Koiran ottaminen yli 60-vuotiaana. Saisi olla pikkuinen seurakoira. Mitä rotua suosittelet?
Kommentit (122)
Kääpiöpinseri voisi olla sopiva rotu.
Suosittelen rescuekoiraa. Pieniä seurakoiratyyppisiä löytyy yllin kyllin.
Ottaisin länsigöötanmaankoiran, niiden luonne on hurmaava: leikkisä, sosiaalinen, lempeä, positiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle.
Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe.
Kerran kuussa trimmaajalla käynti, harvemminkin voi riittää, ja samalla hoituu kaikki. Voisi suositella muillekin, että joku tarkistaisi välillä sen koiran.
Ei ole estettä ottaa koiraa iässä 60. Näyttelyyn vaan, katselemaan koiria ja jututtamaan kasvattajia.
Oman koirani kasvattaja on trimmaaja ammatiltaan ja laittaa aina välillä valokuvia niistä koirista joiden kynsiä ei leikata kotona ollenkaan. Monen sentin pituisia kynsiä jotka menee ristiin ja jää jumiin vääntäen koiran varpaita. Pahimmat tapaukset eivät pysty edes kävele
Nuo on varmaan ollut leikkaamatta vähän pidempään kuin sen kuukauden...
Pakko olla trolli.
60-vuotiashan on vielä työelämässä useita vuosia ja normaali aikuinen.
Ohjeet ovat kuin 80- vuotiaille, joiden ei tietenkään kannata enää koiraa hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle.
Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe.
Oletko silmälaseista kuullut? Eikä tässä muutenkaan etsitty koiraa vanhukselle, vaan oletettavasti terveelle kuusikymppiselle. Etkö tunne lainkaan sen ikäisiä?
Kyllä tunnen. Anoppini on reilu 60 ja hänellä on kääpiövillakoira. Tarvitsee aina apua kynsienleikkuun kanssa kun ei näy laseillakaan leikata mustia kynsiä. Jos kuusikymppisenä ottaa pikkukoiran, elää se vielä silloinkin kun omistaja on 75 -vuotias vanhus.
No tämä nyt on
Minimaalinen ongelma joka muuttuu suuremmaksi sillä hetkellä kun henkilö menettää ajokorttinsa 70-vuotistarkastuksessa eikä enää pysty viemään sitä koiraa ulkopuoliselle hoidettavaksi.
Mitä väliä jos ei itse leikkaa kynsiä? En minäkään leikkaa vaikka olen neljäkymppinen. Lemmikkikaupoissa on se palvelu. Kunhan kävellä jaksaa niin se riittää. Pieni villakoira on ihana. Räksyttelee isommille mutta eihän se siitä remmistään pääse.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla trolli.
60-vuotiashan on vielä työelämässä useita vuosia ja normaali aikuinen.
Ohjeet ovat kuin 80- vuotiaille, joiden ei tietenkään kannata enää koiraa hankkia.
Pikkukoirat voivat elää lähemmäs 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle.
Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe.
Kerran kuussa trimmaajalla käynti, harvemminkin voi riittää, ja samalla hoituu kaikki. Voisi suositella muillekin, että joku tarkistaisi välillä sen koiran.
Ei ole estettä ottaa koiraa iässä 60. Näyttelyyn vaan, katselemaan koiria ja jututtamaan kasvattajia.
Oman koirani kasvattaja on trimmaaja ammatiltaan ja laittaa aina välillä valokuvia niistä koirista joiden kynsiä ei leikata kotona ollenkaan. Monen sentin pituisia kynsiä jotka menee ristiin ja jää jumiin vääntäen koiran varpaita. Pahimmat tapaukset eivät pysty edes kävelemään kunnolla.
