Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko seurustella sellaisen kumppanin kanssa, joka ei koskaan halua tavata lastasi tai viettää aikaa hänen kanssaan?
19.07.2024 |
Kysymys koskee luonnollisesti lähinnä yksin- tai yhteishuoltajia.
Minkätyyppinen suhde voisi tulla kyseeseen?
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja mietin, kannattaako kiinnostavatin tapaukset sulkea pois lasten takia.
Kommentit (165)
Näin kohta 40-vuotiaana kohderyhmästäni aika monella on lapsia.
Tosi moni kysyy ennen tapaamista: eihän haittaa että mulla on noi lapset.
En tiedä, mitä tuohon oikeastaan pitäisi vastata. Eivät ne lapset kuitenkaan sinne treffeille tai minun kotiini ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää, haluaako ap koskaan tavata myöskään seurustelukumppaninsa muita sukulaisia. Tai ajatteleeko, että voisi ilmestyä tämän lapsen 18-vuotissynttäreille ja vihdoin esitellä itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, haluaako ap koskaan tavata myöskään seurustelukumppaninsa muita sukulaisia. Tai ajatteleeko, että voisi ilmestyä tämän lapsen 18-vuotissynttäreille ja vihdoin esitellä itsensä?
Minä en lähtökohtaisesti välitä tavata kumppanieni muita sukulaisia, enkä varsinkaan osallistu mihinkään heidän sukujuhliinsa. En ole vuosikausiin osallistunut oman sukuni juhliinkaan. Asun Helsingissä niin tämä raja ei ole sen kummempaa ihmetystä herättänyt. Monen suku on ylipäätään kaukana ja muutenkin etäinen.
En voisi vaikka mun lapsi on aikuinen ja muuttaa ihan pian pois kotoa. Siitä huolimatta hän on mun lapsi ja osa mun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sulkea pois, eihän tuossa ole mitään järkeä edes harkita. Enintään joku kevyt panosuhde onnistuisi noin, mutta ei mikään oikea parisuhde. Et voi olla suhteessa ihmiseen jonka elämän tärkeimmät ihmiset pitää piilottaa sinulta
Näin sanon toisena velana joka ei missään nimessä tapailisi isimiehiä.
Eipä tuo välttämättä mitään piilottelua vaadi. Ystäväni puoliso tapaa omaa lastaan muutaman kerran vuodessa toisella puolella Suomea. Ystäväni ei ole tavannut lasta kuin muutaman kerran, vaikka he ovat olleet yhdessä jo vuosia.
Ihminen joka tapaa lastaan vain "muutaman kerran vuodessa" on alhaista saastaa jopa kaltaiseni lapsivihaajavelan mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Näin kohta 40-vuotiaana kohderyhmästäni aika monella on lapsia.
Tosi moni kysyy ennen tapaamista: eihän haittaa että mulla on noi lapset.
En tiedä, mitä tuohon oikeastaan pitäisi vastata. Eivät ne lapset kuitenkaan sinne treffeille tai minun kotiini ole tulossa.
Miten niin et tiedä mitä vastata? Vastaat ei haittaa jos ei haittaa, ja kyllä haittaa jos haittaa. Minusta kysymys on hyvä, koska todellakin oma lisääntyneisyys pitää tuoda ilmi välittömästi ettei kenenkään aikaa tuhlata. Ja itse sanoisin kyllä todellakin haittaa, kiitos tiedosta ja hyvää jatkoa, heippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Voisin myös asua eri osoitteessa. Pääasia, että kumppani sitten ymmärtäisi, että vietän aikaa myös lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sulkea pois, eihän tuossa ole mitään järkeä edes harkita. Enintään joku kevyt panosuhde onnistuisi noin, mutta ei mikään oikea parisuhde. Et voi olla suhteessa ihmiseen jonka elämän tärkeimmät ihmiset pitää piilottaa sinulta
Näin sanon toisena velana joka ei missään nimessä tapailisi isimiehiä.
Eipä tuo välttämättä mitään piilottelua vaadi. Ystäväni puoliso tapaa omaa lastaan muutaman kerran vuodessa toisella puolella Suomea. Ystäväni ei ole tavannut lasta kuin muutaman kerran, vaikka he ovat olleet yhdessä jo vuosia.
Ihminen joka tapaa lastaan vain "muutaman kerran vuodessa" on alhaista saastaa jopa kaltaiseni lapsivihaajavelan mielestä.
Omituisen jyrkkä mielipide. Miten muuten tilanne pitäisi järjestää, jos lapsen lähivanhempi asuu satojen tai jopa tuhannen kilometrin päässä? Joidenkin lapset asuvat ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kohta 40-vuotiaana kohderyhmästäni aika monella on lapsia.
Tosi moni kysyy ennen tapaamista: eihän haittaa että mulla on noi lapset.
En tiedä, mitä tuohon oikeastaan pitäisi vastata. Eivät ne lapset kuitenkaan sinne treffeille tai minun kotiini ole tulossa.
Miten niin et tiedä mitä vastata? Vastaat ei haittaa jos ei haittaa, ja kyllä haittaa jos haittaa. Minusta kysymys on hyvä, koska todellakin oma lisääntyneisyys pitää tuoda ilmi välittömästi ettei kenenkään aikaa tuhlata. Ja itse sanoisin kyllä todellakin haittaa, kiitos tiedosta ja hyvää jatkoa, heippa.
