Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe-elämä on aivan hirveää!!!
19.07.2024 |
Kestänyt jo seitsemän vuotta!!! Ei tähän totu IKINÄ!!! Milloin elämä taas palautuu HYVÄKSI ja MUKAVAKSI ja inhottavat lapsiin liittyvät työt loppuvat ja oma aika alkaa ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja tehdä taas mitä haluaa ja milloin haluaa???? T. Mies 40v
Kommentit (196)
Biologian höynättämät. Ei sitä lisääntymisimpulssia ole mikään pakko seurata, ei se ole elämän tarkoitus tai tavoite. Hyvä, että monet ovat jo asian tajunneet. Lapsia pitäisi hankkia vain niiden, joilla on siihen aito halu ja kutsumus sekä resurssit. Ei se ole mikään vaihe parisuhteessa tai että parisuhteen pitäisi siihen johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuriapu pitäisi saada toimimaan. Muistan haaveilleeni viikonloppuaamuisin, että miksi emme veisi lapsiamme samassa rapussa asuvan lapsiperheen luo leikkimään, vaikka vain puoleksi tunniksi. Heidän lapset voisivat tulla sitten vuorostaan meille.
Mutta yksin pitää pärjätä. Naapuriapuun ei luoteta eikä kehdata kysyä. Hui kauhistus, mitähän ne aikuiset keskenään puoli tuntia tekisivätkään, ihan tässä punastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on niin, että se lapsiperhe-elämä on juuri sellaista, millaisen aikunen siitä itse tekee. Jos lapset ovat terveitä, niin ihan on vanhemmista kiinni se, onko elämä kauheaa vai kivaa vai ihan ok. Itselläni on kaksi poikaa, isoja jo. Käytössä on ollut kasvatusmetodi, jossa aikuinen on perheen pomo ja siten lapsille tuki ja turva. Paljon on halattu, luettu, touhuttu lasten juttuja ja pidetty hauskaa. Ei karjuta, kiljuta, rääytä, huudeta eikä kiroilla. Perheessä kukaan. Eikä vanhemmat ole kaveri-eikä curling-vanhempia.Rakkaus ja rajat. Siinä se.
No miten tämä liittyi taas mihinkään? Muuta kuin halusit kertoa olevasi parempi kuin muut.
Lukutaito hukassa? Ap valitti että lapsiperhe-elämä on kamalaa. Vastasin että se on just niin kamalaa millaista siitä itse tekee ja kerroin oman metodini. Eli vastasin ilmoitettuun ongelmaan ja kerroin neuvoni. Sen sijaan sinun kommenttisi ei liity asiaan ollenkaan, vaan tuli suuri ja pitelemätön tarve haukkua yksi kommentoija. Oleminen parempi kuin muut on sinun puheitasi ja ajatuksiasi, ei minun. Paremmuudesta en tiedä mutta ilmeisesti riittävä hyvä vanhempi olen ollut, kun kumpikaan pojistani ei ole koskaan haistatellut tai nimitellyt minua, ei paiskoneet ovia tai kiroilleet edes murrosiässä ja käyttäytyvät kivasti kaikkia kohtaan. Kumpikaan ei ole notkunut missään ostareilla ja kotiintuloaikoja on noudatettu. Nuorempi 15-vuotias kehui juuri keväällä sanoneensa terveydenhoitajan vastaanotolla, että hänellä on hyvät kotiolot. Kotiin tuli lappu johon hoitaja oli kirjoittanut että olipas kiva nuori. Siihen pituuden, painon ja näkölukujen oheen. Mukavaa kesän jatkoa sinulle.
Hah hah! Olisi kannattanut panohetkellä ajatella vähän pitemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen 42v nainen, lapset 13 ja 15. Pari vuotta sitten tuli viimeistään semmonen olo että tää lapsiperhekuvio on niin nähty. Olen tunnollisesti tätä vielä painanut, teinien ongelmien kanssa todella tehnyt työtä. Mutta tiedän että se sellainen aito kiinnostus ei enää palaa. Ja kun muuttavat pois kotoa niin en jää tyhjään pesää vollottamaan. Aila aikaansa kutakin. Onneksi ei enempää lapsia ole.
