Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe-elämä on aivan hirveää!!!
19.07.2024 |
Kestänyt jo seitsemän vuotta!!! Ei tähän totu IKINÄ!!! Milloin elämä taas palautuu HYVÄKSI ja MUKAVAKSI ja inhottavat lapsiin liittyvät työt loppuvat ja oma aika alkaa ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja tehdä taas mitä haluaa ja milloin haluaa???? T. Mies 40v
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuon vaiheen jälkeen tuli vuosikausia kestävä murrosikä omine huolineen, eivätkä ne suinkaan olleet pienempiä. Niin että vastaan että pari vuotta sen jälkeen, kun lapsi on muuttanut pois kotoa helpottaa, kun näkee toisella järkeä päässä ja siipien kantavan.
Pikkulapsi-aika koettelee jaksamista, mutta on toisaalta ihan mielettömän ihanaa. Alakoulu- aika on sitten todella ihanaa. Murrosikä on pahin vaihe. Siitä kun selviää, niin helpottaa. Ja yhtäkkiä ne lapsetkin ovat muuttaneet pois, ja välillä on ikävä niitä lapsuusaikoja.
Huolehtiminen ei lopu ikinä, vaikka päästätkin irti lapsista, että voivat itsenäistyä.
Tulevaisuudessa yhä harvempi lapsi muuttaa pois lapsuuskodistaan. Tämä on jo muualla Euroopassa ja maailmassa nähty ja voimistuva kehityssuunta Suomessakin.
Nuorilla ei ole varaa muuttaa omilleen eikä vanhenevilla vanhuksilla varaa tai paikkaa saada hoitoa muilta kuin lapsiltaan.
Rikkaat tarvitsevat niin järeät turvajärjestelyt elintilaansa, että niistä tulee perheen turvakeskittymiä niin kuin joskus 1500-1800-luvuilla ruhtinailla ja aatelisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jättää harrastuskuskaukset pois niin arki helpottuu paljon. Suurin osa lapsista ei ole niin lahjakkaita että mikään "tavoitteellinen harrastaminen" olisi vaivan arvoista, vaan pallon potkiminen kavereiden kanssa riittää. Tai jos on ihan pakko, niin joku ohjattu kerho niin lähellä kotia että lapsi voi kävellä sinne itse.
Ajatuksena hyvä, mutta käytännössä vaikeaa toteuttaa. Esim. Helsingissä jos et halua että a) lapsi roikkuu puhelimella koko vapaa-ajan tai b) viettää aikaa ostoskeskuksissa ja asemien liepeillä toimettomana hölmöilemässä muiden vailla harrastuksia olevien ikätoveriensa kanssa. Ei ole enää olemassa mitään spontaania pallon potkimista kavereiden kanssa ja ainakaan liikuntaa ei ole mahdollista harrastaa kuin tavoitteellisesti eli kilpaurheiluseurassa, joten treenejä on 3-5 krt/viikko tai sitten ei liikuta.
Oma 10-vuotiaani juuri tänään sopi eväsretkestä kavereidensa kanssa ENSI TIISTAILLE. Kellonaika ja kaikki. Ja kaikki kaverit ovat kyllä kotona ja asuvat lähistöllä. En tiedä miksi ja miten sosiaaliset suhteet ovat menneet lapsillakin näin suunnitelmallisiksi? Teinillä sama homma, lyhyetkin live-tapaamiset sovitaan viikko etukäteen.
Olisipa kivaa elää taas 1970-80-luvuilla. Spontaania aikaa ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Lapsillakin oli avain kaulassa ja vapaus mennä ja tulla. Jos hölmöili, tuli rangaistus - niin monta kertaa, ettei enää hölmöillyt. Kaveriporukat, joissa pidettiin huolta toisistaan eikä v**tuilua katsottu hyvällä, ulos porukasta joutui, jos ei ollut luotettava. Kaikilla oli peruskoulu, läksyt ja kotityöt, pihoilla leikittiin yhdessä eikä kodeissa saanut norkoilla. Nuorisotalot, urheiluseurat, seurakunnan kerhot ja lähiömetsät, siinäpä se. Teineille ja siitä eteenpäin didcot ja keikkapaikat. Kirjastossakin luettiin, ja kotona, lähes kaikki osasi soittaa edes jotain instrumenttia, ajaa fillarilla, käyttää taskurahansa fiksusti ja pitää lupauksensa, jos jotain oli sovittu.
