Koiran ottaminen yli 60-vuotiaana. Saisi olla pikkuinen seurakoira. Mitä rotua suosittelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ihan vain ettei satu mitään jos koira hyppää vasten tai vetää...

&

Tässä ei ollutkaan kyse koiran koulutettavuudesta, vaan omistajan koulutustaidoista. Jos sitä koiraa ei osaa kouluttaa olemaan hyppimättä ja vetämättä, pieni koira on "käyttäjäturvallisempi". Ihan perus labradorinnoutajakin saattaa painaa sen 40kg ja kyllä siinä herkästi saattaa kaatuminen tapahtua, jos yllättäin pääsee voimalla hyppäämään kohti tai rykäisemään hihnassa. Tai ainakin helpommin mitä muutaman kilon painavan pikkukoiran kanssa.

Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että koosta riippumatta koira PITÄISI opettaa olemaan näin tekemättä ja peruskunto PITÄISI olla sillä tasolla, ettei siinä itseään loukkaa kuitenkaan.

suomen ajo piski

Ota  esim. hylätty pieni koira, saa hyvän kodin. Menee vaikka pyöränkorissa. Helppo ottaa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ihan vain ettei satu mitään jos koira hyppää vaste

 

Just näin. Sydäntä särkee katsella noita pikkukoiria pinkeissä valjaissaan. Kun ensin siitä on jalostettu hyödytön lelu, ja sitten sitä kohdellaan barbinukkena, ja syvällä sisimmässään se koira haluaisi vaan olla oikea koira, joka saa toteuttaa viettejään ja syödä sitä paskaa. 

Seurakoira on ehkä rumin sana, minkä tiedän. Ei se koirankaan elämä ole mistään kotoisin, ellei sillä ole mitään raison d'etreä. Ja kyllä, tiedän että pitäisi olla aksenttimerkkejä mutta en jaksa laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele pientä "seurakoiraa". Ne on usein agressiivisia ja räyhää isoille koirille. Juuri toissapäivänä katsoin uteliaisuudesta koirien agressiivisuustaipumuksia roduittain täällä olleen ketjun motivoimana. Esimerkiksi mäyräkoirista yli 20% on ihmisille agressiivisia. Ja ne puree. Lujaa. Kokemusta on.

Kannattaa rauhassa tutustua rotuominaisuuksiin ennen päätöksen tekoa. Ottaa ensisijaisesti huomioon rodun terveysominaisuudet (tyyppiviat) ja käyttäytymistaipumukset. Suosittelisin itse pikkukoiran sijaan keskikokoista. Roduissa on valinnanvaraa kyllä.

Pienestä seurakoirasta valitsit sitten esimerkiksi mäyräkoiran, joka on metsästyskoira eikä seurakoira.

Mietin ihan samaa. Tätä tää on, kun koirista ymmärtämättömät yrittävät päteä. Luulevat, että kaikki pienet koirat ovat seurakoiria ja sitten ihmetellään, kun esim.jackrusselinterrieri ei viihdy sylissä 24/7, tuhostaa ja on vaikea. Huoh, ihmiset.

Perehtykää rotuihin ja käykää vastuullisten kasvattajien luona tutustumassa. Esimerkiksi tätä kautta löytyy. 

https://pentulista.kennelliitto.fi/

Lagotto romagnolo, jos nyt oikein kirjoitin. Pienehkö ja rauhallinen, tutuilla on. Olen tavannut muitakin rodun omistajia. Itsekin aikoinaan tuota mietittiin.

Ja riippuu tietenkin yksiköstä, kun on niin erilaisia. Mutta kasvattaja näkee jo pennusta ja osaa katsoa oikealle omistajalle oikean pennun. Siis asiallinen ja rehti kennel.

Ap: n antamien tietojen perusteella on vaikea suositella mitään rotua. Koska mitään lisätietoja ei anneta oletan että aloituksella on vain tarkoitus saada ihmiset tappelemaan siitä onko 60-vuotias vanha ja voiko siinä iässä ottaa koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ihan vain ettei satu mitään jos koira hyppää vaste

 

Ei pidä ottaa koiraa, jos ei aio kouluttaa sitä. Jos ei taidot riitää, täytyy mennä sen koiran kanssa kursseille, niitä on Suomi väärällään. 

Ei se koira 40-kiloisena synny, siinä vaiheessa kun se painaa sen, sen pitäisi olla jo käskyn alla. Toisekseen, tietysti mikä tahansa koira voi välillä riehaantua, mutta ei ne KOSKAAN vedä tai hyppää täysin yllättäen. Katsos kun sen omistajan tulee havainnoida sekä ympäristöä, että sitä koiraansa, kyllä sitä ehtii jännittää itsensä ennen kuin koira kerkiää nykäistä.

