Lue keskustelun säännöt.
50+ ikäiset: mitkä olivat parhaita valintoja elämässäsi?
19.07.2024 |
Minulla ne olivat:
1. Oikea puolisovalinta (elämä on ollut onnellista ja hyvää)
2. Päätös jäädä kotirouvaksi 45+ iässä (terveys, parisuhde ja ulkonäkö ovat säilyneet hyvinä)
3. Lapsiluku (äitiys alle 30v. ja ei liikaa lapsia liian pienillä ikäeroilla)
Raskaiden ihmisten jättäminen pois elämästä (2 kpl, toinen noista sukulainen)
Voit kertoa myös asioista, jotka olivat vääriä valintoja. Minulla sellainen ehkä oli se, että luotin liikaa työasiassa henkilöön, johon ei olisi kannattanut luottaa. Se viivästi omaa ammatillista kehitystä.
Kommentit (200)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta 44v, mutta kiinnostuneena luin tätä upeaa ketjua. Siksi haluaisin myös osallistua vastaamaan, kun asia alkoi pohdituttamaan
1) ero 24-vuotiaana, jolloin jäin yh:ksi 2:lle pienelle lapselle, mutta tuossa kohtaa jollain tavoin otin elämäni "omiin käsiin" ja päätin alkaa pitää itsestäni, lapsistani ja elämästäni parempaa huolta. Tuohon asti olin ajelehtinut ja ollut hyvin hukassa.
2) en ole koskaan haukkunut itseäni tai mitätöinyt itseäni, vaan sisäisesti ollut kuitenkin " omalla puolellani", vaikka lapsuuden kokemukset eivät lainkaan tukeneet hyvää suhdetta itseen. Olen aina tuntenut oman voimani, vaikken sitä jotenkin osannut käyttääkään nuorena aikuisena.
3) oma itsetutkiskelu ja henkinen työskentely; jollain lailla teen sitä jatkuvasti edelleen mutta erityisesti ikävuodet 24-35.
4) hyvän puolison kanssa pariutuminen, omien ajatusten selkeyttäminen siitä, millaista parisuhdetta haluan
5) opiskelu ja sitoutuminen työhön; on tuonut aina vaan mielekkäämpiä ja innostavampia töitä ja parempaa asemaa töissä myös.
6) erilaisten asioiden kokeilu, yksin tekeminen
1. Avioero
2. Sterilisaatio
3. Vuokralla asuminen omistamisen sijaan
4. Työpaikan vaihto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Nuoruuden ja huolettomuuden viettäminen +30v asti
2. Lapset vasta +35 vuotiaana, jolloin oli mahdollista olla säästöillä kotona pitkään.
Tähän mennessä oli vietetty hurja nuoruus, tehty paljon töitä, rakennettu talo ja puitteet kunnossa.
3. Talon rakentaminen oikeaan aikaan. Heti vuokralta loppuelämän asuntoon. Nollakoroilla nopea lainan maksu pois Velattomuus 40-v. Ei muita lainoja, kaikki ostettu aina säästöillä.
Yliopisto-opinnot ja -tutkinto
Uran suunnan valinta työelämän alkuvaiheessa
Lapset. Kaikkein tärkeintä ja rakkainta. Olis voinut tehdä enemmänkin, mutta hyvä näinkin.
Puolison kanssa pysyminen yhdessä, vaikka oli vaikeita vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Tuolla kotirouvaksi jäämisellä on kyllä vaikutusta eläkkeen karttumiseen. Jos asiaa tarkastelee uudelleen eläkeiän koittaessa, niin voi olla toinen ääni kellossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Tuolla kotirouvaksi jäämisellä on kyllä vaikutusta eläkkeen karttumiseen. Jos asiaa tarkastelee uudelleen eläkeiän koittaessa, niin voi olla toinen ääni kellossa.