Nykylapsilla ja nuorilla on aika ankeaa verrattuna siihen. 1950-60-luvun nuorillakin tuntuu olleen tosi kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kivaa elää taas 1970-80-luvuilla. Spontaania aikaa ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Lapsillakin oli avain kaulassa ja vapaus mennä ja tulla. Jos hölmöili, tuli rangaistus - niin monta kertaa, ettei enää hölmöillyt. Kaveriporukat, joissa pidettiin huolta toisistaan eikä v**tuilua katsottu hyvällä, ulos porukasta joutui, jos ei ollut luotettava. Kaikilla oli peruskoulu, läksyt ja kotityöt, pihoilla leikittiin yhdessä eikä kodeissa saanut norkoilla. Nuorisotalot, urheiluseurat, seurakunnan kerhot ja lähiömetsät, siinäpä se. Teineille ja siitä eteenpäin didcot ja keikkapaikat. Kirjastossakin luettiin, ja kotona, lähes kaikki osasi soittaa edes jotain instrumenttia, ajaa fillarilla, käyttää taskurahansa fiksusti ja pitää lupauksensa, jos jotain oli sovittu.
Nykylapsilla ja nuorilla on aika ankeaa verrattuna siihen. 1950-60-luvun nuorillakin tuntuu olleen tosi kivaa.
Aikamoista menneisyyden nostalgisointia, taidat itse olla elänyt nuoruutesi tuolloin? Itse kasvoin hyvin keskiluokkaisessa perheessä 1990-luvun Espoossa, ja keksin kyllä monta asiaa, jotka olivat silloin lapsen ja nuoren elämässä paljon ankeampia kuin omilla lapsillani nyt. Heitän nyt vaikka seuraavat kolme:
1. Aikuisten runsas ja alaikäisten varhainen alkoholinkäyttö ja tupakointi. Tätä yksinkertaisesti katsottiin täysin läpi sormien. Itse ostin kaljaa lähi-Marketasta jo 13-vuotiaana, ekan kerran papereita kysyttiin tupakkaan tai viinaan vasta kun olin jo lähes täysi-ikäinen. Baareissa myös pyörittiin jo lukion ykkösellä, nyt ei voisi kuvitellakaan että 16-17-vuotiaat kävisivät viikonloppuisin keskustan yökerhoissa vanhempien sanattomalla hyväksynnällä.
2. Naisia halveksiva, yliseksualisoitunut rasvainen äijä-kulttuuri. Tästä on monta ketjua tälläkin palstalla, mainitsen esimerkkeinä Panu-tytön, Kikan sekä Tupla-mainoksen, jossa patukkaa oli tytölle tarjolla seinän takana. Älkää unohtako myöskään MC Nikke T:tä, Raptoria ja Hausmyllyä, joiden lähes kappaleet olisivat mahdottomia sanoitusten osalta tämän päivän radiossa tai alaikäisten limudiskoissa.
3. Perheväkivaltaa ja muita vastaavia kriisejä pidettiin nykyistä paljon enemmän perheen sisäisinä asioina, eivätkä opettaja tai muut aikuiset puuttuneet esimerkiksi toistuvasti mustelmaisen luokkakaverin tilanteeseen millään tavalla. Vanhempainillassa kännissä toikkaroinutta vanhempaa päiviteltiin jälkikäteen ja siitä laskettiin leikkiä, myös aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kivaa elää taas 1970-80-luvuilla. Spontaania aikaa ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Lapsillakin oli avain kaulassa ja vapaus mennä ja tulla. Jos hölmöili, tuli rangaistus - niin monta kertaa, ettei enää hölmöillyt. Kaveriporukat, joissa pidettiin huolta toisistaan eikä v**tuilua katsottu hyvällä, ulos porukasta joutui, jos ei ollut luotettava. Kaikilla oli peruskoulu, läksyt ja kotityöt, pihoilla leikittiin yhdessä eikä kodeissa saanut norkoilla. Nuorisotalot, urheiluseurat, seurakunnan kerhot ja lähiömetsät, siinäpä se. Teineille ja siitä eteenpäin didcot ja keikkapaikat. Kirjastossakin luettiin, ja kotona, lähes kaikki osasi soittaa edes jotain instrumenttia, ajaa fillarilla, käyttää taskurahansa fiksusti ja pitää lupauksensa, jos jotain oli sovittu.
Nykylapsilla ja nuorilla on aika ankeaa verrattuna siihen. 1950-60-luvun nuorillakin tuntuu olleen tosi kivaa.
VAU! Espoo rocks. Millaista mahtoi olla Vantaalla samaan aikaan? Helsinki oli varmaan kuin Bronx.
Harmi, kun asuin itse landella ja siellä oli 2000 asukkaan kylällä kaikki "sosiaaliluokat" samassa pizzeriassa, koulussa, kaupassa ja huoltoasemalla. Päivisin lähimetsää käyttivät aikuiset, illalla nuoret, yöllä rappioalkoholistit ja aamulla päiväkotilapset. Nuorison bändiharjoitustila oli poliisiaseman putka, koska niitä koppeja oli kolme ja sitä yhtä ei koskaan tarvittu muuhun.