Ei tuo minusta ole ainakaan mitenkään itsestäänselvä kysymys vastattavaksi etenkin, jos ei ole mitään periaatteellista estettä vanhempien tapailuun. Tietynlaisissa suhteissa toisen vanhemmuus tai lapset voivat aiheuttaa ongelmia ja toisenlaisissa sitten taas ei. Miten osaat vastata kategorisesti, kun et tiedä toisesta vielä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Voisin myös asua eri osoitteessa. Pääasia, että kumppani sitten ymmärtäisi, että vietän aikaa myös lasteni kanssa.
Vuoroviikkovanhemman kanssa seurustelun paras puoli on se, että joka toinen viikko on omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti.
Lapset 23,21 ja 18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sulkea pois, eihän tuossa ole mitään järkeä edes harkita. Enintään joku kevyt panosuhde onnistuisi noin, mutta ei mikään oikea parisuhde. Et voi olla suhteessa ihmiseen jonka elämän tärkeimmät ihmiset pitää piilottaa sinulta
Näin sanon toisena velana joka ei missään nimessä tapailisi isimiehiä.
Eipä tuo välttämättä mitään piilottelua vaadi. Ystäväni puoliso tapaa omaa lastaan muutaman kerran vuodessa toisella puolella Suomea. Ystäväni ei ole tavannut lasta kuin muutaman kerran, vaikka he ovat olleet yhdessä jo vuosia.
Ihminen joka tapaa lastaan vain "muutaman kerran vuodessa" on alhaista saastaa jopa kaltaiseni lapsivihaajavelan mielestä.
Omituisen jyrkkä mielipide. Miten muuten tilann
Se on sen vanhemman ongelma, ja just tuollaisia ongelmia haluan välttää. Ja se lähivanhempihan voi vaikka kuolla huomenna, ja se kersa muuttaa etävanhemman haitoiksi. Siksi, ei ikinä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelinkin pitkään. Se sopi erinomaisesti siihen elämäntilanteeseen kun lapseni olivat pieniä. Joka toinen viikko olin lasteni kanssa ja joka toinen sain seksiä ja kainalon.
Kun lapseni kasvoivat, huomasin haaveilevani uudesta rakkaudesta. Erosin. Olin onnekas ja rakastuin. Ja rakkauden myötä huomasin haluavani jakaa kaiken. Arjen, katon, kaiken.
Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sulkea pois, eihän tuossa ole mitään järkeä edes harkita. Enintään joku kevyt panosuhde onnistuisi noin, mutta ei mikään oikea parisuhde. Et voi olla suhteessa ihmiseen jonka elämän tärkeimmät ihmiset pitää piilottaa sinulta
Näin sanon toisena velana joka ei missään nimessä tapailisi isimiehiä.
Eipä tuo välttämättä mitään piilottelua vaadi. Ystäväni puoliso tapaa omaa lastaan muutaman kerran vuodessa toisella puolella Suomea. Ystäväni ei ole tavannut lasta kuin muutaman kerran, vaikka he ovat olleet yhdessä jo vuosia.
Ihminen joka tapaa lastaan vain "muutaman kerran vuodessa" on alhaista saastaa jopa kaltaiseni lapsivihaajavelan mielestä.
Niin, totta kai tuollainen riski voi realisoitua, ja se on ihan pätevä syy olla tapailematta etävanhempiakaan. Kommentoinkin lähinnä tuota ajatusta, että etävanhempi olisi aina "saastaa", jos hän tapaa lastaan muutaman kerran vuodessa. On paljon hyviä syitä, miksi näin on, eikä se ole välttämättä mitenkään haitallista kenenkään kannalta.
Tapailin kerran miestä, jolla oli lapsia, eikä hän halunnut esitellä minua lapsilleen. Tämä oli ok minulle. Itse olen siis lapseton nainen. Homma kaatui kuitenkin siihen, että minun olisi pitänyt kuitenkin järjestää oma elämäni näiden lasten mukaan. Ymmärrän, että lapset määrittää vahvasti vanhemman elämä, mutta minulle suututtiin heti, jos minulla vähänkään mitään menoa tai pitkää työpäivää, kun mies haluaa näkeä.
Ihan mahdotonta tuollainen järjestely jos lapsi on vaikka alle 18 v. Ja sellainen kumppani ei ole mikään hyvä kumppani jos ei halua puolisonsa lapsia koskaan nähdä.
En nyt tietenkään seurustella, mutta rakastajanhan ei tarvitse lasta koskaan nähdä. Tai parempi olisi, ettei näe.
Tosin sit jos huomaan et on selkeästi tosi lapsi-/perhevastainen, niin en voisi kiihottua eli ei onnistuisi, mutta noin muutoinhan sillä ei ole mitään väliä mitä mieltä rakastaja on lapsesta, koska nuo maailmat eivät koskaan kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin kohta 40-vuotiaana kohderyhmästäni aika monella on lapsia.
Tosi moni kysyy ennen tapaamista: eihän haittaa että mulla on noi lapset.
En tiedä, mitä tuohon oikeastaan pitäisi vastata. Eivät ne lapset kuitenkaan sinne treffeille tai minun kotiini ole tulossa.
Vähän ehkä omituinen kysymys joo, kun jos on tuon verran ikää niin sen olettaisi olevan ennemminkin normi, että on lapsi(a). Enemmän kyse siitä, minkä ikäisiä.
Alue: Aihe vapaa
Voisin. Tähän syynä, että lapseni (12 ja 16v pojat) eivät halua tavata tai olla muutenkaan missään tekemisissä kenenkään seurustelu- tai tapailukumppanieni kanssa.