Kyllä varmaan kaikki, jotka tämän ratkaisun ovat tehneet, ovat asian tiedostaneet. Olen "harrasteyrittäjä" ja maksan yrittäjäeläkemaksuja, mutta eihän kertymä vastaa täysipäiväistä työntekoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 44v, mutta kiinnostuneena luin tätä upeaa ketjua. Siksi haluaisin myös osallistua vastaamaan, kun asia alkoi pohdituttamaan
1) ero 24-vuotiaana, jolloin jäin yh:ksi 2:lle pienelle lapselle, mutta tuossa kohtaa jollain tavoin otin elämäni "omiin käsiin" ja päätin alkaa pitää itsestäni, lapsistani ja elämästäni parempaa huolta. Tuohon asti olin ajelehtinut ja ollut hyvin hukassa.
2) en ole koskaan haukkunut itseäni tai mitätöinyt itseäni, vaan sisäisesti ollut kuitenkin " omalla puolellani", vaikka lapsuuden kokemukset eivät lainkaan tukeneet hyvää suhdetta itseen. Olen aina tuntenut oman voimani, vaikken sitä jotenkin osannut käyttääkään nuorena aikuisena.
3) oma itsetutkiskelu ja henkinen työskentely; jollain lailla teen sitä jatkuvasti edelleen mutta erityisesti ikävuodet 24-35.
4) hyvän puolison kanssa pariutuminen, omien ajatusten selkeyttäminen siitä, millaista parisuhdetta haluan
Hienoja oivalluksia. Mistä arvelet sen syntyneen, että olet ollut omalla puolellasi, vaikka lapsuudessa ei tuettu sitä? Oliko esim joku esikuva? Mitä viimeiseen kohtaan sisältyy käytännössä? Ap
Ryhdyin nuukuriksi n. 9 vuotiaana, Talous on ollut kelvollinen vaikka Suomi on ollut pxxxa maa 90 lamasta alkaen.
Suomessa on todella pahat päättäjät.
UB
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailia kirjoitti: Suomalaiset vähenevät ja vanhenevat.
Aika paljon täällä muuten on yli viisikymppisiä. "Vanhusten" palsta :) Ap 6 kymppistä voi pitää Suomessa nuorena. EK./Kok. ovat päättäneet että että suomalaiset
katoavat,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Tuolla kotirouvaksi jäämisellä on kyllä vaikutusta eläkkeen karttumiseen. Jos asiaa tarkastelee uudelleen eläkeiän koittaessa, niin voi olla toinen ääni kellossa.
Kyllä varmaan kaikki, jotka tämän ratkaisun ovat tehneet, ovat asian tiedostaneet. Olen "harrasteyrittäjä" ja maksan yrittäjäeläkemaksuja, mutta eihän kertymä vastaa täysipäiväistä työntekoa. Ap
Musta on aina tosi liikuttavaa kun ihmiset ("uranaiset") on aina niin huolissaan kotirouvien eläkkeestä ja toimeentulosta ylipäänsä - oletus on ilman muuta että kotirouva on köyhä surkimus joka automaattisesti jossain vaiheessa vaihdetaan nuorempaan ja sit ollaankin köyhäintalossa tai kerjuulla ;-D
Aika moni työssäkäyväkin on kusessa kun tulee ero ja on liuta lapsia, liian isot asuntolainat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyin nuukuriksi n. 9 vuotiaana, Talous on ollut kelvollinen vaikka Suomi on ollut pxxxa maa 90 lamasta alkaen.
Suomessa on todella pahat päättäjät.
&nb
Mitä tuo nuukailu pitää sisällään? Oma rahankäyttöni on aina ollut melko järkevää, mutta en koskaan ole seurannut tarjouksia kuten monet tekevät. Tuotteen laatu edellä olen ostanut asioita, pidän myös kirppistelystä, mutta shoppailua inhoan. Ap
Muutto ulkomaille kansainvälisiin tehtäviin. Lapsettomuus. Päätös pysyä sinkkuna leskeksi jäätyäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Tuolla kotirouvaksi jäämisellä on kyllä vaikutusta eläkkeen karttumiseen. Jos asiaa tarkastelee uudelleen eläkeiän koittaessa, niin voi olla toinen ääni kellossa.
