Lapsiperhe-elämä on aivan hirveää!!!

Monetkaan työnantajat eivät ota pienten lasten vanhempia töihin mielellään joten lapsettomille tämä on hyvä nyt tietää.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja susta tulee KONE. Eikä kyse olisi siitä etteikö puoliso auta ja tee ihan yhtä lailla. Mutta niiden kolmen lapsen kanssa sä käytännössä koko ajan täytät tiskaria, teet ruokaa, peset lenkkareita, imuroit, moppaat, pyyhit nyt vaikka peilistä jonkun sormenjälkiä. Ja jos toki antaisi kotinsa pamahtaa sikapaskaiseksi, niin varmaan pääsisi helpommalla. En sano että helpolla, mutta helpommalla. Mutta kun ei kyllä kykene siihen. Kun sä yhden pleikkaohjaimen saat siirrettyä paikoilleen, niin toisella puolella asuntoa on piirretty pöytään. Sitten kun ns. osallistat lapsia, niin sä oikeastaan vain tappelet sen koko parin tunnin leipomis-session siitä kuka tekee mitäkin. Helpommalla pääset kun leivot sämpylät ihan vain itse.

Toki lapsiperheessä on enemmän työtä kuin lapsettomassa, minulla on kaksi lasta joten tiedän kyllä. Mutta omaa rimaa voi ja kannattaa laskea, jos meinaa uupua. Ensinnäkin, kolme lasta on enemmän kuin yksi tai kaksi. Lapsiluku kannattaa mitoittaa oman jaksamisen mukaan,  nollasta alkaen. Lasten kanssa ei myöskään oikeasti ole pakko leipoa, sämpyläpussin saa kaikkein helpoimmalla KAUPASTA.

Meillä lapset herää aina 9-10  viikonloppuisin ja lomalla ellei herätetä aiemmin. Myös vauvana nukkui aina ysiin. Olin kotona pitkään niin sai leppoisasti nukkua. Yöherätyksiä oli n.2v asti  sitten sekin jäi ja täydet unet. Rintamaito helpotti ni ei tarvinnut kokata lapsille ruokia pitkään aikaan. Kaksi lasta 3v ikäero, helppoa oĺlut kun tosiaan ei kiirettä ole ollut ja lapsista tuli hyviä kavereita kun oli niillä aikaa tutustua toisiins. Kieltämättä siivottavaa silti riittää ja kokattavaa kun lapset isompia, se itseänikin vähän rasittaa.

Lapset ovat tuoneet itselleni paljon sisältöä elämään ja uusia ystäviäkin ja paljon uusia kokemuksia.  Asenteesta moni homma kiinni. Meillä vauva-aika ja taaperoaika oli mahtavaa. Ihanaa pitää omaa lasta sylissä ja opettaa uusia asioita. En vaihtaisi pois.

Kiinnostus lastenhankntaan pitäisi kyllä ottaa puheeksi jo parisuhteen alussa, jotta kumpikaan ei joutuisi ei-toivottuun tilanteeseen. Olen itse niin onnekas, että olen rakastanut lapsiperhe-elämää. Se on juuri sitä mitä olen halunnut. Moni näistä viesteistä tuntuu niin vieraalta itselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja susta tulee KONE. Eikä kyse olisi siitä etteikö puoliso auta ja tee ihan yhtä lailla. Mutta niiden kolmen lapsen kanssa sä käytännössä koko ajan täytät tiskaria, teet ruokaa, peset lenkkareita, imuroit, moppaat, pyyhit nyt vaikka peilistä jonkun sormenjälkiä. Ja jos toki antaisi kotinsa pamahtaa sikapaskaiseksi, niin varmaan pääsisi helpommalla. En sano että helpolla, mutta helpommalla. Mutta kun ei kyllä kykene siihen. Kun sä yhden pleikkaohjaimen saat siirrettyä paikoilleen, niin toisella puolella asuntoa on piirretty pöytään. Sitten kun ns. osallistat lapsia, niin sä oikeastaan vain tappelet sen koko parin tunnin leipomis-session siitä kuka tekee mitäkin. Helpommalla pääset kun leivot sämpylät ihan vain itse.