Itselläni on tasan kerran käynyt niin, että koira nykäisi niin etten ollut varautunut. Kyseessä metsästyskoira, se hyppäsi yhtäkkiä ojaan, kun haistoi vasta kohdalla että siellä oli kissa, ja minä en nähnyt kissaa ensinkään, kun oli aluskasvillisuuden peitossa.

Koirien kanssa täytyy oikeasti olla koko ajan valppaana, ihan kuten taaperoiden. Ei pidä vaan kävellä puhelimeen lätisten ja nollat taulussa, vaan sinun täytyy koko ajan tietää mitä ympäristössä on, ja mitä se koira ajattelee.

Ihmisten ei pitäisi ottaa koiria, jos eivät usko tähän pystyvänsä. Kaupungit on aivan liian täynnä kouluttamattomia koiria fleksissä ja narun toisessa päässä joku hoomoilanen, joka ei havainnoi lainkaan ympäristöään. Disaster waiting to happen.

Ja jos on niin heikko, että 40 kg koira saa sinut nurin, se kunnon kohentaminen on kyllä ensimmäinen asia esityslistalla.

Vierailija kirjoitti:

Ap: n antamien tietojen perusteella on vaikea suositella mitään rotua. Koska mitään lisätietoja ei anneta oletan että aloituksella on vain tarkoitus saada ihmiset tappelemaan siitä onko 60-vuotias vanha ja voiko siinä iässä ottaa koiraa.

AIka hyvin me on tapeltu, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ihan vain ettei satu mitään jos koira hyppää vaste

 

Koirankoulutustaidot on ihan hankittavissa. Ei ole mitään järkeä ottaa pikkukoiraa siksi, että ei viitsi hankkia itselleen koulutustaitoja. 

Koirankoulutus ei oikeasti ole mitään rakettitiedettä. Jos ei niin yksinkertaisia asioita viitsi opetella, herää kysymys, miten siitä koirasta viitsii muuten pitää huolta?

Kouluttamaton koira on onneton koira. Pitäisi olla eläinsuojelurikos jättää koiransa kouluttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pientä seurakoiraa, vaan joku noutaja. Voit kouluttaa sen avustajaksi itsellesi, siitä voi ottaa tukea jos kaatuu tms. Ovat myös helppoja kouluttaa, mitä pienet seurakoirat eivät näitä olevan, käytöksestä päätellen.

Seurakoirilla on myös aika tavalla eroahdistusta, koska niiden elämän tarkoitus on olla ihmisen kanssa. Senkin takia joku (metsästyslinjainen) noutaja on parempi.

Jos tahdot koiran, ota koira, älä kovaäänistä rottaa.

Ja se pikkukoira muuten tarvitsee liikuntaa ihan yhtä paljon kuin isompikin. Pikkukoirille kertyy enemmän hammaskiveä (koska puruvoima ei riitä tehokkaaseen kaluamiseen), niillä on usein muutenkin hammasongelmia jne. Kilohintakin on kohtuuton pentua ostaessa.

 

Joten pienen koiran ottamiseen ei ole mitään syytä.

Noutajien helppo koulutettavuuskin on suhteellista. Hyvin koulutettu opas- tai avustakoira kyllä toimii kuin ajatus mutta kannattaa kuitenkin muistaa että sen eteen on tehty valtavasti töitä ja opaskoiraksi asti päätyy vain pieni tarkoin valikoitu joukko. 

Eli ensin valikoidaan sopivat pennut, sitten sijoitusperheen kokemusten perusteella karsiutuu osa. Alle parivuotiaana on parin viikon soveltuvuuskokeet, missä karsiutuu taas osa. Koulutus on työtä mikä tehdään ihan ajatuksella ja jonka tekevät ammattilaiset ja siinä vaiheessa karsiutuu taas osa. Lopuksi sitten koulutetaan vielä uutta omistajaa ja koiraa yhdessä sekä varmistetaan että yhteystyö toimii. Suurin osa jo alunperinkin valikoiduista pennuista ei karsiutuu matkalla.

Käyttöinjainen noutaja vaatii yleensä aika paljon puuhaa, en seurakoiraksi ottaisi.Työkoira on työkoira, ja sen pitää päästä tekemään töitä tai se turhautuu ja keksii puhdetöitä itse tai alkaa perseilemään muutenvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ih

 

Kaikkein kauheinta on ne eläinrääkkääjät, jotka ottavat jonkun huskyn seurakoiraksi ja sitten ihmettelevät eroahdistusta ja käytösongelmia. 

Kun koira on jalostettu juoksemaan kymmeniä kilometrejä päivässä koiralaumassa. Jännä, että se ei pärjää tunteja yksinään kotona, kun liikuntakin on jotain 1h päivässä luokkaa. Kävellen.

