua lapsen meille kylään, se on miehelleni täysin ok, mutta ei aiheuta mitään sen ihmeempää.

Ihmeellistä, miten joidenkin on vaikea uskoa, että tällainen suhdejärjestely paitsi toimii, on erinomaisen hyvä.

Aloittaja sanoo että ei halua tavata lasta koskaan. Tässä on moni kertonut kyllä aivan erilaisista kuvioista. Minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää, miten minkäänlainen muu kuin puhtaasti  panosuhde voisi tulla kyseeseen. Ei tuollaisella "suhteella" voi olla minkäänlaista tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti. 

 

Lapset 23,21 ja 18. 

 

Jes. Näin se menee. Ja mussuttajille huomauttaisin, että harvempi nainen tekee kolme lasta jos ei niitä rakasta (okei, sellaistakin esiintyy, mutta ne on ihan eri tarinoita).

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja sanoo että ei halua tavata lasta koskaan. Tässä on moni kertonut kyllä aivan erilaisista kuvioista. Minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää, miten minkäänlainen muu kuin puhtaasti  panosuhde voisi tulla kyseeseen. Ei tuollaisella "suhteella" voi olla minkäänlaista tulevaisuutta. 

Totta kai voi olla. On olemassa parisuhteita, joissa toinen osapuoli ei ole koskaan tavannut kumppaninsa lasta, vaikka yhdessä on oltu vuosia.

Unohdat, etteivät kaikki  vanhemmat ole pienten lasten yh-äippiä. Heille tällainen parisuhdemalli ei niin helposti toimikaan.

En missään tapauksessa, tyypissä on luultavasti muutakin häikkää.

Voisin. Mulla jo aikuiset lapset