Toki lapsiperheessä on enemmän työtä kuin lapsettomassa, minulla on kaksi lasta joten tiedän kyllä. Mutta omaa rimaa voi ja kannattaa laskea, jos m

Just näin. Fyysinen sairastuminen on sitten jo oma lukunsa mutta itse pärjäsin hyvin juurikin tällä luovimisella ja suunnittelulla. Pakon edessä ruinasin apuakin, maksan siitä aina kiittämällä ja muillakin tavoin. Onneksi oli sitä apua saatavilla kun tiesivät etten huvikseni pyydä. Olen siitä kiitollinen näille lähimmäisilleni.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen päälle nelikymppinen mies ja lapsia on useampi, heistä vanhimmat jo teinejä, nuorin vasta vauva. En ole vieläkään kyllästynyt perhe-elämään. Pidämme puolison kanssa huolen että kumpikin pääsee nukkumaan ja harrastamaan. Lapset on osallistettu perheen askareisiin ihan pienestä asti.Kaksivuotiaina he ovat olleet jo remonteissa mukana ojentelemassa nauloja. Ei olla täytetty vapaa-aikaa kalliilla harrastuksilla ja suuri osa tarvikkeista on käytettyä.

Tässä vaikuttaa ehkä sekin että tykkään olla kotona, puuhailla kotiaskareita ja pidän kotiruoasta. En saa kiksejä matkustamisesta tai kuluttamisesta. Iltaisin lasten mentyä maate katselen luontofilmejä tai dokumentteja kaukaisista maista tuntien kiitollisuutta kuvausryhmiä kohtaan, kun ei tarvitse matkustaa itse hankkimaan turistiripulia, denguekuumetta, ebolaa tai malariaa.

Meidän perheessä on sama juttu:) Eli minä, mun mies ja leikki-ikäinen poika olemme tiimi, joka puhaltaa yhteen hiileen. Lapsi on osallistunut kodin askareisiin siitä lähtien, kun oppi kävelemään ja on tosi tarkka omista vastuualueistaan. Hänen pitää huolta muun muassa yleisestä siisteydestä, eli että tavarat ovat nätisti paikoillaan, kengät siistissä rivistössä, jne. 

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään kun lapsesi ovat täysi-ikäisiä. Näin oletan.

Itse olen nauttinut elämästä lasten kanssa ja nyt he asuvat isänsä luona vaihteeksi joten nyt minä elän vuorostani taas enemmän itselleni. 

N37

Hienosti oivallettu, miehetkin kasvavat ja voivat ottaa vastuuta. Ei tarvitse riekkua ihan koko loppuelämää. Onnea sinun uudelle elämällesi :)

Meillä lapset 10, 8 ja 4. Nyt kun nuorin on kohta 5, niin tuntuu, että elämme aika mukavaa vaihetta. Pari vuotta sitten oli raskaampaa, kun nuorin heräili pitkin yötä ja päivisinkin oli koko ajan iholla. Nyt saa jo pääosin nukkua yöt ja viikonloppuisinkin pitkään, kun lapset osaavat omatoimisesti katsoa lastenohjelmia/ leikkiä aamuisin. Lapset myös voivat mennä pihaan omatoimisesti ja kotitöistä auttaminenkin onnistuu isommilta.Toki silti pyykkiä ja tiskiä ja siivoamista on koko ajan ja arjessa harrastusrumba. Toisaalta nautin arjessa siitä, että on tekemistä, muuten arki menisi tarkoituksettomaksi puhelimen räpläämiseksi, kuten näköjään juuri nytkin kesällä täällä palstalla olemiseen....

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset tulevat teini-ikään, saat kyllä nukkua viikonloppuisin vaikka kahteen iltapäivällä: teinit eivät sinua aamuisin herätä. Mutta yöt saat valvoa ja ihmetellä sydän kinttaanpeukalossa, missä teinit ovat ja ovatko elossa. Kun saavat ajokortin, valvot yöt ja pelkäät, että ovat kolhineet autosi tai ajaneet kolarin ja kuolleet tai vammautuneet loppuiäksi tai tappaneet jonkun. Seksiä voisit toki yöllä harrastaa, mutta et jaksa etkä pysty, kun olet jo vanha ja et ole saanut nukkua. 



Kun lapset sitten lentävät pesästä, valvot ja mietit, miten ne pärjäävät opinnoissa, elämässä ja työssä ja muistavatko maksaa laskunsa, ovatko eroamassa, ovatko onnellisia, tekevätkö konkurssin, saavatko työtä, saavatko lapsia. Silloin ajattelet, miksi en nauttinut lapsiperheajasta, jolloin kaikki oli vielä yksinkertaista ja onnellista: suurin vaiva oli kaatunut maito. 

