Voisitko seurustella sellaisen kumppanin kanssa, joka ei koskaan halua tavata lastasi tai viettää aikaa hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella  vaikuttaa siltä, että joitakin poikkeuksia lukuunottamatta yh-äipille toimivat vaihtoehdot ovat siis yhtäältä kertapanoksi antautuminen tai täysiverinen uusperhearki, mutta mikään merkityksellinen siitä välistä ei onnistu. Hyödyllistä infoa. 👍

Vuoroviikkoisien kanssa tuntuu olevan sama juttu. En halua lapsettomana sotkeutua mihinkään uusperhehelvettiin. Ei ole sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella  vaikuttaa siltä, että joitakin poikkeuksia lukuunottamatta yh-äipille toimivat vaihtoehdot ovat siis yhtäältä kertapanoksi antautuminen tai täysiverinen uusperhearki, mutta mikään merkityksellinen siitä välistä ei onnistu. Hyödyllistä infoa. 👍

Hieman mustavalkoisten lasien läpi luettu. Ei se tarkoita täysveristä uusperhearkea jos haluaa että uusi puoliso ei ole täysin välinpitämätön tai jopa vihamielinen niitä lapsia kohtaan. Että haluaa että se uusi puoliso haluaisi joskus jopa tavata ne lapset. Että se yhteinen koti ja jaettu arki olisi mahdollisia sitten kun ne lapset ovat lähteneet kotoa. Että se uusi puoliso ei lähtisi karkuun sieltä yhteisestä kodista joka kerta kun lapsi tulisi siellä käymään. Jne. 

EN IKINÄ!!

En ole ikinä tapaillut yksinhuoltajia, mutta ehtona pitäisi kyllä olla, että viettämämme aika tulee olla sellaista kahdenkeskistä laatuaikaa, johon eivät kuulu sen enempää lapset kuin anopitkaan. Kummallakin saa olla oma elämä ja omat menot, ja yhdessä ollaan, kun se molempien aikatauluihin sopii.

Jos joku ei kykene olemaan emotionaalisesti läsnä tällaisessa kahden rakastavaisen suhteessa, vaan kokee asialliseksi kohdella toista kuin halpaa panoa tai hetken huvia, hänessä on kyllä jotakin pahasti vialla.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tapaillut yksinhuoltajia, mutta ehtona pitäisi kyllä olla, että viettämämme aika tulee olla sellaista kahdenkeskistä laatuaikaa, johon eivät kuulu sen enempää lapset kuin anopitkaan. Kummallakin saa olla oma elämä ja omat menot, ja yhdessä ollaan, kun se molempien aikatauluihin sopii.

Jos joku ei kykene olemaan emotionaalisesti läsnä tällaisessa kahden rakastavaisen suhteessa, vaan kokee asialliseksi kohdella toista kuin halpaa panoa tai hetken huvia, hänessä on kyllä jotakin pahasti vialla.

Mä vähän ihmettelen miten nopeasti jotkut miehet tutustuttaa siihen lapseensa. Eivät siis edes kysy, kiinnostaako mua joku äitipuolen rooli. Ei kiinnosta, mutta voihan sille lapselle olla toki kohtelias niin kuin lemmikille. Ehkä kannattaisi puhua nämä asiat läpi eikä esitellä kaikkia isin kavereita lapsiparalle. Ties mitä traumoja poloiselle jää kun naisia tulee ja menee.