Mä oon 40 v, samanikäiset lapset. Mun täytyy myöntää, että mulla on nyt vasta alkanut olla sitä sitoa kiinnostusta, kun ovat isoja. Nautin nyt työni hedelmiä, että sinnillä vedin päikyt ja alakoulut (ei enää I-KI-NÄ yhtäkään päiväkodin joulujuhlaa tai alakoulun vanhempainiltaa, hurraa!). Ja tosiaan jotain tapahtui, kun kuopus täytti 13 v, helpotti jotenkin kerralla. Esikoisella esim. nepsytutkimuksia ja muuta teini-iän murhetta, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe lapsiperhe-elämää raskaana, vaikka joitain hankalia vaiheita on toki ollut. Oletan, että iso syy on oma kyky A) pystyä kuvittelemaan asiat ennalta ja B) hyvä organisointikyky. Mulle ei siis tule yllätyksenä että pehmolelu on tänäänkin hukassa, joten voin komentaa lasta huolehtimaan siitä. Tiedän myös että lasten pitää syödä huomennakin lounas, ja jos koen sen raskaaksi, voin helpottaa itseäni joko ostamalla eineksiä välillä tai tekemään ison satsin pakkaseen. Yllätys ei ole myöskään se, että pikku-Ritva kiukkuaa illalla tai se, että Jormalla kestää aamulla pukemisessa. Ennakoin kaiken tälläisen etukäteen, jotta mulla itselläni olisi vähän helpompaa.
Harva mies aidosti lapsia haluaa. Se on rehellisemmällä pohjalla kuin naisilla, joista osa tajuaa myöhemmin mihin paskaan tuli kätensä iskettyä. Kuten joku totesikin, se muuttaa koko elämän pysyvästi. Eikä se "palkinto" välttämättä mikään kärsimystä lieventävä tekijä ole. Ei ne lapset arvosta vanhempiaan sen enempää kuin tekään, suhtautuminen yleensä neutraalia jos sitäkään ja tekemisissä olokin monilla välttämätön paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun lapset muuttavat omilleen saat taas omaa rauhaa. Siihen asti on vaan kestettävä.
Minulla on kaksi lasta, koska halusin lapsia ja rakastan heitä. Minusta ainoastaan ensimmäiset vuodet olivat rankkoja.
Seuraan mielelläni lasten kehitystä ja esim. viisivuotiaan kanssa eläminen on aivan ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ressukat, jotka tuohon vipuun menevät joskus muka säälivät niitä, jotka eivät ole moiseen ryhtyneet. Kyllä se on kuulkaa aivan toisin päin. Elämäntarkoitus muka :D Ja paskat.
Vierailija kirjoitti:
Itse äitinä kaipaan eniten sitä, että ei tarvitsi joka helkkarin viikonloppuaamu olla klo 7.00 kokkaamassa aamupalaa, sen jälkeen kakan pesut, pikku kakkonen päälle ja silti keskeytyksiä tulee 3 minuutin välein ja sitten onkin jo lounaan valmistaminen ja pakko lähteä jonnekin ulos kerrostalosta etkä ole itse ehtinyt edes aamupalaa syömään.
Missä on se viikonlopun palautuminen, jotta jaksaa tehdä 42,5 tuntia viikossa töitä täysiä? Ei missään. Kun kotona on lapsia, et pääse palautumaan töistä vuosikausiin.
Eli eniten kaipaan sitä, että koko ajan ei tarvisi tehdä jotain ja joku pyytäisi jotain. Illalla on pakko mennä nukkumaan samantien kuin lapset, jotta jaksat laittaa aamupalaa pöytään klo 7.00...
Meillä teinit herää näin kesälomalla klo 14. Ja voin ihan hyvin lähteä omiin menoihini ennen sitä, kunhan kaapissa on ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin KUULUU olevan. Eilenkin yläkerran hirviökakara juoksi pitkin kämppää klo 23. Saatana.