Mikä ihme viesti tämä oli? Kaikki teinien vanhemmat eivät ole vanhoja ja ovat nukkuneet hyvin vuosikausia. Kotoa muuttaneiden lasten asioista stressaaminen pikkulapsiperheintensiteettiä vastaavalla tavalla ei myöskään ole mielestäni normaalia. Keskity vihdoinkin omaan elämääsi.

Kuitenkin AP sulle tulee muutaman vuoden kuluttua uudelleen vauvakuume ja alat haaveilla saavasi lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En koe lapsiperhe-elämää raskaana, vaikka joitain hankalia vaiheita on toki ollut. Oletan, että iso syy on oma kyky A) pystyä kuvittelemaan asiat ennalta ja B) hyvä organisointikyky. Mulle ei siis tule yllätyksenä että pehmolelu on tänäänkin hukassa, joten voin komentaa lasta huolehtimaan siitä. Tiedän myös että lasten pitää syödä huomennakin lounas, ja jos koen sen raskaaksi, voin helpottaa itseäni joko ostamalla eineksiä välillä tai tekemään ison satsin pakkaseen. Yllätys ei ole myöskään se, että pikku-Ritva kiukkuaa illalla tai se, että Jormalla kestää aamulla pukemisessa. Ennakoin kaiken tälläisen etukäteen, jotta mulla itselläni olisi vähän helpompaa. 

Pointti onkin se, että vaikka kuinka ennakoisi niin kaikki nuo asiat silti vituttaa. Ei yllätä, vaan vituttaa. Ja on raskasta vaikka kuinka ennakoisi, ja vituttaa että pitää koko ajan ennakoida jonkun muun tarpeita ja henkisiä vaikeuksia. Omiakin saattaisi olla jos joskus ehtisi miettiä. Jooh, ei enempää lapsia meille.

"Lapsiperhe-elämä on aivan hirveää!!!

Kestänyt jo seitsemän vuotta!!! Ei tähän totu IKINÄ!!! Milloin elämä taas palautuu HYVÄKSI ja MUKAVAKSI ja inhottavat lapsiin liittyvät työt loppuvat ja oma aika alkaa ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja tehdä taas mitä haluaa ja milloin haluaa???? T. Mies 40v"

On hyvä varoa, mitä toivoo. Ne "inhottavat lapsiin liittyvät työt" voivat loppua yllättävällä tavalla ja nopeastikin, kesken kaiken.

Nukkuminen

Olla ilman lapsia ja omassa rauhassa

Moni mies varaa yhden viikon syksyyn, yhden talveen, yhden kevääseen ja yhden kesään, jolloin hän pakkaa repun ja menee. On jossain, Lapissa, mökillä, Roomassa, kotikaupungissaan hotellissa, vanhemmillaan, kavereidensa kanssa veneilemässä, kuka missäkin. Myös Tove Janssonin kirja "Muumipappa ja meri" (ei ole alkujaan mikään lasten kirja) kertoo tämän oman reissun tärkeydestä, eritoten miehille. Nuuskamuikkunen ei lapsia edes tee ollakseen koti-isä, mutta Muumi Pappa on nimenomaan hyvä isä. Silti hän on myös mies, roolit ovat rinnakkaiset, limittyvät, ei sekoittuneet.

On tärkeää, myös lasten roolimallista oppimisen takia, että mies käy ne reissunsa ja nainen omat lomansa, eikä niiden sisältöä tarvitse jakaa kenellekään. Äitiys ja isyys ovat tehtävä, joka hoidetaan perheessä. Perhe on koti. Sinne on hyvä palata, kun on olemassa. Olemassaolo vaatii oman elämän elämistä myös, muuten menettää itsensä ja se vanhemmuus onkin pian kuin haarniska tai naamari, joka kumisee onttona.

Lapset ovat koetus, oletko vai etkö ole. Kuka sinä olet?

Jos miettii avauksen ja kommentit täällä, niin ei ihmetytä että yhteiskunta täynnä näitä vähäosaavia lapsia. Ihan yllätys että lapsi aiheuttaa paljon työtä ja varsin kun haluaa kasvattaa ja kehittää lasta kunnolla, niin se vaatii kyllä panostamista.