Pakko sanoa, että lainatun kirjoittajan kirjoitustyyli on loistava! Tekisi mieli lukea lisää. Kustantaja varmasti löytyy, kun kertoo kulttuurihistoriaa Suomen lasten ja nuorison näkökulmasta. Sillä on kysyntää monessa suunnassa, syystäkin.
Lapsiperhe-elämän hirveydet eri vuosikymmenillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muistaa lama-ajan tissibaarit? Siitäkään ei ole kovin kauan...
Vierailija kirjoitti:
Se teidän vihaamanne lapsiperhearki on teidän lastenne lapsuus. Elämän peruspilarit valetaan vihan ilmapiirissä.
Ja sitten ihmetellään miten se nuorten pahoinvointi koko ajan yleistyy? Eläkää itse elämänne vaikka kumppanin kanssa, josta aistitte koko ajan ettei se halua olla siinä. Se tiuskii ja huokailee, syyllistää ja sitten jankkaa koko ajan miten kaikkensa sulle antaa.Tuleeko hyvä mieli? Onnellinen elämä?
Niin mikö ratkaisuehdotuksesi on? Piilottakaa älkötyksenne ja vastenmielisyytenne paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/f4001d48-f6ae-4cde-ad66-16d04c…
Iltalehti kirjoittaa atvostavammin Kikasta, artistina.
Niin mäkin muistan asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aivan hirveä ketju. Lapset eivät ole saaneet valita millaisille vanhemmille syntyvät, ihan yhtä vähän kuin me olemme saaneet valita omat vanhempamme. Ap:n logiikan mukaan mekin olemme tuhonneet vanhempiemme elämän.
Odottakaahan kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi eivätkä he tarvitse vanhempiaan eikä heistä enää kuulu mitään (paitsi silloin kun he tarvitsevat rahaa, ja sekin loppuu sitten kun he ovat keski-ikäisiä). Silloin vanhemmilla on taas omaa aikaa elää omaa elämää niin paljon kuin sielu sietää. Sitähän te halusitte. Päästä eroon ihmisistä joiden olemassaolo on teidän syytänne.
Kysymys kuuluukin miksi te teitte lapsia.
Sä olet ollut itse ihan kamala penska ja hoidettava.
Missähän Samarin kersa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 42v nainen, lapset 13 ja 15. Pari vuotta sitten tuli viimeistään semmonen olo että tää lapsiperhekuvio on niin nähty.
Monet hankkivat vielä iltatähden 4-kymppisenä. Sitä vaan tulee sellainen fiilis, että olisi kiva saada vielä yksi tai kaksi vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka muistaa lama-ajan tissibaarit?
Siitäkään ei ole kovin kauan.
J.P. muistaa kun puhuukin ajoittain aiheesta.
Nykyisin kiinnostaa tosin enemmän Sauna Vogue ja Keltainen Ruusu palveluineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aivan hirveä ketju. Lapset eivät ole saaneet valita millaisille vanhemmille syntyvät, ihan yhtä vähän kuin me olemme saaneet valita omat vanhempamme. Ap:n logiikan mukaan mekin olemme tuhonneet vanhempiemme elämän.
Odottakaahan kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi eivätkä he tarvitse vanhempiaan eikä heistä enää kuulu mitään (paitsi silloin kun he tarvitsevat rahaa, ja sekin loppuu sitten kun he ovat keski-ikäisiä). Silloin vanhemmilla on taas omaa aikaa elää omaa elämää niin paljon kuin sielu sietää. Sitähän te halusitte. Päästä eroon ihmisistä joiden olemassaolo on teidän syytänne.
Kysymys kuuluukin miksi te teitte lapsia.
Miksi sut pantiin alulle. Voi kiesus. Virhe.
Paha virhe. Turhake. Rasite. Mitään iloa ei ei ei.
Onhan pikkulapsiaika ilman tukiverkkoa kyllä melkoista.
Se teidän vihaamanne lapsiperhearki on teidän lastenne lapsuus. Elämän peruspilarit valetaan vihan ilmapiirissä.
Ja sitten ihmetellään miten se nuorten pahoinvointi koko ajan yleistyy? Eläkää itse elämänne vaikka kumppanin kanssa, josta aistitte koko ajan ettei se halua olla siinä. Se tiuskii ja huokailee, syyllistää ja sitten jankkaa koko ajan miten kaikkensa sulle antaa.
Tuleeko hyvä mieli? Onnellinen elämä?