Mutta kun se on niin söpö. Mitä siitä, että koiran elämä on yhtä helvettiä, kun minä sain kivan asusteen? Ihme, että sentään ymmärtävät olla laittamatta huskyn päälle pinkkiä glittertakkia.

Jotenkin koko nykyajan degeneratsioni kiteytyy tähän koirakysymykseen. Hienot eläimet on alennettu pelkäksi sohvalla makaavaksi mytyksi, jolla ei ole muuta virkaa kuin näyttää hyvältä -mikä sekin käsitys on vääristynyt, kun katsoo miltä useimmat seurakoirat näyttää.

https://external-preview.redd.it/0sleATHSVyUYMg98y1_WM9-TgfywuOfZZ9D9Co…

Ennen kuin ottaa minkäänlaista koiraa, on mietittävä resursseja, ja niistä tärkein on koiran hoitajamäärä. Onko samassa taloudessa, tai todella lähellä ja nopeasti tavoitettavissa luotettavaa hoitoapua. Niin nuori, kuin vanhakin voi joutua yllättäen vaikka viikkokausiksi sairaalaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pientä seurakoiraa, vaan joku noutaja. Voit kouluttaa sen avustajaksi itsellesi, siitä voi ottaa tukea jos kaatuu tms. Ovat myös helppoja kouluttaa, mitä pienet seurakoirat eivät näitä olevan, käytöksestä päätellen.

Seurakoirilla on myös aika tavalla eroahdistusta, koska niiden elämän tarkoitus on olla ihmisen kanssa. Senkin takia joku (metsästyslinjainen) noutaja on parempi.

Jos tahdot koiran, ota koira, älä kovaäänistä rottaa.

Ja se pikkukoira muuten tarvitsee liikuntaa ihan yhtä paljon kuin isompikin. Pikkukoirille kertyy enemmän hammaskiveä (koska puruvoima ei riitä tehokkaaseen kaluamiseen), niillä on usein muutenkin hammasongelmia jne. Kilohintakin on kohtuuton pentua ostaessa.

 

Joten pienen koiran ottamiseen ei ole mitään syytä.

Noutajien helppo koulutettavuuskin on suhteellista. Hyvin koulutettu opas- tai

Minulla on tiedätkö ihan kokemusta metsästyslinjaisista noutajista, eikä niiden koulutusta voi kukaan mitenkään vaativana pitää. Avustajatehtäviin kouluttaminen tietysti vaatisi enemmän työtä, mutta peruskoulutus.

Ja ihan kaikki koirat vaativat tekemistä ja aivotyötä. Sen takia kaikki pikkurakit räkyttää, kun mummelit ei sitä ymmärrä tarjota ja elukkaparat ovat turhautuneita.

EI OLE OLEMASSA koirarotua, joka olisi onnellinen ilman mielekästä tekemistä. Pikkurakit vaan saa kovin vähän vahinkoa aikaiseksi, niin en viitsi kouluttaa ja aktivoida -tyypit eivät välitä koiriensa kärsimyksestä.

Tiibetinspanieli  🧡

Portugalin podengo (pieni). Loistava rotu, älykäs, seurallinen ja rakastava koira. Pieni ihana ilopilleri!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei

 

No tuosta kuvasta valkeni, miksi kaverin sih tzu:lla on aina kieli ulkona suusta. Se ei mahdu sisään vissiin. Siis pilkottaa silleen hassusti vaikkei se ole edes hengästynyt. 

Japaninpystykorva

"Minulla on tiedätkö ihan kokemusta metsästyslinjaisista noutajista, eikä niiden koulutusta voi kukaan mitenkään vaativana pitää. "

Siknulla on kokemusta metsästyslinajisista noutajista ja suosittelet nimenomaan sellaista jollekin eläkeläismuorille tai -papalle?

Vähän enemmän kun kouluttaa ja piireissä pyörii niin huomaa senkin että monelle ne koirat ovat helppoja tasan niin pitkään kun osuu se ensimmmäinen haastavampi tapaus kohdalle :-) 

omassa lähiössäni pkseudulla olen saanut manailla vähintään 5 yli 60v koiranulkoiluttajaa, jolla se koira ei todellakaan ole hallinnassa ja muut sitten väistelee,rodut ovat labbis, beagle, kiinanpalatsinkoira, mäyräkoira ja kääpiösnautseri. Enemmän ehkä joku hoitosopimus jonkun kanssa että pääsisit säännöllisesti rapsuttelemaan ja käymään silloin tällöin lenkillä. Esim. facebookissa on näitä koirakummiryhmiä. Toinen vaihtoehto on tarjota koti seniori-ikäiselle kodinvaihtajalle joka on oikeasti rauhallinen. Pennun ottaminen on täyttä lottoa ja yleensä ne ovat ekat 5v melko villikkojakin. Eri tilanne jos sulla olisi jo pitkä koirakokemus, mut ilmeisesti ei ole kun täällä kyselet.