Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe-elämä on aivan hirveää!!!
19.07.2024 |
Kestänyt jo seitsemän vuotta!!! Ei tähän totu IKINÄ!!! Milloin elämä taas palautuu HYVÄKSI ja MUKAVAKSI ja inhottavat lapsiin liittyvät työt loppuvat ja oma aika alkaa ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja tehdä taas mitä haluaa ja milloin haluaa???? T. Mies 40v
Kommentit (196)
Miksi te teette niitä lapsia, kun sitten valitetaan!? Ensin kinutaan ja halutaan lapsia, sitten ku niitä saa, niin sitten valitetaan ja tahdotaan niistä lapsista eroon?! Mitä te valittajat kuvittelitte sen elämän lasten kanssa olevan? Kai nyt jokainen älykäs ihminen sen verran osaa katsella ympärilleen ja ottaa selvää asioista, mitä elämä lasten kanssa on!? Joten veikkaanpa, että tässä ketjussa kommentoivat valittajat eivät sitä älykkäintä kansanosaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lopu. Samaksi elämäksi ei muutu elämäsi koskaan etkä Sinä muutu samaksi henkilöksi enää koskaan.
Tarkoitan todellakin, koko loppuelämäsi aikana.
Samaksi ei mikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea aihe, koska kyseessä on niin vahva tabu ettei siitä saa puhua. Olen tismalleen samanikäinen mies ja ihan samaa mieltä. Vaikkei tästäkään saisi puhua, niin seksihän on lapsiperheen arjessa jotain totaalisen muuta, kuin mitä se oli ennen lapsia. Vanhin menee nukkumaan yhdeltätoista ja nuorin herää kuudelta. Esim. monien miesten rakastama aamuseksi on käytännössä täysin poissa. Iltaisin ollaan niin väsyneitä, että kyllä se on pikapano (jos sitäkään). Ei siinä kun on päivä touhuttu lasten kanssa, laitettu ruokaa, imuroitu, pesty pyykkiä jne. niin ole ole mikään hetki kaivaa käsirautoja ja rasvakettinkejä esiin.
Muutenhan se on sitä, että sä pidät "arjen pyörimässä". Koulun jälkeen kuskaat tanssiharkkoihin ja autat läksyissä. Koko ajan joutuu komentamaan jostakin ja siitä ns. rähjäämisestä on usein kaikilla paha mieli. Lapsia ketuttaa kun ei saa pelata koko aikaa ja vaimo on rättipoikkiväsynyt jatkuvasta pyykinpesusta. Vi
Onko tuo tabu? Toki, kun niitä lapsia hankkii niin siinä ne tulee sitten kaikkineen mukana että toki se kannattaa miettiä mitä elämältä haluaa. Että onko elämä vapaampaa ja mukavampaa muuten, vai lasten kanssa? Ehkä jos itselläni olisi lapsia, se olisi vain ajoitettava petipuuhat lapsen aikataulujen mukaan ja välillä tuupattava se toisaalle jotta voi itse viettää ns. laatuaikaa kotona tms. Asiaa auttaisi, jos kumpikin vanhempi voisi olla välillä etänä tai tehdä eri aikaan töitä, siten että se lapsi on toisaalla niin jäisi aikaa? Sori mutta en tiedä, lapset on toisaalta aivan ihania mutta perhe-elämä joillain on näyttänyt niin kuormittavalle että itse en taida sitä haluta lainkaan, nautin ns. helpommasta elämästä matkusteluineen ja harrastuksineen jne.
Miten joku voi kokea elämänsä noin negatiivisena, jos on terveet lapset? Eikö ne ole maailman rakkaimmat? Organisoinnilla saa järjestystä elämään ja aikaa omiin juttuihin. Jos työtä on liikaa, vähentäkää, tai käyttäkää palveluita/kodinhoitajaa. Ei kaikilla ole tietysti varaa, mutta useimmilla on, jos priorisoi asian.
Itse naisena inhoan nykyään keittiössä olemista. Lapsen saamisen myötä ruuanlaitto tuntuu olevan ainoa elämäntehtäväni. Aamupalan laitto ja siivous. Lounaan valmistaminen ja siivous. Välipalan laitto ja siivous. Illallisen valmistaminen ja siivous. Iltapalan laitto ja siivous. Illalla viimeiseksi tiskikoneen päälle laittaminen. Tuntuu kuin muuta elämässä ehtisi tehdä kuin ruokaa tai sen siivoamista pois ja miettiä seuraavan ruuanlaittoa, vaikka hädin tuskin olet saanut tiskattua kattilaa edellisestä ruuanlaitosta. Lapset tarvitsevat yllättävän paljon ja usein ruokaa, verrattuna itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, samaa mieltä. Sen takia olenkin lapseton.
Miksi se kodinhoito ja lapsenkasvatus on delegoitu vain naiselle ? Ja koskee ihan naisia itseäänkin, että ottavat tämän roolin ja suorittavat kaiken. Tein aluksi itsekin niin, mutta nykyään otan päiväkoti-ikäiset (poika)lapseni aina mukaan tekemisiin. Kun leikki loppuu, siivotaan yhdessä. Ruokaa tehdään yhdessä. Kun kämppä siivotaan, tehdään se Yhdes. Isi tekee omia juttuja poikien kanssa yhdessä myöskin, heti kun reissutyöstä aina on palautunut. Tiskikoneen voi tyhjentää myös isä itse lapset mukana, se ei vaadi äidin panosta tai paikalla oloa. Riittää puhtia äidillä myös vällyjen väliin näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joo lapsi auttaa kotitöissä ikänsä mukaisesti. Mutta ei esim 4v osaa itsenäisesti tyhjentää tiskikonetta, valmistaa ruokaa, imuroida tai pestä pyykkejä. Vaan siihen tarvitaan aina se vanhempi mukaan eli vanhempi tekee ne kotityöt ja lapsi puuhastelee mukana ja tarvitsee jatkuvaa ohjausta ja kaikkiin miljooniin kysymyksiin on vastattava.
