Tykkäättekö introvertit matkustaa?

Tykkään. Olen introvertti "pahimmasta päästä" ja yövyn lähes poikkeuksetta hostelleissa matkoillani

Kyllä! Ihan parasta

Ei, päänsisäisiä matkoja lähinnä.

En.

Tykkään!

Juuri seurasin lentokoneessa kuinka höpöttävä kanssamatkustaja löysi puhekumppanikseen onneksi riviä minua edempänä olevan rouvan. Onneksi eivät penkit olleet toisin päin :)

Mitä tarkoittaa ev?

En. Joskus harvakseltaan käy mielessä, että mitäs jos lähtisi jonnekin, mutta tosiaankin haluaisin matkustaa yksin. Paljon turvallisempi olo yksinään omien aikataulujen ja mokailujen varassa, kuin toisen kanssa. Kaikkein mukavin ajatus voisi olla käydä jossakin ulkomailla ja tulla illalla omalle sohvalle katsomaan telkkaria. Teleportteja odotellessa. :D

En pitkiä reissuja. Pari päivää riittää, sitten on jo ikävä kotiin. Sitten parin päivän päästä jo vähän tylsistyttää. Tuntuu ettei ole koskaan hyvä.

Introvertti HSP

Pidän matkustamisesta, mutta välttelen ryhmämatkoja ja isolla harrastusporukalla matkustamista. Mieluiten yksin, kumppanin tai yhden kaverin kanssa. Reissuissakin on mukana usein kirja ja/tai äänikirjoja, jolloin voi halutessaan hetkeksi mennä itsekseen oleskemaan, jos seurassa on toinen henkilö. Työmatkoilla se on myös hyvä syy vetäytyä isommasta seurueesta yhteisen illallisen jälkeen, kun lähtee ennakoimaan seuraavaa päivää ennen unille menoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa ev?

Tykkään tosi paljon!

Olen käynyt melkein 50 eri maassa. Parasta on se, kun voi olla vieraassa paikassa ihmisten keskellä eikä ole pelkoa että joku tuttu tupsahtaisi kulman takaa ja alkaisi jutella kuulumisia. Vieraana oleminen muiden vieraiden keskellä on jotenkin ihanan rauhoittava ajatus. Ja lisäksi näkee ja kokee uusia paikkoja.

Todellakin. Saa olla täysin vapaa. Kukaan ei tunne ja pakota rupattelemaan. Saa järkätä omat aikataulunsa ja ruokailunsa sellaisiksi kuin itse haluaa, ei ole pakko mihinkään sosiaaliseen seurusteluun. Hukkuu muiden ihmisten massaan, eikä kukaan tuttu pölähdä eteen ja vaadi kertomaa mitään tai lähtemään kahville.

Tykkään, oman introvertin perheen kesken. Kierrämme katsomassa paikkoja ja luontonähtävyyksiä, emme mene tutustumaan uusiin ihmisiin. Mieluummin pohjoiseen kuin etelään.

Kyllä mä festareillakin viihdyn, mutta siellä keskityn musiikkiin ja ignooraan ympärillä olvan ihmismassan.

Nuorempana kyllä, esimerkiksi Kaliforniassa ja Las Vegasissa. Nukuin reppureissulla Japanissa majatalon jaetun huoneen lattialla tatamilla. Matkustin yksin ja exäni kanssa.

Nyt nelikymppisenä en lähde kuin kotimaan vuokramökille.

Nuorena tykkäsin, mutta siinä oli aina sama ongelma: pidän matkalla olemisesta, mutta heti määränpäähän saapuessani haluan takaisin tien päälle.

En ole matkustanut lainkaan kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Ei tee mieli.

Joo, teen viikkojen tai kuukauden reissuja yksin. Ei vielä ainakaan reilussa kuukaudessa tule koti-ikävää tai tarvetta puhua kellekään. Päinvastoin helpottavaa, kun ei tarte koko ajan esittää jotain vaan voi vaan olla niin kuin haluaa.

Tykkään, en tosin matkustele kuin kotimaassa. On kiva nähdä uusia paikkoja kunhan ei tarvitse alkaa juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa.