Koiran ottaminen yli 60-vuotiaana. Saisi olla pikkuinen seurakoira. Mitä rotua suosittelet?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle. 

Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe. 

Ikänäköön on lasit tai laserleikkaus.

Toisekseen, itselläni ei ole ikänäköä mutta leikkaan aina koiran kynnet korvakuulolta. Ei mustasta kynnestä mitään näe, ja niissä leikkureissa on se läppä terien takana siksi, ettei mene liikaa. Homma menee paljon nopeammin kun ei edes yritä tihrustaa. En ole leikannut suoneen kuin kerran tai kaksi.

Ja jos kynsienleikkuu huolettaa, joku muu tekee sen kyllä pientä korvausta vastaan. Toisaalta, jo 20 kg koira on sen kokoinen, että jos se saa riittävästi liikuntaa, kynnet kuluu niin että ei niitä tarvitse leikata kuin joskus ja jouluna.

Kynnet voi myös hioa lyhyemmiksi, jos ei tahdo leikata. Sellaisella pienellä rälläkän tapaisella vehkeellä, näitä siis myydään ihan koirien kynsiä varten. Jotkut sanovat, että on parempikin kuin leikkaus.

................

60 v ei muuten ole nykyään vanha. Työikäinen ihminen joka voi hyvinkin urheilla kilpaa, juosta vaikka maratoneja, ottaa nuoren rakastajan joka antaa piiskaa... Kaikkia tällaisia tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko jotkut nuoret, että elämä päättyy 60-vuotiaana? Siitä vain luisu hautaan edessä?

Luuleeko jotkut 60-vuotiaat että ikääntyminen loppuu siihen ja ovat koko loppuelämänsä yhtä terveitä ja virkeitä? 

Pointti mitä yritetään sanoa on että se koira on elämässä vielä siinäkin vaiheessa kun vaivoja alkaa tulla.

70-75 vuotiaat ovat nykyään keskimäärin vielä erittäin hyvässä kunnossa ellei ole pahoja perussairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pientä seurakoiraa, vaan joku noutaja. Voit kouluttaa sen avustajaksi itsellesi, siitä voi ottaa tukea jos kaatuu tms. Ovat myös helppoja kouluttaa, mitä pienet seurakoirat eivät näitä olevan, käytöksestä päätellen.

Seurakoirilla on myös aika tavalla eroahdistusta, koska niiden elämän tarkoitus on olla ihmisen kanssa. Senkin takia joku (metsästyslinjainen) noutaja on parempi.

Jos tahdot koiran, ota koira, älä kovaäänistä rottaa.

Ja se pikkukoira muuten tarvitsee liikuntaa ihan yhtä paljon kuin isompikin. Pikkukoirille kertyy enemmän hammaskiveä (koska puruvoima ei riitä tehokkaaseen kaluamiseen), niillä on usein muutenkin hammasongelmia jne. Kilohintakin on kohtuuton pentua ostaessa.

 

Joten pienen koiran ottamiseen ei ole mitään syytä.

Noniin, vanhukselle käyttölinjainen noutaja, täällä vaan vinkit paranee :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pientä seurakoiraa, vaan joku noutaja. Voit kouluttaa sen avustajaksi itsellesi, siitä voi ottaa tukea jos kaatuu tms. Ovat myös helppoja kouluttaa, mitä pienet seurakoirat eivät näitä olevan, käytöksestä päätellen.

Seurakoirilla on myös aika tavalla eroahdistusta, koska niiden elämän tarkoitus on olla ihmisen kanssa. Senkin takia joku (metsästyslinjainen) noutaja on parempi.

Jos tahdot koiran, ota koira, älä kovaäänistä rottaa.

Ja se pikkukoira muuten tarvitsee liikuntaa ihan yhtä paljon kuin isompikin. Pikkukoirille kertyy enemmän hammaskiveä (koska puruvoima ei riitä tehokkaaseen kaluamiseen), niillä on usein muutenkin hammasongelmia jne. Kilohintakin on kohtuuton pentua ostaessa.

 

Joten pienen koiran ottamiseen ei ole mitään syytä.

Noniin, vanhukselle käyttölinjainen noutaja, täällä vaan vinkit paranee :-

Varmaan joku tolleri vielä, eikä mitään flegmaattista kutsua. Pysyy mummokin virkeänä!

Vanhat ihmiset (yli 60-vuotias on vanha vaikka olisikin terve ja aktiivinen) ottavat pikkukoiria juurikin siksi että ei jakseta yhtään panostaa koulutukseen tai tapakasvatukseen. Pientä riehuvaa koiraa on helppo vaan pitää kiinni.

Minusta se on väärin koiraa itseäänkin kohtaan, jokainen koira ansaitsee tulla koulutetuksi. Reaktiiviset räksyttävät pikkukoirat käyvät jatkuvasti ylikierroksilla kun niille ei ole viitsitty opettaa miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia eli ei ole sosiaalistettu.

Vierailija kirjoitti:

Pieni villakoira. Ne on älykkäitä ja rakastavia.

Vähän liiankin älykkäitä, jos ei ole koirista kokemusta.

Jos ei ole aivan erityisen ihastunut koiran kouluttamiseen ja aktivointiin, ei kannata ottaa älystään tunnettua rotua. Ne kun ovat kovin hyviä myös keksimään itselleen ajanvietettä.

Itsellä on ollut keskikokoisia metsästyspystykorvia (harmaa, jämpti ja nyt ve-laika)  seurakoirina (tai on ne päässeet metsällekin, mutta ovat siis ihan sisä- ja kotikoiria myös), ja suosittelisin sellaista. Kodinvaihtaja, joku joka ei ole metsällä toiminut.

Nämä ei säry eikä paru, ovat tosi terveitä ja helpoimpia rotuja mitä maailmassa on. Siis ihan aidosti, ihmiset luulee että metsästyskoirat on ärhäköitä, mutta ei ne ole (mäykyt ja terrierit poislaskettuina). Ihan lapasia kotikoirina, viihtyvät itsekseen, osaavat hienosti rauhoittua ja keksivät vain kohtuullisessa määrin omatoimista ajanvietettä.

Tolkuton karvanlähtö on ainoa huono puoli ja tietysti riistaviettisenä voivat vetää aika kovaa jos on riistakontakti. Muuten kyllä kulkevat remmissä nätisti, mutta näköhavainto tai täysin tuore jälki saa kyllä käytöstavat hetkeksi unohtumaan.

Bonuksena jonkun norjanharmaan saa kaksoisvalioita täynnä olevalla sukutaululla puolella siitä hintaa, minkä pulittaisit jostain lamppuharjasta vailla kunnollista sukutaulua.

Yorkshiren terrierit ihania seurakoiria. Niin sanottu snobi koira. Hieman hintavampi rotu tosin. 

Olen 60 ja tyytynyt ulkoiluttamaan lähikauppiaan mäyräkoiraa.

Joku vinttikoira voisi sopia ap:lle. Rauhallisia kotioloissa ja lenkeillä ja tyytyvät vähään kunhan vaan pääsevät välillä juoksemaan täysillä. Eivät ole räksyttäjiä vaan hiljaisia vaikkei koulutus olisi mennytkään ihan putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle. 

Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe. 

 

 

Oletko silmälaseista kuullut? Eikä tässä muutenkaan etsitty koiraa vanhukselle, vaan oletettavasti terveelle kuusikymppiselle. Etkö tunne lainkaan sen ikäisiä?

Kyllä tunnen. Anoppini on reilu 60 ja hänellä on kääpiövillakoira. Tarvitsee aina apua kynsienleikkuun kanssa kun ei näy laseillakaan leikata mustia kynsiä. Jos kuusikymppisenä ottaa pikkukoiran, elää se vielä silloinkin kun omistaja on 75 -vuotias vanhus.

Anoppisi on luonnevikainen, ei se ole iästä kiinni se kynsien leikkuu.

Kukaan ei näe hermoa mustista kynsistä, siksi ne leikataan korvakuulolta. Ihmiset vaan on hysteerisiä tuon koiran kynsienleikkuun suhteen, ei siinä muuta ongelmaa ole. Sen kun leikkaa vaan.

Itselläni on perussairauden takia vaikeuksia tarkentaa katsetta, joten todellakaan en näe mitään kun leikkaan koiralta kynsiä, ja hengissä ollaan molemmat ja verenvuodatukseltakin on vältytty.

Mies taas vinkuu ettei näe, joten siksi minä leikkaan ne kynnet. Kun olen tottunut, etten näe mitään kumminkaan.

Sokeillakin on muuten koiria.

Ehken ottaisi koiraa enää noin iäkkäänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle. 

Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe. 

Kerran kuussa trimmaajalla käynti, harvemminkin voi riittää, ja samalla hoituu kaikki. Voisi suositella muillekin, että joku tarkistaisi välillä sen koiran.

Ei ole estettä ottaa koiraa iässä 60. Näyttelyyn vaan, katselemaan koiria ja jututtamaan kasvattajia.

Oman koirani kasvattaja on trimmaaja ammatiltaan ja laittaa aina välillä valokuvia niistä koirista joiden kynsiä ei leikata kotona ollenkaan. Monen sentin pituisia kynsiä jotka menee ristiin ja jää jumiin vääntäen koiran varpaita. Pahimmat tapaukset eivät pysty edes kävele

Tuollainen koira ei sitten saa tarpeeksi liikuntaakaan. Asfaltilla lenkkeillessä ne kyllä kuluu niin, että leikkauksen tarve on hyvin vähäinen.

Juuri tarkistin oman koiran kynnet, että ei tarvi vieläkään leikata. Talvella lähtee ehkä milli kerran kuussa, kesällä ei tarvitse leikata kuin kannuskynsiä. Koira on 18 kg, eikä edes lenkkeillä mitenkään paljon, viitisen kilsaa päivässä. (Koira on teini eikä suostu kävelemään, haaveilee vaan.)

Jos asut yksin, kannattaa olla joku tukiverkko, jos esim. sairastut. sairastuminen voi tietysti koskea nuorempiakin.

Koiran tarpeet pitää huomioida, isommalla koiralla on yleensä tarve liikkua enemmän.

Muuten suosittelen, kyllä. Äitini otti koiran, kun jäi eläkkeelle ja jo 8v Luna on ollut äidin ilona ja pitänyt vuorokausirytmiä yllä ja vaikuttaa myös piristävästi.

Itsekin luultavasti otan, kun jään eläkkeelle ja viimeinenkin lapsi muuttanut omilleen.  Pentu on tosiaan työläs. Jos ei ole pennusta aikaisempaa kokemusta, joka nuori kodinvaihtaja olis varmaan hyvä. Kunhan uutta kotia etsitään oikeista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Seiskarin koira (hyljekoira) on mukava. Vaikka on pystykorvatyyppinen niin ei turhia hauku. Mukava ja ihmisrakas. Ja lapsirakas.

Lapinporokoira on saman kokoinen ja näköinen, toki enemmän värivariaatioita. Helpompi, kun ei ole riistaviettiä. Toisaalta älykkäämpi, joten aktivointia tarvitaan.

Metsästyskoirat on kyllä siitä helppoja, että niille riittää aktivoinniksi ulkoilu. Kun ne metsästää koko ajan ulkona, kaupungissakin. Pari tuntia ulkoilua päivässä ja makaavat koko sisälläoloaikansa.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin länsigöötanmaankoiran, niiden luonne on hurmaava: leikkisä, sosiaalinen, lempeä, positiivinen.

Nämä vaatii paimenkoirina todella paljon aivotyötä ollakseen onnelisia. Göötit on upeita koiria, mutta eivät sovi ihmiselle joka ei tahdo tehdä koiran kanssa mitään.

Niillä on ihan mieletön oppimiskyky. Yhdellä tutulla on niin tiedän.Oma koirani vaikuttaa aivan jälkeenjääneeltä sen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle. 

Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe. 

 

 

Oletko silmälaseista kuullut? Eikä tässä muutenkaan etsitty koiraa vanhukselle, vaan oletettavasti terveelle kuusikymppiselle. Etkö tunne lainkaan sen ikäisiä?

Kyllä tunnen. Anoppini on reilu 60 ja hänellä on kääpiövillakoira. Tarvitsee aina apua kynsienleikkuun kanssa kun ei näy laseillakaan leikata mustia kynsiä. Jos kuusikymppisenä ottaa pikkukoiran, elää se vielä silloinkin kun omistaja on 75 -vuotia

 

Koiran voi panna vaikka sähköpyörän koriin (jos on sellainen taakkapyörä, kyllä siinä koira kulkee siinä missä lapsikin) tai viedä bussilla.  Meitä autottomia koiranomistajia on tiedätkö aika paljon.

Itse kyllä leikkaan kynnet itse, mutta tuollaista taakkapyörää olen ajatellut, olisi niin hauskaa mennä retkelle kauemmaskin. Voitaisiin viilettää pyörällä ja jaksaisi kävellä sitten metsässä pidempään. Koirakin varmaan tykkäisi, kun viihtyy veneessäkin, samalla tavalla tuossa hajut tulisi.

Villakoirat tai ysiryhmän pienet valkoiset. Ne on pääsääntöisesti iloisia, kivoj seurakoiria. 

Vierailija kirjoitti:

Cairnterrieri suosittelen. Se on sopivan kokoinen, ei kuitenkaan mikään kääpiökoira. Myös Irlanninterrieri ihana, mutta se kylläkin on keskokoinen.

Terrierit sopii vain ihmisille, jotka osaa kouluttaa koiria. Muuten niistä tulee räkyttäjiä. Aiemmin suositelluissa jackrusselleissakin on se vika, että otetaan söpö koira mutta ei viitsitä kouluttaa ja siinä sitä sitten räkytetään menemään.

Terrierit on myös alunperin metsästyskoiria ja vietit sen mukaiset. Ihmiset ei yleensä annan niille riittävästi liikuntaa ja aivotyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla trolli.

60-vuotiashan on vielä työelämässä useita vuosia ja normaali aikuinen.

Ohjeet ovat kuin 80- vuotiaille, joiden ei tietenkään kannata enää koiraa hankkia.

Pikkukoirat voivat elää lähemmäs 20 vuotta.

Kyllä vain, kääpiövillikseni on 17 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ihan vain ettei satu mitään jos koira hyppää vasten tai vetää...

Koiran koulutettavuus riippuu sen pään sisällöstä, ei koosta. Jokainen koira on opetettava olemaan vetämättä tai hyppimättä.

Ja itse asiassa vähän isompi koira on helpompi koulutettava kuin pieni, koska oikea-aikainen palkitseminen on niin paljon helpompaa ja kontaktin otto, kun koiran pää on korkeammalla. Huomasin tuon itse kun meille tuli ensimmäinen pentu reilu vuosi sitten. Aikaisemmin minulla on ollut pari kodinvaihtajaa. Niin se pennun koulutus helpottui merkittävästi kun se sai vähän korkeutta. Tietysti sillä samalla tuli järkeä päähän, mutta oli tosi paljon helpompaa kuin saattoi vaan sujauttaa namin suuhun kumartumatta.

Ja jos 60-vuotias joutuu olemaan huolissaan jos minkään kokoinen koira hyppää vasten tai vetää (jotkut jättikoirat erikseen), täytyy mennä kiireesti lääkäriin. Silloin on kyllä vakavasti vikaa tasapainossa ja lihaskunnossa.