Ihmetyttää kyllä miksi pitää saada muksua jos lopputulos on että käytetään pienestä lähtien netflix nanninä ja toivotaan sitten että teiniiästä  lähtien toimivat itsenäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja susta tulee KONE. Eikä kyse olisi siitä etteikö puoliso auta ja tee ihan yhtä lailla. Mutta niiden kolmen lapsen kanssa sä käytännössä koko ajan täytät tiskaria, teet ruokaa, peset lenkkareita, imuroit, moppaat, pyyhit nyt vaikka peilistä jonkun sormenjälkiä. Ja jos toki antaisi kotinsa pamahtaa sikapaskaiseksi, niin varmaan pääsisi helpommalla. En sano että helpolla, mutta helpommalla. Mutta kun ei kyllä kykene siihen. Kun sä yhden pleikkaohjaimen saat siirrettyä paikoilleen, niin toisella puolella asuntoa on piirretty pöytään. Sitten kun ns. osallistat lapsia, niin sä oikeastaan vain tappelet sen koko parin tunnin leipomis-session siitä kuka tekee mitäkin. Helpommalla pääset kun leivot sämpylät ihan vain itse.

Toki lapsiperheessä on enemmän työtä kuin lapsettomassa, minulla on kaksi lasta joten tiedän kyllä. Mutta omaa rimaa voi ja kannattaa laskea, jos m

Ei ole pakko aina leipoo, muuta välillä tuota pitää kyllä harrastaa. Ihan järkyttävää jos ihmiset ei ymmärrä/osaa edes perusasioita. Kuka mies huolii esim naisen kuka ei osaa laittaa kunnolla ruokaa? 

Ihan järkkyä kuinka lapsettomat puhuu rumasti , jos kukaan lapsellinen ikinä kehtaa valittaa, että väsyttää tai on rankkaa . On se oma valinta joo mutta ei ihmiset ole mitään koneita. Kyllä lapsettomatkin kuitenkin haluaa että täällä on jatkossakin veronmaksajia ja perseenpyyhkijöitä vanhainkodeissa . Vois vähän arvostaa heitä jotka jaksaa tehdä jotain sen eteen et yhteiskunta pyörii jatkossakin .

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe, koska kyseessä on niin vahva tabu ettei siitä saa puhua. Olen tismalleen samanikäinen mies ja ihan samaa mieltä. Vaikkei tästäkään saisi puhua, niin seksihän on lapsiperheen arjessa jotain totaalisen muuta, kuin mitä se oli ennen lapsia. Vanhin menee nukkumaan yhdeltätoista ja nuorin herää kuudelta. Esim. monien miesten rakastama aamuseksi on käytännössä täysin poissa. Iltaisin ollaan niin väsyneitä, että kyllä se on pikapano (jos sitäkään). Ei siinä kun on päivä touhuttu lasten kanssa, laitettu ruokaa, imuroitu, pesty pyykkiä jne. niin ole ole mikään hetki kaivaa käsirautoja ja rasvakettinkejä esiin.

Muutenhan se on sitä, että sä pidät "arjen pyörimässä". Koulun jälkeen kuskaat tanssiharkkoihin ja autat läksyissä. Koko ajan joutuu komentamaan jostakin ja siitä ns. rähjäämisestä on usein kaikilla paha mieli. Lapsia ketuttaa kun ei saa pelata koko aikaa ja vaimo on rättipoikkiväsynyt jatkuvasta pyykinpesusta. Vi

Voi mies parkaa! Sillä on parisuhteessa kun kamapalpaa, kuin yksinhuoltajaäidillä yksin. 

Siksi muuten erosinkin, on helpompi olla yksin, kuin kitisevän miehen kanssa. Seksi elämäkin parani ja vilkastui heti. 

Olen lapseni jo yksin kasvattanut aikuiseksi, eikä elämä koskaan ollut niin kamlaaa, kuin näiden itkijä miesten mielestä. Ehkä nämä on jotain provoja.  

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkkyä kuinka lapsettomat puhuu rumasti , jos kukaan lapsellinen ikinä kehtaa valittaa, että väsyttää tai on rankkaa . On se oma valinta joo mutta ei ihmiset ole mitään koneita. Kyllä lapsettomatkin kuitenkin haluaa että täällä on jatkossakin veronmaksajia ja perseenpyyhkijöitä vanhainkodeissa . Vois vähän arvostaa heitä jotka jaksaa tehdä jotain sen eteen et yhteiskunta pyörii jatkossakin .

Väitän, että Suomessa ei rupea yhtään kukaan lapsentekopuuhiin siitä syystä, että "yhteiskunta pyörisi jatkossakin", "jatkossakin olisi veronmaksajia ja perseenpyyhkijöitä vanhainkodeissa".

Ei ole varmuutta, että koko tätä yhteiskuntaa on tulevaisuudessa, mutta se on varma, että vanhainkoteja nykymuodossa ei tule olemaan. Kuka kenenkin perseen pyyhkii vuonna 2050 on täysi mysteeri, halukkaita siihen hommaan ei ole edes nyt, saati sitten 25,5 vuoden päästä. Tai sen jälkeen.

Kun lapsi lähtee kohdussa alulle, ei kenelläkään ole yhtään mitään tietoa, kuka sieltä tulee tähän maailmaan ja mitä se ihminen saa aikaan. Tuleeko dalailama vai hitleri, kaikki on kuitenkin joskus olleet lapsia eikä yksikään lapsi kasva aikuiseksi ilman aikuisia tai tarpeeksi isoja muita lapsia, jotka huolehtivat vähintäänkin perushoidon ja ruuan yli pikkulapsiajan.

Siellä se kylvetään, millaisia tyyppejä maailmaan tuotetaan. Varhaislapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Naapuriapu pitäisi saada toimimaan. Muistan haaveilleeni viikonloppuaamuisin, että miksi emme veisi lapsiamme samassa rapussa asuvan lapsiperheen luo leikkimään, vaikka vain puoleksi tunniksi. Heidän lapset voisivat tulla sitten vuorostaan meille.

Mutta yksin pitää pärjätä. Naapuriapuun ei luoteta eikä kehdata kysyä. Hui kauhistus, mitähän ne aikuiset keskenään puoli tuntia tekisivätkään, ihan tässä punastuu.

Eikö teillä ole ovea makuuhuoneessa? Lapsille lastenohjelmat pyörimään, sanot, että äiti ja iskä nukkuu vielä hetken ja sitten seksiä

 Miten se voi olla noin vaikeaa? 

Katselin tänä kesänä lokkiemoa, jolla oli kolme poikasta. Poikaset huusivat ja nokkivat emoa, emo käveli pakoon ja poikaset perässä. Mietin, että kyllä se on raskasta kaikilla eliöillä, jotka huolehtivat jälkikasvustaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkkyä kuinka lapsettomat puhuu rumasti , jos kukaan lapsellinen ikinä kehtaa valittaa, että väsyttää tai on rankkaa . On se oma valinta joo mutta ei ihmiset ole mitään koneita. Kyllä lapsettomatkin kuitenkin haluaa että täällä on jatkossakin veronmaksajia ja perseenpyyhkijöitä vanhainkodeissa . Vois vähän arvostaa heitä jotka jaksaa tehdä jotain sen eteen et yhteiskunta pyörii jatkossakin .

Väitän, että Suomessa ei rupea yhtään kukaan lapsentekopuuhiin siitä syystä, että "yhteiskunta pyörisi jatkossakin", "jatkossakin olisi veronmaksajia ja perseenpyyhkijöitä vanhainkodeissa".

Ei ole varmuutta, että koko tätä yhteiskuntaa on tulevaisuudessa, mutta se on varma, että vanhainkoteja nykymuodossa ei tule olemaan. Kuka kenenkin perseen pyyhkii vuonna 2050 on täysi mysteeri, halukkaita siihen hommaan ei ole edes nyt, saati sitten 25,5 vuoden päästä. Tai sen

 

Niin kylvetäänkin ja siksi en ymmärrä miksi tällä sivustolla on niin valtavasti lapsiperhevihaajia .tai ainakin siinä vaiheessa aletaan mölytä jos joku vanhempi kehtaa sanoa ikinä että lasten kanssa rankkaa . Eikö heitä just tulisi arvostaa kun jaksavat nähdä vaivaa lastensa eteen eikä koko elämä ole sellaista itse keskeistä minä minä ja mun etelän matkat - meininkiä ? Tai kai osalla ihmisistä sit vaan on niin erilainen elämänkatsomus, etten pysty edes ymmärtämään . Ehkä osalle ihmisistä ei ihan oikeasti ole väliä, vaikka kukaan ei tässä maassa enää jaksais tehdä yhtään lasta ja viimeiset suomalaiset kuolisi sadan vuoden sisään.