Kyllä varmaan kaikki, jotka tämän ratkaisun ovat tehneet, ovat asian tiedostaneet. Olen "harrasteyrittäjä" ja maksan yrittäjäeläkemaksuja, mutta eihän kertymä vastaa täysipäiväistä työntekoa. Ap
Musta on aina tos
Niin, varallisuudestahan se riippuu miten eläkkeellä pärjää. Moni työssäkäyvä ja varsinkin eläkeläinen joutuu kurjuuteen, kun rahat eivät riitä. Juuri hetki sitten luin jutun, miten apteekissa nykyisin asioivat ihmiset, jotka eivät pääse lääkäriiin, vanhukset, joilla ei ole digitaitoja tai köyhät ihmiset, joilla ei ole varaa mennä tarvittaessa yksityiselle lääkärille. Apteekkiin tullaan näyttämään vaikeitakin tulehduksia, ihosairauksia ja pahojakin haavoja, kun lääkäriin ei pääse.
Omalla kohdalla ongelmaksi muodostuisivat kiinteän omaisuuden kulut. En selviäisi niistä yksin, siksi olenkin lahjoittanut jo ensimmäisen erän lapsilleni, että vastuu siirtyy heille. Omaisuus aiheuttaa myös huolta, jos sitä ei voi myydä. Itse tulen toimeen aika vähällä. Ja toivon todella, että eutanasia tulee, ettei tarvitse kärsiä.
Mitä kotirouviin tulee, niin minun tuntemani kotirouvat ovat aika neuvokkaita. Tunnen itseni lisäksi vain kaksi elossa olevaa. Kumpikin on eläkkeellä ja yhdessä edelleen miehensä kanssa, edesmenneetkään eivät koskaan eronneet. Mutta kaipa niitä erotapauksiakin on. Pienellä eläkkeellä kitkuttelua helpottaa kummasti, jos on omistusasunto ja muuta avioliitosta olevaa omaisuutta olemassa. Toivon, että jokainen kotirouva ymmärtää, ettei kotiin jääminen kannata, ellei miehellä ole jonkinmoista oikeaa omaisuutta eikä vain asunto ja auto tai vastaavia normijuttuja. Avioehtoakin voi sovitella, jos kyseessä on pitkä avioliitto, jos avioehto sattuu olemaan. Meillä ei sellaista ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Tuolla kotirouvaksi jäämisellä on kyllä vaikutusta eläkkeen karttumiseen. Jos asiaa tarkastelee uudelleen eläkeiän koittaessa, niin voi olla toinen ääni kellossa.
Eläkeikä koittaa minulla reilun vuoden kuluttua. Minulla on privaatisti maksettu eläke, joka on jo tällä hetkellä huomattavasti suurempi kuin keskivertosuomalaisen eläke. Ei kotirouvan tarvitse olla tyhmä, vaan pitää hoitaa asiansa ajoissa kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniksi ryhtyminen yli nelikymppisenä. Näytän paljon ikäistäni nuoremmalta, ja olo sen mukainen.
Valittaen joudun toteamaan, että teillä vegaaneilla on vähän havainnointiharhaa tuon oman ulkonäön suhteen...
23-vuotiaana aiemmat valinnat:
1. Estot vanhempiin (isä sairastunut Jehovan todistajuudesta ja äiti persoonallisuushäiriöinen)
2. Toipuminen anoreksiasta ja sen jälkeen hyvät elämäntavat: sopivasti liikuntaa, laadukasta ruokaa ja pyrkimys onneen
3. Hakeutuminen korkeakouluun (tulevaisuudessa todennäköisesti siis korkeampi palkka)
4. Päätin, että seuraavan puolison on oltava ihana ja hyvä, ennenkuin koskaan rakastun uudestaan, sitä odotellessa<3
5. Hengellisyys: ei enään eksistentiaalista tuskaa, kun voi luottaa universumin rakkauteen ja siihen että kaikki asiat lopulta tapahtui suurempaa hyvää varten
Aika paljon täällä muuten on yli viisikymppisiä. "Vanhusten" palsta :) Ap