Hankkikaa max 2 lasta. Ja mieluummin terveitä. Meillä helpotti kun pojat oli 17 ja 15v. Pojat oli terveitä ja villejä ja olihan se väsyttävää olla erotuomarina usein. Piti olla kova komento pienestä asti. Myös iloa ja rakkautta. Kun vanhemmilla oli auktoritteettia, niin poikien murrosikä ei ollutkaan niin hankala kuin odotin. Lasten kavereista ja harrastuksista tuli ja tulee sisältöä vanhempienkin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sitten kun vihdoin muuttavat pois kotoa, alkaakin samantien tai piakkoin toinen kierros lastenlasten kanssa. Arvaa pa vain väsyttääkö?
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa max 2 lasta. Ja mieluummin terveitä. Meillä helpotti kun pojat oli 17 ja 15v. Pojat oli terveitä ja villejä ja olihan se väsyttävää olla erotuomarina usein. Piti olla kova komento pienestä asti. Myös iloa ja rakkautta. Kun vanhemmilla oli auktoritteettia, niin poikien murrosikä ei ollutkaan niin hankala kuin odotin. Lasten kavereista ja harrastuksista tuli ja tulee sisältöä vanhempienkin elämään.
Niin eli 15v olisi sitten parisuhteen kannalta aika tuskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se raskasta. Siksi itse jätin lapset tekemättä, kun mulla oli realistinen kuva siitä kuinka raskasta se voi pahimmillaan olla.
Musta tuntuu, että ihmiset tekee virheen siinä, että ne lapset tehdään pienellä ikäerolla. Siinä arjen kaaoksessa natisee liitto, kun suhde kärsii väsymyksestä. Eikös pienten lasten vanhemmat eroa eniten?
Parisuhteen tilaa ja kestävyyttä ajatellen miksi lapsia ei voisi tehdä kolmen tai neljän vuoden ikäerolla? Tai jättää vain yhteen lapseen.
Kuulostat mieslapselta. "Byäää, en saa tehdä mitä haluan ja milloin haluan". Kyllä, lapsiperhe-elämä on usein rankkaa ja työlästä, mutta siihenkin auttaa asenne, ja mikä onkaan tärkeämpää kuin omien lasten kasvatus ja perheestä huolehtiminen?
Ota nyt asenne että nämä asiat on nyt hoidettava, kohta lapset on teinejä eikä heitä vanhempien seura kiinnosta. Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat eron ja muutat toiselle puolelle maata tai maapalloa. Yksinkertainen ongelma, yksinkertainen ratkaisu. Mukavuudenhaluisten miesten ei kyllä koskaan kannata hankkia lapsia.
Joo, tää on mun ratkaisuni kanssa.
Kunhan huolehdit rahasta, muusta viis!
Tuskin se sen hirveämpää on kuin muukaan elämä, ihmiset aina liiottelevat ongelmiansa ja elämäänsä ylipäätänsä, varmaan juuri myötätuntoa ja sääliä saadakseen, heikkoja kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on niin, että se lapsiperhe-elämä on juuri sellaista, millaisen aikunen siitä itse tekee. Jos lapset ovat terveitä, niin ihan on vanhemmista kiinni se, onko elämä kauheaa vai kivaa vai ihan ok. Itselläni on kaksi poikaa, isoja jo. Käytössä on ollut kasvatusmetodi, jossa aikuinen on perheen pomo ja siten lapsille tuki ja turva. Paljon on halattu, luettu, touhuttu lasten juttuja ja pidetty hauskaa. Ei karjuta, kiljuta, rääytä, huudeta eikä kiroilla. Perheessä kukaan. Eikä vanhemmat ole kaveri-eikä curling-vanhempia.Rakkaus ja rajat. Siinä se.
No miten tämä liittyi taas mihinkään? Muuta kuin halusit kertoa olevasi parempi kuin muut.
Liittyy nimenomaan lapsiperhe-elämään. Sinulla ilmeisesti raskasta, teetkö kaikki päinvastoin kuin lainaamasi kommentoija?
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Niin sitten kun vihdoin muuttavat pois kotoa, alkaakin samantien tai piakkoin toinen kierros lastenlasten kanssa. Arvaa pa vain väsyttääkö?
Tuohon lastenlasten hoitamiseen ei ole pakko osallistua samalla volyymilla kuin omien lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen. Ei se ole velvollisuus. Isovanhemmilla on oikeus laittaa rajat. Esimerkiksi suostuu olemaan hoitoapuna kerran kahdessa viikossa. Useimmat isovanhemmat ovat vielä työelämässä, niin ei sitä iän puolesta jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen hirveämpää on kuin muukaan elämä, ihmiset aina liiottelevat ongelmiansa ja elämäänsä ylipäätänsä, varmaan juuri myötätuntoa ja sääliä saadakseen, heikkoja kun ovat.
Tämä. Pätee myös työelämään naisvaltaisilla aloilla.
Hankittiin ilmalämpöpumppu. Teinien ovet pysyy edelleen kiinni. Robotti-imuri pääsee toisen huoneeseen mutta toisen huoneeseen robolla ei ole asiaa. Helpottanut kyllä mutta kotitöitä on silti paljon. Onneksi pojat jo vähän auttaa. Teinit kyllä osaa järjestää niitä henkisiä ongelmia vanhemmille. Kuitenkin se pikkulapsi vaihe on kaikkein rankinta.
No miten tämä liittyi taas mihinkään? Muuta kuin halusit kertoa olevasi parempi kuin muut.