No miten usein ne koiran kynnet sitten pitää leikata? Aiomme mieheni kanssa ottaa pienen seurakoiran kun jäämme eläkkeelle. Meillä on alakerrassa koirien trimmauspalvelu. Ollaan ihan valmiita maksamaan ammattilaiselle tuosta hommasta. Riittääkö kerran viikossa? Kaksi kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle.
Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe.
Vanhalle ihmiselle???
Jack Russell narttu. On ihania ja vilkkaita, mutta jos sulla on aikaa lenkittää ja leikittää, niin hyvin passaa. Iloinen luonne piristää omistajaakin valtavasti. Ja niillä on aivan valtava hoivavietti, jos sairastut. Taipuvat monenlaiseen elämän, kun ovat älykkäitä ja oppivaisia. Kasvattajalta voit toivoa sen luonteista, kun sun elämään sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla trolli.
60-vuotiashan on vielä työelämässä useita vuosia ja normaali aikuinen.
Ohjeet ovat kuin 80- vuotiaille, joiden ei tietenkään kannata enää koiraa hankkia.
Pikkukoirat voivat elää lähemmäs 20 vuotta.
Jopa 15 vuotta sanotaan koirakirjoissakin.
"Minimaalinen ongelma joka muuttuu suuremmaksi sillä hetkellä kun henkilö menettää ajokorttinsa 70-vuotistarkastuksessa eikä enää pysty viemään sitä koiraa ulkopuoliselle hoidettavaksi."
Niin outoa kun se sinusta voi ollakin niin on olemassa ihmisiä joiden ei tarvitse ajaa autolla päästäkseen palvelujen äärelle. Me pääsemme trimmaajalle, eläinlääkärille ja muihinkin plaveluihin ihan kävellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla trolli.
60-vuotiashan on vielä työelämässä useita vuosia ja normaali aikuinen.
Ohjeet ovat kuin 80- vuotiaille, joiden ei tietenkään kannata enää koiraa hankkia.
Pikkukoirat voivat elää lähemmäs 20 vuotta.
Höpö höpö.
Cairnterrieri suosittelen. Se on sopivan kokoinen, ei kuitenkaan mikään kääpiökoira. Myös Irlanninterrieri ihana, mutta se kylläkin on keskokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ottamaan aikuisen kodinvaihtajan. Pentuvuosi voi olla todella rankka vanhalle ihmiselle.
Miksi pikkukoira? Yli 60- vuotiaalla on jo ikänäköä ja esim pikkukoiran kynsien leikkaus voi olla todella hankalaa kun ei vaan yksinkertaisesti näe.
Kerran kuussa trimmaajalla käynti, harvemminkin voi riittää, ja samalla hoituu kaikki. Voisi suositella muillekin, että joku tarkistaisi välillä sen koiran.
Ei ole estettä ottaa koiraa iässä 60. Näyttelyyn vaan, katselemaan koiria ja jututtamaan kasvattajia.
Oman koirani kasvattaja on trimmaaja ammatiltaan ja laittaa aina välillä valokuvia niistä koirista joiden kynsiä ei leikata kotona ollenkaan. Monen sentin pituisia kynsiä jotka menee ristiin ja jää jumiin vääntäen koiran va
Leikkaan noin kerran 2 viikossa. Useammin jos leikkaa, ei oikein löydy mitään leikattavaa. Ja jos on unohtunut leikkaus, sen kyllä kuulee, kun kynnet ropisee lattiaa vasten. Kynnet myös kuluu jonkin verran, jos lenkkeilette paljon asvaltilla.
Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.
Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.
Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ihan vain ettei satu mitään jos koira hyppää vasten tai vetää...
Minä leikkaan koirieni kynnet kerran viikossa. Kesällä kynnet kuluu enemmän joten tarvitsee leikata vähemmän mutta talvella kun ne eivät kulu luonnostaan niin tarvitsee leikata enemmän kerrella.
No tämä nyt on aivan minimalistinen ongelma. Lemmikkikaupoissa on kynsienleikkuupalveluita.