Jos haluat täyden vapauden lapsista ja heihin liittyvistä jutuista niin vasta sitten kun he muuttavat pois kotoa. Lapset tarvitsevat ja haluavat vanhempien seuraa huomattavasti vähemmän yläasteelta alkaen. Silloin kyllä selvästi helpottaa, mutta se ei vielä tarkoita täydellistä vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä olet aloittanut edes parisuhdetta, jos sulle tärkeintä on elää just niin kuin sä haluat? Koska eihän se parisuhteessakaan onnistu. Tai jos tekee töitä töysipäiväisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa max 2 lasta. Ja mieluummin terveitä. Meillä helpotti kun pojat oli 17 ja 15v. Pojat oli terveitä ja villejä ja olihan se väsyttävää olla erotuomarina usein. Piti olla kova komento pienestä asti. Myös iloa ja rakkautta. Kun vanhemmilla oli auktoritteettia, niin poikien murrosikä ei ollutkaan niin hankala kuin odotin. Lasten kavereista ja harrastuksista tuli ja tulee sisältöä vanhempienkin elämään.
Niin eli 15v olisi sitten parisuhteen kannalta aika tuskaa?
Jos ihmisen elinikä on noin 80 vuotta, siitä 15 vuotta ei ole sitten kuitenkaan kovin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea aihe, koska kyseessä on niin vahva tabu ettei siitä saa puhua. Olen tismalleen samanikäinen mies ja ihan samaa mieltä. Vaikkei tästäkään saisi puhua, niin seksihän on lapsiperheen arjessa jotain totaalisen muuta, kuin mitä se oli ennen lapsia. Vanhin menee nukkumaan yhdeltätoista ja nuorin herää kuudelta. Esim. monien miesten rakastama aamuseksi on käytännössä täysin poissa. Iltaisin ollaan niin väsyneitä, että kyllä se on pikapano (jos sitäkään). Ei siinä kun on päivä touhuttu lasten kanssa, laitettu ruokaa, imuroitu, pesty pyykkiä jne. niin ole ole mikään hetki kaivaa käsirautoja ja rasvakettinkejä esiin.
Muutenhan se on sitä, että sä pidät "arjen pyörimässä". Koulun jälkeen kuskaat tanssiharkkoihin ja autat läksyissä. Koko ajan joutuu komentamaan jostakin ja siitä ns. rähjäämisestä on usein kaikilla paha mieli. Lapsia ketuttaa kun ei saa pelata koko aikaa ja vaimo on rättipoikkiväsynyt jatkuvasta pyykinpesusta. Vi
Vaimo miettii seksiä joka päivä, mutta ei halua tehdä asian eteen mitään ainakaan minun kanssa. Itse haluaisin seksiä, mutta en jaksa valvoa aamutunneille, jotta seksin harrastaminen olisi mahdollista. Päivät kuulee nälvimistä ja illalla pitäisi tunteja lämmitellä ja raivosiivota ja hinkata talo, jotta sitten voisi saada pakit tai tehdä kaikki työt myös sängyssä. Olen ajautunut tilanteeseen, koska en pysty täyttämään vaimoni vaatimustasoja käytännössä minkään asian suhteen.
Johannes, 45 vuotta
Eikä ole. Se on oikein mukavaa ja antoisaa. Parasta aikaa useimpien elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Eikä ole. Se on oikein mukavaa ja antoisaa. Parasta aikaa useimpien elämässä.
Elämä kuulostaa melkoiselta kärsimykseltä jos ap:n kuvailema on sitä parasta aikaa. Kukin tyylillään toki. Täytyyhän sitä jonkun lisääntyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen hirveämpää on kuin muukaan elämä, ihmiset aina liiottelevat ongelmiansa ja elämäänsä ylipäätänsä, varmaan juuri myötätuntoa ja sääliä saadakseen, heikkoja kun ovat.
No voihan sitä ajatella että kaikki on heikkoutta, jos niin haluaa ajatella. Minulla on läheinen lapsiperhe ja siellä meno on sellaista, että jo kyläilyn jälkeen olen aivan poikki. Toki tiedostan, että joillain on esim. 1-2 lasta ja he ovat paremmin käyttäytyviä, ei huudeta jne. Mutta tuo perhe ja se kaaos mitä olen nähnyt useamman lapsen kanssa, en yksinkertaisesti kestäisi sellaista elämää montaa päivää, saati kuukausia ja vuosia. Eikä senkään perheen vanhemmat ole heikkoja, mutta moni asia kun kasaantuu ja on monta lasta, tulee haasteita..
Semmoista se on. Jotkut meistä ovat tajunneet jo etukäteen, että tuollaistahan se tulisi olemaan, joten olemme jääneet lapsettomiks omasta tahdostamme. Elä ap nyt valintojesi kanssa.